Miksi lapset pitäisi hankkia "lähempänä kolmeakymppiä". Mitä minä tai mun lapset ovat nyt menettäneet?

Minä sain lapseni myös 19-vuotiaana. Lukion viimeisellä luokalla tulin raskaaksi. Mä täytän pian 26v.
En ole koskaan kokenut, että olisin menettänyt nuoruuttani millään tapaa. Mulla on ihania muistoja lukioajoista ja lukio oli nuoruuden parasta aikaa. Rellestin yhden puoli vuotta täytettyäni 18v. Sitten sai riittää.

Mä en ole koskaan ollut sellainen bilehile. Mä olen voinut elää ihan täysipainoista nuoruutta myös lapsen kanssa.
Mä olen ottanut lapseni mukaan ystävieni luokse, shoppailureissuille jne. En ole jäänyt mistään paitsi.
Matkustelu on aina ollut intohomi ja sitä ollaan harrastettu lapsen kanssa yhdessä.
Joskus tosi harvoin haluan bilettämään (ehkä 1-3krt vuodessa). Eikä lapsi ole ongelma. Lapsi jää kotiin ja minä menen kaverille yöksi. Tosin lapsen ensimmäisenä kahtena elinvuotena en edes halunnut mennä bilettämään.
Lapsi on mun unelma ja etusijalla kaikessa.

Niin, kun et muusta tiedä. Minusta ikävuodet 18-32 oli nuoruuden parasta aikaa. Sitten olikin aika tehdä lapsi ja rauhoittua

Mutta joo, kaikki ei tykkää vapaudesta eikä matkoista, eikä sellaisesta. Mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle.

 

Minä sain esikoisen kuukausi ennen kuin täytin 19 vuotta. Mieheni on minua 7 vuotta vanhempi ja oltiin oltu yhdessä 1½ vuotta ennen esikoisen syntymää, kihloissa reilun vuoden. Se vaan kolahti silloin kun mieheni tapasin! Oltiin asuttu yhdessä reilu vuosi.

Toisen lapsen saimme 3½ vuotta myöhemmin. Tuossa välissä olin pari vuotta töissä mutta lapseni ei tarvinut päiväkodissa olla vaan sain hoidon järjestettyä muuten Koulutusta minulla ei vielä ole.

Kolmas lapsi syntyi reilu 2 vuotta toisen lapsen syntymän jälkeen. Ja vajaa vuosi kolmannen lapsen syntymän jälkeen ostimme oman talon.

Nyt kun kuopuskin jo 3 vuotias niin olen tehnyt ajoittain taas töitä ja lapset edelleen saaneet olla kotona - ei ole tarvinut päiväkotielämään heitä koskaan laittaa Onneksi on ollut tälläinen mahdollisuus ja isovanhemmat, minun työni ja mieheni työ hyvin järjesteltävissä niin että lapset ovat saaneet olla kotona

En ole kaivannut mitään nuoruudesta. Ystävät ehkä katos jotenkin ykskaksyllättäen kun elämäntilanteet olleet niin erilaiset mutta edes heitä en ole enää vuosiin kaivannut kun olen saanut uusia ystäviä
Bileihminen en ole koskaan ollutkaan ja minulle on ollut itsestään selvää että minusta tulee äiti. Ja se on tärkeintä mitä minulla on. Äitiys, lapset, aviomies ja aivan ihana perhe!
En edelleenkään kaipaa mitään discotanssin jytkettä missään yökerhoissa. Ja vielä toivon että neljäskin lapsi tulee mutta meille lapset eivät ole tulleet vahingossa eikä edes "tilauksesta" vaan raskaaksi tuleminen on kestänyt 8kk-2 vuotta. Nyt on neljättä 'tehty' yli 1½ vuotta ja lääkkeet otettu avuksi.
Jos neljäs vielä tulee niin ollaan enemmän kuin onnellisia.


SILTI ... Olen ihminen joka kovasti haaveilee asioista ja miettii tulevaisuuttakin vaikka koskaan ei voikaan tietää mitä se tuo tullessaan
Ollaan mieheni kanssa jo puhuttu mm. siitäkin että jos ei enää enempää lapsia saada niin 15 vuoden päästä meidän kaikki lapset on jo täysi-ikäisiä. Minulla ikää silloin 42 vuotta. Haaveissa on nyt ( jos vauvaa ei ala pian kuulumaan ) aloittaa opiskelut ja opiskella mahdollisesti jopa 7 vuotta saadakseni ammatin josta olen aina haaveillut Sen jälkeen sitten työelämään unelma työhön
Lapset ovat jo sen verran isoja sitten että ihan erilailla saa panostaa esim. työhön Ei tarvitsisi olla pois töistä jatkuvasti kun lapset päiväkoti-ikäisenä sairastavat jne.

Ja sitten voin omien ystävieni kanssa istua iltaa vaikka viinilasillisen parissa tai käydä vaikka lomareissuilla Eikä pienet lapset ikävöi äitiä kotona Olen kuitenkin ihan nuori silloinkin kun lapset jo täysi-ikäisiä

Mieshän se eilen jo letkautti että 15 vuoden päästähän me voidaan hyvinkin olla isovanhempia jo Esikoinen silloin jo 23 vuotias. Tervetuloa vaan lapsenlapsetkin meidän elämään


Mitään en omasta elämästäni siis muuttaisi! Kaikki on oikein hyvin näin

 

Mä sain lapset kun olin 18- ja 20v, joten olin 38-vuotiaana jo täysin "lapsivapaa". Sen menettävät ne, jotka tekevät lapsensa vanhempana. Ja olen nuori isoäiti, jaksan hyvin auttaa lapsiani lastensa kanssa

Itsekin koen tämän suurena etuna, että saisin olla mahdollisesti hyvinkin nuori isoäiti, jolla olisi vielä jaksamista ja terveyttä lastenlapsillekin. Toistaiseksi olen vain äiti, mutta ehkä sitten kolme- tai nelikymppisenä?

 

Mä sain lapset kun olin 18- ja 20v, joten olin 38-vuotiaana jo täysin "lapsivapaa". Sen menettävät ne, jotka tekevät lapsensa vanhempana. Ja olen nuori isoäiti, jaksan hyvin auttaa lapsiani lastensa kanssa

Aivan, näinkin sen voi ajatella. Valitettavasti joku reilu 30-vuotias voi menettää lapset kokonaan, kun ei tulekaan enää raskaaksi. Samoin kehitysvammaisen lapsen saamisen riski kasvaa joka vuosi, kun on yli 30-vuotias. Jotenkin hälyttävän paljon tuntuu olevan kavereissa niitää reilu 30-vuotiaita, joilla on vaikeuksia saada lapsia :/ Mistä sitä tietää paljonko vaikuttaa kaikki nykyajan langattomat härvelit säteilyineen, lisäaineet, lisääntyvät ilmansaasteet, valmisruoat jne. Kolmekymppinen on ehtinyt elää noiden keskellä jo pitkän aikaa elämästään.

 

[QUOTE="vieras";27856039]Niin, kun et muusta tiedä. Minusta ikävuodet 18-32 oli nuoruuden parasta aikaa. Sitten olikin aika tehdä lapsi ja rauhoittua

Mutta joo, kaikki ei tykkää vapaudesta eikä matkoista, eikä sellaisesta. Mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle.[/QUOTE]

Miksi just 32,eikä esim 31 tai 33

Sori hieman naurattaa

 

30seksi asti heilumista baareissa + muuta kivaa.
sitten iskee paniikki kun ei ole puolisoa tai mitään muutakaan, sitten otetaan mitä saadaan ja hirveällä rytinällä kaikki, isot lainat kun tästä villistä ja vapaasta nuoruudesta ei oo jäänyt mitään muuta kuin pari sukupuolitautia tehdään pari lasta puolison kanssa.. KUNNES sitten huomataankin et helvetti elämä onkin tosi tylsää tulee ero ja lopputulemana onkin se että ollaan yh ja joka perjantai+ launtai tungetaan läskit sukkiksiin ja minihameeseen ja mennään jakamaan pebaa jokaiselle kuka vaan huolii

Tunnen tosi paljon kuvatunlaisia tapauksia

 

[QUOTE="vieras";27855889]Olet menettänyt vapaan nuoruuden. Sitä on nimittäin edelleen mukava muistella .[/QUOTE]

No kyllä meilläkin, jotka ollaan saatu lapset nuorena on se nuoruus ollut Ei nuoruus ala täytettyään 18 ja jos vaikka saa 20 vuotiaana niin siinä olisi 2 vuotta jo eletty vapaasti nuoruutta täysi-ikäisenä. Riippuu vaan miten kauan sitä elämää haluaa elää. Kyllä mulla on hyvät nuoruusmuistot, mutta omasta mielestäni "vapaa nuoruus" alkoi jo 16 vuotiaana vaikka en sillon ollutkaan ehtinyt vielä omilleni muuttamaan. 18 vuotiaana muutin pois.

En ollut onnellinen sillon. Kulutin liikaa alkoholia, opiskeluita en jaksanut, nukuin välillä pari päivää putkeen. Töitä tein välillä kun niitä sai, mutta se aika kun ei ollut töitä niin elettiin niukasti. Ei siinä kauheasti varaa ollut matkustella koko ajan. Olen kyllä ollut ystävieni kanssa kerran ulkomailla ja hyvät muistot on jääneet.

Jälkeenpäin olen kyllä miettinyt, että olisin halunnut ulkomaille enemmän ja jotenkin sellanen kaipuu on koko ajan. Kuitenkin kun nyt miettii, niin olihan mulla koko ajan ennen lastakin aikaa lähteä ulkomaille. Rahaa ei ollut ja jotenkin siinä oli kiinni siinä poikaystävässä ja sen kanssa halusi vaan olla. Se oli parempaa kun matkustelu sillon. Lopetin juomisenkin, koska tajusin ettei se sovi mulle. Sitä sitten olin kotona tosi paljon ja jotenkin elämä ilo oli kadonnut. Ei ollut yhtään motivaatiota tehdä mitään.

Lapsi muutti elämäni ja nyt olen motivoitunut, korkeakoulussa opiskelen. Jälkikäteen olisi tietysti ollut helpompaa opiskella yksin, mutta jos mietin sen aikasta elämää, tuskin olisin päässyt kouluun. Todennäköisesti olisin lähtenyt ulkomaille ja palannut maitojunalla takaisin jossain vaiheessa kun ei vaan ole rahaa.

Mitäs sitä mitään katumaan. Hankkikaa lapset kun haluatte. Riippuu ihan ihmisestä. En tiedä missä olisin, jos en olisi lapsia saanut nuorena. Olisinko kouluttautunu ja työssäkäyvä vasta perhettä perustamassa vai syrjäytynyt masentunut nuori, joka elää sossuntuella ja nukkuu päivät. Sitä en tiedä. Elämäni oli vähän jälkimmäistä ennen lasta.

 

Ja minä siis olen tykännyt aina matkustella. Matkusteltu ollaan useamman kerran vuodessa lapsi mukana. Ikinä ole ollut ongelmia.
Bilehile en ole ja lapsi kulkee mukana melkein paikassa kuin paikassa.

 

[QUOTE="vieras";27855889]Olet menettänyt vapaan nuoruuden. Sitä on nimittäin edelleen mukava muistella .[/QUOTE]

Nuoruuden? Niin, jotkut kehittyvät hitaammin ja elävät teini-ikäänsä vasta 20 ikävuoden jälkeen. Toiset elivät sen nuoruutensa nimenomaan nuorina, ja aikuisiällä ovat olleet vapaita tekemään elämästänsä juuri sellaista kuin he itse haluavat - esimerkiksi ovat menneet naimisiin ja saaneet lapsia, koska se on tehnyt heidät onnellisiksi.

Minä sain myös esikoiseni 19-vuotiaana. Ihan kiva on muistella niitä aikoja kun lapset olivat pieniä! Nyt alkavat jo muuttaa kotipesästä pois. En kadu hetkeäkään. Veikkaan, että vuosien päämäärätön haahuilu 20 ja 30 ikävuoden välillä sen sijaan olisi kaduttanut. Jolle kulle toiselle se on oikea valinta, minulle ei. Se olisi ollut nimenomaan päämäärätöntä ja tyhjää haahuilua, vailla mitään merkitystä. Minun lapseni ovat niin loistotyyppejä, että haluan viettää mahdollisimman monta vuotta heidän kanssaan. Siksikin oli järkevää ruveta tekemään lapsia vähän nuorempana.

Ainoa mikä jännitti oli parisuhteen kestäminen, mutta olemme vuosien varrella kasvaneet vain enemmän samaan suuntaan ja rakkaus on erittäin syvää. Ehkä jo vähän odotankin sitä, että lapset lentävät pesästä ja saan taas paljon aikaa kaksin puolisoni kanssa. Lapsenlapset olisivat erittäin tervetulleita.

 

No ilmeisesti jotain olet menetränyt, kun asia noin vaivaa.

 

Jos tuota pitää erikseen kysyä ja pohtia niin voi helvetti taas.

 

[QUOTE="...";27856061]Miksi just 32,eikä esim 31 tai 33

Sori hieman naurattaa[/QUOTE]

Koska siihen asti kesti, ennen kuin halusin saada lapsen Minähän sanoin, että MUN MIELESTÄ nuo ikävuodet...

Kuten se, jolle vastasin sanoi että lukio oli hänen mielestään nuoruuden parasta aikaa.

Saa nauraa, kyllä elämään iloa mahtuu

Ja tuo, että jos tekee lapset nuorena niin saa sitten nelikymppisenä hoitaa lapsenlapsia; juu ei. Minusta on ihanaa olla nyt äiti, kohta tulee toinen lapsi ja ikää on 36. En tule varmaankaan mummoutumaan ennen 60-vuotispäivää ja minusta erittäin hyvä niin. Eihän mulla jäis aikaa niille lapsenlapsille, kun tekisin täyttä työpäivää, nyt voin kh-tuella nautiskella täysillä omista lapsistani. Enkä minä joka päivä kyllä sitten kuuskymppisenäkään ajatellut hoitaa lapsenlapsia, minä kun olen ajatellut sitten eläkeiässä matkustellakin joskus

 

Ja minä siis olen tykännyt aina matkustella. Matkusteltu ollaan useamman kerran vuodessa lapsi mukana. Ikinä ole ollut ongelmia.
Bilehile en ole ja lapsi kulkee mukana melkein paikassa kuin paikassa.

Omassa tapauksessani esim. monessa maassa asuminen olisi ollut haasteellista lapsen tai perheen kanssa.

Mutta edelleen se vapauden tunne oli parasta, saatoin ottaa lentolipun huomiselle enka ollut kenellekaan tilivelvollinen.

 

Nuoruuden? Niin, jotkut kehittyvät hitaammin ja elävät teini-ikäänsä vasta 20 ikävuoden jälkeen. Toiset elivät sen nuoruutensa nimenomaan nuorina, ja aikuisiällä ovat olleet vapaita tekemään elämästänsä juuri sellaista kuin he itse haluavat - esimerkiksi ovat menneet naimisiin ja saaneet lapsia, koska se on tehnyt heidät onnellisiksi.

Minä sain myös esikoiseni 19-vuotiaana. Ihan kiva on muistella niitä aikoja kun lapset olivat pieniä! Nyt alkavat jo muuttaa kotipesästä pois. En kadu hetkeäkään. Veikkaan, että vuosien päämäärätön haahuilu 20 ja 30 ikävuoden välillä sen sijaan olisi kaduttanut. Jolle kulle toiselle se on oikea valinta, minulle ei. Se olisi ollut nimenomaan päämäärätöntä ja tyhjää haahuilua, vailla mitään merkitystä. Minun lapseni ovat niin loistotyyppejä, että haluan viettää mahdollisimman monta vuotta heidän kanssaan. Siksikin oli järkevää ruveta tekemään lapsia vähän nuorempana.

Ainoa mikä jännitti oli parisuhteen kestäminen, mutta olemme vuosien varrella kasvaneet vain enemmän samaan suuntaan ja rakkaus on erittäin syvää. Ehkä jo vähän odotankin sitä, että lapset lentävät pesästä ja saan taas paljon aikaa kaksin puolisoni kanssa. Lapsenlapset olisivat erittäin tervetulleita.

Niin. Unelma-ammattiin opiskelu, opiskelijaelämästä nauttiminen, uran aloittaminen, matkustelu ja okt:n rakentaminen ja kaiken laittaminen valmiiksi perhettä ja lapsia varten on juurikin tuota päämäärätöntä haahuilua...

 

[QUOTE="Lis";27856130]Omassa tapauksessani esim. monessa maassa asuminen olisi ollut haasteellista lapsen tai perheen kanssa.

Mutta edelleen se vapauden tunne oli parasta, saatoin ottaa lentolipun huomiselle enka ollut kenellekaan tilivelvollinen.[/QUOTE]

Tietysti jos kunnon ammatti ja työpaikka ja voit töistä ottaa vapaata noin vaan, niin sitten Harvalla nuorella on rahaa ottaa lentolippu huomiselle ja vielä, että olisi töistä vapaata.

 

Nuoruuden? Niin, jotkut kehittyvät hitaammin ja elävät teini-ikäänsä vasta 20 ikävuoden jälkeen. Toiset elivät sen nuoruutensa nimenomaan nuorina, ja aikuisiällä ovat olleet vapaita tekemään elämästänsä juuri sellaista kuin he itse haluavat - esimerkiksi ovat menneet naimisiin ja saaneet lapsia, koska se on tehnyt heidät onnellisiksi.

Minä sain myös esikoiseni 19-vuotiaana. Ihan kiva on muistella niitä aikoja kun lapset olivat pieniä! Nyt alkavat jo muuttaa kotipesästä pois. En kadu hetkeäkään. Veikkaan, että vuosien päämäärätön haahuilu 20 ja 30 ikävuoden välillä sen sijaan olisi kaduttanut. Jolle kulle toiselle se on oikea valinta, minulle ei. Se olisi ollut nimenomaan päämäärätöntä ja tyhjää haahuilua, vailla mitään merkitystä. Minun lapseni ovat niin loistotyyppejä, että haluan viettää mahdollisimman monta vuotta heidän kanssaan. Siksikin oli järkevää ruveta tekemään lapsia vähän nuorempana.

Ainoa mikä jännitti oli parisuhteen kestäminen, mutta olemme vuosien varrella kasvaneet vain enemmän samaan suuntaan ja rakkaus on erittäin syvää. Ehkä jo vähän odotankin sitä, että lapset lentävät pesästä ja saan taas paljon aikaa kaksin puolisoni kanssa. Lapsenlapset olisivat erittäin tervetulleita.

Miten niin elavat teini-ikaa kahdenkympin jalkeen? En ymmarra logiikkaasi. Se ettei ihminen halua lapsia nuorena ei tarkoita sita etta han olisi hitaasti kehittynyt. Muitakin intresseja on nimittain maailmassa kuin naimisiinmeno ja lapset .

 

Ymmärrän pointtisi ja menee pilkun nussimiseksi. Silti pakko sanoa..

Mäkin olen joskus ostanut lentolipun seuraavalle päivälle ja me ollaan lähdetty lapsen kanssa.
Saatetaan myös aamulla päättää, että hei tänään mennään Tampereelle ja ollaan Nokian edenissä sitten yötä.

 

[QUOTE="vieras";27856146]Tietysti jos kunnon ammatti ja työpaikka ja voit töistä ottaa vapaata noin vaan, niin sitten Harvalla nuorella on rahaa ottaa lentolippu huomiselle ja vielä, että olisi töistä vapaata.[/QUOTE]

Ensin tietysti saastetaan rahaa ja sitten sopivalla hetkella matkustetaan ja kenties tehdaan taas toita uudessa maassa.

 

Miksi esimerkiksi yli kakskymppistä pidetään nuorena saamaan lapsi? Itse olin 23 kun sain lapsen. Olinhan kerennyt viettää sitä baarielämää jo monta vuotta ja kiitos mulle tosissaan riitti jo. Onko siinä sitten mitään mieltä että biletetään kolmikymppiseksi? Mun mielestä 30+ esikoisen saaneet kuulostaa naurettavilta kun puhuvat että ei lasta halunnut tehdä nuorempana kun ois mennyt nuoruus. Mihin se menee? Itse olen iloinen siitä että olen vasta kolmikymppinen kun lapsi menee kouluun ja ei ole 40+ ikäsenä enää huollettavia.

Aika huolestuttavaa jos aikuinen ihminen haluaa vaan bilettää kolmikymppiseksi. Mun mielestä n. 25-vuotiaana pitäs olla jo arki silleen hallussa että käy töissä ja elää sitä arkea eikä mitään mystistä ihmeellistä nuoruutta.

 

Kuka niin on väittänyt?

Eräs 130-kiloinen tuosta toisesta ketjusta.

 

Ja nyt oon 25, ja voisin kans lähteä viikonlopuksi vaikka kylpylään lapsen kanssa tai vaikka yksin. Vaan kun ei huvita.

 

[QUOTE="vieras";27856039]Niin, kun et muusta tiedä. Minusta ikävuodet 18-32 oli nuoruuden parasta aikaa. Sitten olikin aika tehdä lapsi ja rauhoittua

Mutta joo, kaikki ei tykkää vapaudesta eikä matkoista, eikä sellaisesta. Mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle.[/QUOTE]

Ethän sinäkään muusta tiedä kuin omastasi.

 

[QUOTE="vieras";27856146]Tietysti jos kunnon ammatti ja työpaikka ja voit töistä ottaa vapaata noin vaan, niin sitten Harvalla nuorella on rahaa ottaa lentolippu huomiselle ja vielä, että olisi töistä vapaata.[/QUOTE]

En tietenkään paheksu teidän laistenne elämäntyyliä, mutta mulle ei sopisi. Jotenkin olen lapsesta asti tiennyt, etten halua lapsia vasta 30 vuotiaana. Olen aina ajatellut enemmänkin, että no, lapseni ovat jotain 16 ja 13 kun täytän 35. En ole mielestäni sillon liian vanha matkustamaan vaikka yksin Lapset sen verran isoja, että voisivat vaikka kuukaudenkin asua mummolassa (meille käy tälläsetkin), jos haluan miehen kanssa vaikka kesällä lähteä pitkälle reissulle. Sillon voisi olla rahaakin niin pitkään matkaan, jossa saisi pelkästään lomailla. Tai joskus 40 vuotiaana, kun lapset jo täysi-ikäisiä.

otetaan nyt tähän vaikka sinkkuelämää sarjan naiset. 30-40 vuotiaita kaikki. Olen ainakin tyytyväinen, jos sillon voin katsoa elämääni taaksepäin, lapset hankittu, työpaikka, rahaa löytyy, asunto, kaikki. Voin paljon paremin nauttia elämästä, kun että olisin 25 vuotias vastavalmistunut pienipalkkainen ehkä asuntolainaa ottamassa ja biologinen kello koko ajan muistuttamassa, että niitä lapsia pitäisi tehdä.

Mulle se vaan on näin parempi, enkä mitenkään tarkoita, että sinun laisten elämäntyyli olisi mitenkään huono

 

Minulla alkoi nuoruuden villitykset 15-vuotiaana, 16-vuotiaana muutin pois kotoa opiskelemaan. 19-vuotiaana olin ehtinyt todellakin kokea tarpeeksi "nuoruuden hulluutta", enkä ole sellaisia kokemuksia lisää kaivannut vielä 34-vuotiaanakaan, vaikka kivahan niitä on muistella Lapsilta ja juuri siltä oikealta mieheltä olen näinä vuosina saanut kyllä paljon enemmän.

 

Kunnon työpaikka? Mikä työpaikka ei ole kunnon työpaikka? Onko kunnon työpaikka vain, jos on kauppakorkeakoulun käynyt tilintarkastaja?
Eikö talonmiehen pesti ole esim. kunnon työtä? Eikö partureilla ole kunnon työpaikka?