Miksi 10 lapsen äiti olisi muka parempi, osaavampi tai muutenkin äidillisempi kuin 1 lapsen äiti?

[LisaMarie]

Jotenkin epäilen että ap valehtelet että olet kahden äiti. Kun me äidit tiedämme sen totuuden... Kyllä useampi lapsi tarkoittaa työtä enemmän kuin yhden äitinä oleminen.
Mutta jos sinä kuulut niihin äiteihin, joilla mummo hakee sitä isompaa joka päivä/viikko omiin menoihin ja on muutenkin apua?

kun on kaksi niin heistä on myös seuraa toisille kun yhden lapsen kanssa voi käydä niin että äiti joutuu leikittään lähes koko ajan lasta.

Tule kertomaan meidän lapsille, että heidän pitäisi leikkiä keskenään, eikä roikkua jaloissa tai tapella keskenään.

Toki myös lasten luonne vaikuttaa, mutta omalla asenteella on iso vaikutus. Kahden vanhimman ikäero on pikkuisen vajaa 15 kk ja isompi sai alusta asti koskea vauvaan ja hoivata häntä ja hän selkeästi piti vauvaa lahjana itselleen ja tosiaan noin ½-vuotiaana, kun esikoisen kanssa oli minusta raskainta, kun sitä yhtä piti kokoajan viihdyttää, hoisi ylpeä isosiko viihdytyksen ihan pyytämättä; piilosta keittiön pöydäydänjalkojen lomasta oli paras leikki, mutta paljon muutakin kivaa voi yhdessä puuhata.
Vanhimmat oli nuorimman syntyessä 6 ja7 uotiaat ja aivan varmoja, että se vauva tuli ihan siksi, kun he oli vauvaa toivonut ja samalla innolla sitä myös syliteltiin ja siliteltiin, hyvä että vauva sai syödä ja nukkua auhassa.
Nyt kn isommat tulee koulusta, 2-vuotias pikkuinen juoksee vastaan ja huutaa "sikko tuli" (sekä veli että sisko on hänelle "sikko") ja samantien halitaan jalähdetään ylösleikkimään, äitiä ei tarvita kun kakkavaipan vaihtoon ja syöttämiseen.

Ihailen kyllä tuota taitoa, että sinulla on helpottunut asiat. Tuo taitaa kuitenkin olla todella harvinaista, että saa lapset noin asennoitumaan. Miten sitten isompien lastesi kehitys, kun ovat paljon viihdyttäneet toisiaan? Miten ovat koulussa menestyneet?
Itse kuvittelin kyllä, että minun on riitetttävä molemmille yksin ja todella väsyin. Jos olisi ajatellut, että isompi hoitaa pienemmän viihdytyksen, olisi voinut olla helpompaa.

No mä en oikein tajua, miksi ne pitäis viedä johonkin kerhoon tai päiväkotiin oppimaan sosiaalisia kontakteja, miksi ne ei voi leikkiä keskenään ja oppia sitä sosialisuutta niin?
Mä näen muutenkin sen kovin virikkeellisen elämän vähän niin, että liiat virikkeet tappaa luovuuden, ihan normaali elämä riittää lapsille.
Itseasiassa mun kokemus on ihan päinvastainen koulussa, siis lapset joilla on sisaruksia pärjää paremmin. tyttäreni luokalla on yksi ainoa lapsi ja valitettavasti hän on koulukiusattu . Tyttökin sanoo suoraan, ettei pidä hänestä, vaikka ennen koulua jo he olivat jonkun verran tekemisissä.
Tosin tämä ainoa lapsi on aloittanu kiusaamisen tavallaan itse (valehtelua ja huomiohakuisuutta ja kyvyttömyyttä toimia ryhmässä) mutta asia on kääntynyt ihan päälaelleen, hänellä ei juuri ole kavereita.
Mä en varsinaisesti ole ajatellu, että isompi viihdyttää pienempää, vaan lapset leikkii keskenään, siis molemmat puolin ja toisin viihdyttävät toisiaan, vaikka se nyt tässä tuli ilmaistua niin, että isompi viihdyttää pienempä. Siis ihan normaalia sosiaalisen elämän opiskelua.
Lapsilla on luontainen kyky olla kiinnostunut toisista lapsista, jo ihan vauvana. Siskollani on 1,5 vuotta nuorinta lastani pienempi vauva ja vaikka he näkevät jarvoin, ihan luontaisesti he kommunikoivat keskenään, kun vaan saavat siihen tilaisuuden. jo noin 3 kuukauden iässä sikonpoika selvästi vastasi tyttäreni huomioon ihan koko vartalollaan, käsiä heiluttelemalla ja ääntelemällä. Aikuiset vaan vauvaa suojellakseen usein katkaisee sen lasten välisen kontaktin, kun pelkäävät isomman satuttavan pientä tms. Ja toki sitä pitääkin aluksi tarkasti vahtia, mutta kun hellyyden soituksiea ei kielletä, ei mustasukkaisuuttakaan synny.

 

[Milja]

Minä henk koht viiden lapsen äitinä sanoisin, että raskaampaa se aika oli, jollon oli kaks ja kolme lasta. Oikeesti. Viiden kanssa on jo paljon helpompaa ku vanhempia ei enää tartte syöttää pukea jne. ja ne voi olla jo vähän avuksikin. Kymmenen kanssa on siis vielä helpompaa kun kahden kanssa. Tämä minun mielipide. Ite en ainakaan jakele sen enempää haleja 10 kuin yhdenkään äideille.
Vaan kaikille tasapuolisesti *hali*

 

[Keikas]

Kenelläkään ei ole oikeutta väheksyä toisten väsymystä. Jos suurperheiden äidit ovat niin moniviisaita ihmisasiantuntijoita niin ehkä he ymmärtävät myös että äiditkin ovat erilaisia. Joku vaatii itseltään enemmän kuin toinen, toisen perheen arkea ei ikinä voi tietää ellei itse elä siinä.

Ei mun mielestä tässä ketjussa olekaan ketään vähätelty. nimenomaan useimmat ovat todenneet, että ensimmäinen lapsi on ollut väsyttävin.

Tällaisessa keskustelussa on vain se ongelma, että minä tiedän, millaista on olla yhden lapsen äiti ja useamman lapsen äiti, mutta sinä tiedät vain, mitä on olla yhden lapsen äiti, joten käytännössä kaikenlainen väittely on yhtä tyhjän kanssa.