Miksi en saa haluta harvoin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kiva tietää
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Rakkaus ilman seksiä on jotain muuta. Kiintymystä kenties, tai syvää ystävyyttä, mutta ei miehen ja naisen välistä rakkautta.

Siksi olen itsekin kyllästynyt ja tekisi mieli vierasta.
 
Kas kun täällä ei puhuta siitä, voiko rakkautta olla ilman seksiä, vaan siitä, miksi enemmän haluava on aina ""oikeassa"" kuin vähemmän haluava.

Et kai sinäkään ajattele, että mitä enemmän mies haluaa naiselta seksiä, sitä enemmän hän tätä rakastaa?
 
Ymmärrän, että Inhorealisti on löytänyt ""sen toisen oikean"", koska on mestarillisesti tarjoamassa vaihtoehtosuhdetta jokaiselle, joka ei jostain syystä ole tyytyväinen nykyiseen. Jostain syystä se ""se toinen oikea"" ei kuitenkaan riitä, kun on aikaa parannella toisten parisuhteita.

Kokemuksesta olen huomannut, että iän myötä ihminen kypsyy henkisesti koko ajan. Puolisoiden kehitys kulkee eri tahdissa. Lisäksi siihen vaikuttavat ympäristötekijät. Usein on niin, että lastentekovaiheessa mies on se ""poika"", joka on ulalla uudesta ilmiöstä. Äiti taas on valmistautunut hyvin uuteen tulokkaaseen. Miehelle se taas saattaa laukaista jonkin tarpeen äkkiä hakea jotain tukea omalle osaamattomuudelle.

Myöhemmin, kun lapset kasvavat, ja mieskin on oppinut viihtymään arkirutiineissa, alkaakin äidin mietteet olla sensuuntaisia kuin ""osoittais nyt ees joskus hellyyttä"" tai ""miks aina seksiä"". Mies ei kiireiltään ehdi kuin väsyneenä kaatumaan sänkyyn kultansa viereen, ja viimeinen huulilta purkautuva sana on: ""Anna mulle"", kunnes uni voittaa.

Lopulta tilanne kulminoituu siihen, että nainen löytää hellyydenantajan jostain muualta kuin omien vällyjen välistä.

 
Ei minunkaan ole aina tehnyt mieli. Silti, kun näkee, että toinen on niin kiimainen, ettei housuissaan pysy, sitä kummasti tahtoo miellyttää toista ja antaa kaikkensa. Lopputuloksena molemmat ovat tyytyväisiä. Ei se käytössä kulu.
 
Niinpä, voisiko todellakin vähemmän halukas ajatella, että tekemällä toiselle hyvää ja suostumalla seksiin, voisi pelastaa mitä pelastettavissa on? Koska parisuhde, missä käytetään oikeutta kieltää toiselta normaaliin suhteeseen olennaisena kuuluva asia, on mielivaltaa. Ok, kompromissejä pitää tehdä, mutta totaalinen kieltäytyminen merkitsee parisuhteen kieltämistä, mikä taas lopettaa parisuhteen. Ja toisen haluaminen, läheisyys ja hellyys, kuuluvat rakkauteen.

Se on aivan yhtä itsekästä kieltäytyä aina seksistä, kuin toinen pettäisi.
 
Eräs Elli: ""Ei seksin puutteeseen kukaan ole kuollut..."" ""onko seksi ihmiselle välttämätön primääritarve. ...ei lähellekään!)""

Niin, ei petettynä olemiseenkaan kukaan kuole, eli vieraissa käynti on kai sitten OK?

Ihmisen välttämättömät primääritarpeet?: syöminen, paskantaminen, nukkuminen? Nämä ehdot kun täyttyvät, ei kuole.
Siinähän sitä elämää jo onkin kylliksi....
 
Luepas tuo ap:n teksti uudestaan. Kyse ei nyt edes ollut siitä, että haluttomampi ei haluaisi koskaan, eikä koskaan suostuisi vain toisen tähden ja kieltäytyisi seksistä kokonaan.

Mitä jos kommentoisit kuitenkin käsiteltävää tilannetta, etkä kuvittelemaasi totaalikieltäytyjän mielivaltaa...
 
Minä vastasin kyllä ap:lle ja se viesti oli, että kompromisseja pitää tehdä. Mielestäni se sisältää myös pienemmän halun sallimisen. Mutta askel seksiin kerran pari vuodessa on pieni ja se taas ei ole parisuhdetta.
 
AP kirjoitti, että kerran kahdessa kuukaudessaseksiä olisi sopivasti. Pawlowin tarvehierarkian mukaan varmaan riittää kun syö ja käy paskallakin joka toinen kuukausi. Ja kotitöitä... ja hellyyttä... Pääasia on, ettei kuole puutteeseen. Kärsiessä muuten lyhytkin elämä tuntuu vähän helvetin pitkältä.
 
Aivan, ap kirjoitti, että kerran kahdessa kuukaudessa olisi sopivasti. Ja kirjoitti myös antavansa useammin, kun ei jaksa valitusta kuunnella montaa kertaa viikossa. Tiedä sitten mitä se tarkoittaakaan.

Mua vaan mättää se, että kerran kahdessa kuussa on seksin suhteen liian vähän, kun taas se, jos ei ole hellyyttä saanut vuosikausiin, ei tunnu mukamas missään. Mä elän juuri sellaisessa liitossa. Seksiä annan lähes vastentahtoisesti noin kerran viikossa, mutta halauksia ja hellittelyjä ilman seksipakkoa en saa koskaan, vaikka puhun ja pyydän. Mutta kun se ei miehen mielestä ole välttämätöntä. Ei ole ollenkaan pakollista miehelle osoittaa huomiota vaimolleen, mutta seksiä on saatava, muutoin on elämä pilalla.

Kertokaapas mulle se, että miksi miehen halut ovat niin paljon tärkeämpiä kuin naisen? Miksi seksi on tärkeämpää kuin hellyys ja romantiikka? Miksi tärkeysjärjestys aina määritellään miesten mukaan?

 

Similar threads

Yhteistyössä