Itselläni on 4 lasta. 3 ensimmäistä halusimme "peräkkäin" 3v2kk, 1,5v ja vauva 0kk. En kokenut kyllä mitenkään rankkana tuota aikaa, päinvastoin olin onnellinen ja jaksoin jokaista huomioida yksilöllisesti ja kukaan ei kyllä tuona aikana jäänyt vähemmälle huomiolle vaikkakin vauva oli vaativa. Joka ikinen päivä pidin huolen siitä, että äiti eli minä vietän aikaani "isompien" lasten kanssa yhdessä ja erikseen. Vauva oli tällöin isän vastuulla ja tottakai teimme myös toisinpäin eli isä vietti myös aikaansa heidän kanssaan.
Minä omalta osaltani sanon, että organisoinnista ja omasta halusta on kiinni se, jääkö joku lapsi vähemmälle huomiolle vai ei. Jos omat tarpeensa pistää aina etusijalle niin kyllä siinä silloin joku jää vähemmälle huomiolle (enkä tarkoita etteikö isällä ja äidillä voisi olla ollenkaan myös omaa aikaa). Itse halusimme lapset pienellä ikäerolla ihan sen takia, että vauva-aika olisi sitten kerralla ohi eikä sama rumba alkaisi aina 4-5 vuoden päästä uudelleen.
Ja kolmannen syntyessä päätimme, että meille saa joskus iltatähti tulla ja siinä vierähtikin enemmän aikaa, lähemmäs kymmenen vuotta. Nyt tilanne on se, että minulla on innokkaita vauvan hoitajia monta kotona ja huomioin edelleen jokaista lastamme yksilöllisesti päivittäin tavalla tai toisella. Heillä alkaa kuitenkin kaverit olemaan jo aika tärkeitä ja vanhemmat jää sinne taka-alalle. Tänäkin pävänä olen hyvilläni siitä, että lapset ovat tulleet pienellä ikäerolla.
Lasten saaminen ja pienet ikäerot on jokaisen oma asia. Se mikä sopii toiselle, ei välttämättä toiselle käy.