Miksi mennä / ei mennä naimisiin?

[vieras*]

Ja en muuten usko, että leskeneläke tulee säilymään. Se on niin vanhakantainen malli. Luultavasti se tulee joko poistumaan kokonaan tai korvaantumaan jollain toisella.

Vaivaako lapsiasi, että et ole naimisissa?

Lapsen luokalla on tyttö, joka oli kysynyt kiinnostuneena onko lapsen vanhemmat naimisissa ja kyseli sitä vielä uudemman kerran. Ko. Lapsen omat vanhemmat eivät ole naimisissa ja jostain syystä tuntui tuota lasta vaivaavan.

 

[Mörköäiti]

[QUOTE="viola";30356520]Suuri valtaosa saa kuitenkin ihan mukavan summan, sadoissa euroissa mainittavan. Avopuolison jälkeenhän sellaista ei saa......
Sinulla taitaa olla vaikeata myöntää tosiasioita?[/QUOTE]

Totesinhan tuolla, että joidenkin varakkaiden miesten tulottomilla kotirouvilla se summa voi liikkua jopa tuhansissa (harvinaista toki, mutta mahdollista). Ihmisillä on vaan kummallisia käsityksiä leskeneläkkeen suuruudesta ja määräytymisperusteista. Sitä eivät saa kaikki, eivätkä kaikki saa suuria summia. On ihan ymmärrettävää, ettei olemattoman leskeneläkkeen takia mennä naimisiin, jos muita syitä naimisiin menolle ei ole.

Itse pidän koko leskeneläkettä aikamoisena epäkohtana. Tällaiset avustukset pitäisi suunnata mahdollisimman köyhille eikä jo valmiiksi varakkaille. Ja nythän tuo määräytyy vain avioliiton perusteella, vaikka loogisempaa olisi tukea toisen huoltajan menettäneitä lapsiperheitä.

 

[avokit]

Onpas mennyt ilkeäksi keskustelun sävy...

" –?Käytännössä iso joukko leskistä ei saa leskeneläkettä lainkaan. Leskeneläke evätään kokonaan jos leski on alle 50-vuotias ja lapseton. Leskeneläke evätään lapsettomalta leskeltä myös jos avioliitto on kestänyt alle viisi vuotta. Avoliitossa eläneet jäävät kokonaan leskeneläkkeen ulkopuolelle.

Lesken oma työeläketurva vaikuttaa leskeneläkkeen määrään. Lapsettomilla työikäisillä leskillä leskeneläkettä vähennetään puolen vuoden alkueläkkeen jälkeen huomioimalla lesken oma työeläketurva. Tämä pienentää leskeneläkettä ja johtaa usein siihen ettei sitä makseta lainkaan.

Jos leskellä on alaikäisiä lapsia leskeneläkettä vähennetään, kun nuorin lapsi on täyttänyt 18 vuotta. Näin ollen leskeneläkkeen elinikäisyys ei toteudu niidenkään leskien kohdalla, jotka siihen ovat oikeutettuja. " http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/432856/Iso+joukko+leskista+ei+saa+leskenelaketta+lainkaan

Itse on ole paljon perehtynyt leskeneläkeasiaan, mutta alkaa kuulostaa siltä että avoliitto + kunnon vakuutukset voi olla paljon parempikin turva kuin perinteinen avioliitto ja pelkkä leskeneläke. Enpä jättäis vakuutuksia pois vaikka naimisiin mentäs.

Tulevaisuuteen varautumisesta sitten... itse näen kyllä järkevämpänä varautua tulevaisuuteen niin, että pärjää yhden palkalla. Meillä on kaikki asuntolainasta lapsimäärään mitoitettu niin, että yhdellä palkalla pärjää.

Perimisasiat ei ole ollenkaan hankalia, jos vähän käyttää päänuppiaan. Että siis kun esim. haetaan se asuntolaina ja ostetaan kämppä, niin pistetään samantien 50/50 velkaosuudet/omistusosuudet, eikä niin että toinen ottaa velan omiin nimiinsä, samaten kämpän ja sitten se toinen makselee 10 vuotta yksin lainanlyhennyksiä ja sit eron/kuoleman tullessa ihmettelee että miksi ei saa kaikesta puolia... no olis pitänyt huolta että myös oma nimi tulee niihin papereihin!

 

["memmi"]

Me mentiin naimisiin koska haluttiin niin. Ei sen kummempia perusteita, ihan tunnepohjalta. Ei ollut juhlia, kaksin maistraatissa vala vannottiin. Se tuntui ja tuntuu edelleen oikealta ratkaisulta. Järkisyitä en ala luetella koska ne eivät asiaan vaikuttaneet. Sitoumus - me haluttiin sitoutua ja sen teimme, emme jätää mitään takaportteja auki, joskin meillä olikin jo elämää tahoillamme takana.

Jokainen saa elää sellaisessa parisuhteessa missä haluaa ja niillä perusteilla jotka itse kokee merkityksellisiksi.

 

["viola"]

Onpas mennyt ilkeäksi keskustelun sävy...

" –?Käytännössä iso joukko leskistä ei saa leskeneläkettä lainkaan. Leskeneläke evätään kokonaan jos leski on alle 50-vuotias ja lapseton. Leskeneläke evätään lapsettomalta leskeltä myös jos avioliitto on kestänyt alle viisi vuotta. Avoliitossa eläneet jäävät kokonaan leskeneläkkeen ulkopuolelle.

Lesken oma työeläketurva vaikuttaa leskeneläkkeen määrään. Lapsettomilla työikäisillä leskillä leskeneläkettä vähennetään puolen vuoden alkueläkkeen jälkeen huomioimalla lesken oma työeläketurva. Tämä pienentää leskeneläkettä ja johtaa usein siihen ettei sitä makseta lainkaan.

Jos leskellä on alaikäisiä lapsia leskeneläkettä vähennetään, kun nuorin lapsi on täyttänyt 18 vuotta. Näin ollen leskeneläkkeen elinikäisyys ei toteudu niidenkään leskien kohdalla, jotka siihen ovat oikeutettuja. " Iso joukko leskistä ei saa leskeneläkettä lainkaan - Kotimaa - Turun Sanomat

Itse on ole paljon perehtynyt leskeneläkeasiaan, mutta alkaa kuulostaa siltä että avoliitto + kunnon vakuutukset voi olla paljon parempikin turva kuin perinteinen avioliitto ja pelkkä leskeneläke. Enpä jättäis vakuutuksia pois vaikka naimisiin mentäs.

Tulevaisuuteen varautumisesta sitten... itse näen kyllä järkevämpänä varautua tulevaisuuteen niin, että pärjää yhden palkalla. Meillä on kaikki asuntolainasta lapsimäärään mitoitettu niin, että yhdellä palkalla pärjää.

Perimisasiat ei ole ollenkaan hankalia, jos vähän käyttää päänuppiaan. Että siis kun esim. haetaan se asuntolaina ja ostetaan kämppä, niin pistetään samantien 50/50 velkaosuudet/omistusosuudet, eikä niin että toinen ottaa velan omiin nimiinsä, samaten kämpän ja sitten se toinen makselee 10 vuotta yksin lainanlyhennyksiä ja sit eron/kuoleman tullessa ihmettelee että miksi ei saa kaikesta puolia... no olis pitänyt huolta että myös oma nimi tulee niihin papereihin!

Eli jos sinulla olisi lapsi, joka menisi avoliittoon kumppanin kanssa, jonka tulot olisivat vaikkpa 1/4 lapsesi tuloista, haluaisit, että he ottaisivat velan ostamaansa asuntoon puolet ja puolet suhteella? Tai jos lapsesi ostaisi säästöillään auton, niin haluaisit heidän laittavan sen molempien nimiin?

 

[Mörköäiti]

[QUOTE="viola";30356552]Eli jos sinulla olisi lapsi, joka menisi avoliittoon kumppanin kanssa, jonka tulot olisivat vaikkpa 1/4 lapsesi tuloista, haluaisit, että he ottaisivat velan ostamaansa asuntoon puolet ja puolet suhteella? Tai jos lapsesi ostaisi säästöillään auton, niin haluaisit heidän laittavan sen molempien nimiin?[/QUOTE]

No eikö se varakkaampi voisi ostaa ja maksaa asuntoa itse? Pienituloisempi saa asua siinä ilmaiseksi niin kauan kuin ovat yhdessä. Ei kai avoparin tarvitsekaan omistaa kaikkea yhdessä? Kunhan ei sitten käy niinkään, että toinen kartuttaa omaisuuttaan ja yhdessä eletään sen toisen palkalla. Noin suurissa tuloeroissa on järkevää laittaa jokin tietty summa omasta palkasta jokapäiväiseen yhteiseen elämään (sen voi suhteuttaa palkkatuloihin) ja lopuilla omilla rahoilla kumpikin voi tehdä mitä tahtoo. Tai voi niitä loppujakin käyttää yhdessä vaikka matkusteluun tai mihin vaan, jos niin halutaan.

 

[avokit]

[QUOTE="viola";30356552]Eli jos sinulla olisi lapsi, joka menisi avoliittoon kumppanin kanssa, jonka tulot olisivat vaikkpa 1/4 lapsesi tuloista, haluaisit, että he ottaisivat velan ostamaansa asuntoon puolet ja puolet suhteella? Tai jos lapsesi ostaisi säästöillään auton, niin haluaisit heidän laittavan sen molempien nimiin?[/QUOTE]

Huoh... ei ole mun asiani miten lapseni puolisonsa kanssa haluaa elää elämänsä. Jos poikani haluaa pistää avovaimonsa kanssa kaiken puoliksi, vaikka tienaisi enemmän, se on minulle ihan ok. Ainoastaan sen verran lapsiani neuvoisin, että tyhjän päälle itseään ei kannata koskaan jättää, eli antaa toiselle 100% omistusta jos kuitenkin myös itse maksaa velkoja ja lyhennyksiä niistä.

Ihan samaa voisi kysyä sinulta, että jos lapsesi menisi naimisiin ja olisi paremmin tienaava osapuoli, niin pitäisikö sinusta tehdä avioehto? muutenhan ne menee puoliksi.

Meillä on kaikki maksettu suunnilleen puoliksi, joten omistukset on autoja myöten 50/50. Jos puoliso tienaa kaksi kertaa enemmän mutta myös maksaa sitten kaikesta kaksi kertaa enemmän, omistussuhteet voi laittaa esim. 70/30. Parin välisiä asioita. Pointti oli se, että jos kaiken antaa toiselle ja kuitenkin maksaa niitä velkoja itse, niin siinä voi käydä hullusti -> eron/kuoleman koittaessa jäät tyhjän päälle. Ja se on sitten sitä omaa tyhmyyttä vähän niinkuin.

 

["viola"]

No eikö se varakkaampi voisi ostaa ja maksaa asuntoa itse? Pienituloisempi saa asua siinä ilmaiseksi niin kauan kuin ovat yhdessä. Ei kai avoparin tarvitsekaan omistaa kaikkea yhdessä? Kunhan ei sitten käy niinkään, että toinen kartuttaa omaisuuttaan ja yhdessä eletään sen toisen palkalla. Noin suurissa tuloeroissa on järkevää laittaa jokin tietty summa omasta palkasta jokapäiväiseen yhteiseen elämään (sen voi suhteuttaa palkkatuloihin) ja lopuilla omilla rahoilla kumpikin voi tehdä mitä tahtoo. Tai voi niitä loppujakin käyttää yhdessä vaikka matkusteluun tai mihin vaan, jos niin halutaan.

Eikös tuossa ed. viestissä juuri sanottu, että avoliitossa pitää huolehtia, että omistusoikeus on 50/50 ettei tarvitse perimisasioista huolehtia.

Tuohon sinun näkemykseesi - meinaat, että jos toinen (rikkaampi) ostaa ja maksaa kämpän, ja toinen asuu siinä "siivellä", käyttäen tulonsa osuuteensa elämisen kuluista, on oikein että rikkaamman kuoltua ensin sukulaiset tulee ja vie kämpän köyhemmän alta. Vaikka olisivat siinä 50 v asuneet...

 

[djkd]

Taitaa Mörköäitiä vituttaa, kun ei ole puoliso kosinut tai suostunut naimisiin menoon...

 

[avokit]

[QUOTE="viola";30356567]Eikös tuossa ed. viestissä juuri sanottu, että avoliitossa pitää huolehtia, että omistusoikeus on 50/50 ettei tarvitse perimisasioista huolehtia.

[/QUOTE]

Viittasin tapaukseen, jossa nainen oli kymmenen vuoden ajan maksanut yksin lainanlyhennyksiä, ja silti ei saanut edes puolia siitä kämpästä kun ilmeisesti (?) se oli pistetty äijän nimiin.

Tietenkään en tarkoittanut että kaikkien avopuolisoiden pitää jakaa kaikki omaisuus 50/50 kaikissa maailman tapauksissa.

ziisus

 

["viola"]

Taitaa Mörköäitiä vituttaa, kun ei ole puoliso kosinut tai suostunut naimisiin menoon...

Kuinkahan moni näistä "avioliiton vastustajista" vastaisi todellisuudessa ei, jos mies kosisi? Minustakin alkaa vaikuttamaan, että moni vaan yrittää vakuutella itselleen, ettei naimisiin menolla ole mitään virkaa.
Kukaan ei ole perustellut sitä esim. sillä, ettei halua tukea mitään kirkollista instituutiota omalla toiminnallaan, minkä perustelun ymmärtäisin kirkkohäitä haluamattomilta.

 

[Mörköäiti]

[QUOTE="viola";30356567]Eikös tuossa ed. viestissä juuri sanottu, että avoliitossa pitää huolehtia, että omistusoikeus on 50/50 ettei tarvitse perimisasioista huolehtia.

Tuohon sinun näkemykseesi - meinaat, että jos toinen (rikkaampi) ostaa ja maksaa kämpän, ja toinen asuu siinä "siivellä", käyttäen tulonsa osuuteensa elämisen kuluista, on oikein että rikkaamman kuoltua ensin sukulaiset tulee ja vie kämpän köyhemmän alta. Vaikka olisivat siinä 50 v asuneet...[/QUOTE]

Siis. Jos asunto ostetaan ja maksetaan yhdessä, täytyy toki huolehtia, että se omistetaan 50/50.

Tuossa asuntoesimerkissä - kyllähän se ihan lain mukaan menee, että sukulaiset perivät. Tämän voi muuttaa tekemällä testamentin puolisonsa hyväksi. Ja sukulaisethan eivät vie kämppää alta, jos pariskunnalla on lapsia - tällöin lapset perivät ja kämppä on heidän.

Mutta jos asunto on vain toisen nimissä, pitää huolehtia niin, että se toinen ei myöskään rahoita sitä asuntoa edes välillisesti - eli köyhemmän osapuolen rahoja ei käytetä suhteessa enemmän elämiseen sen takia, että toinen maksaa asuntoa. Ja minähän nimenomaan kirjoitin, että kaikkia tuloja ei pitäisi joutua laittamaan yhteiseen elämään, vaan esim. jos arjen pyöritys maksaisi yhteensä vaikka 2000 euroa /kk, niin varakkaampi laittaa siihen 1600 euroa ja köyhempi 400 euroa, jolloin kummallekin jää vielä iso osa omista rahoistaan joko omaan käyttöön (tai vaikka yhteiseen, jos päätetään vaikka lähteä matkalle tai harrastaa yhdessä tai jos haluaa ostaa yhteiseksi tai vaikka toiselle jotain). Ja tuo on vaan esimerkki, heitin ihan hatusta nuo luvut, joten älkää nyt juuttuko siihen, jos on jokin parempi ja oikeudenmukaisempi kaava jakaa tuo summa - idea on kuitenkin se, että yhteiseen osalistutaan tulojen mukaan suhteutetulla summalla ja kummallekin jää myös omaa rahaa.

 

[avokit]

[QUOTE="viola";30356583]Kuinkahan moni näistä "avioliiton vastustajista" vastaisi todellisuudessa ei, jos mies kosisi? Minustakin alkaa vaikuttamaan, että moni vaan yrittää vakuutella itselleen, ettei naimisiin menolla ole mitään virkaa.
Kukaan ei ole perustellut sitä esim. sillä, ettei halua tukea mitään kirkollista instituutiota omalla toiminnallaan, minkä perustelun ymmärtäisin kirkkohäitä haluamattomilta.[/QUOTE]

voi voi... no senkus kuvittelet jos se tekee sulle paremman mielen meillä mies haluaa kirkkohäät, minä en ainakaan kirkkohäitä ja mieluiten en koko häitä ollenkaan. Koska en koe että naimisiinmenolla olisi mitään virkaa. Vanhentunut instituutio joka lisäksi syrjii ihmisiä ja asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan.

 

[Mörköäiti]

[QUOTE="viola";30356583]Kuinkahan moni näistä "avioliiton vastustajista" vastaisi todellisuudessa ei, jos mies kosisi? Minustakin alkaa vaikuttamaan, että moni vaan yrittää vakuutella itselleen, ettei naimisiin menolla ole mitään virkaa.
Kukaan ei ole perustellut sitä esim. sillä, ettei halua tukea mitään kirkollista instituutiota omalla toiminnallaan, minkä perustelun ymmärtäisin kirkkohäitä haluamattomilta.[/QUOTE]

Itse en ole perustellut vielä millään. Omalla kohdallani syy, miksi en halua mennä naimisiin on se, että se ei ole oma tapani elää parisuhteessa toisen kanssa. Avioliiton historia on vastenmielinen, mutta sekään ei ole se syy. En pidä käytännössä ja siinä se. Taloudellisesti en ole miehen varassa - jos eroaisimme, tulisin aivan hyvin toimeen. Jopa jos jäisin työttömäksi. Selusta on turvattu muuten.

Avioliitto kannattaa kyllä silloin, jos on suuret varallisuuserot - onhan se silloin sille köyhemmälle rahan takia kannattavaa. Mutta kaikki parisuhteet eivät ole niitä, joissa varaton ja tuloton kotirouva on yhdessä varakkaan miehen kanssa hoitaen tämän kotia.

Jos sitten puolisoni ehdottomasti haluaisi mennä naimisiin - no, siitä pitäisi keskustella. Jos se nyt olisi hänelle jostain syystä ihan hirveän tärkeää ja merkityksellistä, niin kai sitä silloin olisi ainakin harkittava. Vaikka itse en kyllä kyseisestä tavasta pidä ollenkaan. Ja toki silloin, jos olisi vaikka "pakko", tyyliin muuttaisimme vaikka työn takia maahan, jossa ei voisi muuten asua yhdessä tai jos toinen olisi ulkomaalainen ja tarvitsisi oleskeluluvan/kansalaisuuden. Tai jos olisimme halunneet adoptoida. Ihan ok kyllä, että ne menevät naimisiin, joille se merkitsee jotain. Muiden tekemiset eivät vaivaa.

 

[Mörköäiti]

Taitaa Mörköäitiä vituttaa, kun ei ole puoliso kosinut tai suostunut naimisiin menoon...

Jos siitä kiikastaisi, niin kai olisin tähän ikään mennessä etsinyt jonkun toisen kumppanin.

 

[vierass]

Tavat muuttuvat pikkuhiljaa. Itse kuulun vielä niihin, joille naimisiin meno on itsestään selvyys. Saman ikäisissä on toki niitäkin, jotka eivät mene naimisiin. Heillä näyttäisi olevan niin, että omat vanhemmat ovat eronneet, mikä voisi olla oman käyttäytymisen taustalla.

Kun olin lapsi, niin ilman avioliittoa yhdessä asuvia kutsuttiin susipareiksi. Yhdessä asumista ilman naimisiin menon aietta paheksuttiin. Jos lapsia tuli avoliittoon, niin lapsia kutsuttiin au-lapsiksi.

Saapa nähdä jatkuuko kehitys saman suuntaisena ja avioliitto poistuu kokonaan seuraavan 30 vuoden aikana. Vielä nykyisellään tuntuisi, että avioliitto on paras ratkaisu hoitaa juridinen puoli. Henkisen puolen hoidossa näyttää käsitykset vaihtelevan. Toisten mielestä avioliitto tukee suhdetta ja toiset taas katsovat sen olevan liittoa rasittava pakkotila.

 

[Mörköäiti]

[QUOTE="viola";30356526]Ja sinun uskosi takia ei kannata mennä naimisiin?[/QUOTE]

Ei ollut siitä kyse. Jos leskeneläke on itselle kovin tärkeä, kannattaa varmaan mennä. Voihan sitten erota, jos (ja kun?) se poistuu. Ja kannattaa olla tietoinen leskeneläkkeen ehdoista, ettei sitten tule mitään ikäviä yllätyksiä.

 

[Mörköäiti]

Tavat muuttuvat pikkuhiljaa. Itse kuulun vielä niihin, joille naimisiin meno on itsestään selvyys. Saman ikäisissä on toki niitäkin, jotka eivät mene naimisiin. Heillä näyttäisi olevan niin, että omat vanhemmat ovat eronneet, mikä voisi olla oman käyttäytymisen taustalla.

Kun olin lapsi, niin ilman avioliittoa yhdessä asuvia kutsuttiin susipareiksi. Yhdessä asumista ilman naimisiin menon aietta paheksuttiin. Jos lapsia tuli avoliittoon, niin lapsia kutsuttiin au-lapsiksi.

Saapa nähdä jatkuuko kehitys saman suuntaisena ja avioliitto poistuu kokonaan seuraavan 30 vuoden aikana. Vielä nykyisellään tuntuisi, että avioliitto on paras ratkaisu hoitaa juridinen puoli. Henkisen puolen hoidossa näyttää käsitykset vaihtelevan. Toisten mielestä avioliitto tukee suhdetta ja toiset taas katsovat sen olevan liittoa rasittava pakkotila.

Tai sitten se ei ole kumpaakaan. Kaikki perinteet eivät ole merkityksellisiä kaikille. En usko, että avioliitto ainakaan noin nopeasti poistuu kokonaan, mutta kyllä sen merkitys toki varmasti vähenee monien kohdalla.

 

[sama..]

Totesinhan tuolla, että joidenkin varakkaiden miesten tulottomilla kotirouvilla se summa voi liikkua jopa tuhansissa (harvinaista toki, mutta mahdollista). Ihmisillä on vaan kummallisia käsityksiä leskeneläkkeen suuruudesta ja määräytymisperusteista. Sitä eivät saa kaikki, eivätkä kaikki saa suuria summia. On ihan ymmärrettävää, ettei olemattoman leskeneläkkeen takia mennä naimisiin, jos muita syitä naimisiin menolle ei ole.

Itse pidän koko leskeneläkettä aikamoisena epäkohtana. Tällaiset avustukset pitäisi suunnata mahdollisimman köyhille eikä jo valmiiksi varakkaille. Ja nythän tuo määräytyy vain avioliiton perusteella, vaikka loogisempaa olisi tukea toisen huoltajan menettäneitä lapsiperheitä.

Pienituloiselle yksinhuoltajalle ja eläkeläiselle pienikin lisä tulee tarpeeseen. Usko pois, että Suomessa on paljon tähän ihmisryhmään kuuluvia, sekä naisia että miehiä.