Miksi joillakin on niin suuret ikäerot muksuilla?

Meillä piti lapsiluvun olla täynnä toisen lapsen jälkeen, vaan kolmas lapsipa ilmoitti tulostaan ehkäisystä huolimatta kun isommat oli 5v ja 7v. Ja oikein kiva ikäero on, ollaan selvitty hienosti. Nyt sit pantiinkin hösseliks, kolmannelle ja neljännelle ikäeroo jää vuosi, eipähän oo paljoo...

 

Eivät halua tappaa itseään väsymykseen, ja siksi haluavat vain yhden pikkulapsen kerrallaan? =)

Eivät halua tehdä lasta epävakaaseen parisuhteeseen, ja siksi odottavat kunnes asiat ovat paremmin ennen kun tekevät lisää lapsia? Tai sitten erotaan, löydetään uusi puoliso, tutustutaan rauhassa ja sitten vasta tehdään lapsia.

Eivät halua tehdä`enempää lapsia huonoon taloudelliseen tilanteeseen? Ehkä ammattitaidon pysyminen ei salli pidempää yhtämittaista poissaoloa työelämästä. Ehkä halutaan hoitaa opinnot ensin alta pois, ja sitten vasta hankitaan lisää lapsia.

Tai ehkä ei vaan ole tullut vauvakuumetta esikoisen ollessa pieni. Tai on ollut vauvakuume, mutta vauvaa ei vain ole kuulunut

Siinähän niitä syitä jo on. Tai mistä mä mitään tietäisin, kun omat lapset on kuitenkin suht pienellä ikäerolla, eli tasan 2 v =)

 

siksi kun se on niin helppoa meillä tytöillä 5 v ikäeroa enkä koe olleeni väsynyt yms koskaan hyvin tulevat toimeen silti jne

 

siksi kun se on niin helppoa meillä tytöillä 5 v ikäeroa enkä koe olleeni väsynyt yms koskaan hyvin tulevat toimeen silti jne

ja töitä olen väliajan tehnyt

 

eikös ap tullu vahingossa kolmatta kertaa raskaaksi ja tulikin tuplavahinko?

meillä ei ole ehkäisty esikoisen jälkeen, seksi on kyllä harrastettu mutta 7v jo täyttää lapsemme..

liekö katkeruutta molemmin puolin asiassa, kaikille kun ne lapset ei tule kuin tilaukseta, ainahn näin on ollut että toiset haluaa mutta ei saa ja toiset saa vaikkei haluais..

 

Mun muksuilla sopiva 20 vuoden ikäero Tosin kun ollaan kimpassa liikkeellä niin monet luulee että mummi, tytär ja tyttärenpoika se siinä , meitä se vaan huvittaa :kieh:

 

Mun lapsilla on hieman yli 5 vuotta ikäeroa ja se on sopinut meille oikein hyvin. Ihan ensimmäinen etu on ollut siinä, että esikoinen sai riittävän pitkään olla pikkuinen. Toinen etu oli, että mä pystyin olemaan kotona, kun esikoinen aloitti koulun. Ei siis ollut sitä huolta, mihin lapsi iltapäiviksi tai lomien ajaksi. Toisaalta ei myöskään tarvinnut miettiä mihin kuopus iltapäiviksi ja lomien ajaksi, kun oli isosisko kuitenkin about samaan aikaan kotona. Max 2 tuntia joutui kuopus olemaan kotona yksin.

Etuna voi myös pitää sitä, ettei mun tarvinnut kukonpiaraisun aikaan raahata päiväkotiin kuin yhtä lasta kerrallaan. Varsinkin talvisaikaan umpihangessa yhden kanssa kulkeminen oli takuuvarmasti helpompaa kuin jos lapsia olisi ollut useampi. Olen pitänyt etuna myös sitä, että mun ei ole tarvinnut vahtia kuin yhtä lasta kerrallaan. Ts esikoisella oli jo "älli päässä", kun kuopus syntyi. Liikkuminenkin oli suhteellisen helppoa, kun isompi jaksoi jo kävellä pitkiäkin matkoja.

Enkä voi vähätellä sitäkään, että kun viime vuonna lähdin työmatkalle Jenkkeihin, ei tarvinnut jättää teinejä tänne keskenään vaan esikoinen oli jo aikuinen. Varsin luottavaisin mielin siis saatoin reissuun lähteä.

Lasten välissä kävin töissä. Mun muksut tulevat erinomaisesti toimeen keskenään. Eivät ole juuri koskaan kunnolla edes riidelleet, tappelemisesta puhumattakaan. Toki voi johtua luonteesta, mutta uskoisin ikäeronkin vaikuttavan asiaan. Isompi vaan ei viitsinyt mennä pienemmän hönötyksiin mukaan. Muksuilta puuttuu myös lähes kokonaan sellainen "miks toi sai ja mä en saanu?" -ajattelutapa.

Olen pitänyt tätä viiden vuoden ikäeroa hyvänä asiana senkin vuoksi, että aikoinaan pystyin opettamaan likalle monia asioita, jotka olisi kenties jäänyt vain toimintaterapeutin varaan, jos mulla olisi ollut kaksi pientä lasta yhtäaikaa.

 

Tehtiin kaksi ensimmäistä 1v9kk ikäerolla ja siitä sain opin ja ojennuksen että seuraavaan pidetään väliä useampi vuosi. Toisinsanoen oli hirveää rumbaa kahden eri-ikäisen mutta kuitenkin vauva-ikäisen kanssa. Tuntui ettei kumpikaan saanut riittävästi minun aikaani, kun isommalla oli jo kiinnostuksen aiheita mistä pienempi ei tajunnut ja toisinpäin, pienin vaati omat hoitotoimensa ja itse unohduin sitten johonkin ihan kokonaan. Ihan sumua koko aika on muutamalta vuodelta, kun väsyin ihan uuvuksiin (kun silloin vielä yritin ylläpitää sitä superäitimyyttiä samalla..) Kuopus syntyi sitten kun esikko oli jo 6v ja kakkonen 4v ja oli ja on edelleen ihanaa kun saanut olla yhden vauvan kanssa. Tosin ei enää mitään sitä vastaan että 2 ekalla on pieni ikäero, koska ajan myötä leikit yhtenivät ja ovat kuin paita ja peppu

 

Todella tyhmä kysymys. Syitähän voi olla ties kuinka paljon . Minä en jaksaisi hoitaa lapsiani saati mitään muutakaan jos tekisin lapsia vuoden ikäerolla. Toiset taas ei saa lapsia putkeen vaikka haluaisivat. Ehkä kannattaa keskittää ajatuksia johonkin muuhun, ettei kaadu seinät niskaan .

 

vanhin 23 ja nuorin täytti viimeviikolla 2 onhan noilla vähän eroo-entäs sitten
elämä on

 

Ja vielä sellanen juttu, että ei meille olis millään voinu tulla 1v ikäerolla lapsia, ku kuukautisetki alko vasta 9kk synnytyksistä molempien kohdalla.

 

muistaakseni meinasit itsekkin antaa kaksoset adoptioon. se syy mikä sinut sai ajattelemaan sitä, saa varmasti monet jättämään lasten väliin sitä ikäeroa.

 

Niin nyt vain sattui käymään.

 

Meillä syntyi 4 muksua 3,5 vuodessa ja rankkuudesta huolimatta olen sitä mieltä, että meille parasta on tämä, kasvavat yhdessä ja kun pienimmätkin ovat ns. päiväkoti-iässä, voin keskittyä töihin, opiskeluun yms. eikä tarvi myöhemmin haikailla lisää lapsia.

Mitä ootte tehny "synnytysten välissä"? Miten lapset tulevat toimeen, jos ikäero on huomattavan suuri? :wave:

Ei millään pahalla, mutta muistelen, ettei sinun mielipide ole aina ollut sama. Etkös ollut antamassa niitä kaksosia adoptoivaksi, mutta päätit kuitenkin sitten pitää lapset? Harvoin palstailen, mutta aihehan oli varsinainen kuuma peruna ja asiaa veivattiin täällä kuukausia. Lopulta lopetit palstailun, kun sinua arvostelitiin täällä niin rankasti siitä, että olit päättänyt antaa molemmat lapsesi synnytyksen jälkeen adoptoitavaksi. Niin se aika kultaa muistot...

 

Meillä on pojila ikäeroa 6 vuotta ja se oli ainakin mulle sopiva väli lapsille. On saanut keskittyä täysillä siihen vauvaan ja nauttia vauva-ajan ihanuudesta ilman tunnetta siitä, että arki olisi rankkaa. Huomion siis omat voimavarani ja tää oli paras ratkaisu mulle.

 

Mikä on iso ikäero?

Meillä tyttö on 3v9kk kun pikkukakkonen syntyy.
Me ei vaan haluttu heti perään toista.

Mielestäni iso ikäero, kun 4v tai yli. Tai ehkä jo 3v.

 

Siksi etten halua yhtä katkeraksi kuin Vispilä. :ashamed:

 

Ihan vaan muuten vaan! Ekan ja tokan välissä kasvettiin aikuiseks ja rakennettiin elämää, ei tullu lisääntyminen ees mieleen! 3kk sen jälkeen kun heitin pillerit roskiin tulin raskaaksi ja ikäeroksi tuli 5v3kk. Sen jälkeen onkin tahti kiristyny, koska halusin niin. =)

 

Meillä 4v ikäeroa lapsilla. Ehdin olla töissä pari vuotta välissä, ostaa asunto, erota exästä ja tutustua ja rakastua nykyiseen mieheeni. Oikestaan yhtään pienempää ikäeroa mun lapsilla ei mitenkään voisi olla.
Jos meille lisää lapsia tulee, niin nekin vasta sitten muutaman vuoden päästä.
Ja tosiaan se pointti, että mäkin haluan nauttia vauva-ajasta täysillä ja antaa niin paljon aikaa sille yhdelle pienelle kun tarvitsee. Mulle aivan täydellinen ratkaisu.

 

Meillä syntyi 4 muksua 3,5 vuodessa ja rankkuudesta huolimatta olen sitä mieltä, että meille parasta on tämä, kasvavat yhdessä ja kun pienimmätkin ovat ns. päiväkoti-iässä, voin keskittyä töihin, opiskeluun yms. eikä tarvi myöhemmin haikailla lisää lapsia.

Mitä ootte tehny "synnytysten välissä"? Miten lapset tulevat toimeen, jos ikäero on huomattavan suuri? :wave:

No, me ravattiin lääkärillä, piikitettiin, ruikittiin purkkiin ja muuta mukavaa se 5 vuotta joka on esikoisen ja kakkosen alulle saamisen välissä. Se ei todellakaan ole aina itsestä kiinni, millon se uusi raskaus alulle lähtee. Mekin ois haluttu max 3v ikäerolla toinen, mut 6 1/2 v niiden väliin sit tuli.

Mut kolmosen (ja smalla nelosen )onnistuminen olikin sit jo vauhdikkaampaa

:hug: Ihailtavaa sinnikkyyttä!

 

Ai mitä on tehty synnytysten välissä? No töitä! Toiset elättävät perhettään ihan itse eivätkä elä pelkillä tuilla.

Seitsemän vuoden ikäero on vallan mainio. Lapsilla ei ole kilpailutilannetta keskenään, iso hoitaa, hellii ja leikittää pientä, pieni palvoo isoa.

 

Siksi etten halua yhtä katkeraksi kuin Vispilä. :ashamed:

Perustelisitko? Hienoa kyllä, että ajattelit juuri minua lisääntyessäsi. :heart:

 

No omalta kohdaltani voin sanoa, että meidän lasten ikäero on just passeli. Kaksosten vauva ajan jälkeen ei oikein tehnyt mieli "tehdä" heti uutta perään. Oli sen verran raskasta se alku kahden vauvan kanssa. Silloin ajattelin, että jos vielä lapsia halutaan lisää niin ikäeroa saa kyllä olla reilusti. Eli meillä nyt 4v. ja enää lapsia ei lisää meille tulekkaan

muoks..ja tuossa välissä olen ollut työttömänä, käynyt muutaman kurssin ja parissa työssäkin ollut

 

Meilllä lapset 15v 12v 8v ja 11kk ja ite aina mietin kuinka sopivat ne meille on ollut.Täytyy kyl myöntää ap et en ehkä ite pystyis noin vauhdikkaaseen eloon on varmaan tosi rankkaa.

 

Jos toiset vaikka ei saa lapsia... Serkuillani 17v ikäeroa... Tai toiset haluaa kunnolla keskittyä jokaiseen lapseen. Onhan noita "syitä".