Miksi mä en usko, että ADHD on olemassa?

Kun pari vuotta sitten luin psykologian pääsykoekirjaa (neurologian osuutta) niin siellä kerrottiin kyllä selvästi miten ja millä perusteella ADHD-diagnoosi tehdään ja sitä ei tosiaankaan anneta "turhan herkästi". Sen sijaan turhan herkästi vanhemmat luulevat virkeän ja levottoman lapsen sairastavan adhd:tä mutta diagnoosia eivät psykiatrilta/neurologilta saa.

Ihan oikeasti, kehotan lukemaan lisää niin ehkäpä avartaa maailmankuvaasi...

[QUOTE="vieras";24311842]No turhan herkästi niitä diagnooseja annetaan siinä suhteessa, ettei tosiaan varhaiskasvatus ole oikein onnistunut esim vanhempien uran tai muuten vaan kyvyttömyyden takia. Mutta se ei sulje pois sitä että lapselle on jo tullut käytöshäiriö joka vaatii eritysitoimenpiteitä.

Tunnen henk.koht. aika monta adhd-tyyppiä, ja kaikilla on ollut leikki-iässä ja ala-asteiässä liikaa vapautta tulla ja mennä kavereiden kanssa holtittomasta ja ottaa mallia isompien porukoista ja vanhemmat on vain olleet tyytyväisiä että saavat tehdä työtään ja kotitöitään rauhassa kun lapsen ei tarvitse olla yksin... Ja kaikilla tuntemillani on todettu joku muukin mieliala-tai persoonallisuushäiriö -tämäkö sitten oikeasti on niiden käytöshäiriöiden alkuperäinen syy?[/QUOTE]

 

Valitettavasti adhd:sta on tullut keppihevonen joillekin vanhemmille ja tekosyy lasten epämääräiselle käytökselle. Tämä vie uskottavuutta oikeilta ja aiheellisilta diagnooseilta ja vaikeuttaa entisestään adhd-lasten vanhempien elämää - ja adhd-aikuisten.

 

Kun traumaattinen tilanne on päällä, on tyypillistä, että ihmisen psyykkinen tila muuttuu voimakkaiden tunteiden vaikutuksesta. Nämä muutokset mahdollistavat ihmisen keskittymisen toimintaan tilanteessa, ja toisaalta ne mahdollistavat sen, että pelon tunne ei liikaa lamaa toimintaa, vaan ihminen pystyy jollain tavoin toimimaan vaarallisessa tilanteessa.
Jos tunteiden turtuminen jatkuu useita päivä trauman jälkeen, se ennustaa myöhemmin esiintyvää jälkitraumaattista psyykkistä oireilua.

Muistivaikeuksia voi esiintyä trauman jälkeen. Tapahtumia on vaikea muistaa ja itse tapahtuma tuntuu sumuiselta, epäselvältä.

Trauma aiheuttaa myös välttelykäyttäytymistä, ihminen välttelee tapahtumapaikkaa ja tapahtuman ajattelemista. Esimerkiksi raiskauksen uhri voi vältellä oikeuslääketieteellistä tutkimusta, koska se muistuttaa traumaattisesta tapahtumasta.
Lähde: http://tiedostamaton.net/uutta/trauma_dissosiaatio.htm

Traumatila on siis tila, jonka voi laukaista erilaiset äänet, hajut äänenpainot -pääasiassa mikä vaan, SILLOIN jos henkilö on traumatisoitunut.

Olen käynyt 3 vuotta psykoterapiassa joten tästä löytyy myös omakohtainen kokemus, tiedon lisäksi.

Traumatilalla ei ole mitään tekemistä kyllä yleensä ADHDn kanssa.

Tiedoksi, että olen myös ADHD - aikuinen, suorittanut AMK tutkinnon kiitettävällä arvosanalla, tällähetkellä suoritan johtamisen erikoisammattitutkintoa, ja pyöritän osuuskuntaa sekä omaa firmaa.

Mikään näistä ei ole ollut mahdollista ilman dg:tä ja asianmukaista lääkitystä.

Päivi Tasala
ADHD-aikuiset ry:n potilasetutoimikunnan puheenjohtaja
ADHD-kouluttaja
paivi.tasala@gmail.com

 

suurin osa allergioista, adhd- ym. diagnooseista on aivan höpöhöpöjuttuja. Myös fysiologisissa sairauksissa annetaan vääriä diagnooseja.
Kun elää normaalia elämää, siivoaa itse kotinsa ja laittaa ruokaa ja kohtelee kakaroitaan niin että kun ne itse on tehty niin niistä ei saa kenellekään muulle olla haittaa, kohtelee muita kuin haluaisi itseään kohdeltavan, niin sillä tavalla mitään diagnooseja ei tule. Eikä kuvittele että joku muu nauttii jos kakarat häseltävät ravintolassa pöydän ympärillä tai naapuri nauttii siitä että omat kakarat ovat aina siellä ja eivät koskaan kotona.

Potku persuuksille vain! Muiden kunnioitusta! ja mitään diagnooseja ei tule, kun KASVATTAA kakaransa. Ei mitään pelleilyjä aluneperinkään. Kaupassa ei syödä eik juoda, toisia kuunnellaan eikä itse puhuta koko ajan, se ei ole hienoa, taaperot eivät etuile isompia puistoissa, jos siellä ei osata olla niin pois ... jne

 

Valitettavasti adhd:sta on tullut keppihevonen joillekin vanhemmille ja tekosyy lasten epämääräiselle käytökselle. Tämä vie uskottavuutta oikeilta ja aiheellisilta diagnooseilta ja vaikeuttaa entisestään adhd-lasten vanhempien elämää - ja adhd-aikuisten.

Olen tästä täsmälleen samaa mieltä. On niin helppo todeta, kun se Nico-Petteri on niin kuriton, et sillä varmaan on se ad/hd. Hmp. Kaikkea sitä on saanu kuulla kyllä omankin lapsen kohdalla, joillekin on maksanut vaivan selittää miksi lapsi on sellainen kuin on, joillekin en viitisi edes vaivautua vaan toivotan vain oikein hyvää päivän jatkoa. :kieh:

 

[QUOTE="Muurarin Vaimo";24321118]Olen tästä täsmälleen samaa mieltä. On niin helppo todeta, kun se Nico-Petteri on niin kuriton, et sillä varmaan on se ad/hd. Hmp. Kaikkea sitä on saanu kuulla kyllä omankin lapsen kohdalla, joillekin on maksanut vaivan selittää miksi lapsi on sellainen kuin on, joillekin en viitisi edes vaivautua vaan toivotan vain oikein hyvää päivän jatkoa. :kieh:[/QUOTE]

Ei Nico-Petterillä koskaan ole adhd, vaan Nico-Petteri on ihan aadeehoodee... ja sitten huokaillaan raskaasti ja pyöritellään silmiä.

Karkeasti voisikin tehdä jaon todellisten adhd-tapausten ja itse diagnosoitujen välillä siitä, kuinka aiheesta puhutaan. Äärimmäisen harvoin esim. adhd-aikuinen sanoo olevansa adhd, yleensä ihminen määrittää itsensä ja muutkin, muuta kautta, kuin diagnoosin mukaan. Ei nuhainen lapsi ole "flunssa" tai "nuha", eikä adhd-ihminen "adhd".

Mutta hieman OT taisi lipsahtaa...

 

[QUOTE="Muurarin Vaimo";24321118]Olen tästä täsmälleen samaa mieltä. On niin helppo todeta, kun se Nico-Petteri on niin kuriton, et sillä varmaan on se ad/hd. Hmp. Kaikkea sitä on saanu kuulla kyllä omankin lapsen kohdalla, joillekin on maksanut vaivan selittää miksi lapsi on sellainen kuin on, joillekin en viitisi edes vaivautua vaan toivotan vain oikein hyvää päivän jatkoa. :kieh:[/QUOTE]

Itse asiassa aika harva niistä, joilla oikeasti on adhd, sen ääneen sanovat tai sitä mainostavat. Taudilla, kun on leimansa, mikä tosi hyvin tulee esiin täälläkin. Omalle pojalle neuvoi neuropsykologi sanomaan, että tällä on keskittymishäiriö, siis jättämään koko termin add pois, koska siitä tulee leimansa.

Eli jos joku huokailee lapsellansa olevan varmaan adhd, niin todennäköisesti tällä ei sitä ole. Itse voin kertoa esikoiseni keskittymishäiriöstä anonyymisti tai läheisille ystäville / työtovereille, mutta enpä menisi hyvänpäivän tutuille sanomaan yhtään mitään. Esim. pojan luokkakavereista / vanhemmista yksikään ei kyllä tiennyt pojan diagnoosista, kun hän oli tavallisella luokalla.

 

[QUOTE="höh";24321104]suurin osa allergioista, adhd- ym. diagnooseista on aivan höpöhöpöjuttuja. Myös fysiologisissa sairauksissa annetaan vääriä diagnooseja.
Kun elää normaalia elämää, siivoaa itse kotinsa ja laittaa ruokaa ja kohtelee kakaroitaan niin että kun ne itse on tehty niin niistä ei saa kenellekään muulle olla haittaa, kohtelee muita kuin haluaisi itseään kohdeltavan, niin sillä tavalla mitään diagnooseja ei tule. Eikä kuvittele että joku muu nauttii jos kakarat häseltävät ravintolassa pöydän ympärillä tai naapuri nauttii siitä että omat kakarat ovat aina siellä ja eivät koskaan kotona.

Potku persuuksille vain! Muiden kunnioitusta! ja mitään diagnooseja ei tule, kun KASVATTAA kakaransa. Ei mitään pelleilyjä aluneperinkään. Kaupassa ei syödä eik juoda, toisia kuunnellaan eikä itse puhuta koko ajan, se ei ole hienoa, taaperot eivät etuile isompia puistoissa, jos siellä ei osata olla niin pois ... jne[/QUOTE]

Hmm. Mielenkiintoista, mihinkähän me tarvitsemme enää lääkäreitä, hoitajia, lääkärikirjoja, terveyskeskuksia, terveysvalistusta... kaikki johtuu vain käytöstavoista, ei muutakuin kouluttamaan kasvatuksen ammattilaisia ja laatimaan käyttäytymisestä oppikirjoja ...ai niin eihän niitä tarvita jokainen lapset ansainnut vanhempi osaa lapsensa kasvattaa ilman oppeja ja muille kakaroille vaihdetaan vanhemmat

 

ehkä se on olemassa. mutta diagnoosin siitä saa liian helpolla. tuntuu, että kaikki vähänkään vilkkaamat lapset saa diagnoosin adhd, vaikka siitä ei edes olis kyse

 

ehkä se on olemassa. mutta diagnoosin siitä saa liian helpolla. tuntuu, että kaikki vähänkään vilkkaamat lapset saa diagnoosin adhd, vaikka siitä ei edes olis kyse

Ainakin aikuisten suhteen diagnoosin saaminen on turhan vaikeaa. Lasten suhteen ei ole liiemmin tietoa.

 

[QUOTE="vieras";24311959]Tosi hyvät ja kaikissa opinnoissa olen ollut luokkani parhaita, myös yliopistossa. Sain myös vakituisen työpaikan ekana opiskeluryhmästäni aikoinaan. Mutoinkin olen menestynyt työelämässä eli ei nää ole mitään älykkyyskysymyksiä. Työssäni vaan olen tekemisissä paljon aikuisten kanssa ja olen käytännössä huomannut, että ADHD lasten vanhemmilla on itsellään melko paljon ongelmia mm. oman mielenterveyden kanssa. En toki asennettani näytä ihmisille työssäni vaan toki käyttäydyn asiallisesti. Asiakaspalvelutaitojani on aina kehuttu tosi paljon.[/QUOTE]

älykkyys on vähän kakspiippunen juttu... jotkut osaa hienosti kaikkee ja tietää mut sitten tosi elämässä ovat tyhmiä ku pässit...


ihme yleistämistä tässä ketjussa... adhd vanhempien syytä ja kaikki vanhemmat tyyliin mielenvikasia juoppoja

 

ehkä se on olemassa. mutta diagnoosin siitä saa liian helpolla. tuntuu, että kaikki vähänkään vilkkaamat lapset saa diagnoosin adhd, vaikka siitä ei edes olis kyse

Eli tiedät tapauksen jossa lasten neurologi, psykologit ym ovat lapsen osastoviikolla tutkineet ja testanneet ja antaneet adhd-diagnoosit, lapsi on aloittanut suht´ kalliit terapiat ja ryhmätoiminnan ja kouluun saanut avustajan ja sinä maallikona voit sanoa että ei sillä mitään adhd:ta ole??

 

Erittäin harvoin sairaus oli se diagnosoitu tai ei on selitys "no kun asialle ei voi mitään kun minulla (tai lapsella) on tämä tai tuo diagnoosi". Hoito voi olla lääkitystä muuta hoitoa tai kuntoutusta siten että ongelmasta tai sairaudesta on mahdollisimman vähän haittaa tai se pystytään poistamaan. Jatkuvan lääkityksen tarkoituksena ei välttämättä ole poistaa/hoitaa itse sairautta vaan se voi olla oireita helpottavaa.

 

Mun mielestä tämän ketjun voisi sulkea koska täällä on suurimmalla osalla luetun ymmärtäminen 4-vuotiaan tasolla. Täähän on pahempi kuin suomi24 vaikka on oletetusti ammattilaisia paikalla. You make me sick. Olkoon adhd muotisairaus tai mikä tahansa niin ei sitä diagnoosia saa jos ei ole oikeesti adhd. Ei neurologit ole mitään samanlaisia pilipalitietopankkeja kuten suurin osa täälläkin on.

 

Kyllä se taitaa niin olla, että tietämättömyys antaa ihmisille paljon luultavaa.

Mä en alkais missään foorumissa diagnooseja tekemään. Ja ammattini puolesta harmittaa, että jopa terveydenhuollon ja lasten kanssa työskentelevillä on näinkin väärä näkemys lapsista, vanhemmista ja siitä mitä tämä ADD ja ADHD on.

Ei mikään ihme, että diagnoosin saaminen hankaloituu kun nämä kaikentietävät levittävät "tietoansa" absoluuttisena totuutena.
Piiloudutaan nimimerkkien taakse ja huudellaan sen turvin. Kuinka moni täällä voi postata omalla nimellään?

 

. Mun mielestä, ihan oikeasti, ADHD-ihmisen piirteet on tyypillisiä itsekkäille ja huonostikasvatetuille lapsille. Esimerkiksi ylivilkkaus ja impulisiivisuus, ei jakseta istua paikoillaan, odottaa vuoroaan, puhutaan toisten päälle, ei pystytä keskittymään mihinkään jne

Mä en ole adhd:n äiti, mutta luokanopettaja olen, ja monen adhd-diagnosoidun kanssa tehnyt töitä. Oireethan täsmäävät hyvin huonostikasvatetun lapsen käytökseen, mutta diagnosoidun lapsen käytös ei parane pelkästään rutiineilla ja johdonmukaisella kasvatuksella. Mulla on kokemuksia molemmista päistä, sekä lievästä, että vakavasta, ja ero on kyllä iso. Lievässä tapauksessa lapset pärjäävät aika hyvin johdonmukaisella kasvatuksella, kodin ja koulun välillä yhteistyöllä ja rutiineilla, mutta tällöin sekä kodin, että koulun pitää olla todellakin sitoutuneita asiaan. Vakavammissa tapauksissa lapsi on itse kärsinyt tilastaan niin paljon, että ennen kuin diagnoosia on saatu, hän on masentunut koska ei itse ymmärrä omaa sekavaa oloaan, sitä ettei mikään koskaan onnistu, ja kaikki ovat aina vihaisia. Se on niin surullista katsoa pientä lasta, joka yrittää ja yrittää ja yrittää, mutta kun ei vaan onnistu. Näillä lapsilla lääkitys on auttanut, kunhan annostus on saatu kohdalleen.

Kyllähän se opettajana on raskasta, kun luokassa on adhd-oppilaita, add-oppilaita (jotka todella vaativat opettajan huomion), näitä huonostikasvatettuja tapauksia, huippulahjakkaita oppilaita, hyvin käyttäytyviä lapsia, ujoja lapsia... Tekemistä riittää yhdelle aikuiselle enemmän kuin paljon. Mutta kyllä on antoisaa kun saa ryhmän toimimaan yhteen hiileen puhaltaen niin, että kaikki tukee toisiaan!!!!

Minusta tuota tautia on vähän hassua vähätellä, jos olisit päässyt läheltä seuraamaan taudin oirehtimista, diagnoosin etsintää, sen löytämistä ja tämän lapsen sekavuutta ja sitä minkälaisen avun hän lopulta saa, ja miten "taivas aukeaa" kun hoito saadaan käyntiin, et olisi noin kyyninen. Sinun ärsytyksesi, ja asian vähättely ei poista sitä faktaa että tauti on ja pysyy.

Kerrottakoon vielä, etten lukenut yhtäkään vastausta ennen omaa vastaamistani, pahoittelut jos toistan asioita.

 

Täällä on yksi aikuinen ADHD, joka on pian terveydenhoitaja. Ja olen tämän muuallakin kirjoittanut: ADHD on 80% periytyvä neurologinen häiriö, joka ilmenee herkemmin pojilla kuin tytöillä. tytöillä useammin on ADD.
ADHD:n voi myös saada, jos synnytys ei etene niin kuin pitäisi, esim. lievä hapenpuute (asfyksia) voi aiheuttaa.

Jos adhd on vain kasvatuksen tulos, niin sitten on myös autismi ja aspergerin oireyhtymä. =/

 

Täällä on yksi aikuinen ADHD, joka on pian terveydenhoitaja. Ja olen tämän muuallakin kirjoittanut: ADHD on 80% periytyvä neurologinen häiriö, joka ilmenee herkemmin pojilla kuin tytöillä. tytöillä useammin on ADD.
ADHD:n voi myös saada, jos synnytys ei etene niin kuin pitäisi, esim. lievä hapenpuute (asfyksia) voi aiheuttaa.

Jos adhd on vain kasvatuksen tulos, niin sitten on myös autismi ja aspergerin oireyhtymä. =/

Mun pojalla on add. Olen hyvin varma siitä, että minullakin on ja että isällänikin on. Ei kyse ole kasvatuksesta. Add-ihmiset usein ovatkin rauhallisia ja hiljaisiakin jotkut. Heillä käytöshäiriöitä on harvemmin.

Se lääkitys ei muuten yhtään auta ihmistä, jolla ei mitään add:ta tai adhd:ta ole. Meillä poika on hyötynyt lääkityksestä paljon. häntä on aina kehuttu joka paikassa hyväkäytöksiseksi, järkeväksi ja toiset huomioonottavaksi. Kyse ei todellakaan ole kasvatuksesta.

 

Tätä asiaa ei saa sanoa ääneen, mutta olen myös tehnyt havainnon, että poikkeuksetta ADHD-lapset ovat joko yh-perheistä, uusioperheistä tai perheistä joissa vanhemmilla on mielenterveys- tai päihdeongelma, tai lapsia kasvatetaan fyysisesti kurittamalla. Yhdelläkään tuntemallani ADHD-lapsella ei ole ns. tavallista ydinperhettä, eli äiti, isä ja yhteiset lapset, ei mt- tai muita ongelmia.

Jassoo. Minä taas tunnen ADHD-nuoren, jonka äiti on päiväkodin johtaja ja tiukasti naimisissa pojan isän kanssa. Silti pojalla on niin paha ADHD, että tavallisessa luokassa toimiminen on hyvin, hyvin vaikeaa.

ADHD kyllä erottuu luokassa, vaikka se onkin nykyisin pullollaan ihan tavallisten, keskiluokkaisten ja varakkaiden lapsia, jotka ovat pienestä saakka saaneet pikkukeisarin kohtelun kotona ja joiden on myös hyvin vaikeaa sopeutua ryhmässä työskentelyyn.

 

Poikani serkulla on myös adhd. Pojan vanhemmat eivät juo, heillä ei ole minkäänlaisia mielenterveysongelmia, he eivät ole omituisia, molemmilla on hyvä työ, heillä on hyvät suhteet lapsiinsa ja heillä on aika tiukka ja johdonmukainen kurikin.

Toisella heidän lapsista ei ole adhd:ta, kappas vaan, vaikka vanhemmat ovat samat. Mistähän johtuu?

Poikani tulee muuten serkkunsa kanssa toimeen aivan mainiosti.

 

TILANNE: JUHANI PARKKEERAA AUTON KOULUN PIHALLE JA TAKAPENKILLÄ ON KIVÄÄRI KAUNIISTI KOTELOSSAAN.

1963 - Rehtori tulee paikalle, tutkiskelee Juhanin asetta ja näyttää sitten omansa. 2008 - Koulussa taphtuu yleishälytys. Oppilaat lukitaan luokkiinsa. Rehtori soittaa paikalla ATARI-ryhmän, joka vie Juhanin pois. Tunnin kuluttua paikalla on Punaisen Ristin, kirkon,lasten ja nuortenpsykiatrian kriisiryhmät antamassa kriisiapua oppilaille ja opettajille.


TILANNE: JORMA JA MATTI TAPPELEVAT OIKEIN KUNNOLLA KOULUN JÄLKEEN.

1963 - Porukkaa saapuu paikalle katsomaan. Matti voittaa ja Jorma myöntää asian. Pojat kättelevät ja ovat tästedes parhaita kavereita. Ketään ei syytetä, ei tuomita eikä eroteta koulusta. 2008 - Soitetaan poliisille, joka saapuu paikalle koirien kanssa. Molemmat pidätetään ja erotetaan koulusta määräajaksi. Molemmat saavat syytteen, vaikka Jorma aloitti koko tappelun.


TILANNE: PIKKU VILLE EI PYSY PAIKALLAAN LUOKASSA, VAAN HÄIRITSEE KOKO AJAN.

1963 - Ville lähetetään rehtorin kansliaan, missä rehtori soittaa vanhemmille. Isä hakee Villen kotiin ja antaa Villelle selkäsaunan. Seuraavasta päivästä lähtien Ville istuu kiltisti luokassa eikä häiritse muita. Villestä tulee isona menestyvä lääkäri. 2008 - Oppilashuolto on huolissaan Villen käyttäytymisestä ja selvittää asiaa kolme vuotta. Villellä todetaan ADHD ja opettajat ihmettelevät miksei Villelle saatu koko peruskoulun aikana henkilökohtaista avustajaa. Onneksi Villelle muistettiin tehdä siirto erityisopetukseen, joten kunta sai Villestä enemmän rahaa valtiolta. Villestä tulee isona sosiaalitukienkäytön ammattilainen


TILANNE: PEKKA RIKKOO TAHALLAAN IKKUNAN JA ISÄ ANTAA PEKALLE SELKÄSAUNAN KAIKKIEN NÄHDEN.

1963 - Pekka oppii olemaan tahallaan rikkomatta ikkunoita. Isona Pekasta tulee yrittäjä. 2008 - Pekan isä pidätetään ja saa rangaistuksen lapseen kohdistuvasta väkivallasta. Pekka otetaan huostaan. Kuulusteluissa Pekan sisko hätääntyy ja sanoo haluavansa isän takaisin, koska rakastaa tätä. Kuulustelua suorittava sosiaalityöntekijä tulkitsee tämän hyväksikäytöksi ja Pekan isä joutuu vankilaan. Pekan sisko otetaan huostaan. Pekan äidillä on suhde naapurin kansanedustajan kanssa josta 7 päivää saa hyvät lööpit.


TILANNE: MAIJA KÄRSII PÄÄNSÄRYSTÄ JA OTTAA KOULUUN OMAT LÄÄKKEET JA OTTAA NE VÄLITUNNILLA

1963 - Maija pystyy olemaan koko koulupäivän koulussa ja oppii uusia asioita. 2008 - Rehtori soittaa paikalle poliisin ja huumekoiran. Maijlle tehdään huumetesti, joka tuloksia ei kerrota kenellekään. Maija ja vanhemmat velvoitetaan käymään huostaanoton uhalla perheterapiassa. Maijan äidin määräaikainen työsuhde jätetään uusimatta, koska perheneuvolasta saa aikoja vain silloin, kun Maijan äidin pitäisi olla töissä.

TILANNE: 8-LUOKKALAINEN JENNI HUOMAA OLEVANSA RASKAANA.

1963 - 5 poikaluokkatoveria samoista bileistä ovat hiljaa ja huomaamattomia koko kevään ja muuttavat lopulta toiselle paikkakunnalle. 2008 - Kouluterveydenhoitaja ja sosiaalityöntekijä keskustelevat Jennin kanssa. Koska keskutelut ovat luottamuksellisia, asiasta ei kerrota Jennin vanhemmille. Kouluterveydenhoitaja aloittaa Jennin kanssa sukupuolivalistuksen, joka opettajakokouksen jälkeen kohdennetaan kaikkiin 7. ja 8. luokkalaisiin. Jenniä opetetaan käyttämään kondomia. Vanhemmat soittavat huolestuneena kouluterveydenhoitajalle Jennin jatkuvasta pahoinvoinnista ja lihomisesta. Kouluterveudenhoitaja ei kerro asiasta mitään vanhemmille, vaan sosiaalityöntekijä tekee lastensuojeluilmoituksen ja Jenni otetaan huostaan, josta hän siirtyy Ensikotiin hoitamaan lastaan. 31-vuotiaana isoäitinä Jenni saa peruskoulun päästötodistuksen Kristillisen opiston 10.luokan jälkeen.


TILANNE: VALDE SAA EHDOT ENGLANNISTA.

1963: Valde lähtee isänsä mukana Ruotsiin, jossa alkaa kasvattaa ravihevosia. 2008: Eduskunnan vähemmistöasiamies syyttää koululaitosta vähemmistöjä syrjiväksi. Englanninopettaja joutuu burnout-lomalle, jolta ei enää palaa töihin. Sijainen antaa oppilashuoltotyöryhmän pyynnöstä Valdelle englannista 6, jotta Valde pääsisi haluamalleen linjalle amikseen. Kun ammattikoulua on käyty viikko Valde lähtee isänsä kanssa Ruotsiin, jossa alkaa kasvattaa ravihevosia.


TILANNE: PETTERI OSTAA LENTOKONEEN PIENOISMALLIN JA PAPATTIMATTOJA. KOOTTUAAN KONEEN PETTERI LATAA SEN PAPATEILLA JA HEITTÄÄ KONEEN RÄISKYVÄNÄ KATOLTA

1963- Kone särkyy ja kaverit hurraavat je menevät tekemään samaa. 2008 - Naapuri ilmoittaa asiasta sosiaalityöntekijälle, joka ilmoittaa asiasta myös SUPO:lle, joka puolestaan ilmoittaa asiasta Finnairille. Perheen lomamatka Kalifornian Disneylandiin peruuntuu, koska Petterin luokalla on muös Ahmed ja Mohammed nimiset pojat, joiden kanssa Petteri on lentokoneleikkejään leikkinyt. Perheelle, eikä heidän muillekaan sukulaisilleen enää myönnetä viisumia USA:han


TILANNE: 1. LUOKKALAINEN SOHVI KAATUU KOULUN PIHALLA, NAARMUTTAA POLVENSA JA JÄÄ PAIKALLEEN ITKEMÄÄN. VÄLITUNTIA VALVOA OPETTAJA ANTTI HUOMAA ASIAN JA MENEE LOHDUTTAMAAN ITKEVÄÄ SOHVIA PUHALTAMALLA NAARMUUN JA KANTAMALLA SOHVIN LUOKKAAN.

1963 - Minuutin kuluttua Sohvi on unohtanut kipeän polven ja pitää Antti- opettajaa maailman parhaana, kilteimpänä ja mukavimpana opettajana. Isona Sohvista tulee ortopedian erikoissairaanhoitaja. 2008 - Sohvin äiti näkee tapahtuman. Keskusteltuaan luokan muiden lasten vanhempien kanssa ja kuultuaan Antin tehneen moista ennenkin, päättää nostaa jutun opettajsta, joka käyttää hyväkseen oppilaitaan. Antin tuomitsemiseen ei riitä näyttöä ja Antti vapautetaan kaikista syytteistä kaikissa oikeusasteissa. TV:ssä esiintyy lasten seksuaalisesta ahdistelusta väitellyt psykologi, joka kertoo vain 1 % todellisista tapauksista tulevan esille ja valittavan sitä, kuinka vaikeaa on selvissäkään tapauksissa saada tuomiotakaan. Pikkujouluista palaava vanhempainyhdistyksen miesjoukko pahoinpitelee Antin. Antti ei saa mitään töitä mistään ja hänen vaimonsa ottaa hänestä eron. Antti päättää elämänsä istumalla junanraiteille. 18 vuotta myöhemminn 25- vuotias Sohvi käy vieläkin terapiassa ja hoitavan psykologin mukaan menee vielä vuosia, ennen kuin Sohvista tulee työkykyinen.

 

Ylivilkkaat ADHD-lapset kärsivät
usein raudanpuutteesta. Tämä on
käynyt ilmi useista tutkimuksista,
joissa on selvitetty lasten tarkkaavaisuus- ja käyttäytymishäiriöiden taustalla vaikuttavia tekijöitä.
Tutkimuksissa on havaittu selvä yhteys raudanpuutteen, huonon koulumenestyksen sekä ADHD:n esiintymisen välillä. Näillä lapsilla on usein
todettu myös levottomat jalat -oireyhtymä. ADHD:n oireet ja henkisen
suorituskyvyn puutokset ovat tutkimuksissa olleet selvästi suuremmat
niillä lapsilla, joiden varastoraudan
määrä on ollut alhainen
9,10
.
Riittävä raudan saanti on lapsille erityisen tärkeää, sillä rauta on olennainen osa aivojen ja hermoston tehokasta toimintaa. Rauta osallistuu hermosolujen myeliinituppien muodosRaudanpuute voi altistaa
ADHD-oireyhtymälle
tumiseen ja toimii monien entsyymien kofaktorina. Normaalisti rauta pääsee kulkeutumaan aivoihin ravinnon kautta. Aivot ovat kuitenkin
hyvin herkät kärsimään raudanpuutteesta, jos ravinto on yksipuolista tai
sitä on saatavilla niukalti.
Dosentti Markku Partisen mukaan
mielenkiintoinen havainto on ollut
myös se, että nykynuorison runsas
nopeasti imeytyvien hiilihydraattien
(sokeri, raffinoitu valkoinen vehnä-
jauho, pastat, riisi) saanti on yhdistetty aivojen rauta-aineenvaihdunnan häiriöihin.
Lisäraudan anto ylivilkkaille lapsille voi olla paikallaan ja vähentää lää-
kityksen tarvetta. On kuitenkin tärkeää tutkia huolellisesti ADHD-lapsen raudanpuutos ennen rautakuurin
aloittamista.


HUOM! Raudanpuutos aivoissa voi olla geneettisistä syistä johtuvaa, kuten myös esim. levottomat jalat. Ruokavaliota ei voi siis täysin syyttää. ja rautaahan ei saa koskaan antaa kuin lääkärin ohjeella.

 

=)[QUOTE="Päivi Tasala";24321064]Kun traumaattinen tilanne on päällä, on tyypillistä, että ihmisen psyykkinen tila muuttuu voimakkaiden tunteiden vaikutuksesta. Nämä muutokset mahdollistavat ihmisen keskittymisen toimintaan tilanteessa, ja toisaalta ne mahdollistavat sen, että pelon tunne ei liikaa lamaa toimintaa, vaan ihminen pystyy jollain tavoin toimimaan vaarallisessa tilanteessa.
Jos tunteiden turtuminen jatkuu useita päivä trauman jälkeen, se ennustaa myöhemmin esiintyvää jälkitraumaattista psyykkistä oireilua.

Muistivaikeuksia voi esiintyä trauman jälkeen. Tapahtumia on vaikea muistaa ja itse tapahtuma tuntuu sumuiselta, epäselvältä.

Trauma aiheuttaa myös välttelykäyttäytymistä, ihminen välttelee tapahtumapaikkaa ja tapahtuman ajattelemista. Esimerkiksi raiskauksen uhri voi vältellä oikeuslääketieteellistä tutkimusta, koska se muistuttaa traumaattisesta tapahtumasta.
Lähde: Trauman kokeminen ja dissosiaatio

Traumatila on siis tila, jonka voi laukaista erilaiset äänet, hajut äänenpainot -pääasiassa mikä vaan, SILLOIN jos henkilö on traumatisoitunut.

Olen käynyt 3 vuotta psykoterapiassa joten tästä löytyy myös omakohtainen kokemus, tiedon lisäksi.

Traumatilalla ei ole mitään tekemistä kyllä yleensä ADHDn kanssa.

Tiedoksi, että olen myös ADHD - aikuinen, suorittanut AMK tutkinnon kiitettävällä arvosanalla, tällähetkellä suoritan johtamisen erikoisammattitutkintoa, ja pyöritän osuuskuntaa sekä omaa firmaa.

Mikään näistä ei ole ollut mahdollista ilman dg:tä ja asianmukaista lääkitystä.

Päivi Tasala
ADHD-aikuiset ry:n potilasetutoimikunnan puheenjohtaja
ADHD-kouluttaja
paivi.tasala@gmail.com[/QUOTE]

 

oli eilisessä Me Naiset - lehdessä muuten 3 aukeeman juttu (muka) olemattomasta taudista. kyllä on kumma juttu miten noinki levikkilaajinen lehti viittii kirjottaa (muka) olemattomista sairauksista...

 

Ei mikään pikkuhaitta – Jälkikirjoitus - MeNaiset Blogi