miksi miehen lapsesta täytyy tykätä?

  • Viestiketjun aloittaja ei ymmärrä
  • Ensimmäinen viesti
\
Alkuperäinen kirjoittaja 03.05.2007 klo 14:08 vieras kirjoitti:
Miksi sitten alaan koulutuksen saaneet ja uusperheiden kanssa työskentelevät ns. asiantuntijat sanovat, että on luonnollista tuntea negatiivisia tunteita ja jopa vihaa puolison lapsia kohtaan. Että se on inhimillistä, eikä kukaan ole yli-ihminen, ei äitipuolikaan. Ja että nämä tunteet olisi jopa terveellistä ilmaista ääneen (no ei tietenkään lapsille), tai miksei vaikka sitten kirjoitella tällaisille palstoille.

Miksi lapsista tulisi pitää vain sillä perusteella, että he ovat puolison lapsia? On toki hyvin lapsellista olla pitämättä lapsista vain sen vuoksi, että ne on tehty jonkun muun kanssa, mutta varmasti oikeitakin syitä on. Eron jälkeen lapset saattavat oireilla ja varmasti testaavat uudessa tilanteessa vanhempiaan ja uusia ihmisiä, mutta juuri se on tärkeää, miten vanhemmat tähän käytökseen reagoivat. Lapsia ei pidä päästää hallitsemaan tilanteita vain siksi, että heitä erolapsina säälitään ja halutaan hyvitellä. Lapset tarvitsevat edelleen rajat. Vieraan ihmisen on aika vaikeaa pitää lapsesta, joka räkii päälle, tekee mitä lystää ja yrittää kaikin keinoin esim. saada isänsä suuttumaan uudelle puolisolleen (esimerkkejä elävästä elämästä). Aikuisen KUULUU ymmärtää, mutta ei se pitämistä edistä. Tilanne yleensä ajan myötä paranee, mutta aina niin ei käy.

Sitten on erikseen ne tapaukset, joissa negatiiviset tunteet eivät ole henkilökohtaisia. Lapset saattavat olla ihan mukavia tavallisia lapsia, mutta heidän läsnäolonsa aiheuttaa niin huonon olon liittyen esim. lähivanhemman kiusantekoon (johon lapset ovat yleensä suurelta osin liittyneet). Kiintyminen on saattanut estyä ja välit ovat jääneet hyvin etäisiksi. Tiedän eräänkin henkilön, joka vielä vuosien jälkeen näkee painajaisia lasten vierailujen aikaan, koska lasten äiti kiusasi ja kiristi niin, että tilanne pääsi aika pahaksi. Se ei ole lasten vika, mutta kuten jo alussa todettiin, äitipuolikin on vain ihminen, jolla on tunteet.

Mutta silti vaikka lähi-äiti ois yks v......u ni ei niitä nekatiivisiä tunteita saisi silti kohdistaa siihen lapseen!!! Lapsi on varmasti ymmällään tilanteessa jossa lähi äiti käskee sanomaan äitipuolelle mitä mieleen tulee! Varsinkin jos on pieni ´lapsi kyseessä!
 
Edelliseen... ei tähän kirjoitelleista kai kukaan suoranaisesti negatiivisia tunteitaan sanokaan lapseen kohdistavansa... se on eri asia, että lapsi vaistoaa, vaikka ystävällisiä häntä kohtaan oltaisiin. Äitipuolenkin voi olla tosi vaikeaa peittää huonoa oloaan, mutta ei se automaattisesti tarkoita sitä, että ilkeäksi rupeaisi. Ja oli äitipuoli millainen tahansa, se on pienempi paha kuin se, että oma äiti käyttää lapsia koston välineenä.
 
tahtipoika
Meillä miehellä kaksi tyttöä joiden pitäisi olla meillä joka toinen, mutta käytännössä toinen joka viikonloppu ja toinen n. 6 vkon välein.

Meillä tytöt uskovat mitä sanotaan ja tekvät kotihommiakin, mutta kotona on toinen juttu. Kotona äitä ja äidin vanhemmat oavt pulassa, koska vanhemmat määrää mitä tehdään ja mitä ei. Eivät aikanaan ole pitäneet kuria ja nyt sen näkee miten käy.

Mieheni sen sijaan ollut aina "tiukka" kasvattaja ja siksipä tytöt meillä uskovat mitä sanotaan. Meidän yhteisellä pojalla sama kuri molemmilta vanhemmilta. Tietää, että pitää uskoa. Tytöt uskovat minua yhtälailla kuin isäänsäkin. Minun vanhempia myös. Mutta heti, kun huomaavat, että joku aikuinen ei vaadi kuria, niin eivät tottele. saman tekee kyllä meidän oma poikakin.

Voin kuvitella millainen tianne sinulla on, koska meillä tytöistä vanhempi on kotonaan pikkupomo ja sen joskus huomaa meilläkin siitä miten yrittää komennella siskoaan. Keskustellaan usein siitä miten käyttäytyvät kotona ja miten meillä ja miksi niin tekevät.

En usko, että työtö minuakaan kunnioittasivat ja uskoisivat, jos ei isä pitäisi kuria. Ihmettelen miksei miehesi ymmärrä, että lapselle tulisi pitää kuri.

Sinun kannalta vaikeaa.
Auttaisiko lapsen ja isän kanssa yhdessä keskustelu siitä miten tulisi toimia? Minusta ei kyllä lapsen vika, jos noin käyttäytyy, koska aikuiset opettaa lapselle käytöstavat ja heidän tulisi sitä vaatia. Suostuisiko miehesi lukemaan lehtijuttuja aiheesta minkä pohjalta voisitte keskustella? Päiväkodin, koulun henkilökunnan neuvot?

Muistan itse, että olin mustasukkainen seurustelumme aluissa tytöille siitä huomiosta mitä isältään saivat, mutta meni ohi =)
 
mie
[tämä teksit on aivan kuin minun kirjoittama.......quote title="19.04.2007 klo 13:41 ilkeä äitipuoli kirjoitti"]
Edellinen:
Kuvittelepa siis, millaista on ottaa vastaan omaan kotiin joka toinen vkl lapset, joiden äiti on 2 viikkoa yhtä soittoa haukkunut ja mitätöinyt ja vähetellut lasten isää = exäänsä, minua ja meidän yhteistä lasta.

En ole missään tekemisissä tämän naisen kanssa, en siis laittele tekstareita enkä soittele tms., enkä laita lasten mukana viestejä "kertokaa äidillenne" tms. Eikä näin tee lasten isäkään. En ole rikkonut heidän liittoaan. Mies ei jättänyt häntä, vaan hän nakkasi miehen ulos, halusi erota ja sai sen.
En tunne häntä, en ole varma tunnistanko jos vastaan tulee.

Silti hän toimii näin. Miksi? En tiedä. Kateus, katkeruus. ??

En pysty kunnioittamaan tämmöstä ihmistä.
[/quote]
 
Jaa
\
Alkuperäinen kirjoittaja 10.05.2007 klo 21:10 mie kirjoitti:
[tämä teksit on aivan kuin minun kirjoittama.......quote title="19.04.2007 klo 13:41 ilkeä äitipuoli kirjoitti"]
Edellinen:
Kuvittelepa siis, millaista on ottaa vastaan omaan kotiin joka toinen vkl lapset, joiden äiti on 2 viikkoa yhtä soittoa haukkunut ja mitätöinyt ja vähetellut lasten isää = exäänsä, minua ja meidän yhteistä lasta.

En ole missään tekemisissä tämän naisen kanssa, en siis laittele tekstareita enkä soittele tms., enkä laita lasten mukana viestejä "kertokaa äidillenne" tms. Eikä näin tee lasten isäkään. En ole rikkonut heidän liittoaan. Mies ei jättänyt häntä, vaan hän nakkasi miehen ulos, halusi erota ja sai sen.
En tunne häntä, en ole varma tunnistanko jos vastaan tulee.

Silti hän toimii näin. Miksi? En tiedä. Kateus, katkeruus. ??

En pysty kunnioittamaan tämmöstä ihmistä.
[/quote]

Onko tuo nyt sit lasten vika jos äiti haukkuu ja ym!!!!!!!!!!! HALoooo
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 03.05.2007 klo 14:08 vieras kirjoitti:
Miksi sitten alaan koulutuksen saaneet ja uusperheiden kanssa työskentelevät ns. asiantuntijat sanovat, että on luonnollista tuntea negatiivisia tunteita ja jopa vihaa puolison lapsia kohtaan. Että se on inhimillistä, eikä kukaan ole yli-ihminen, ei äitipuolikaan. Ja että nämä tunteet olisi jopa terveellistä ilmaista ääneen (no ei tietenkään lapsille), tai miksei vaikka sitten kirjoitella tällaisille palstoille.

Miksi lapsista tulisi pitää vain sillä perusteella, että he ovat puolison lapsia? On toki hyvin lapsellista olla pitämättä lapsista vain sen vuoksi, että ne on tehty jonkun muun kanssa, mutta varmasti oikeitakin syitä on. Eron jälkeen lapset saattavat oireilla ja varmasti testaavat uudessa tilanteessa vanhempiaan ja uusia ihmisiä, mutta juuri se on tärkeää, miten vanhemmat tähän käytökseen reagoivat. Lapsia ei pidä päästää hallitsemaan tilanteita vain siksi, että heitä erolapsina säälitään ja halutaan hyvitellä. Lapset tarvitsevat edelleen rajat. Vieraan ihmisen on aika vaikeaa pitää lapsesta, joka räkii päälle, tekee mitä lystää ja yrittää kaikin keinoin esim. saada isänsä suuttumaan uudelle puolisolleen (esimerkkejä elävästä elämästä). Aikuisen KUULUU ymmärtää, mutta ei se pitämistä edistä. Tilanne yleensä ajan myötä paranee, mutta aina niin ei käy.

Sitten on erikseen ne tapaukset, joissa negatiiviset tunteet eivät ole henkilökohtaisia. Lapset saattavat olla ihan mukavia tavallisia lapsia, mutta heidän läsnäolonsa aiheuttaa niin huonon olon liittyen esim. lähivanhemman kiusantekoon (johon lapset ovat yleensä suurelta osin liittyneet). Kiintyminen on saattanut estyä ja välit ovat jääneet hyvin etäisiksi. Tiedän eräänkin henkilön, joka vielä vuosien jälkeen näkee painajaisia lasten vierailujen aikaan, koska lasten äiti kiusasi ja kiristi niin, että tilanne pääsi aika pahaksi. Se ei ole lasten vika, mutta kuten jo alussa todettiin, äitipuolikin on vain ihminen, jolla on tunteet.
:flower: =)
 
ilkeä äitipuoli
\
Alkuperäinen kirjoittaja 11.05.2007 klo 09:42 Jaa kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 10.05.2007 klo 21:10 mie kirjoitti:
[tämä teksit on aivan kuin minun kirjoittama.......quote title="19.04.2007 klo 13:41 ilkeä äitipuoli kirjoitti"]
Edellinen:
Kuvittelepa siis, millaista on ottaa vastaan omaan kotiin joka toinen vkl lapset, joiden äiti on 2 viikkoa yhtä soittoa haukkunut ja mitätöinyt ja vähetellut lasten isää = exäänsä, minua ja meidän yhteistä lasta.

En ole missään tekemisissä tämän naisen kanssa, en siis laittele tekstareita enkä soittele tms., enkä laita lasten mukana viestejä "kertokaa äidillenne" tms. Eikä näin tee lasten isäkään. En ole rikkonut heidän liittoaan. Mies ei jättänyt häntä, vaan hän nakkasi miehen ulos, halusi erota ja sai sen.
En tunne häntä, en ole varma tunnistanko jos vastaan tulee.

Silti hän toimii näin. Miksi? En tiedä. Kateus, katkeruus. ??

En pysty kunnioittamaan tämmöstä ihmistä.
Onko tuo nyt sit lasten vika jos äiti haukkuu ja ym!!!!!!!!!!! HALoooo

[/quote]

HALOOO !! Sen äidin = lähivanhemman suhtautuminen, käytös, kommentit, vaikuttavat suoraan lasten käytökseen ja suhtautumiseen minuun, tähän pieneen ja heidän isäänsäkin !

Lasten vika se ei ole, mutta ei meidänkään.
Lapset ovat kuitenkin vastuussa käyttäytymisestään, vai ovatko he syyntakeettomia omalle käytökselleen sillä perusteella että heidän äitinsä on katkeroitunut eikä hänellä ole omaa elämää? Kyse ei kuitenkaan ole mistään leikki-ikäisistä tai vaippaikäisistä, vaan aika isoista koululaisista. Meidän tapauksessa.
 
kuin myös :'( :'( :'( :hug:

mm. omiani! Ja jos olisin tajunnut paremmin, olisin työntänyt sitten vaikka omat tarpeeni sivuun ja sinnitellyt, kunnes lapset olisivat olleet vähintäänkin murrosiän ohittaneita (kun nyt ei ollut mistään väkivallasta tai alkoholismista tms. kyse).
 
nonni

En missään tapauksessa suosittele, että jättäytyy kokonaan suhteista sihen asti kun lapset ovat isoja. Nimittäin uusperhesysteemikin voi toimia hyvin. Kaikkein tärkeintä on, että pitää lasten edun mielessä kumppanin valinnassa. Että se on niin tärkeää, ettei päädy esimerkiksi asumaan miehen kanssa, jonka kanssa homma ei voisi toimia. Sellaisia miehiä -ja heidän exiään- on olemassa. On kai selvää, että kun lapsia on kuvioissa, valinnat tehdään huolella ja harkiten ja ajan kanssa.

Olen iloinen, että oma äitini meni uudelleen naimisiin ja että miehen lapsista tuli kavereitani (tosin pelkkiä kavereita, ei tunneta sisaruusushdetta). Mies on yhä mulle hyvä kaveri ja äidin kumppanina häntä arvostan. Kaikki nämä kauhutarinat on mulle ihan uutta, vaikka meidän perheessä exiä ja uusiokuvioita vasta löytyykin! :)

Mitä otsikkoon tulee, niin mielestäni miehen lasta ei tarvitse rakastaa, mutta täytyy olla tarpeeksi aikuinen, laajasydäminen ja empatiakykyinen, että pystyy aidosti arvostamaan etälasta, että todella yrittää ymmärtää erilaisuutta ja että ennen kaikkea näkee lapsen todellisen luonteen ja hyvyyden esimerkiksi huonojen pöytätapojen läpi!

Mielestäni on käsittämätöntä, kun joku tuolla aiemmassa viestissä sanoi kuinka paha juttu on se, että etälapsen kotona ollaan sukkahousuissa koko päivä! Miten pinnallista arvottaa lasta hänen kotoaan oppimiensa käytöstapojen perusteella! Ehkä lapsi on muuten hyväsydäminen, lahjakas, empatiakykyinen tai suloinen, vaikka olisi sotkuinen tai pöytätavaton eikä pukisi kunnon vaatteita päälleen koko päivänä kotona!

En tiedä sitten, ehkä olen vain ollut harvinaisen onnekas kasvaessani kypsien aikuisten ihmisten ympäröiminä, joille erilaisuus ei ole kauhistus ja joilla on sydäntä kaikenlaiselle elämänmenolle ja monenlaisille ihmisille.


 
abcdefg
Itse uskon, että enemmänkin tuohon vaikuttaa se, että sen miehen lapsen kanssa ollaan paljon enemmän kuin esim. ystävän/sukulaisen/tutun/kaupassa tavatun lapsen kanssa - myös ne huonommatkin hetket pääsevät esiin ja varsinkin jos itsellä ei ole lapsia, niin se voi korostua. Mutta riippuu taas siitä onko kyseessä VIHAAMINEN vai turhautuminen, jota myös ne lapsen vanhemmatkin voivat harrastaa - eikä se tarkoita etteikö lapsesta pitäisi.

Itse kyllä pidän miehen lapsesta, huonoina päivinä, kun uhmaillaan lapsille ominaiseen tyyliin, jokas on ihan normaalia, (niitäkin mahtuu elämään, koska lapsi vko-vko) voi sitten olla vähän rasittavampi, mutta ei yhtään sen enempää kuin miehenkään tai lapsen äidin mielestä.
 
abcdefg
\
Alkuperäinen kirjoittaja 30.04.2007 klo 14:44 lapsen kanssa kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 15.04.2007 klo 21:06 No pitäisikö kirjoitti:
tosiaan ihmisten elää pelkästään lasten ehdoilla ja jättää uudet suhteet,siihen saakka kun lapsi on aikuinen?
Vai mikä tämä teidä pointti oikein on?
Uusperheessä eläminen on haaste,haaste se olisi teillekin...
Miksi muuten kirjoitatte tänne?
Näin olen elänyt vuosia ja vielä ainakin 6v että lapseni täysi-ikäinen. En halua mitään keinoisiä jotka eivät siedä lastani. En voisi kunnioittaa moista ihmistä!
Kröhm...miten voit seurustella sitten ylipäätänsä miehen kanssa, joka haluaisi joksikin keinoisäksi (koska niinhän on oltava, jos tuollaiset järjestelyt) ja vieläpä puhtaasti vihaa lastasi. Nimittäin nämä vihat ja rakastamiset on aikas vahvoja tunteita. Tai ylipäätänsä miten voit seurustella ihmisen kanssa jota et kunnioita?
 

Yhteistyössä