S
SubObj
Vieras
Olemme päälle nelikymppinen pariskunta. Olemme asuneet yhdessä noin viisi vuotta. Ensimmäiset kaksi-kolme vuotta rakastelimme paljon ja kiihkeästi, eikä sinä aikana hajonnut vain yksi tai kaksi sänkyä altamme.
Näinhän se tietenkin alussa on.
Noin kaksi vuotta sitten sairastuin ja sain sain sairauteeni lääkkeet. Ne väsyttivät kovasti ja huomasin niiden myös vaikuttavan libidooni. Ei niinkään potenssiin, vaan halukkuuteen ja jaksamiseen. Hain Cialista ja ostin seksikaupasta erilaisia laitteita, joista puolisoni kovin pitikin osana seksiä. Rakastelimme aina myöhään yöllä, harvoin aamuisin ja hyvin harvoin päiväsaikaan. Olin niin väsynyt illalla, että yleensä nukahdin ennenkuin ehdimme rakastella tai jopa nukahdin kesken kaiken. Pikaseksiä ei koskaan, vaan tunti puolitoista esi- ja jälkileikkeineen. Pidin kovasti rakastelustamme, kun olin "kunnossa".
Rakastelimme ehkä kerran viikossa tai kahdessa ja kun kaikki meni hyvin, ei mikään ole tyydyttävämpää kuin nukahtaa jälkeenpäin sylikkäin.
Jos rakastelimme kerran viikossa, niin puolisoni kiukutteli viitenä päivänä viikossa. "Olen hyvin seksuaalinen ihminen ja tarvitsen seksiä", "Onko sinulla toinen?", "Katsotko nettipornoa?", "Vedätkö käteen?" ja "En voi ymmärtää, miksi et halua minua". Mikään selitys minulta ei ollut tyydyttävä. Ei käyttämieni lääkkeiden tuoteseloste, sairauteni oireet tai muiden lääkeidenkäyttäjien kokemukset. Ei vakuutteluni rakastamisestani ja kertomiseni kuinka seksikkäänä ja kauniina häntä pidän (joka onkin aivan totta).
Tarjouduin koskettelemaan ja tyydyttämään hänet muin keinoin, mutta hän ei halunnut. Ilman yhdyntää ei seksiä. Yhdyntään olin, paitsi harvoin, jotenkin liian väsynyt ja "epäonnistumisen" pelko oli liian suuri.
Alote seksiin tapahtui ja tapahtuu yleensä hyvin hienovaraisesti ja hellästi ja toinen kyllä huomaa, jos toista ei kiinnosta. Alkuun, innoissani joskus lähestyin häntä rajummin, mutta hän ei siitä pitänyt.
Tämä aika oli kovin koettelevaa myös omalle "miehiselle" itsetunnolleni. Ajattelin, että tässä tämä seksielämäni nyt on. Tarjouduin jopa lähtemään, mutta puolisoni vain suuttui siitä.
Nyt puolisen vuotta sitten, jätin lääkkeet lääkärin neuvosta pois. Ja kas kummaa, parin kuukauden jälkeen libidoni alkoi näyttää elpymisen merkkejä. Olin kovin mielissäni.
Vielä kolme kuukautta sitten vaimoni sanoi: "Haluan seksiä joka päivä ja mieluummin vaikka kaksi kertaa". Mutta samaan aikaan kun minun intoni vain kasvoi ja olin koko ajan valmis rakastelemaan, hänen intonsa selvästi laantui. Rakastelukerrat ovat vain vähentyneet ja rakastelut ovat vähemmän tyydyttäviä. Hän näyttelee ja vain yrittää olla minulle mieliksi. Hän väittää kun kysyin, että haluaa minua yhtä paljon kuin ennenkin, mutta ei vastaa aloitteisiini, eikä tee itse alotteita.
"Antaa" toki, jos selkeästi pyydän, mutta selvästi välttelee. On väsymystä, päänsärkyä, kello on jo niin paljon jne. Sitten on pelastuksena menkat, jolloin voi olla kunniallisesti rauhassa.
En kaipaa sääliseksiä. En rakastelua "yhteiskuntarauhan" tai sovun vuoksi. En halua "saada seksiä", haluan että rakastellaan.
Nyt ollaan rakasteltu "harrastettu seksiä" yhden (1) kerran kolmen viikon aikana. Oli pukeutunut ja valmistautunut niin hyvin ja seksikkäästi selvästi sellaisella ajatuksella, että nyt ukko saat sellaista kyytiä, että vähäksi aikaa riittää. Vaikka muuta näyttelin, niin ei ollut järin tyydyttävää.
Päätin, välttyäkseni sortumasta seksin vonkaajaksi, ryhtyä vetämään käteen parin kolmen päivän välein. Mutta koen sen säälittäväksi, nöyryyttäväksi ja tulen siitä kiukkuiseksi. Runkatessani ajattelen entisiä kumppaneitani, liian surkeata ajatella nykyistä.
Mitä hittoa tapahtui?
Miten kaikki voi olla toisin, kun hän on koko ajan sanonut ja minua syyllistänyt?
Miten hän voi kadottaa halun juuri silloin, kun minä sen taas löysin?
Onko puolisoni halu kuitenkin vain se, että hän haluaa minun haluavan häntä?
Hän on laihduttanut ja pukeutuu minusta ehkä tarpeettomankin seksikkäästi. Onko hänellä toinen?
Miten hän voi väittää, että hänen halunsa on ennallaan, kun kaikki tilastot puhuvat sitä
vastaan?
Tietenkin nuo kysymykset ovat enemmän retorisia, mutta olen todella ihmeissäni.
Tietenkin elämään ja parisuhteeseen kuuluu muutakin kuin seksiä. Ongelmia, riitoja, erilaisia vaikeuksia jne. Mutta nyt kysyn vain tästä.
Kiitoksia, että vaivauduitte näin pitkän jutun lukemaan ja olisin kiitollinen jos joku voisi antaa osviittaa miten minä voisin suhtautua tällaiseen.
Näinhän se tietenkin alussa on.
Noin kaksi vuotta sitten sairastuin ja sain sain sairauteeni lääkkeet. Ne väsyttivät kovasti ja huomasin niiden myös vaikuttavan libidooni. Ei niinkään potenssiin, vaan halukkuuteen ja jaksamiseen. Hain Cialista ja ostin seksikaupasta erilaisia laitteita, joista puolisoni kovin pitikin osana seksiä. Rakastelimme aina myöhään yöllä, harvoin aamuisin ja hyvin harvoin päiväsaikaan. Olin niin väsynyt illalla, että yleensä nukahdin ennenkuin ehdimme rakastella tai jopa nukahdin kesken kaiken. Pikaseksiä ei koskaan, vaan tunti puolitoista esi- ja jälkileikkeineen. Pidin kovasti rakastelustamme, kun olin "kunnossa".
Rakastelimme ehkä kerran viikossa tai kahdessa ja kun kaikki meni hyvin, ei mikään ole tyydyttävämpää kuin nukahtaa jälkeenpäin sylikkäin.
Jos rakastelimme kerran viikossa, niin puolisoni kiukutteli viitenä päivänä viikossa. "Olen hyvin seksuaalinen ihminen ja tarvitsen seksiä", "Onko sinulla toinen?", "Katsotko nettipornoa?", "Vedätkö käteen?" ja "En voi ymmärtää, miksi et halua minua". Mikään selitys minulta ei ollut tyydyttävä. Ei käyttämieni lääkkeiden tuoteseloste, sairauteni oireet tai muiden lääkeidenkäyttäjien kokemukset. Ei vakuutteluni rakastamisestani ja kertomiseni kuinka seksikkäänä ja kauniina häntä pidän (joka onkin aivan totta).
Tarjouduin koskettelemaan ja tyydyttämään hänet muin keinoin, mutta hän ei halunnut. Ilman yhdyntää ei seksiä. Yhdyntään olin, paitsi harvoin, jotenkin liian väsynyt ja "epäonnistumisen" pelko oli liian suuri.
Alote seksiin tapahtui ja tapahtuu yleensä hyvin hienovaraisesti ja hellästi ja toinen kyllä huomaa, jos toista ei kiinnosta. Alkuun, innoissani joskus lähestyin häntä rajummin, mutta hän ei siitä pitänyt.
Tämä aika oli kovin koettelevaa myös omalle "miehiselle" itsetunnolleni. Ajattelin, että tässä tämä seksielämäni nyt on. Tarjouduin jopa lähtemään, mutta puolisoni vain suuttui siitä.
Nyt puolisen vuotta sitten, jätin lääkkeet lääkärin neuvosta pois. Ja kas kummaa, parin kuukauden jälkeen libidoni alkoi näyttää elpymisen merkkejä. Olin kovin mielissäni.
Vielä kolme kuukautta sitten vaimoni sanoi: "Haluan seksiä joka päivä ja mieluummin vaikka kaksi kertaa". Mutta samaan aikaan kun minun intoni vain kasvoi ja olin koko ajan valmis rakastelemaan, hänen intonsa selvästi laantui. Rakastelukerrat ovat vain vähentyneet ja rakastelut ovat vähemmän tyydyttäviä. Hän näyttelee ja vain yrittää olla minulle mieliksi. Hän väittää kun kysyin, että haluaa minua yhtä paljon kuin ennenkin, mutta ei vastaa aloitteisiini, eikä tee itse alotteita.
"Antaa" toki, jos selkeästi pyydän, mutta selvästi välttelee. On väsymystä, päänsärkyä, kello on jo niin paljon jne. Sitten on pelastuksena menkat, jolloin voi olla kunniallisesti rauhassa.
En kaipaa sääliseksiä. En rakastelua "yhteiskuntarauhan" tai sovun vuoksi. En halua "saada seksiä", haluan että rakastellaan.
Nyt ollaan rakasteltu "harrastettu seksiä" yhden (1) kerran kolmen viikon aikana. Oli pukeutunut ja valmistautunut niin hyvin ja seksikkäästi selvästi sellaisella ajatuksella, että nyt ukko saat sellaista kyytiä, että vähäksi aikaa riittää. Vaikka muuta näyttelin, niin ei ollut järin tyydyttävää.
Päätin, välttyäkseni sortumasta seksin vonkaajaksi, ryhtyä vetämään käteen parin kolmen päivän välein. Mutta koen sen säälittäväksi, nöyryyttäväksi ja tulen siitä kiukkuiseksi. Runkatessani ajattelen entisiä kumppaneitani, liian surkeata ajatella nykyistä.
Mitä hittoa tapahtui?
Miten kaikki voi olla toisin, kun hän on koko ajan sanonut ja minua syyllistänyt?
Miten hän voi kadottaa halun juuri silloin, kun minä sen taas löysin?
Onko puolisoni halu kuitenkin vain se, että hän haluaa minun haluavan häntä?
Hän on laihduttanut ja pukeutuu minusta ehkä tarpeettomankin seksikkäästi. Onko hänellä toinen?
Miten hän voi väittää, että hänen halunsa on ennallaan, kun kaikki tilastot puhuvat sitä
vastaan?
Tietenkin nuo kysymykset ovat enemmän retorisia, mutta olen todella ihmeissäni.
Tietenkin elämään ja parisuhteeseen kuuluu muutakin kuin seksiä. Ongelmia, riitoja, erilaisia vaikeuksia jne. Mutta nyt kysyn vain tästä.
Kiitoksia, että vaivauduitte näin pitkän jutun lukemaan ja olisin kiitollinen jos joku voisi antaa osviittaa miten minä voisin suhtautua tällaiseen.
