Miksi lapsi hoitoon pienenä?

Toisin kuin otsikosta voisi luulla, en haluaisi tästä ketjusta ikuisuustappelua päiväkodin ja kotihoidon välillä. Siitähän kinataan tällä hetkellä tuossa toisessakin ketjussa... Tuota toista ketjua luettuani, aika moni sanoo, että "ei ollut mahdollisuutta hoitaa kotona". Tämä minua siis kiinnostaisi.
Mitä tarkoittaa "ei ollut mahdollisuutta"? Konkreettisesti.
Toiset sanovat, että jos on valmis tinkimään hummailusta jne., kaikki voivat hoitaa alle 3v kotona. Mutta selvästikään kaikilla ei ole sitä mahdollisuutta.
Valottakaa ihmiset asiaa, ilman riitelyä ja toisten syyllistämistä! Josko ymmärtäisimme hiukan paremmin siiten toisiamme=)

 

Meillä ainakin se on rahakysymys... miehen tili ei vaan yksinkertaisesti riitä... nytkin ollaan tosi tiukilla kokoajan... olisin kyllä mieluusti kotona, mutta ei vaan ole mahista...

 

Opinnot ammattikoulussa voi olla syynä.

Opinnoista saa olla poissa vain äitiysloman ilman että se vähentää opintoaikaa. Opintoja puolestaan saa suorittaa maksimissaan 3,5 vai olikos se 4 vuotta, muutoin joutuu maksamaan opinnot loppuun itse, mitä ei tietenkään opiskelija kykene tekemään jos joutuu jo opiskelua varten ottamaan opintolainaa elääkseen.

 

No, mulla lapsi oli 1v4kk kun aloitti hoidon ja syy oli se, että
A) rahatilanne ei sallinut pitempää kotihoitoa (velkaa, velkaa, liikaa velkaa...)
B) en olisi jaksanut yhtään pitempään olla kotona. Pää olisi hajonnut.

Nämä varmaan kaksi yleisintä syytä ihan yleisestikin ottaen.

 

No, mulla lapsi oli 1v4kk kun aloitti hoidon ja syy oli se, että
A) rahatilanne ei sallinut pitempää kotihoitoa (velkaa, velkaa, liikaa velkaa...)
B) en olisi jaksanut yhtään pitempään olla kotona. Pää olisi hajonnut.

Nämä varmaan kaksi yleisintä syytä ihan yleisestikin ottaen.

siis tuon naaman tilanne piti olla B )

 

Meidän neiti täyttää 1v. juuri ennen hoitoonlähtöä, pakko jatkaa opiskelua tai opiskelupaikka menee alta.

 

No itse en hummaillut ennen lasta, eikä siihen ollut tarvetta lapsen synnyttyä.

Ennen kuin lapsi syntyi säästimme rahaa säästötilille hiukan ja siitä maksoimme lapsen tarvitsemia tavaroita.
Äitiysloma-aika meni taloudellisesti ihan hyvin, mutta sitten jäin hoitovapaalle.

Kuntalisää ei ole, joten ainoa tuloni olivat kotihoidontuki ja lapsilisä. Miehellä ei mikään kovin suuri palkka.
Asuntolainaan otimme lyhennysvapaan, mutta koska laina on aika uusi niin korot olivat jo melkein kotihoidontuen suuruiset.
Kaikki lehtitilaukset peruutimme, mutta silti oli maksettavana vakuutusmaksut, sähkö, vesi, jätehuoltomaksu, tv-lupa jne.

Otin joka kuukausi säästötililtä rahaa laskujen maksuun ja saimme kitkutettua siihen asti, että lapsi täytti 1v5kk.
Sitten hän aloitti tarhauran ja minä menin takaisin töihin ja saimme talouden tasapainoon.

Vieläkään ei hummailla, mutta nyt on hiukan vapaampi hengittää kun ei mene viimeinenkin sentti laskuihin, vaan voi ostaa itselekin sellaista ruokaa josta tykkää eikä tarjouseineksiä.

 

Siis jotku ei tuu toimeen pienellä kotihoidontuella tarvii olla viimosen päälle autot, pelit ja vehkeet ja hummailu on tärkeetä sille ei voi mitää nykyaikana näin ja jospa lapset halutaan hoitoon ja omaa aikaa eli työtä.Moni työtön vie lapsensa päiväkotiin vaikka on itse kotona,mitä ei siis voi tajuta.

 

me ollaan köyhiä kun kirkonrotat mut silti en voi laittaa pienintä hoitoon (10kk) se vaan ei tunnu oikeelta mun mielestä...toisille sopii meille ei!

 

Minä ja puolisomme emme ansaitse kauheasti, noin 1500e/kk/per naama jää kateen.niin jos elää vain toisen tuloilla ja toinen saa vaivaset 200e kuussa,tulee aika halukas olo töihin. Nykyään teen itse osa-aikasta joten tulot silti tippuneet mutta muksulla on parempi olla joten myös vanhemmilla.
muksu meni hoitoon 1 vuotiaana ja on nauttinut olostaan muiden 1 - 3 vuotiaiden ryhmässä.
toinen syy töihin menoon oli oma jaksaminen.1 vuotiaskin alkaa jo kaivata(ainakin meidän tapauksessa) oman ikästä seuraa ja muuta virikettä jota en yksin kertasesti pystynyt tarjoamaan muksulleni.

 

Niin. Valotanpa nyt meidän tilannetta sen verran, että mulla oli sellainen olo, että täytyy mennä takaisin töihin. En siis ikään kuin uskaltanut olla vuotta ja kuukautta pitempään pois töistä (tämä johtuu työn luonteesta, en viitsi sentään tarkemmin kertoa). Lapsi oli vuoden ja 2 kk kun meni päiväkotiin, isäkuukauden jälkeen. En osaa sanoa taloudellisesta puolesta, kun en ehtinyt olla kuin pari kk hoitovapaalla. Jonkun aikaa varmaan oltaisiin pärjättykin ihan ok, jos olisi kiinnittänyt huomiota menoihin enemmän. Päiväkotiura on mennyt onneksi mukavasti.

 

No meillä 2v. ja 5v. (on ollu ennenkin ja nyt osa-aikasena) menee syksyllä hoitoon, koska itsellä alkaa tää kotona pyöriminen jo keittää, pitää saada vähän uusia naamoja kuvioihin ja itsellekin jotain muuta kuin ruuanlaitto, lastenhoito, siivoaminen, pyykkääminen jne...Luulen kuitenkin että se on koko perheelle ihan hyvä juttu, lapset on molemmat tottunu päiväkotielämään jo kohdussa ja esikoinen oli 2,5v:nä kuin kala vedessä kun meni tarhaan ja kuopus on samaa sorttia 9 ekaa kuukautta päiväkodissa. Näin meillä, ei toki 8kuisena hoitoon.

 

Koin ympäristön painetta... miehen osalta painetta saattaa opinnot loppuun, että pääsisin vihdoin tienaamaan (asunnon ostoa jo lykätty mun toisen tutkinnon takia). Lähipiirissäni on vain työssäkäyviä naisia, joiden osalta tunsin myös painetta, etten voi olla kotona kauaa. Eräs jopa antoi aika selvästi ymmärtää, että on lapselle huonoksi jäädä kotiin.

Sellaista... vaikka itse olin eri mieltä, helposti taivuin, en osannut olla kotona "miehen siivellä" vain olemassa. Rahallisesti olisi ollut järkevämpää olla kotona vielä (lyhyellä tähtäimellä, toki pidemmällä pääsen sitten nopeammin töihin). Tunsin sietämätöntä pahaa oloa koko ajan päivähoidon alkamisen lähestyessä, ja yritin kaikkeni, jotta olisin tullut raskaaksi ja olisin jäänyt suoraan kotiin toista lasta odottelemaan. Vaan eipä onnannut, se päivä koitti kun opinnot jatkui ja päivähoito alkoi. Sen jälkeen en ole katunut päivähoitoon laittamista, niin hyvin tyttö siellä viihtyi alusta asti. Siitä huolimatta mietin, miksi ihmeessä en osannut seistä oman mielipiteeni takana, ja olla kauemmin kotona... seuraavan lapsen kanssa saatan tehdä toisin (jos se joskus suvaitsisi saada alkunsa ensin).

 

Meidän poika on 1v 3kk eikä aikomustakaan laittaa vielä hoitoon. Onhan rahatilanne tiukka, mutta pitää vaan osata elää sen mukaan. Esimerkiksi oli kaverin kanssa puhetta tästä asiasta ja hän laittoi vuoden ikäisen lapsen hoitoon kun on lainaa maksettavana yms. Asioista kun keskusteltiin, niin kävi ilmi että meillä on yhtä suuret asuinkustannukset vaikka me asumme vuokralla+autolaina ja he maksavat lainaa omakotitalosta. Heillä myös paremmat tulot, sillä meillä mies oppisopimuksella töissä. Eli tuo rahatilanne tuntuu toisilla huonolta syyltä.

 

1)Mulla on sellainen työ, että pienikin aika pois kelkasta alkaa olla ammatillisesti todella haastavaa. Joo, tiedän, valinta.

2)Esikoisen kohdalla meillä oli ihan kamala taloudellinen tilanne paluumuuton takia, ei oikeasti olisi pitänyt palata Suomeen (koulutetulle valkoiselle tuntuu tuo Amerikan sosiaaliturva huomattavasti paremmalle). Joo, tiedän, valinta.

3) Vieläkin tekee tiukkaa selvitä taloudellisesti, ollaan sitä akateemista köyhälistöä ilmeisesti. Tosin nyt suurena syynä on asuntolaina, jossa ollaan paljon ikätovereita myöhemmässä opiskelujen ja ulkomailla työskentelyjen takia. Joo, tiedän, valinta.

4) Vielä on varmaan jotain, mitä just nyt en muista. Valintojahan nekin tietty.

Juu, ja ei hummailla, ei käydä ulkomailla (paitsi työmatkoilla) ja muutenkin eletään säästäväisesti. Silti vaan tilanne on tämä. Joo, tiedän, valinta.

Onneksi esikoiselle löytyi loistava hoitopaikka, samat 3 hoitajaa ovat olleet yli 3 v, mitä hoidossa ollut. Nyt tietysti pelottaa kovasti millainen paikka kuopukselle löytyy.

 

Moni työtön vie lapsensa päiväkotiin vaikka on itse kotona,mitä ei siis voi tajuta.

Työttömän työnhakijan pitää pystyä vastaanottamaan tarjottu työ ja alottamaan se varsin piankin. Syyksi kieltäytyä työstä ei riitä "mulla ei oo hoitopaikkaa muksuille" ja siitä napsahtaa karenssi.

 

Meillä lapsi meni pph:lle 9kk ikäisenä, koska minä opiskelin. Koulusta ei voi mahottomia aikoja olla pois, tai menettää opiskeluoikeuden. Tosin olin vain lyhyitä päiviä koulussa ja lapsen hoitoajat vaihtelivat päivittäin 1-4 tunnin välillä.

 

Moni työtön vie lapsensa päiväkotiin vaikka on itse kotona,mitä ei siis voi tajuta.

Työttömän työnhakijan pitää pystyä vastaanottamaan tarjottu työ ja alottamaan se varsin piankin. Syyksi kieltäytyä työstä ei riitä "mulla ei oo hoitopaikkaa muksuille" ja siitä napsahtaa karenssi.

Totta, mutta työttömän työnhakijan ei ole pakko viedä lasta hoitoon vaikka hällä hoitopaikka olisikin.

Meilläkin oli hoitopaikka 2kk siten ettei lapsi ollut päivääkään hoidossa koska minä en olllut töissä.

 

Totta, mutta työttömän työnhakijan ei ole pakko viedä lasta hoitoon vaikka hällä hoitopaikka olisikin.

Meilläkin oli hoitopaikka 2kk siten ettei lapsi ollut päivääkään hoidossa koska minä en olllut töissä.

Jos hoitopaikkaa ei käytä, sen voi helposti menettää.

Lisäksi vielä se tosiseikka, että lapsen on helpompi tottua hoidossaoloon, jos saa harjoitella sitä ihan rauhassa lyhyitä päiviä silloin tällöin, sen sijaan että joutuisi kylmiltään 8-9 h hoitoon äidin työllistyessä.

 

Esikoinen oli 2v kun meni pph:lle ja syy oli oikeastaan se että olin jo 2 kertaa jatkanut hoitovapaata ja mä jo kaipasin töihin.
Kuopus oli pikkasen nuorempi eli 1v8kk ja syynä mun "ahneus" eli mulle tarjottiin lähes unelmaduunia joka piti aloittaa silloin eikä muutaman kuukauden -vuoden päästä.

 

Olen akateeminen pätkäprojektityöläinen, eräänlainen yrittäjä siis. Jos en olisi palannut töihin, ei minulla olisi enää ollut töitä mihin palata. Lapsi meni tarhaan 1v 2 kk ikäisenä. Mieskään ei ollut halukas kotiin jäämään, joten yhtinen päätös oli. Jonkin aikaa tein lyhyempää päivää, mutta siinäkin tuli taloudellinen realiteetti vastaan: jos/kun työttömyys uhkaa, on kivempi että ansiosidonnainen lasketaan täydestä palkasta.

Ja yksi syy oli sekin, että en kokenut mielekkääksi pelkkää kotiäitiyttä. Minusta me olemme edelleen lastamme rakastavia vastuullisia vanhempia, ja lapsemme tärkeimmät henkilöt.

 

Moni työtön vie lapsensa päiväkotiin vaikka on itse kotona,mitä ei siis voi tajuta.

Työttömän työnhakijan pitää pystyä vastaanottamaan tarjottu työ ja alottamaan se varsin piankin. Syyksi kieltäytyä työstä ei riitä "mulla ei oo hoitopaikkaa muksuille" ja siitä napsahtaa karenssi.

Totta, mutta työttömän työnhakijan ei ole pakko viedä lasta hoitoon vaikka hällä hoitopaikka olisikin.

Meilläkin oli hoitopaikka 2kk siten ettei lapsi ollut päivääkään hoidossa koska minä en olllut töissä.

Missäpäin voi pitää 2kk hoitopaikkaa sitä käyttämättä? miten hoitomaksut

 

Sen verran iso perhe et pelkällä kotihoidontuella miehen palkan lisäksi ei pärjätä.

 

Meillä lapsi menee päivähoitoon 15kk ikäisenä. Vaihtoehdot ovat joko molemmat vanhemmat töissä ja kotona joka ilta tai minä lapsen kanssa kotona ja näemme isää vain joka kolmas viikko kun hänen on pakko ottaa vastaan kaikki komennukset kun ei ole varaa olla molempien kotona paikalliskeikkojen välissä. Itse menen ihan mielelläni töihin. Olen ollut nyt melkein 2 vuotta pois ja sinä aikana työnkuva on muuttunut rajusti ja jos en piakkoin palaa tipun kelkasta kokonaan. Lisäksi satuin saamaa ainutlaatuisen työtilaisuuden jota ei kovin helposti tule toisten vastaan, joten senkin vuoksi menen ehdottomasti töihin.

Kun lasta suunniteltiin ja alettiin odottaa työtilanne oli loistava ja työntekijöistä kovasti pulaa. Piti siis olla turvallinen tilanne hankkia lapsi. Nyt 2 vuotta myöhemmin työpaikat ovat kiven alla ja mies on koko ajan lomautusuhan alla (olemme siis samalla alalla). En uskalla ottaa sitä riskiä että kieltäydyn vartavasten minulle tarjotusta työstä ja kohta olemme molemmat työttömiä.

 

Meillä esikoinen aloitti päivähoidon 1v10kk ikäisenä kuntoutuksellisista syistä, ensimmäisen 6kk 3h hoitopäivillä ja seuraavan 6kk 6h päivillä. Vapaita väliin, jompikumpi vanhemmista oli kotona pikkusiskon kanssa tuohon asti.

Pikkusiskonsa sitten aloitti 1,5v iässä kun mies lähti opiskelemaan. Ei edes olla varmoja olisiko tuo ollut pakkotilanne. Täällä (ei asuta suomessa) työnantaja ei ole velvollinen myöntämään vanhemmille vapaata yli 1,5v lapsen kanssa kokopäiväisesti, mutta ei siis edes kysytty tuota vaihtoehtoa. Muutenkin koettiin että lapselle tekisi hyvää päästä toisten samanikäisten seuraan, koska hänellä oli kuitenkin kehityksessään viivettä.

Hoitopäiviä noilla tulee 3-4/viikko, viimeaikoina on ollut kahdenkin päivän viikkoja aika paljon. Hoitopäivien pituudet 6-8h. Meille ihan sopivia ja perheellemme siis kaikkineen parempi vaihtoehto kuin kotihoito. =)