H
humala-alamäki
Vieras
Mitähän tässä parisuhteessa pitäisi nyt tehdä...?
Mies, vähän alta 40 v, minä hieman nuorempi. Jatkuvaa kränää miehen viihteellä olemisesta tai oikeastaan sinne jäämisestä. Mies tykkää juoda useita päiviä putkeen, tämän vuoksi on useasti pettänyt erilaisia lupauksiaan ja yhteisiä sopimuksia.
Aiheesta ollaan keskusteltu sen sata kertaa ja aina mies lupaa kunnostautua. Hän on töidensä vuoksi paljon matkoilla ja juo siellä erittäin paljon. Kun puutun asiaan, yritän kuulema määräillä häntä. Sanon aina, että tämä suhde on vapaaehtoinen ja sinkkuna voi mennä kuinka lystää, mutta nyt ei, koska suhde kärsii dokailuista ja itseäni hirvittää katsella, kun mies esim. yhteisellä työreisuillamme juo 3 päivää. Siis ensin pe, sitten olemme yhdessä ulkona la, ja mies jatkaa su vaikka olisi työtehtäviäkin. Viimeisin keikka päättyi siihen, että näin miehen umpihumalassa sunnuntaina ja sanoin että juominen loppuu tähän nyt. Tuskin ymmärsi, muttei ottanut enää koska tuskin päästiin hotellista ulos kunnialla.
Hän ei pystynyt olemaan kuukauttakaan ilman viinaa, tipattomuusvedon hävisi ja se oli paljon rahaa se. Ei kuulema tunnu missään. Tuhansia euroja. Ei riittänyt sekään sanktio.
Mies on mielestäni jollain tasolla tuurijuoppo. Omasta mielestään hänellä ei ole ongelmaa, työt hoituvat kyllä. Ystäväpiirinsä koostuu kosteita iltoja harrastavista miehistä, jotka naureskelevat vaan koko touhulle, "...pojat on poikia".
Viimeisin episodi oli se, kun olimme yhdessä ulkona illan ja seuraavana päivänä miehelle soittaa hänen joku kaverinsa. Mies lähtee "syömään" ja sen jälkeen sovittiin yhteisiä menoja ja muuta, autolla piti menä. Miestä ei kuulu, soitan perään. On baarissa "parilla". Se siitä. Yöllä tulee känninen viesti ja toinenkin, että voi voi kun meni meillä taas riidaksi. Ei uskaltanut hakea tavaroitaan luotani vaan tuttavan lähetti hakemaan sunnuntaina.
Miten tätä jaksaa? Olenko liian tiukkapipo kun en ymmärrä "poikien" menoja tässä mittakaavassa?
Mies on muuten hyvä, hauska, meillä on hyvä suhde ilman alkoholiin liittyviä ongelmia. (=eli ei ole).
Hän lupaa ja lupaa, mutta aina saan antaa anteeksi tai lopulta pyytää anteeksi kun kehtaan häntä määräillä ja asettaa rajoja. Suhteen alussa puhuimme paljon rajoista, viinanjuomisesta, pettämisestä, näistä perusjutuista. Mies sanoi että on saanut jo juosta ja elää tarpeeksi, hän haluaa rauhoittua. Ei halua näköjään. Jätänkö hänet?
Mies, vähän alta 40 v, minä hieman nuorempi. Jatkuvaa kränää miehen viihteellä olemisesta tai oikeastaan sinne jäämisestä. Mies tykkää juoda useita päiviä putkeen, tämän vuoksi on useasti pettänyt erilaisia lupauksiaan ja yhteisiä sopimuksia.
Aiheesta ollaan keskusteltu sen sata kertaa ja aina mies lupaa kunnostautua. Hän on töidensä vuoksi paljon matkoilla ja juo siellä erittäin paljon. Kun puutun asiaan, yritän kuulema määräillä häntä. Sanon aina, että tämä suhde on vapaaehtoinen ja sinkkuna voi mennä kuinka lystää, mutta nyt ei, koska suhde kärsii dokailuista ja itseäni hirvittää katsella, kun mies esim. yhteisellä työreisuillamme juo 3 päivää. Siis ensin pe, sitten olemme yhdessä ulkona la, ja mies jatkaa su vaikka olisi työtehtäviäkin. Viimeisin keikka päättyi siihen, että näin miehen umpihumalassa sunnuntaina ja sanoin että juominen loppuu tähän nyt. Tuskin ymmärsi, muttei ottanut enää koska tuskin päästiin hotellista ulos kunnialla.
Hän ei pystynyt olemaan kuukauttakaan ilman viinaa, tipattomuusvedon hävisi ja se oli paljon rahaa se. Ei kuulema tunnu missään. Tuhansia euroja. Ei riittänyt sekään sanktio.
Mies on mielestäni jollain tasolla tuurijuoppo. Omasta mielestään hänellä ei ole ongelmaa, työt hoituvat kyllä. Ystäväpiirinsä koostuu kosteita iltoja harrastavista miehistä, jotka naureskelevat vaan koko touhulle, "...pojat on poikia".
Viimeisin episodi oli se, kun olimme yhdessä ulkona illan ja seuraavana päivänä miehelle soittaa hänen joku kaverinsa. Mies lähtee "syömään" ja sen jälkeen sovittiin yhteisiä menoja ja muuta, autolla piti menä. Miestä ei kuulu, soitan perään. On baarissa "parilla". Se siitä. Yöllä tulee känninen viesti ja toinenkin, että voi voi kun meni meillä taas riidaksi. Ei uskaltanut hakea tavaroitaan luotani vaan tuttavan lähetti hakemaan sunnuntaina.
Miten tätä jaksaa? Olenko liian tiukkapipo kun en ymmärrä "poikien" menoja tässä mittakaavassa?
Mies on muuten hyvä, hauska, meillä on hyvä suhde ilman alkoholiin liittyviä ongelmia. (=eli ei ole).
Hän lupaa ja lupaa, mutta aina saan antaa anteeksi tai lopulta pyytää anteeksi kun kehtaan häntä määräillä ja asettaa rajoja. Suhteen alussa puhuimme paljon rajoista, viinanjuomisesta, pettämisestä, näistä perusjutuista. Mies sanoi että on saanut jo juosta ja elää tarpeeksi, hän haluaa rauhoittua. Ei halua näköjään. Jätänkö hänet?