Miksi joillakin on niin suuret ikäerot muksuilla?

Mä olisin halunnu pienemmällä välillä lapset mutta mies sanoi ekan jälkeen ettei toista tuu. Ns taivutteluun meni siis aikaa ja ikäeroa siksi tuli 4,5v. Nyt tyttö 10kk ja poika 5,5v ja hyvin tulee toimeen . Veli opettaa ja hauskuuttaa tyttöö ja sanoo rakastavansa sitä :heart: :wave: . Aina ei ole oma valinta pitkä ikäero.

 

Mä sain esikoisen nuorena, ennen seuraavan syntymää, kävin töissä, muutin pariin kertaan, vaihdoin miestä, hankin ammatin ja kävin taas töissä ja taas muutin ja sitten syntyi tämä kuopus ikäeroa 9 vuotta

 

Meilla eka syntyi-91, toinen 1 v 10 kk myohemmin. Kolmatta mietittiin kauan, liian kauan ja kun lupa annettiin tulla niin tuplathan sielta tuli v-99. Oli ainakin leikkikaveri valmiina. Toisaalta oli helppoa kun isommat sisarukset jo vanhempia, auttoivatkin tarvittaessa.

 

Niin, aina ei voi itse vaikuttaa ikäeroon! Esikoista tehtiin 3vuotta ja sisarusta ollaan haaveiltu, yrittetty, ja saatu erilaisia hoitoja kohta kaksi vuotta! Eli kaikkea ei tässä elämässä voi suunnitella!

Vispilän tuntien en uskokaan että tarkottikaan niin.. =)
:hug: sulle

Juuh, tiedän kyllä, että moni asia voi vaikuttaa. Kysyinkin vain puhtaasti uteliaisuuttani, en mollatakseni. Jos otitte tämän jotenkin haukkumisena, pyydän anteeksi sanavalintojani.

 

Ennemmin pitempi väli lasten saannissa, kuin täysin uupunut äiti joka saanut monta lasta lyhyessä ajassa :/

 

Meillä esikoinen täytti juuri 6-vuotta ja toinen lapsi syntyy lokakuussa joten tuleehan sitä ikäeroa.
Itse tiesin alun alkaenkin etten halua lapsia pienellä ikäerolla.
Niin ja tässä "välissä"olen tehnyt töitä ja hankkinut itselleni ammatin =)

 

olosuhteiden pakosta meillä tulee lapsille isompi ikäero. haaveilen kyllä, että seuraavat kaksi lasta tulisi pienellä 2 vuoden ikäerolla.

 

Ketju ei oikeestaan mulle edes kuulu, mutta jo pari-kolme riviä saan silti kirjottaa.

Mä oon ollut hirveen tyytyväinen siihen, että meillä on kaksi lasta vajaan kahden vuoden ikäerolla. Kolmas syntyy syksyllä, taas vajaan parin vuoden ikäerolla, esikoinen on sillon 3,5v.

En koe olleeni väsynyt, parisuhde toimii jne. niin mikäs tässä. Asia voisi olla eri, jos meillä olisi ollut vaativammat vauvat tai lapset ylipäätään. Ovat olleet niin helppohoitoisia ja ihania joten suorastaan ihmettelen kun jotkut kärsii joskus väsymyksestä.

 

Itse olen aina haaveillut lapsista pienellä ikäerolla. Kaikki ei ainakaan mene niinkuin haluaa.

Esikoinen nyt 2v ja pikkusisarusta ei hänelle kuulu vaikka niin haluaisimme. Jos vielä niin tulee käymään, että saan kokea raskauden ihmeen uudestaan niin lapsille tulee väkisinkin ikäeroa enemmän kuin olisimme halunneet.

 

Ennemmin pitempi väli lasten saannissa, kuin täysin uupunut äiti joka saanut monta lasta lyhyessä ajassa :/

Eikö ne, jotka saavat muksuja isommilla ikäeroilla, uuvu ikinä? Hienoa!

 

Siksi halusin meille sopivat ikäerot( ykkösen ja kakkosen välillä 2 v 4kk ja kakkosen ja kolmosen välissä 3,5 v), että lapset ehti olla lapsia, vauvoja, kaiken huomiomme keskikipisteenä, mikä ei tietenkään kakkosen ja kolmosen kohdalla enää yhtähyvin onnistunut kuin esikoisen kanssa, mutta kuitenkin paremmin, että jos olisi lapset olleet lyhyemmällä ikäerolla. Toisaalta itsekin on jaksanut paremmin, kun on ollut aina vain 1 vaippaikäinen perheessä ja vanhemmalla lapsella jo säännöllinen vuorokausirytmi, mitä ei esim. kaikilla 1-vuotiailla vielä ole.

Olipas harvinaisen hankalasti selitetty

Mutta jokainen siis taaplaa tyylillään, mikä sopii toiselle, ei välttämättä käy toiselle.

 

no öööööö.... esimerkiksi vaikka sen takia että esikon jäläkeen halusin toisen. mies ei. nytten mies läks. ja mie teen sitte kakkosen joskus toisen miehen kanssa, jos teen.

että aina ei voi valita. oisin mieki halunnu viis lasta alunperin, vaan eipä tuo miun ukkoni tätä mielipiettä kanssani jakanu.... :/

 

Miksiköhän minua tämä aloitus ei loukkaa yhtään Mutta todellakin jos useampaa lasta ei jaksa kerralla, niin ei kyllä kannata niitä tehdä vain siksi että toiset saa seuraa. Meille tämä liukuhihnatyöskentely sopii oikein hyvin

 

no mun tytöillä on 6v ikäeroa. Hyvinhän nuo toimeen tulevat. Esikoisen syntymän jälkeen erosin, kävin koulua, olin töissä ja löysin uuden miehen ja sit syntyi nuorin.
En piä tuota 6v ikäeroa kauheana ja onhan mulla omiin sisaruksiinkin toiseen 15v ja toiseen 16v ikäeroa. Ja hyvin meillä pyyhkii keskenään

 

Ikäeroa 7-vuotta esikoisen ja kuopuksen välillä. Ajateltiin pitkään että esikoinen jää ainoaksi lapseksi. Mieli muuttui sitten 6-vuoden päästä. Ihan hyvältä on tuntunut.

 

Ennemmin pitempi väli lasten saannissa, kuin täysin uupunut äiti joka saanut monta lasta lyhyessä ajassa :/

Eikö ne, jotka saavat muksuja isommilla ikäeroilla, uuvu ikinä? Hienoa!

no en oo mä ainakaan vielä uupunut

 

ekan ja tokan ikäero kuukautta vaille 3 vuotta, tokan ja kolmannen ikäero kuukautta vaille 4 vuotta. Meille tämä tahti on ollut sopivin, olemme itse halunneet niin (mä kuulun niihin helposti raskautuviin, eli ekasta/tokasta kierrosta raskaaksi). Lisäksi mun mielestä ollut helpompaa niin, kun on ollut ns. yksi vauva-aika kerrallaan. Olen välillä opiskellut ja tehnyt töitä.

 

Minä haluan, että ensimmäiseni ei joudu kasvamaan isoksi liian aikaisin. Ts. haluan nauttia tästä ensimmäisestäni ja antaa hänelle kaiken huomioni hänen ensimmäiset vuotensa. Ei 1.5v tarvitse vielä kaveria. Ja jos luoja suo, niin toivosin toisen lapsen, ku esikoiseni on n. 3v. Tuohan alkaa olla jo iso ikäero?

 

Luen ketjun vasta myöhemmin...nyt vastaan...en tiedä mikä on huomattava ikäero! Meillä tytöillä on ikäeroa kuusi vuotta. Ja tässä tarina miksi...

Esikoisen syntymän jälkeen sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen, sitä vain pahensi paikkakunnan vaihto tytön ollessa puoli vuotias. Kahlasin läpi raskaiden päivien ja pystyin piilottelemmaan vointini (älkää kysykö miksi en hakenut apua) Tästä seurasi myös suuret parisuhde vaikeudet. Eli toista lasta ei voitu edes harkita, vaikka joskus oli ihan itsestään selvää, että toinen tulee melkein perään.

Tytön ollessa 1,8kk lähdin opiskelemaan uutta ammattia. Isä jäi hetkeksi vuorotteluvapalle kotiin. Tyttö meni päiväkotiin 2-vuotiaana. Omassakin elämässä alkoi päivä paistaa, olin selättänyt masennuksen. Päätettiin että toinen lapsi tulee vasta kun sitä molemmat OIKEIN KOVASTI haluamme. Oli ikäero sitten miten suuri tahansa.

Vuodet vieri opiskellessa, työtä tehdessä. Rahat riittivät kivasti. Päästiin välillä matkustelemaan. Oli ihanaa kun pystyi niin täysin keskittymään esikoiseen.

2006 vuoden vaihteessa aloin odottamaan toista lasta. Vauvakuume oli polttava. Syksyllä 2006 meillä oli sitten kaksi tyttöä suurella ikäerolla.

Todella läheisiä siskoksia ovat. Eilen illallakin pikkuinen oli hiipinyt salaa isonsiskon viereen nukkumaan :heart: Nyt meillä siis koululainen ja vajaa kaksi vuotias. Raha asiat ainakin jakautuneet ison ikäeron takia. Esim. päiväkotimaksut eivät pyöri samaan aikaan.

Tämä sopii meidän perheelle. Luulen että lapsia ei tule enään.

 

Mikä on iso ikäero?

Meillä tyttö on 3v9kk kun pikkukakkonen syntyy.
Me ei vaan haluttu heti perään toista.

Mielestäni iso ikäero, kun 4v tai yli. Tai ehkä jo 3v.

Mutta onhan sinun vanhimmalla ja nuorimmilla ikäeroa 3,5v.
Ja eikös nyt ole kuitenkin niin, ettei pienimmät ole suunniteltuja, joten en ehkä niin arvostelisi muiden isompia eroja. Sinulla kävi "onni onnettomuudessa" näin jälkiviisastellen.
Muutenkin mun mielestä on omituista, kuinka se on jotenkin sankariäidin mitta, mitä lyhyemmällä aikavälillä lapsensa saa. Sitä muut sitten kilpaa ihmetellään ja tämä äiti saa hymistellä mielissään kuinka jaksava äiti hän on..
Pöh!
Meillä on lapset tehty ekat 3 3,2v sisään, ja sitten tehtiin työtä ja uraa, rakennettiin talo jne, ja sitten tulikin taas vauvakuume, joten nuorimmat ovat nyt 2 ja 5, isommat jo 10, 11 ja 13. Ja täytyy sanoa, että näin isommalla välillä nautin enemmän lapsistani, seuraan heidän kehitystään yksilöinä tarkemmin ja jaksan huomattavasti paremmin olla läsnä niin miehelleni kuin lapsille. Yhdessä ja erikseen.
Jokainen tehköön lapsensa miten sattuvat saamaan, mielestäni ei ole yhtä ja oikeaa ikäeroa.

 

Eikö ne, jotka saavat muksuja isommilla ikäeroilla, uuvu ikinä? Hienoa!

Uupuvat kyllä ja toisaalta taas suurperheiden äidit voivat olla uupumatta. Eiköhän se ole ihan yksilöstä kiinni, miten helposti uupuu. Mä olen näiden 22 äitivuoteni aikana uupunut lasteni takia vain kaksi kertaa. Toinen oli se, kun muksuilla oli yhtäaikaa 8 päivää kestänyt örppätauti. Toinen oli muutama vuosi sitten, kun likalle tehtiin suuri selkäleikkaus. Muutoin olen ollut uupunut ainoastaan elämääni kohdanneiden menetysten vuoksi sekä duunien takia.

 

Mikä on iso ikäero?

Meillä tyttö on 3v9kk kun pikkukakkonen syntyy.
Me ei vaan haluttu heti perään toista.

Mielestäni iso ikäero, kun 4v tai yli. Tai ehkä jo 3v.

Mutta onhan sinun vanhimmalla ja nuorimmilla ikäeroa 3,5v.
Ja eikös nyt ole kuitenkin niin, ettei pienimmät ole suunniteltuja, joten en ehkä niin arvostelisi muiden isompia eroja. Sinulla kävi "onni onnettomuudessa" näin jälkiviisastellen.
Muutenkin mun mielestä on omituista, kuinka se on jotenkin sankariäidin mitta, mitä lyhyemmällä aikavälillä lapsensa saa. Sitä muut sitten kilpaa ihmetellään ja tämä äiti saa hymistellä mielissään kuinka jaksava äiti hän on..
Pöh!
Meillä on lapset tehty ekat 3 3,2v sisään, ja sitten tehtiin työtä ja uraa, rakennettiin talo jne, ja sitten tulikin taas vauvakuume, joten nuorimmat ovat nyt 2 ja 5, isommat jo 10, 11 ja 13. Ja täytyy sanoa, että näin isommalla välillä nautin enemmän lapsistani, seuraan heidän kehitystään yksilöinä tarkemmin ja jaksan huomattavasti paremmin olla läsnä niin miehelleni kuin lapsille. Yhdessä ja erikseen.
Jokainen tehköön lapsensa miten sattuvat saamaan, mielestäni ei ole yhtä ja oikeaa ikäeroa.

Voi elämä... Etkö ymmärtänyt parista tarkennuksestakaan huolimatta, etten ole tässä haukkumassa tai moittimassa ketään?! :hug: Minä nautin äitiydestä ja toki inhoan rankkuutta, jota pienet ikäerot tuovat. Helvetti jäätyy, ennen kuin mietin itseäni superäitinä. Hermot menee välillä ja se taitaa kuulua äitiyteen, oli lapset minkä ikäisiä tahansa.

 

Ja Napasaaralle halaukset ja paljon jaksamista. =)

 

Eikö ne, jotka saavat muksuja isommilla ikäeroilla, uuvu ikinä? Hienoa!

Uupuvat kyllä ja toisaalta taas suurperheiden äidit voivat olla uupumatta. Eiköhän se ole ihan yksilöstä kiinni, miten helposti uupuu. Mä olen näiden 22 äitivuoteni aikana uupunut lasteni takia vain kaksi kertaa. Toinen oli se, kun muksuilla oli yhtäaikaa 8 päivää kestänyt örppätauti. Toinen oli muutama vuosi sitten, kun likalle tehtiin suuri selkäleikkaus. Muutoin olen ollut uupunut ainoastaan elämääni kohdanneiden menetysten vuoksi sekä duunien takia.

Hyvin sanottu. =)

 

Haluaisin kovasti mahdollisimman pienen ikäeron ja toista lasta on yritetty jo useampi kuukausi.