Mikähän siinä oikein on kun Suomessa ei haluta kouluttaa lääkäreitä niin paljon kuin ois tarve?

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
Luonnollisesti resurssien on oltava riittävät ja ne voivat hyvin olla riittävät. Jatkat tuota liioittelevaa kielenkäyttöä puhumalla massoista. Ei tässä ole siitä kyse. Sano suoraan vaan, jos ihan oikeasti olet sitä mieltä, että (a.) Suomessa ei ole mahdollista kouluttaa saman verran lääkäreitä kuin vaikkapa Ruotsissa tai Espanjassa tai (b.) meidän järjestelmämme on niin täysin ylivertainen Ruotsiin ja Espanjaan verrattuna, että sitä ei kannata parantaa.
Ei se minun mielipiteeni ole. Suomessa on rajallinen määrä yliopistosairaaloita, joissa koulutus tapahtuu. Opiskelijat vievät enemmän kuin antavat, joten heidän koulutukseensa tarvitaan tietyt resurssit. Kaikki se sairaalan opetukseen kuluva aika on pois työntekijöiltä.
Useissa yliopistosairaaloissa on isoja haasteita saada opiskelijat sijoitettua eri ahjoihin ja siten, että kaikki tarpeellinen opitaan.
Ruotsissa on kolme kertaa enemmän väkeä kuin suomessa, joten on ihan loogista, että siellä koulutetaan enemmän lääkäreitä ja siellä on enemmän myös yliopistosairaaloita. En nyt tiedä kannattaako Espanjaan lähteä vertaamaan...
 
Niin jos se on pudonnut vaikka 97 prosentista 95 prosenttiin, niin onhan se ongelma, mutta ei vielä kaada maailmaa. Varsinkaan, jos ne karsiutuvat lähtevät ensimmäisen vuoden aikana kun heihin ei ole vielä rahaa panostettu sen enempää kuin mihin tahansa muuhun opiskelijaan. Opiskelijoita lopettaa ja vaihtaa alaa jatkuvasti. Ongelma se on vasta siinä vaiheessa kun resursseja menee kohtuuttomasti hukkaan.
On se kai silloin onglema, kun lääkäreistä on pulaa ja opiskelupaikan olisi voinut saada joku toinen, jota ala napostelee. Edelleen, pääsykokeet ovat melko hyviä karsimaan turhia pyrkijöitä.
 
vierailija
Toisaalta Suomessa kyllä on kasvatettu lääkärien koulutusmääriä, vaikkakin liian vähän ja liian myöhään. 2000-luvun alkuvuosikymmenenä sisäänottomäärät olivat 600 opiskelijan luokkaa ja nyt 780 opiskelijaa. 30 prosentin lisäys siis. Se mikä tässä kyrsii on se, että tarve on ollut selvä jo pitkään, mutta silti ei ole tehty pitkäjänteistä ja systemaattista työtä asian ratkaisemiseksi. Sen sijaan, että lääkäriliitto olisi lobannut koulutusresurssien nostamisen puolesta, se on lobannut koulutusmäärien nostamista vastaan. Ja samalla aiheuttanut itsensä toteuttavan negatiivisen kierteen. Kun ei ole koulutusresursseja, ei voida nostaa koulutusmääriä. Ja kuitenkin lääkärin koulutus vaatii selvästi enemmän resursseja kuin luentopainotteiset alat.
 
vierailija
Niin jos se on pudonnut vaikka 97 prosentista 95 prosenttiin, niin onhan se ongelma, mutta ei vielä kaada maailmaa. Varsinkaan, jos ne karsiutuvat lähtevät ensimmäisen vuoden aikana kun heihin ei ole vielä rahaa panostettu sen enempää kuin mihin tahansa muuhun opiskelijaan. Opiskelijoita lopettaa ja vaihtaa alaa jatkuvasti. Ongelma se on vasta siinä vaiheessa kun resursseja menee kohtuuttomasti hukkaan.
Matkailuun ne menee. Yrittäjiksi
 
vierailija
Raivostuttavinta on se, että tätä on jatkunut jo vuosia tai jopa vuosikymmeniä. Tilanne on ollut tiedossa, mutta sille ei ole tehty mitään. Lääkäriliitto selittää, että heillä ei ole koulutuskiintiöiden kanssa mitään tekemistä, mutta ei se ihan niinkään taida olla. Vahva etujärjestö ja kova lobbaamaan. Eduskunnassakin on aina useampi lojaali lääkäri edustamassa.

 
vierailija
Olin sanomassa juuri samasta asiasta. Se, että lääkäreitä koulutettaisiin enemmän, tarkoittaisi myös alempia sisäänotto vaatimuksia. Se ei ehkä kuitenkaan palvelisi meitä.
Sisäänottovaatimusten taso on kohtuuton nykypäivänä. Ei tarvitse olla kalliita valmennuskursseja käynyt laudaturin ylioppilas kyetäkseen opiskelemaan lääkäriksi, eikä vielä pari vuosikymmentä sitten edes tarvinnut olla. Lääkäri tarvitsee myös maalaisjärkeä, sosiaalista älyä, kykyä ajatella asioita useammalta kuin yhdeltä kantilta ja empatiakykyä eikä pelkkään kovaan suoritustasoon keskittyminen varsinaisesti edistä noiden edellämainittujen taitojen säilymistä tulevaisuuden lääkärikunnassa.
Lääkäriliitto ajaa jäsentensä etua (mikä toki on liiton ensisijainen tehtävä) sillä että lääkäreitä on riittävän vähän jotta palkkataso pysyy korkeana ja sen seurauksena lääkäreillä on varaa melkoisen hyvään elintasoon jopa reilusti keskivertopalkansaajan työtunteja alemmalla tuntimäärällä.
Kääntöpuolena valitettavasti on tietynlaisten persoonien hakeutuminen alalle ja lääkärikunnan homogenisoituminen jonka seurauksena ehkä tieteenteostakin tulee jossain määrin rajallista erilaisten ajatusten vähentyessä sekä se, että heikommista lähtökohdista ponnistavalle alallepääsy vaikeutuu koko ajan vaikka sinänsä aivokapasiteetti ja persoona sopisivat alalle erinomaisesti.
 
vierailija
vierailija
Raivostuttavinta on se, että tätä on jatkunut jo vuosia tai jopa vuosikymmeniä. Tilanne on ollut tiedossa, mutta sille ei ole tehty mitään. Lääkäriliitto selittää, että heillä ei ole koulutuskiintiöiden kanssa mitään tekemistä, mutta ei se ihan niinkään taida olla. Vahva etujärjestö ja kova lobbaamaan. Eduskunnassakin on aina useampi lojaali lääkäri edustamassa.

Olen huomannut saman yli 20 vuotta sitten. Edunvalvontaa tosiaan
 
vierailija
Ehkä kuitenkin osaat lukea twitterkommenttia pidempiä tekstejä? Paha niitä lääkäreitä on paljoa nykyistä enempää kouluttaa, koska silloin opiskelijoiksi pitäisi hyväksyä lukutaidottomia ja keskittymään kykenemättömiä pahveja. Nykyinenkin opiskelija-aines tuottaa harmaita hiuksia yliopistoissa ja lukioissa.

Vainio-Korhonen selittää lukutaidon surkuhupaisan kehityskulun 1970-luvulta tähän päivään.
– Ensin 1980-luvulla yliopisto-opiskelijat valittelivat, kun piti lukea teoksia norjaksi tai tanskaksi. 1990-luvulla ruotsinkielisten tekstien luku aiheutti päänvaivaa. Myöhemmin englanti on ollut haastavaa ja nyt viimeisen parin vuoden aikana jopa suomenkielinen teos on ollut opiskelijoille oikukasta.

Luostarivuoren Lyseon lukion äidinkielen ja filosofian lehtori Merja Salo ei tuo lukemiseen yhtään positiivisempaa kuvaa.
– Opetussuunnitelman mukaan lukiossa pitäisi lukea kahdeksan kirjaa, mutta oppilaat eivät vain lue, Salo sanoo naurahtaen, mutta toteaa tilanteen huolestuttavan häntä hurjasti.
– Osa meidän abeista on myöntänyt, ettei oikeasti ole koko lukion aikana lukenut yhtäkään teosta, Salo sanoo.
Hänen mukaansa kirjan lukemisen välttämiseen riittää keinoja luetteloksi asti. Netti on pulloillaan esimerkiksi elokuvia, tiivistelmiä ja kirja-arvosteluja, joiden pohjalta voi tehdä tehtävät siten, ettei kirjaa oikeasti tarvitse edes avata.
Salosta tilanne tuntuu epätoivoiselta. Hän kertoo, että kaksi sivua pitkä artikkeli on oppilaiden mielestä jo valtavan pitkä luettavaksi.

– Minulta kysytään, että voisinko vain kertoa mitä siinä artikkelissa lukee, Salo harmittelee

Myös Julius Hella opiskelee oikeustieteitä. Hän harmittelee, ettei hänen kärsivällisyytensä puhelinta selatessa joskus riitä edes 5–10 sekunnin videon katsomiseen, jos sisältö ei ole todella kiinnostavaa. Hella toteaa, ettei saisi olla niin ärsykkeiden vietävissä.
– Lähtökohtaisesti tenttikirjojen lukeminen ei ole vaikeaa, mutta pirun työlästä kyllä, hän naurahtaa.
Erityisen raskasta kirjojen lukemisessa Julius Hellan mielestä on olennaisten asioiden hahmottaminen sanameren seasta. Hän myös nostaa tarkan ulkoaopettelun suurimpien lukuhaasteidensa joukkoon.
– Ei oikeasti työelämässä tarvitse sanalleen tietää, mitä jossain lakipykälässä lukee, Hella sanoo.
Hänestä tärkeämpää on kokonaisuuksien ymmärtäminen ja se, että tietää mistä ja miten tietoa haetaan. Hänestä tenttiä varten pänttääminen ei ole mielekästä saati hyödyllistä.

– Menen oksentamaan lakipykälät tenttiin, jonka jälkeen tieto on kuin poistunut elimistöstäni, Hella kuvailee.

Pelottavaa. Ei minulla ole lukemisen kanssa mitään ongelmaa, harrastan lukemista ja luen helpolla ja mielenkiinnolla yli tuhatsivuisia opuksia. Matikka, kemia ja fysiikka on ne kompastuskivet.
t. se joka haluaisi olla lääkäri mutta...
 
vierailija
Olin sanomassa juuri samasta asiasta. Se, että lääkäreitä koulutettaisiin enemmän, tarkoittaisi myös alempia sisäänotto vaatimuksia. Se ei ehkä kuitenkaan palvelisi meitä.
Ja se lääkäreiden taso paranee sillä että niitä sitten tuodaan Venäjältä ja Lähi-idästä, jossa voi olla ihan erilaiset sisäänottovaatimukset? Mieluummin otetaan vähän enemmän suomalaisia opiskelijoita. Suurin ongelma on se että kotimaiset lääkärit ei halua työskennellä terveyskeskuksessa vaan niitä on vaan yksityisellä sektorilla ja erikoissairaanhoidossa (ainakin pk-seudulla).
 
Sisäänottovaatimusten taso on kohtuuton nykypäivänä. Ei tarvitse olla kalliita valmennuskursseja käynyt laudaturin ylioppilas kyetäkseen opiskelemaan lääkäriksi, eikä vielä pari vuosikymmentä sitten edes tarvinnut olla. Lääkäri tarvitsee myös maalaisjärkeä, sosiaalista älyä, kykyä ajatella asioita useammalta kuin yhdeltä kantilta ja empatiakykyä eikä pelkkään kovaan suoritustasoon keskittyminen varsinaisesti edistä noiden edellämainittujen taitojen säilymistä tulevaisuuden lääkärikunnassa.
Lääkäriliitto ajaa jäsentensä etua (mikä toki on liiton ensisijainen tehtävä) sillä että lääkäreitä on riittävän vähän jotta palkkataso pysyy korkeana ja sen seurauksena lääkäreillä on varaa melkoisen hyvään elintasoon jopa reilusti keskivertopalkansaajan työtunteja alemmalla tuntimäärällä.
Kääntöpuolena valitettavasti on tietynlaisten persoonien hakeutuminen alalle ja lääkärikunnan homogenisoituminen jonka seurauksena ehkä tieteenteostakin tulee jossain määrin rajallista erilaisten ajatusten vähentyessä sekä se, että heikommista lähtökohdista ponnistavalle alallepääsy vaikeutuu koko ajan vaikka sinänsä aivokapasiteetti ja persoona sopisivat alalle erinomaisesti.
Lääkäreiden ammattikunta on aikalailla laajempi kuin se tyypillinen terveyskeskuslääkäri, jonka sinä näet.
Kaikissa lääkärin erikoistumisaloissa empaattisuus ja sosialliset taidot eivät ole tarpeellisia ja saattavat olla jopa haitaksi. Meidän parhaat kirurgit harvoin ovat mitään sosiaalisia perhosia.

Lääkärin koulutuksen toteuttaminen ei ole niin helppo ja koulutettavien määrää on vaikea lisätä, koska koulutuksen laatu kärsisi.

Pääsyvaatimukset määrittyvät hakijamäärien mukaan suhteessa valittujen määrään.
 
Ja se lääkäreiden taso paranee sillä että niitä sitten tuodaan Venäjältä ja Lähi-idästä, jossa voi olla ihan erilaiset sisäänottovaatimukset? Mieluummin otetaan vähän enemmän suomalaisia opiskelijoita. Suurin ongelma on se että kotimaiset lääkärit ei halua työskennellä terveyskeskuksessa vaan niitä on vaan yksityisellä sektorilla ja erikoissairaanhoidossa (ainakin pk-seudulla).
Lääkärin ammattia ei voi suomessa harjoittaa ilman, että pätevyys todennetaan Suomessa.
 
vierailija
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija" ppst 273819:
Pelottavaa. Ei minulla ole lukemisen kanssa mitään ongelmaa, harrastan lukemista ja luen helpolla ja mielenkiinnolla yli tuhatsivuisia opuksia. Matikka, kemia ja fysiikka on ne kompastuskivet.
t. se joka haluaisi olla lääkäri mutta...
Sulle on sattunut taitamaton operttaja.
 
Tällainen pointti vielä tähän keskusteluun: lääkärikunta on voimakkaasti naisistunut ja tätä ei ollenkaan ole huomioitu, kun on tehty päätöksiä opiskelijamääristä. Naiset nyt kuitenkin edelleen ovat ne, jotka tulevat raskaaksi, imettävät ja jäävät pitkille perhevapaille. Myös lääkäreiden osa-aikatyö on naisistumisen myötä lisääntynyt. Jos ansaitsee 10 000 euroa kuussa, niin vaikkapa kolmen työpäivän viikolla ansaitsee vallan mainiosti.

Siinä olen samaa mieltä, että nykyisiin lääkiksiin ei ehkä mahdu hirveästi lisää opiskelijoita. Siksi kannattaisi perustaa ihan uusi lääkis jonkin yliopiston yhteyteen. Kaikissahan ei ole läökistä.
 
  • Tykkää
Reactions: AivanSama
vierailija
Raivostuttavinta on se, että tätä on jatkunut jo vuosia tai jopa vuosikymmeniä. Tilanne on ollut tiedossa, mutta sille ei ole tehty mitään. Lääkäriliitto selittää, että heillä ei ole koulutuskiintiöiden kanssa mitään tekemistä, mutta ei se ihan niinkään taida olla. Vahva etujärjestö ja kova lobbaamaan. Eduskunnassakin on aina useampi lojaali lääkäri edustamassa.

Kuka päättää mitä heille opetetaan?
 

Yhteistyössä