Miksi joillakin on niin suuret ikäerot muksuilla?

Meillä syntyi 4 muksua 3,5 vuodessa ja rankkuudesta huolimatta olen sitä mieltä, että meille parasta on tämä, kasvavat yhdessä ja kun pienimmätkin ovat ns. päiväkoti-iässä, voin keskittyä töihin, opiskeluun yms. eikä tarvi myöhemmin haikailla lisää lapsia.

Mitä ootte tehny "synnytysten välissä"? Miten lapset tulevat toimeen, jos ikäero on huomattavan suuri? :wave:

Ei millään pahalla, mutta muistelen, ettei sinun mielipide ole aina ollut sama. Etkös ollut antamassa niitä kaksosia adoptoivaksi, mutta päätit kuitenkin sitten pitää lapset? Harvoin palstailen, mutta aihehan oli varsinainen kuuma peruna ja asiaa veivattiin täällä kuukausia. Lopulta lopetit palstailun, kun sinua arvostelitiin täällä niin rankasti siitä, että olit päättänyt antaa molemmat lapsesi synnytyksen jälkeen adoptoitavaksi. Niin se aika kultaa muistot...

Siis onko tää sama tyyppi joka oli antamassa kaksoset adoptoitavaksi???
Ja on pokkaa tulla nyt kyseleen tällaisia...

 

Meillä syntyi 4 muksua 3,5 vuodessa ja rankkuudesta huolimatta olen sitä mieltä, että meille parasta on tämä, kasvavat yhdessä ja kun pienimmätkin ovat ns. päiväkoti-iässä, voin keskittyä töihin, opiskeluun yms. eikä tarvi myöhemmin haikailla lisää lapsia.

Mitä ootte tehny "synnytysten välissä"? Miten lapset tulevat toimeen, jos ikäero on huomattavan suuri? :wave:

Ei millään pahalla, mutta muistelen, ettei sinun mielipide ole aina ollut sama. Etkös ollut antamassa niitä kaksosia adoptoivaksi, mutta päätit kuitenkin sitten pitää lapset? Harvoin palstailen, mutta aihehan oli varsinainen kuuma peruna ja asiaa veivattiin täällä kuukausia. Lopulta lopetit palstailun, kun sinua arvostelitiin täällä niin rankasti siitä, että olit päättänyt antaa molemmat lapsesi synnytyksen jälkeen adoptoitavaksi. Niin se aika kultaa muistot...

Kyllä, raskausaikana ajatukset heittelehtivät. Katsos kun asia on niin, ettei tiedä, ennen kuin lapsi/lapset ovat syntyneet. Niin minä tosiaan ajattelin, etten jaksaisi, kun isommat niin pieniä, mutta hyvin tässä menee, vaikka tosiaan rankkaa välillä on. Mutta pitääkö äitiyden niin helppoa ollakaan?

 

Meillä syntyi 4 muksua 3,5 vuodessa ja rankkuudesta huolimatta olen sitä mieltä, että meille parasta on tämä, kasvavat yhdessä ja kun pienimmätkin ovat ns. päiväkoti-iässä, voin keskittyä töihin, opiskeluun yms. eikä tarvi myöhemmin haikailla lisää lapsia.

Mitä ootte tehny "synnytysten välissä"? Miten lapset tulevat toimeen, jos ikäero on huomattavan suuri? :wave:

Ei millään pahalla, mutta muistelen, ettei sinun mielipide ole aina ollut sama. Etkös ollut antamassa niitä kaksosia adoptoivaksi, mutta päätit kuitenkin sitten pitää lapset? Harvoin palstailen, mutta aihehan oli varsinainen kuuma peruna ja asiaa veivattiin täällä kuukausia. Lopulta lopetit palstailun, kun sinua arvostelitiin täällä niin rankasti siitä, että olit päättänyt antaa molemmat lapsesi synnytyksen jälkeen adoptoitavaksi. Niin se aika kultaa muistot...

Siis onko tää sama tyyppi joka oli antamassa kaksoset adoptoitavaksi???
Ja on pokkaa tulla nyt kyseleen tällaisia...

Miksei mulla ois pokkaa?

 

No mulla esim. on 7v ja 1v ikäiset siasrukset.. ja minä siis syksyllä 21... eli ikäeroa on paljon. Ja ennen joulua, jos kaikki menee hyvin, saan vieläkin pienemmän sisaruksen. Syynä tähän on se, että minun syntymäni jälkeen vanhmpani ovat kärsineet lapsettomuudesta yli 10 vuotta. Mikään ei ole heille nyt tärkeämpää kuin lapset.. Niin siinä yksi syy suureen ikäeroon.

 

Aika outo kysymys, mutta vastaanpa silti. Meillä on nyt 2v. ja 1v. Kolmas on tulossa, laskettua aikaa en vielä tiedä. Tämä sopii meille.. Väsymystä on toisinaan, mutta tukiverkko on hyvä ja miehen kanssa menee hyvin. Me taas halutaan tää vauvarumba yhdellä kerralla ohi, jos noin voi sanoa.. Mun mielestä ihana, että sitten kun nää lapset kasvaa ja on isompia, ei tarvi alottaa enää sitä vauvarumbaa uudestaan. Näihinhän voi olla vaikka mitä syitä ja kun sitä lasten ikäeroa ei aina edes voi olla itse päättämässä...

 

mä sain esikoisen 17 vuotiaana joten ei ollut ihan heti perään suunnitteilla toista vaikka toivottu lapsi olikin. opiskelin ammatin ja kerkesin olla töissäkin ennenkuin saatiin toinen. Nyt esikoinen 5,5 vuotta ja kuopus 9 kk ja hyvin jo touhuavat keskenään ja musta on ihanan helppoo kun esikoinen on jo niin iso et voi auttaa pikkusiskon hoidossa ja vanhempana on toivottavasti suojelevainen isoveli =)

 

Jos joku haluaa tän kyselyn kääntää negatiiviseksi ja itseään loukkaavaksi, siitä vain. Selvensin jo yhdessä viestissä, etten halua loukata, vaan olen utelias. =) Jos joku loukkaantuu, on ehkä syytä miettiä MIKSI loukkaantuu. Älkää olko tyhmiä.

 

Aika outo kysymys, mutta vastaanpa silti. Meillä on nyt 2v. ja 1v. Kolmas on tulossa, laskettua aikaa en vielä tiedä. Tämä sopii meille.. Väsymystä on toisinaan, mutta tukiverkko on hyvä ja miehen kanssa menee hyvin. Me taas halutaan tää vauvarumba yhdellä kerralla ohi, jos noin voi sanoa.. Mun mielestä ihana, että sitten kun nää lapset kasvaa ja on isompia, ei tarvi alottaa enää sitä vauvarumbaa uudestaan. Näihinhän voi olla vaikka mitä syitä ja kun sitä lasten ikäeroa ei aina edes voi olla itse päättämässä...

Hyvin sanottu.

 

aina se toinen ei vaan tule niin nopeasti kun itse haluaisi... meillä esikoista yritettiin yli vuosi ja kakkosta vielä hiukan pidempään..

 

Miekin halusin ikäeroa. Ei mitään tarkkaa vuosimäärää ollu ajatuksissa, se nyt vaan meni tähän melkein 6 vuoteen (tai no kuopus on viel masussa).

Oon ite kasvanu perheessä, jossa sekä pieniä, että isoja ikäeroja ja isot erot olen havainnut tällä pienellä otannalla paremmiksi (vähemmän tappelua lasten kesken, enemmän kiintymystä, enemmän aikaa vanhemmilta lasta kohden ja toisaalta myös isompien sisarusten hoivaa).

Yhden kanssa on myös ollu tosi helppoa, yhden kanssa voi kulkea melkein kuten ennenkin ja on saanu nauttia lapsesta ihan rauhassa. Välissä on jo saanu sitä omaa aikaakin (opiskelu/työt/mitäsenytkullakinon) ja koko ajan on tienny, että ihanaa, meillä on vielä joskus lisää vauvoja yrityksessä/tulossa. Kun on nähnyt vauvoja, niin ei oo tarvinu potea vauvakuumetta ajatellen, et ei meille enää.

Ja kuten joku sanoikin, vain yhtä tarvinnu kuljettaa hoitoon lumituiskussa aamuhämärissä. Ja nyt kun esikoinen aloittaa opintien, ei häntä odota iltapäivisin ja kesäisin tyhjä koti.

Miusta tää on hyvä. Ehkä mie en olis ees jaksanu kahta tai kolmea pientä yhtä aikaa.

 

Siis onko tää sama tyyppi joka oli antamassa kaksoset adoptoitavaksi???
Ja on pokkaa tulla nyt kyseleen tällaisia...

Voi helv***i että voi joku olla rajoittunut yksilö = idiootti suorastaan. Itsekö et ole koskaan muuttanut mieltäsi MISTÄÄN? Saati sit elämän isoista asioista. Miettisit vähän, ennenkuin avaat sanallisen arkkusi. Ja viel valitset nikkisi tolla tavalla, hohhoijaa... :headwall:

 

Lisään vielä, että mulla ja siskollani on yli 6 vuoden ikäero, joten ei omien lastenkaan ikäero tuntunut mitenkään kummalliselta vaan pikemminkin "normaalilta".

 

No mulla esim. on 7v ja 1v ikäiset siasrukset.. ja minä siis syksyllä 21... eli ikäeroa on paljon. Ja ennen joulua, jos kaikki menee hyvin, saan vieläkin pienemmän sisaruksen. Syynä tähän on se, että minun syntymäni jälkeen vanhmpani ovat kärsineet lapsettomuudesta yli 10 vuotta. Mikään ei ole heille nyt tärkeämpää kuin lapset.. Niin siinä yksi syy suureen ikäeroon.

Ohhoh, oletko tosissasi? Huhuh... Oikeasti nyt sanattomaksi menin.

 

Meillä tulee ikäeroa olemaan reilu 7 vuotta poikien välillä. Ihan näin isoksi ei ikäeroa suunniteltu, eli tätä vauvaa vatsassa tehtiin likemmäs 3 vuotta. Kuitenkin alusta asti oli selvää ettei meistä kumpikaan halunnut pientä ikäeroa lapsille.

Välissä opiskelin lisää ja tein töitä kuten miehenikin.

 

Rehellisesti mä halusin välillä tehdä muutakin kun olla kotona. Olin esikoisen kanssa 2 vuotta kotona sitten menin töihin. Olin pari vuotta töissä, kunnes halusin taas olla kotona vähän aikaa ja pikku kakkonen sai luvan tulla. Nyt ollut kotona kohta taas pari vuotta ja mieli tekee palata töihin. Katsotaan kauanko jaksan siellä olla kunnes haluan taas kotiin

 

No mulla esim. on 7v ja 1v ikäiset siasrukset.. ja minä siis syksyllä 21... eli ikäeroa on paljon. Ja ennen joulua, jos kaikki menee hyvin, saan vieläkin pienemmän sisaruksen. Syynä tähän on se, että minun syntymäni jälkeen vanhmpani ovat kärsineet lapsettomuudesta yli 10 vuotta. Mikään ei ole heille nyt tärkeämpää kuin lapset.. Niin siinä yksi syy suureen ikäeroon.

Ohhoh, oletko tosissasi? Huhuh... Oikeasti nyt sanattomaksi menin.

Ne tais olla hänen omia sisaruksia

 

Siis onko tää sama tyyppi joka oli antamassa kaksoset adoptoitavaksi???
Ja on pokkaa tulla nyt kyseleen tällaisia...

Voi helv***i että voi joku olla rajoittunut yksilö = idiootti suorastaan. Itsekö et ole koskaan muuttanut mieltäsi MISTÄÄN? Saati sit elämän isoista asioista. Miettisit vähän, ennenkuin avaat sanallisen arkkusi. Ja viel valitset nikkisi tolla tavalla, hohhoijaa... :headwall:

Jos se on rukous itselleen?

 

Ekalla ja tokalla on vuoden ikäero,mikä on aivan liian vähän.Olin väsynyt enkä osannut nauttia enää kummastakaan lapsesta.Esikoinen oli vasta yksivuotias vauvan synnyttyä! Se oli kyllä melko hurjaa aikaa näin jälkikäteen ajateltuna,olin niin väsynyt...
Kolmas syntyikin sitten isommalla ikäerolla (keskimmäiseen 4v4kk) ja olen nauttinut ihan eri tavalla! Ihanaa oli keskittyä vain yhteen vauvaan! vaikka noilla ikäeroa on niin silti niistä on seuraa toisilleen,kun ikää tulee lisää niin esim. 5 vuoden ikäero ei tunnu enää miltään

 

No mulla esim. on 7v ja 1v ikäiset siasrukset.. ja minä siis syksyllä 21... eli ikäeroa on paljon. Ja ennen joulua, jos kaikki menee hyvin, saan vieläkin pienemmän sisaruksen. Syynä tähän on se, että minun syntymäni jälkeen vanhmpani ovat kärsineet lapsettomuudesta yli 10 vuotta. Mikään ei ole heille nyt tärkeämpää kuin lapset.. Niin siinä yksi syy suureen ikäeroon.

Ohhoh, oletko tosissasi? Huhuh... Oikeasti nyt sanattomaksi menin.

Ne tais olla hänen omia sisaruksia

Haahh, ei lueta kunnolla. Sori, ei mitään, luikin häpeissäni piiloon. :ashamed:

 

Siis onko tää sama tyyppi joka oli antamassa kaksoset adoptoitavaksi???
Ja on pokkaa tulla nyt kyseleen tällaisia...

Voi helv***i että voi joku olla rajoittunut yksilö = idiootti suorastaan. Itsekö et ole koskaan muuttanut mieltäsi MISTÄÄN? Saati sit elämän isoista asioista. Miettisit vähän, ennenkuin avaat sanallisen arkkusi. Ja viel valitset nikkisi tolla tavalla, hohhoijaa... :headwall:

Jos se on rukous itselleen?

Samaa ajattelin! Voi vihdu et ottaa kupåliin tommoset taunot... :kieh:

 

No mulla esim. on 7v ja 1v ikäiset siasrukset.. ja minä siis syksyllä 21... eli ikäeroa on paljon. Ja ennen joulua, jos kaikki menee hyvin, saan vieläkin pienemmän sisaruksen. Syynä tähän on se, että minun syntymäni jälkeen vanhmpani ovat kärsineet lapsettomuudesta yli 10 vuotta. Mikään ei ole heille nyt tärkeämpää kuin lapset.. Niin siinä yksi syy suureen ikäeroon.

Ohhoh, oletko tosissasi? Huhuh... Oikeasti nyt sanattomaksi menin.

siis tarkotti et sillä on sisarukset sen ikäisiä ei että itsellään olisi sen ikäiset lapset

 

Niin, aina ei voi itse vaikuttaa ikäeroon! Esikoista tehtiin 3vuotta ja sisarusta ollaan haaveiltu, yrittetty, ja saatu erilaisia hoitoja kohta kaksi vuotta! Eli kaikkea ei tässä elämässä voi suunnitella!

 

Niin, aina ei voi itse vaikuttaa ikäeroon! Esikoista tehtiin 3vuotta ja sisarusta ollaan haaveiltu, yrittetty, ja saatu erilaisia hoitoja kohta kaksi vuotta! Eli kaikkea ei tässä elämässä voi suunnitella!

Vispilän tuntien en uskokaan että tarkottikaan niin.. =)
:hug: sulle

 

No mulla esim. on 7v ja 1v ikäiset siasrukset.. ja minä siis syksyllä 21... eli ikäeroa on paljon. Ja ennen joulua, jos kaikki menee hyvin, saan vieläkin pienemmän sisaruksen. Syynä tähän on se, että minun syntymäni jälkeen vanhmpani ovat kärsineet lapsettomuudesta yli 10 vuotta. Mikään ei ole heille nyt tärkeämpää kuin lapset.. Niin siinä yksi syy suureen ikäeroon.

Ohhoh, oletko tosissasi? Huhuh... Oikeasti nyt sanattomaksi menin.

siis tarkotti et sillä on sisarukset sen ikäisiä ei että itsellään olisi sen ikäiset lapset

Juu, ylempänä viestini tuosta.

 

Meillä syntyi 4 muksua 3,5 vuodessa ja rankkuudesta huolimatta olen sitä mieltä, että meille parasta on tämä, kasvavat yhdessä ja kun pienimmätkin ovat ns. päiväkoti-iässä, voin keskittyä töihin, opiskeluun yms. eikä tarvi myöhemmin haikailla lisää lapsia.

Mitä ootte tehny "synnytysten välissä"? Miten lapset tulevat toimeen, jos ikäero on huomattavan suuri? :wave:

Ei millään pahalla, mutta muistelen, ettei sinun mielipide ole aina ollut sama. Etkös ollut antamassa niitä kaksosia adoptoivaksi, mutta päätit kuitenkin sitten pitää lapset? Harvoin palstailen, mutta aihehan oli varsinainen kuuma peruna ja asiaa veivattiin täällä kuukausia. Lopulta lopetit palstailun, kun sinua arvostelitiin täällä niin rankasti siitä, että olit päättänyt antaa molemmat lapsesi synnytyksen jälkeen adoptoitavaksi. Niin se aika kultaa muistot...

Siis onko tää sama tyyppi joka oli antamassa kaksoset adoptoitavaksi???
Ja on pokkaa tulla nyt kyseleen tällaisia...

Kyllä, sama henkilö :/ .