Miksi lapset pitäisi hankkia "lähempänä kolmeakymppiä". Mitä minä tai mun lapset ovat nyt menettäneet?

[QUOTE="jaa";27856493]Pakko sanoa tähänkin, että ei välttämättä. Minulla oli mahdollisuus lähteä vaihtoon opiskellessani 16-19 -vuotiaana, mutta en lähtenyt. Opiskelin yhden ammatin ennen lapsen syntymää ja sen jälkeen olen opiskellut vielä AMK:ssa samaa alaa yhden tutkinnon verran. Lapsi ei ainakaan haitannut opintoja, olin varmasti suorastaan tehokkaampi Minulla on mielekäs työ, edelleen se minulle paras mahdollinen mies, monta lasta ja oma asunto. Voin sanoa, että olen onnellinen juuri näin [/QUOTE]

Eri asia, sinulla oli mahdollisuus. Samanlaista valinnanvapautta ei lapsellisella enää ole.

 

Et mitään, jos olet onnellinen ja tyytyväinen ratkaisuusi niin kaikki hyvin
Minä sain esikoisen ollessani 24-vuotias ja kivasti on "nuori" vielä sitten kun lapset aikuistuvat. Sinä olet vielä nuorempi ja mahdollisuuksia on vaikka mihin tuolloin.

 

[QUOTE="vieras";27856480]Itse aina ihmettelen, että mihin ihmeeseen teillä on kiire? Olis kamala elää kieli vyön alla TÄYSIÄ suorittaen jotain kokoajan. Me tykkäämme nautiskella hetkestä [/QUOTE]

Ei olekkaan kiire mihinkään, minäpä nautiskelen opiskelemalla. Rakastan lukea kirjoja ja tehdä tenttejä, ehkä siksi olenkin valmistunut ajallaan. Kyllä siinä samalla sai irrotellakkin ja elää nuoruutta. Tyhjäpäinen oleminen ei ole minun juttuni. Tai sitten matkustelimme niin paljon lapsuudessani, ettei se kymmenessä eri maassa käyminen nuoruudessa (eli 20-30v) kiinnostanut enää! Ja jotenkin tuntuu ihanalta ajatukselta, että lainat sun muut on hoidettu aikaisin alta pois. Sittempä sitä vasta saakin nautiskella, jos haluaa!

 

Minä sain esikoisen ollessani 24-vuotias ja kivasti on "nuori" vielä sitten kun lapset aikuistuvat. Sinä olet vielä nuorempi ja mahdollisuuksia on vaikka mihin tuolloin.

En tiedä teidän ammattia tai uraa, mutta mulla kyllä nää duunin "ruuhkavuodet" sijoittuu juuri tähän 40 ikävuoden molemmin puolin, joten vapautta ei sitten kuitenkaan sen takia ole.
Ei sitä vapautta sitten kumminkaan ole matkustella tai viettää ylimääräisä vapaita jne.
Mutta se toki riippuu työstä ja mitä siltä haluaa.
Tän ikäisenä täytyy vaan pysyä kelkassa töissä ettei nuoremmat (perheettömät) kiilaa ohi

 

Eri asia, sinulla oli mahdollisuus. Samanlaista valinnanvapautta ei lapsellisella enää ole.

Mutta saihan ap:kin esikoisensa 19-vuotiaana, eli nuorena, kuten minäkin (esikoinen syntyi juuri ennen 20v päivääni). Silti minulla ehti olla mahdollisuuksia ja ehdin ihan tarpeeksi ns. elää ( ), kuten varmaan ap:n tapauksessa myös, kun kerran lapsia nuorena halusi.

 

Ei olekkaan kiire mihinkään, minäpä nautiskelen opiskelemalla. Rakastan lukea kirjoja ja tehdä tenttejä, ehkä siksi olenkin valmistunut ajallaan. Kyllä siinä samalla sai irrotellakkin ja elää nuoruutta. Tyhjäpäinen oleminen ei ole minun juttuni. Tai sitten matkustelimme niin paljon lapsuudessani, ettei se kymmenessä eri maassa käyminen nuoruudessa (eli 20-30v) kiinnostanut enää! Ja jotenkin tuntuu ihanalta ajatukselta, että lainat sun muut on hoidettu aikaisin alta pois. Sittempä sitä vasta saakin nautiskella, jos haluaa!

Ja minä taas rakastan tyhjäpäistä olemista. Enkä ymmärrä suorittamista yhtään, vaikka itselläkin on korkeakoulututkinto ja ura hommattuna. Tein kaiken kuitenkin suht rauhallisessa tahdissa, että ehdin elääkin välillä. Enkä ymmärrä, mikä nautiskelun estää vaikka asuntolainaa olisikin? Kyllä meillä jää rahaa lyhennysten jälkeenkin kivasti, ei eletä kädestä suuhun.

Näin me vaan olemme erilaisia ja hyvä niin

 

[QUOTE="jaa";27856567]Mutta saihan ap:kin esikoisensa 19-vuotiaana, eli nuorena, kuten minäkin (esikoinen syntyi juuri ennen 20v päivääni). Silti minulla ehti olla mahdollisuuksia ja ehdin ihan tarpeeksi ns. elää ( ), kuten varmaan ap:n tapauksessa myös, kun kerran lapsia nuorena halusi.[/QUOTE]

Toivotaan, että sellaiset jotka haluavat kokea valinnanvapauden ja ehkä opiskella pitkään ja ulkomaillakin ihan vapaasti, eivät tee lapsia nuorina Ja ne tekee, jotka haluavat toisin.

 

Meillä olis lapset jääneet saamatta jos olisin odottanut yli 30 vuotiaaksi. Nyt on 6 lasta jotka sain 20-30 vuotiaana. Viimeiset 5v ollaan eletty ilman ehkäisyä ja (sitä viimeistä) ei vaan kuulu. Eli todellakaan en kadu että tein lapset nuorena. Nyt on kiva suunnitella jo tulevaa kun lapset kohta sen verran isoja ettei tarvi jatkuvasti niistä huolehtia.

 

Odotin kolmekymppiseksi, ehdin sitä ennen opiskella kaksi ammattia ja matkustaa moneen paikkaan minne pienten lasten kanssa meneminen ei ole ihan yksinkertaista. En esimerkiksi lähtisi Intiaan kovin pienen lapsen kanssa lomamatkalle, tai Afrikkaan.

Meillä on nyt velaton omakotitalo, kaksi lasta ja raha säästössä. Jos tarve vaatii, voin vielä heittäytyä vaikka opiskelijaksi ja vaihtaa alaa, koska velka ei sido mua mihinkään.

Minun kannalta kaikki meni hyvin näin, joku muu tekee toiset valinnat ja on niiden kanssa onnellinen.

Joskus mua vain pelottaa kuulla nuorista perheistä jotka ottavat isot lainat lasten ollessa pieniä, silloin joustovara on pieni jos jotain yllättävää sattuisi. Eikä ammattiakaan vaihdeta enää ihan tuosta vain jos on pieniä lapsia JA asuntolainaa. Kun rahan pitäisi sitten riittää ruokaan, myös lasten vaatteisiin ja tarvikkeisiin ja siihen asunnon maksamiseen.

Mutta jos tietää jo tosi nuorena mitä elämältä haluaa niin mikäs siinä tehdä lapset nuorena.

 

Et ole menettänyt mitään!
Jos minäkin olisin ymmärtänyt aloittaa ennen kolmeakymppiä, ei olisi nyt niin kiire! Varsinkin, kun toista odottaessa alkoi tuntua että haluan ainakin neljä... Eipä kerkiä paljon töihin lähteä... Jos ei sitten tee vuoden välein tai käy pikaisesti töissä heti kun mahdollista.

 

Toivotaan, että sellaiset jotka haluavat kokea valinnanvapauden ja ehkä opiskella pitkään ja ulkomaillakin ihan vapaasti, eivät tee lapsia nuorina Ja ne tekee, jotka haluavat toisin.

En usko, että kukaan tekee nuorena, tai sen enempää vanhempanakaan lapsia, jos ei sen takia halua niitä, että joku muu asia on itselle tärkeämpää. Toki elämä voi yllättää ja tuleekin vahingossa raskaaksi, missä iässä tahansa, mutta onhan sekin valinta, mitä sitten tekee. Vaihtoehtoina on myös abortti tai adoptioon antaminen, mutta moni valitsee kuitenkin toisin ja on yleensä jopa onnellinen siitä.
Itse en kyllä tunne ketään, joka katuisi sitä on saanut lapsia, oli sitten ehtinyt vapaana rellestää vähän tai kauan aikaa. Niitä tunnen, jotka ei enää lasta saa ja katuvat sitä, että muut asiat meni niin kauan edelle. Miettivät olisiko nuorempana onnistanut. No, sitähän ei kukaan tiedä.... Eikä tiedä sitäkään, olisiko heistä edes tullut hyviä vanhempia nuorempana, koska se riippuu paljon ihmistyypistä.

 

[QUOTE="jaa";27856651]Itse en kyllä tunne ketään, joka katuisi sitä on saanut lapsia, oli sitten ehtinyt vapaana rellestää vähän tai kauan aikaa.[/QUOTE]

En tarkoittanut valinnanvapaudella rellestämistä, vaan ihan muita asioita

 

[QUOTE="vieras";27856626]
Mutta jos tietää jo tosi nuorena mitä elämältä haluaa niin mikäs siinä tehdä lapset nuorena.[/QUOTE]

Tää varmasti pitää paikkansa; itse en tosiaankaan tiennyt.
Ainakaan mittän perheenperustamisviettiä ei ollut. Jotkut taas haluaa omia lapsia jo lapsina.

 

Lapset kerkeää tehdä vähän vanhempanakin, nuoruutta ei saa ikinä takaisin.

 

[QUOTE="vieras";27856710]Lapset kerkeää tehdä vähän vanhempanakin, nuoruutta ei saa ikinä takaisin.[/QUOTE]

Eihän se nuoruus mihinkään katoa vaikka lapsia saakin

 

[QUOTE="Hiphei";27856807]Eihän se nuoruus mihinkään katoa vaikka lapsia saakin [/QUOTE]

Minun mielestäni katoaa.

 

[QUOTE="vieras";27856865]Minun mielestäni katoaa.[/QUOTE]

Eli ihan asennekysymys

 

En tarkoittanut valinnanvapaudella rellestämistä, vaan ihan muita asioita

En minäkään tarkoittanut rellestämisellä mitään känni-ördäämistä tai elämistä miten sattuu, vaan juuri sitä huolettomuutta ja valinnanvapautta Ehkä huono sanavalinta, mutta kun ei omaan elämään kuulu juominen tai ns. biletys, niin en tullut ajateeksi.

 

Minä sain lapseni myös 19-vuotiaana. Lukion viimeisellä luokalla tulin raskaaksi. Mä täytän pian 26v.
En ole koskaan kokenut, että olisin menettänyt nuoruuttani millään tapaa. Mulla on ihania muistoja lukioajoista ja lukio oli nuoruuden parasta aikaa. Rellestin yhden puoli vuotta täytettyäni 18v. Sitten sai riittää.

Mä en ole koskaan ollut sellainen bilehile. Mä olen voinut elää ihan täysipainoista nuoruutta myös lapsen kanssa.
Mä olen ottanut lapseni mukaan ystävieni luokse, shoppailureissuille jne. En ole jäänyt mistään paitsi.
Matkustelu on aina ollut intohomi ja sitä ollaan harrastettu lapsen kanssa yhdessä.
Joskus tosi harvoin haluan bilettämään (ehkä 1-3krt vuodessa). Eikä lapsi ole ongelma. Lapsi jää kotiin ja minä menen kaverille yöksi. Tosin lapsen ensimmäisenä kahtena elinvuotena en edes halunnut mennä bilettämään.
Lapsi on mun unelma ja etusijalla kaikessa.

Mä en ymmärrä minkä takia se vapaus nähdään usein juuri bilettämisenä. Mä näen sen enemmänkin niin, että ei olla vastuussa muusta kuin itsestä. Ja kaikki eivät tätä vapautta todellakaan edes kaipaa, joten en näe, että sinä tai kukaan muukaan lapset nuorena tehnyt olisi välttämättä jäänyt paitsi jostain

 

[QUOTE="vieras";27856710]Lapset kerkeää tehdä vähän vanhempanakin, nuoruutta ei saa ikinä takaisin.[/QUOTE]

Lapsia ei ehkä saa ikinä. Ei niitä noin vaan "tehdä" sitten, kun siltä alkaa tuntua! Toki, jos se nuoruus on niin tärkeää, niin silloin ei ole kypsä vanhemmaksi vielä nuorena! Moni kuitenkin on, eikä siinä ole mitään pahaa.

 

Minusta olis kamalaa olla "vanha äiti" tai vanha mummo. Ainakin paremmat mahdollisuudet olla pirteä ja jaksaa sitten vielä lasten tahdissa. Itse on 30v kun viimeinen, neljäs lapsemme syntyy.

Koulut on käytyny ja elämän kokemuksia ihan tarpeeksi, että olen hiton onnellinen ja tyytyväinen elämääni näin, vaikka ekan lapsen sain 24v. Eikä se edes mielestäni mitenkään päin ole kovinkaan nuori ikä. 10v ollaan miehen kans pidetty yhtä.

 

Kuinka paljon ihminen voi kaivata tai surra sitä mitä ei ole (ollut). Jos saa lapset parinkympin molemmin puolin niin kuinka moni oikeasti nelikymppisenä murehtii sitä "elämätöntä nuoruutta". En usko että kovinkaan moni. Jos sitä katkeroituu, niin syyt ovat varmasti muualla kuin niissä nuoren saaduissa lapsissa.

Minä sain toistaiseksi ainokaisen 30-vuotiaana ja se oli minulle juuri passeli ikä. En vain yksinkertaisesti ollut perheihminen vielä parikymmpisenä enkä vielä 27-vuotiaanakaan. En kadu myöhäistä lapsentekoa, ja luulisin että useimmat nuorena lapsen saaneet ajattelevat samoin. Eli valtaosa on ihan tyytyväisiä valintoihinsa eikä haikaile jotain mitä ei ole ollut.

 

Tämän. Enkä sano, että nuorena äidiksi tulleessa on jotain vikaa, ei automaattisesti ole. Mutta olet menettänyt tosiaan sen vapauden tehdä nuorena juttuja. Esim. opiskella ja lähteä vaihtoon ym.

Hei, itse olin ulkomailla opiskelemassa pienen ryhmän kanssa noin 25 vuotiaana ja samassa porukassa oli nainen 40 + Tosi kiva tyyppi, oli ihan aikuinen (ei siis mikään ikiteini), mutta varmaan ihan yhtä lailla nautti reissusta kuin me muutkin, ehkä enemmänkin osasi ottaa kaiken irti. Ei siellä toisten ikiä mietitä, ei todellakaan Hän tosin oli lapseton, mutta tuskin olisi kauheesti eroa ollut jos olisi ollut jo aikuisia lapsia tai jopa pieniä lapsia. Jotkut pystyvät /uskaltavat tehdä myös sellaisen irtioton, uskokaa pois

Siis ihan oikeesti älkää vaan rajoittako elämäänne sen mukaan mitä pitää/saa tehdä minkäkin ikäisenä. Ei ole olemassa kuin ihmisen luomia omituisia sääntöjä, jotka on tehty rikottaviksi Teillä jää helposti elämä elämättä...

 

Lapsia ei ehkä saa ikinä. Ei niitä noin vaan "tehdä" sitten, kun siltä alkaa tuntua! Toki, jos se nuoruus on niin tärkeää, niin silloin ei ole kypsä vanhemmaksi vielä nuorena! Moni kuitenkin on, eikä siinä ole mitään pahaa.

Eikohan mahdollisuudet saada lapsi +20 tai vahan paalle 30 v. ole ihan samalla tasolla.

 

[QUOTE="Lis";27855946]Villi 40+ ei ikina ole sama asia kuin vapaa 20+. Ensinnakaan "lasten jalkeen" et ikina ole enaa taysin vapaa ja toisekseen kylla se nuorena koettu vapaus on aivan eri asia.[/QUOTE]

Itseasiassa se voi olla jopa paljon antoisampaa. Kroppa ja terveys voi olla tosi hyvässä kunnossa vielä, ei ole nuoruuden itsetunto ongelmia, talous on useammilla jo hyvässä kunnossa, jne, jne.

Itse olen saanut lapset 36v ja 38v. Ja ihan hyvin minullakin menee.