\
Alkuperäinen kirjoittaja 16.04.2007 klo 19:29 äiti 40plusplus kirjoitti:
miksiköhän ne lapset miehen edellisestä suhteesta ja anopit on lähes aina kamalia? ja omat kullanmurut ihania ja oma äiti aika usein (vaikka kun lukee tätä palstaa niin taitaa olla trendinä morkata omaa äitiäkin kun se on eri sukupolvea).
Pitäisikö joskus asettua sinne miehen ja miehen lasten asemaan ja miettiä miltä itsestä tuntuisi? Ja miettiä johtuuko lasten "kiukuttelu" ihan rehellisesti vaan siitä syystä että he toki protestoi uutta tilannetta ja isän uutta vastaan ja purkavat sen jonkinlajin uhmana oli ikä mikä vaan. Johtuisiko joskus oikeasti siitä äitipuolen asenteestakin?
en ole äitipuoli mutta lapsellani on isäpuoli jota ei tosin tuolla nimellä ole koskaan kutsuttu vaan puhuttelee etunimellä tai sitten täysin tuntemattomille esittelee isänä (kun ei jaksa lähteä selostamaan kaikkia kuvioita, itse sanoi noin jo vuosia sitten). Samoin mieheni monesti mainitsee tuikituntemattomalle että meillä on kolme lasta vaikkei ne kaikki yhteisiä olekaan.
kannattaa katsoa peiliin ja miettiä haluaako olla ja käyttäytyä kuin aikuinen vai haluaako alentua uhmaajan tasolle ja vastata uhmalla ja kiukuttelulla.
kasvatussäännöt ja muut säännöt voi luoda yhdessä, ja ehkä pitää juuri yhdessä ettei tule tilannetta "et minua komenna, et ole minun äiti" mutta kun sääntöjen takana on molemmat johdonmukaisesti niin asia toimii toisin. Ja se että niiden sääntöjen ja kurin lisäksi myös "rakkautta" jos toisen lasta voi rakastaa, mutta ainakin välittää ja kantaa huolta.
Kuinka monta vuotta tilanne on etälapsille se uusi ja outo ja hämmentävä tilanne?
Miten monta vuotta pitää erosta olla kulunut, miten monta vuotta tämän "uuden" kokoonpanon ja tapaamiskäytäntöjen olla ollut voimassa, että tilanne ei enää olisi uusi näille hauraille erolapsille? Montako vuotta topimuinen erosta kestää - lapsilla, lasten lähihuoltajana?
20 vuotta ?
vai riittääkö 5 vuotta?
Miten monta vuotta "äitipuolen" pitää yrittää, hakata päätään seinään? Missä vaiheessa "saa" luovuttaa ja todeta edes itselleen ja miehellekin että ei onnistu, ei suju, en ymmärrä, lapsesi todentotta ovat omituisia ja minun on vaikea pitää heistä?
Meillä on yhteinen leikki-ikäinen ja etälapsia, joista nuorempikin on jo kouluikäinen hyvinkin. Kohtuullisen iso koululainen siis jo, ei mikään ekaluollalainen..
Heitä ei voi jättä kahden varitioimatta hetkeksikään. EI voi ajatella, että isompi vähän katsoisi pienemmän perään siinä samalla kun lekkkivät... ei. Kun pieni keksii jotain hölmöä tai vaarallista, koululainen vain katsoo vieressä.
Kun minä ennätän väliin kieltämään, isompi keksii tilalle jonkun toisen, vaarallisen mutta ei niin vaarallinen jutun "tehdään näin!" ja pieni perässä :headwall:
Jos kyseessä olisi joku naapurin lapsi, en päästäisi häntä meidän pihaan enää leikkimään. Tämän lapsen tuloa en voi estää. Siinä on se ero !
Isompi etälapsi on kohta yläasteikäinen. Kaverit sanoivat, että hänehän on siten jo hyvä lapsenvahti välillä.
Ei todellakaan ole, hänen käytös pientä kohtaan on aivan samantyyppistä. Ei vastuuta ollenkaan, päinvastoin, viedään hölmö pieni perässä hölmöihin paikkoihin.
Kaikkea ei voi ennakoida, ei voi koko ajan sanoa, että sitten jos päähän pälkähtää.. ei pysty. Ja omaa järjen käyttöä tai järkeä etälapsilla ei ole lainkaan.
Ei minun kuulu olla mikään kotipsykologi ymmärtämässä ja hoitamassa etälasten mahdollista mustasukkaisutta tai mitä tahansa emotinoaalisuuden vajetta joka toinen vkl. Se ei ole minun tehtävä. Ei olisi, vaikka koulutus ja ammatti olisi siihen. Minun tehtävä on olla äiti omille lapsilleni, ei muille.
En tiedä olisiko eri asia, jos etälapset olisivatkin lähilapsia, olisivat "meidän tavoilla".
Jos itse ei ole samassa tilanteessa -. omaan kotiin tulee lapsia, jotka eivät kunnioita sinua, sinun lapsia, sinun kotiasi, ja joiden äiti panettelee ja mollaa niin sinua kuin miestäsi, perhettäsi ja kotiasi, ei voi tietää millaista se on.
Ja omalla toiminnallasi ei ole mitään vaikutusta - et saa käytöstä ja suhtautumista muuttumaan vaikka mitä tekisit. Jossain vaiheessa sitä ihan oikeasti luovuttaa.
Suhteen alussa kun ei tiedä mitä on edessä..
Ihmettelen myös lähiäitejä, yksinhuoltajia, jotka tekevät kaikkensa että heidän lapsensa eivät viihdy, käyttäytyvät huonosti, että heistä ei pidetä isän kotona??!! :headwall:
