miksi lastesi isä olisi eron sattuessa huonompi lähihuoltaja?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Taare-
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

Taare-

Vieras
miksi suomessa on vieläkin valtoimenaan käsitys että eron sattuessa lapset jää autom. äidille jos takana ei ole mitään narkkaritapausta ym? Miksi teillä sinä olisit se parempi huoltaja
 
rehellisesti sanottuna mieheni olisi parempi huoltaja. Tyttö on sille kun henki ja elämä, toki minäkin lasta rakastan yli kaiken, mut mies jaksaa leikkiä,viedä leikkipuistoon, lukea vaikka 10 kirjaa peräkkäin jne.
 
Siksi olisi huonompi, koska ei halua ottaa lapsista vastuuta vaan tekee pikkujuttuja heidän kanssaan silloin kun huvittaa. Minä olen vastannut 95% koko lasten elämän ajan heidän hyvinvoinnistaan, siksi olisi ihan päivänselvää,että eron sattuessa minulle jäis lapset. That's It!
 
Meille tulisikin yhteishuoltajuus, tai ei, asuisimme yhä saman katon alla kaikki.

Mutta ehkä se vielä on jäänne niiltä ajoilta, kun erolle oli etsittävä syyllinen. Siis kun se myönnettiin...

(kuten äidilleni vuonna 86, papereissa oli mm. kirjattuna ylös isäni rattijuopumukset)
 
Exäkin piti likan kannalta helpompana ja mukavampana, että mä vien hänet aamulla hoitoon, koska tuolloin mun ei tarvinnut nousta niin aikaisin kuin nykyään.

Jos mä tosiaan lähden sinne Espanjaan työharjoitteluun, niin likka luonnollisesti on isänsä hoidossa tuon ajan.

Exän isä sai 80-luvulla kuuden lapsen huoltajuuden, koska exän äiti on alkoholisti. Kyllähän siitä käytiin käräjillä, mutta eipä äidillä pahemmin ollut mahdollisuuksia saada lapsia.
 

Minä olen itse asiassa sitä mieltä että mies olisi parempi huoltaja, ja kun ollaan puhuttu aiheesta niin sanoin miehelle että hän saa lapset jos erotaan. Mies kauhistui että parempi olla sitten eroamatta :D
 
Ei millään tavoin olisi huonompi huoltaja.Paitsi tietenkin jos jatkaisi yrittäjänä niin joutuisivat lapset olemaan iltoja paljon kaksistaan,mutta muuten ei mitään nokan kopauttamista.

Ja varmaan järkkäisi sitten työnsä sillain että pystyisi olemaan kotona iltaisin.

Missäköhän mä sitten olisin ,kun noi lapset on mulle henki ja elämä?Kuollut varmaankin.
 
JOssainmäärin mies on parempi hoitamaan tuota ipanaamme kun minä, joten ei olisi yhtään sen huonompi valinta lapsemme huoltajaksi eron sattuessa.
Toinen juttu on sitten ihan kokonaan raaskisiko sitä tappelematta antaa lapsen muuttaa pois miun luotani :ashamed:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Annette-79:
Koska kaikki isät eivät ole todellakaan ns. "isähahmoja" eivätkä näin ollen täysipainoisesti asiassa läsnä... SIKSI.

Meillä mies kyllä tykkää olla isähahmo, mutta ei se ole täysin läsnä lapsille. Ollut jo kauan aikaa lähinnä kurinpitäjän roolissa, kun ei muka riitä energia leikkiä kauempaa ku kolme minuuttia. Ja minun pitäs olla käytännössä rampa tai puolikuollu että mies nytkään viitsisi laittaa ruan lapsille. Siinäpä ne syyt.

Meillä kyllä oli kertaalleen jo ero. Silloin oli tietenkin itsestäänselvää, että lapsi jää mulle, kun se oli vauva. Ja meidän isi ei ole koskaan viitsinyt opetella hoitamaan vauvoja.
 
jaa ei siitä ois isäks...ei jaksa tapella pukemisen,syömisen,hampaitte pesu ym.takia!mä sentäs tappelen joka päivä yli tunni et päästää ees ulos ton vajaa 3v kans,ei syö ellei suuripiirtei sido tuolii kii ja syötä,puree hammasharjaa et siihenki tuhrautuu joka ilta ja aamu n.tunti....välillä tekis mieli heittää ketoo!mä oon siit huono etten herää yöllä jos lapset herää!ja jos miehest tulis lähihuoltaja ni anoppi noi pojat hoitais!
 
Ihan rakastava isä, mutta kovin lyhyt pinna (ärähtelee tytölle silloinkin, kun tyttö ei ole tehnyt mitää väärää tai pahaa). Ei jaksa leikkiä tai viettää aikaa lapsen kanssa kuin satunnaisesti. Pakottaa syömään.
 
En usko et olisi mitenkään huonompi huoltajana kuin minäkään. Jos sitä vaatisi et lapsi hänelle niin oikeuteen mentäisiin, en voisi elää erossa lapsestani. Joku kerta juteltiin et varmaan olisi kerran tai pari viikossa iltaisin isällään ja joka toinen viikonloppu.

Voipi ol et olisi hieman epävarma lapsenkaitsimisesta päähuoltajana kun kuiteskin minä pyöritän lapsen arkea jne. Onneksi ei ole mitään syytä miettiä asiaa syvemmin.
 
No mä luulen, että meillä ois yhteishuoltajuus missä kummatkin näkis lapsia yhtä paljon. Mulla on kuitenkin vuorotyö joten meillä ei ikinää toimis vaan joka toinen viikonloppu systeemi, aina pitäis sumplia duunien mukaan.
 
Koska mä olen valmis luopumaan lasteni vuoksi tietyistä asioista ja mieheni ei.Siinä on aika painava syy.Mulla on kestävät hermot, miehellä ei.Mä olen perheeni vuoksi monesti perunut omat menoni ja ollut lasten kanssa kotona, mies ei.
 
Ei meillä isä ole yhtään huonompi tai toisarvoisempi vanhempi kuin minäkään. Pärjäisi heidän kanssaan tosi hyvin. Täällä kun moni puhuu siihen tyyliin, ettei isä yksin pärjäisi lapsen/lasten kanssa, niin mitäpä sitten jos itse satutte kuolemaan? Lapset sijoitetaan sitten muualle vai? Mä luulen, että näistäkin epäilyistä moni on vaan sellaista äidin itsensä korottamista jalustalle. Ja sitten on paljon (suoraan sanottuna) sellaista nipotusta, että vaikka isä toimisikin tosi hyvin, äiti ei hyväksy hänen tapaansa toimia syystä, että se on erilainen kuin hänen oma tapansa. Nykyäänkin se ikävä kyllä on niin, että monien mielestä kyseenalainen äiti on etusijalla hyvään isään verrattuna. Todella huvittavaa, sillä se on jo monesti lehtijutuissa nähty, etteivät äidit ole mitään pyhiä lehmiä...
 
Siksi, että mies luo uraa ja on työelämässä, itse voin olla tytön kanssa vielä kotona. Ja sitten kun itse olen työelämässä, miehellä tulee olemaan sen verran työmatkoja ettei hän siltäkään osin pystyisi toimimaan lähihuoltajana. Ja käytännössä tytön 1vee (erosimme siis taannoin) minä olen pääosin hoitanut, vaikka isälläkin on loistava suhde lapseen niin suurempi shokki tytölle olisi yhtäkkiä olla minusta paljon erossa, sen sijaan isästään erossa olemiseen hän on tottunut jo vauvasta asti.
 

Yhteistyössä