L
liikaamiettivä
Vieras
Olen koulutettu ja asioita paljon pohtiva ihminen. Minulla on yksi lapsi ja nuoresta asti tiesin, että haluan kokea vanhemmuuden: lapsen odotuksen, syntymän ja kasvatuksen aikuiseksi. Tuo lapsi alkaa olemaan jo aika iso ja monesti olen pohtinut toisen lapsen yrittämistä. En vain löydä yhtään syytä joka puoltaisi tätä. Koska olen kokenut jo vanhemmuuden, meni se JÄRKEVÄ syy haluta lasta. Ilman lasta en olisi voinut tätä kokea, sain lapsen ja sain kokemukset.
Tälläisiä syitä olen pohtinut, miksi olisi kiva jos saisi vielä toisen lapsen:
- lapsella olisi sisarus
- kuuluisimme "jengiin", yhden lapsen kanssa on melkein lähempänä nollaa kuin kahta lasta... välillä ainakin tuntuu siltä!
- saisin kokea raskauden, synnytyksen ja vauva-ajan uudelleen
Sitten taas mikää noista syistä ei ole mielestäni riittävä. Sisaruksista ei ole välttämättä mitään iloa toisilleen, yhteiskunnan paineille pitää tietenkin viitata kintaalla ja raskaus+synnytys+vauva-aika on parissa vuodessa ohi, jäljelle jää 17 vuotta kovaa kasvatustyötä ja ikuinen huoli aikuisesta lapsesta. Rahaa menisi enemmän, aikaa jäisi itselleen, puolisolle ja lapselle yksilönä vähemmän. Raskaus, synnytys ja vauva-aika voi mennä niin ikään aivan mönkään, lapsi voi olla myös todella sairas fyysisesti tai henkisesti. En jaksaisi erityislasta, sen tiedän.
Meitä on siunattu yhdellä fiksulla, kivalla pojalla. Kukaan lähipiiristäni ei voi käsittää, miksi en halua näitä lisää. Mitään erityisiä traumoja ei todellakaan ole takana. Hyvinä hetkinä en mieti "voi kun olisi useampi lapsi", vaan nautin aidosti siitä. Toisaalta huonoina hetkinä mietin "onneksi ei ole enempää lapsia" ja jaksan ne hetket paremmin.
Ihmettelen, miksei yksilapsisuus ole yleisempää? Kun sen Hesarin artikkelin mukaan osa vanhemmista kuitenkin katuu lapsiaan. Itse en voisi koskaan lastani katua, koska tämä oli YKSI elämäni tärkeimmistä haaveista. Mutta en keksi yhtään hyvää syytä haluta näitä enempää!
Onko muita asiaa pohtineita? Miksi yksi lapsi? Miksi ei enempää?
Tälläisiä syitä olen pohtinut, miksi olisi kiva jos saisi vielä toisen lapsen:
- lapsella olisi sisarus
- kuuluisimme "jengiin", yhden lapsen kanssa on melkein lähempänä nollaa kuin kahta lasta... välillä ainakin tuntuu siltä!
- saisin kokea raskauden, synnytyksen ja vauva-ajan uudelleen
Sitten taas mikää noista syistä ei ole mielestäni riittävä. Sisaruksista ei ole välttämättä mitään iloa toisilleen, yhteiskunnan paineille pitää tietenkin viitata kintaalla ja raskaus+synnytys+vauva-aika on parissa vuodessa ohi, jäljelle jää 17 vuotta kovaa kasvatustyötä ja ikuinen huoli aikuisesta lapsesta. Rahaa menisi enemmän, aikaa jäisi itselleen, puolisolle ja lapselle yksilönä vähemmän. Raskaus, synnytys ja vauva-aika voi mennä niin ikään aivan mönkään, lapsi voi olla myös todella sairas fyysisesti tai henkisesti. En jaksaisi erityislasta, sen tiedän.
Meitä on siunattu yhdellä fiksulla, kivalla pojalla. Kukaan lähipiiristäni ei voi käsittää, miksi en halua näitä lisää. Mitään erityisiä traumoja ei todellakaan ole takana. Hyvinä hetkinä en mieti "voi kun olisi useampi lapsi", vaan nautin aidosti siitä. Toisaalta huonoina hetkinä mietin "onneksi ei ole enempää lapsia" ja jaksan ne hetket paremmin.
Ihmettelen, miksei yksilapsisuus ole yleisempää? Kun sen Hesarin artikkelin mukaan osa vanhemmista kuitenkin katuu lapsiaan. Itse en voisi koskaan lastani katua, koska tämä oli YKSI elämäni tärkeimmistä haaveista. Mutta en keksi yhtään hyvää syytä haluta näitä enempää!
Onko muita asiaa pohtineita? Miksi yksi lapsi? Miksi ei enempää?