Mikä sinulla on kaikista provosoivin ja vahvin mielipiteesi tai näkemyksesi jostain asiasta?

[QUOTE="vieras";28493796]Enkö selkeästi sanonut, että olen löytänyt oman yhteyden Jumalaan? En puhu kenestäkään muusta, edes lapsistani, mun mielestä suhde Jumalaan on jokaiselle henkilökohtainen. Jos nyt alkaisin täällä paasata, miksi juuri mun uskoni on se "oikea", niin saisin melkoisen ryöpytyksen siitä, että yritän jotain käännyttää. Eikä se ole mun tehtäväni, ei mielestäni kenenkään. Enkähän edes tiedä, onko se satavarmasti oikea yhteys, eihän kyse ole mistään sellaisesta, minkä joku voi todistaa. Kyse on USKOSTA.[/QUOTE]


Minusta tuntuu, ettet vieläkään halunnut vastata kaikkiin kysymyksiini.
Halusin tietää, että tunnetko, että sinulla on tieto siitä, miten jumala haluaa sinun elävän? Onko sinulla tieto siit, miten jumala haluaa muiden ihmmisten elävän?
Perustuuko uskosi moraali raamattuun vai omaan käsitykseesi, vai siihen, mitä olet tuosta yhteydestänne saanut irti?
Olen ihan aidosti kiinnostunut.

 

Sori mut luennoin, en kuitenkaan täytä tätä ketjua kokonaan uskonjutuilla. Mutta syitä seurakuntien määrälle:
-Aika harmittomat kansanluonne- ja kulttuurijutut. Olisi vaikea kuvitella joku vilkas latino meidän luterilaiseen meininkiin, ja en ihmettele sitä että maailmalla hellarit on suht isokin pulju, just sen rentouden takia. Materialistisessa USA:ssa "yllättäen" viihtyvät kaikensorttiset menestysteologit ja megajulistajat.

-Aikakaudet muuttuu ja kulttuuri samoin, ja siitä tulee sorvausta seurakuntien oppiin. Se onkin kuuma peruna että mitkä Raamatun opit on ikuisia, kaikkia koskevia ja mitkä kuului vain silloiseen kulttuuriin.
Kulttuurisidonnaiset asiat ei ole Raamatussa pelastusasioita. Sen sijaan kaikkia koskeva pelastusoppi tulee siellä onneksi tarpeeksi usein ja kirkkaasti esille.

-Synti, eli ihmisen oma halu väännellä sinänsä suhteellisen selkeää UT:n tekstiä omiin tarpeisiin sopivaksi.

En minäkään ihmettele sitä, että uskonnoista valitaan se, joka sopii parhaiten omaan elämäntyyliin ja kulttuuriin...
Mutta miksi se uskonto pitää silloin olla?
Eikö olisi parempi puhua elämäntavasta?

Ja miksei se jumala kerro, mitkä säännöt vieläkin ovat voimassa??!

 

Kaikista provosoivin? Se, että jotkut naiset väittävät aivan pokkana, että jos jotain suhteessa/liitossa menee pieleen niin syy on aina miehessä. Naisessa ei ole koskaan mitään vikaa vaan miehen pitää tehdä kaikkensa, jotta tilanne korjaantuisi, ja nainen olisi tyytyväinen.

Tällainen mustavalkoinen ajattelutapa saa mut kyllä hikeentymään .

 

[QUOTE="vieras";28493868]En minäkään ihmettele sitä, että uskonnoista valitaan se, joka sopii parhaiten omaan elämäntyyliin ja kulttuuriin...
Mutta miksi se uskonto pitää silloin olla?
Eikö olisi parempi puhua elämäntavasta?

Ja miksei se jumala kerro, mitkä säännöt vieläkin ovat voimassa??![/QUOTE]

Nyt tarkoitat "uskonnoilla" kristinuskon sisällä olevia seurakuntia?

Kristillinen usko ja ylipäätään muut maailman uskonnot on enemmän kuin elämäntapa. Tai siis, pitäisi varmaan määritellä sana "elämäntapa".

Mä näen uskon/uskonnon semmoisena vakavammin otettavana asiana kuin pelkkä elämäntapa tai -tyyli, koska uskossa on maallisen elämäntavan lisäksi mukana 2 isoa elementtiä, eli kuolemanjälkeinen elämä ja Jumala. Jos on valmis pistättämään vaikka päänsä pölkylle uskonsa takia niin se on enemmän kuin elämäntapa.

Ja miksei Jumala kerro että mitkä säännöt on edelleenkin voimassa...tärkein asia on se millä pelastutaan, ja se on UT:ssa selkeästi kerrottu. Kulttuurisidonnaisissa asioissa mä luulen että jokainen seurakunta ja uskova menee himpun verran ohi sen mitä Jumala on Raamatussa tarkoittanut, mutta Jumala myös ymmärtää sen meidän tietämättömyyden ja pähkäilyn. Ei voi vaatia, jos uskovat eivät oikeasti tiedä miten asia menee.

En nyt täytä tätä ketjua uskonjutuilla, mutta jos haluat kysellä näitä enemmän niin näille on vanha ketju olemassa:
http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/2181870-ketju-uskossa-oleville-ja-uskonasioita-pohdiskeleville/

 

[QUOTE="vieras";28493844]Minusta tuntuu, ettet vieläkään halunnut vastata kaikkiin kysymyksiini.
Halusin tietää, että tunnetko, että sinulla on tieto siitä, miten jumala haluaa sinun elävän? Onko sinulla tieto siit, miten jumala haluaa muiden ihmmisten elävän?
Perustuuko uskosi moraali raamattuun vai omaan käsitykseesi, vai siihen, mitä olet tuosta yhteydestänne saanut irti?
Olen ihan aidosti kiinnostunut.[/QUOTE]

Kirjoittamalla vastaaminen jättää aina liian paljon tulkinnanvaraiseksi, sen takia en jaksa näpytellen vastailla kun ei ne vastaukset ole kyllä/ei-tyyppisiä, mieluummin näistä juttelee ihan kasvotusten. Mutta yritetään nyt jotain. Minä elän siten, kuten itse tunnen oikeaksi ja moraalikäsitykseni on syntynyt pikkuhiljaa lapsesta saakka, vasta aikuisiällä olen ymmärtänyt yhteyden Raamatun moraalikäsitykseen. Joskin mun oma käsitykseni poikkeaa siitä tietyiltä osin. Eli en ole tavallaan joutunut muuttamaan omaa elämääni uskoontuloni jälkeen, koska en koe tekeväni omilla valinnoillani syntiä vaikka joiltain kohtaa Raamatussa ne voidaan siksi tulkitakin. Ääriuskovaisten mielestä voin tehdä syntiä jo siinä, että mulla on ateisti mies, itse koen sen vain niin, että Jumala on tuonut mun eteen uskomattoman miehen ja halunnut mun perustavan perheen juuri hänen kanssaan, vaikka hän ateisti onkin. Tuo nyt esimerkkinä.

Näistä asioista vois keskustella pitkäänkin, mutta iltahommelit odottaa. Uskokaa kukainen mihin haluatte, mutta muistakaa uskoa eniten itseenne ja siihen, että olette oikealla tiellä Ja ei, se ei ollut käännytysyritys

 

Nyt tarkoitat "uskonnoilla" kristinuskon sisällä olevia seurakuntia?

Kristillinen usko ja ylipäätään muut maailman uskonnot on enemmän kuin elämäntapa. Tai siis, pitäisi varmaan määritellä sana "elämäntapa".

Mä näen uskon/uskonnon semmoisena vakavammin otettavana asiana kuin pelkkä elämäntapa tai -tyyli, koska uskossa on maallisen elämäntavan lisäksi mukana 2 isoa elementtiä, eli kuolemanjälkeinen elämä ja Jumala. Jos on valmis pistättämään vaikka päänsä pölkylle uskonsa takia niin se on enemmän kuin elämäntapa.

Ihan kaikkia uskontoja tarkoitan, mutta pääasiassa juuri tähän kristinuskon Jumalaan "uskovia".
Yritän sanoa, etten ymmärrä sitä, miksi ihminen kokee itsellään olevan vallan määritellä, miten Jumala kehottaa häntä elämään. En tiedä, ymmärrätkö pointtiani, vai keskustelemmeko nyt jostain ihan eri asiasta.
Mutta mielestäni silloin, kun sanotaan, että uskoo Jumalaan (tai kun tämä tarkoittaa sitä, että palvoo jumalaa ennemmin kuin saatanaa ja tahtoo taivaaseen), ei voi olla olemassa niin monenlaista uskoa samaan asiaan. Ymmärsin kulttuurierot, muttei sillä mielestäni voi selittää sitä, että jumalan tahtoa "raiskataan". Miksei jumala kertonut, että eri kulttuurissa saa elää eri tavalla? Miksei hän antanut neuvoja muihin kulttuureihin? Miten uskova nämä asiat oikeasti voi itselleen selittää vakuuttavasti?
Elämäntapa olisi mielestäni siksi oikea ilmaus, että todellakin jumalan sanasta otetaan käyttöön vain itseen sopivat. Kyllä minäkin ennemmin katkottaisin kaulani, kuin vastoin moraaliani tappaisin jonkun. Ja moraalini on minulle elämäntapa, tapa jolla elän. Jos sanoo uskovansa jumalaan ja raamattuun, pitäisi sen olla pyhä sana, eikä sellainen, että sitä voi vähän luisuttaa haluamakseen. Jos sitä luisuttaa, ei ole kyse enää jumalan ja raamatun moraalista, vaan ihan omasta. Silloin kyseessä ei ole se "oikea" usko, joka jumalaan perustuu. Silloin kyseessä on elämäntapa, joka saattaa jollain tavalla perustua jumalanpalvontaan, mutta vain omalla tavalla.
Ja erilaisissa seurakunnissa ei mielestäni ole siinä mielessä mitään pahaa, siinä on, että niitä kutsutaa jumalan seurakunniksi, ja että niissä uskotellaan seurakunnan omien sääntöjen ja tapojen olevan jumalan luomia.

Kuuluuko tämä keskustelu tähän ketjuun? Saattaa häiritä muita mielipiteenilmaisijoita, kun tämä näin pitkäksi yltyi..

 

Palsta on täynnä Näitä "pakko saada sanoa viimeinen sana" -tyyppejä.
Sen näkee jo tästä ketjusta. Jonkun viesti kolahtaa ja heti on pakko päästä pätemään "en minä ainakaan.." tai "minä kyllä..".

Jaksa lukea montaa sivua vänkäämistä jostain uskonnosta, kun kukaan ei kumminkaan anna periksi tai lopeta vänkäämistä.

 

-Kristittyjen Jumalaan uskominen on vain ihmisen heikkoutta. Kukaan vahva ihminen ei tarvitse uskontoa tukikepikseen.

-99,9% äideistä maito riittää vauvalle. Maito "loppuu" vain siksi ettei viitsitä imettää, vaan laitetaan omaperse vauvan edelle ja annetaan pullosta maitoa.

 

[QUOTE="hehe";28493794]Sori, mut Suomessa on jo kymmeniä moskeijoja ja Suomesta on mahdollista ostaa suomalaista halal-lihaa [/QUOTE]

Tiedän ja siksipä myös ne olisi syytä poistaa ja vähän äkkiä! Ja ehdoton huivikielto, ainakin niin ettei saa kasvoja peittää.

 

Olen sitä mieltä, että peruskoulun työrauhaongelmat saivat alkunsa siitä, että alettiin ylikorostaa koulun ja kodin välistä yhteistyötä, mikä johti siihen, että vanhemmat sanelevat, mitä ja miten koulussa pitää opettaa. Toinen syy on inkluusion ihanne, joka kaikessa ihanuudessaan osoittautui vain säästökeinoksi, kun normiluokkiin pukattiin jos joninlaista erityislasta, ja resurssit pysyivät ennallaan tai vähenivät. Kolmas syy on tämä oppilaan fyysisen koskemattomuuden ylikorostaminen, jonka seurauksena opettajat ovat täysin kädettömiä huligaanioppilaiden kanssa. Vanha auktoriteettiajattelu kunniaan, tarkkikset takaisin, opettajalle palautettva oikeudet kunnolliseen kurinpitoon niin saadaan palautettua koulurauha. Niin, ja wilma hevon helvettiin, sitä ennekään joka napsausta kotiin raportoitu, ihan pelleilyksi mennyt. Nih.

Ja nämä siis tahallaan kärjistetysti sanottuna, tiedän, että ko. Asioilla on hyvätkin puolensa, mutta välillä nouseeni ajatuksia, kun nykykoulun toihua katsoo.

 

-Lisäksi pakolaisten pitäisi tulla tänne vain väliaikaisesti EI pysyvästi!

-Elintasopakolaisuus kokonaan pois!

-Ulkomaalaisten työluvat kiven alle. Jokaista työ paikkaa pitäisi tarjota ensin suomalaiselle ja sitten vasta muille (näinhän se muualla menee, paitsi täälä missä välitetään enemmän vieraista kuin omista)

 

-Ulkomaalaisten työluvat kiven alle. Jokaista työ paikkaa pitäisi tarjota ensin suomalaiselle ja sitten vasta muille (näinhän se muualla menee, paitsi täälä missä välitetään enemmän vieraista kuin omista)

Missäköhän näin menee? Kyllä ainakin EU:n sisällä kun saa ihan rauhassa hakea kuka tahansa töitä mistä maasta. Tiedän myös useita tapauksia, joissa esimerkiksi Sveitsistä ja USA:sta on tarjottu työtä suoraan suomalaiselle, ei ensin paikallisille.

 

No jaa, ei nuo Uuden Testamentin opit nyt ihan mahdottomia ole. Kaikki Vanhan Testamentin juutalaisjutut taas ei meitä sido.
Yhtä käskyä olen laiminlyönyt kyllä aina, ja samoin on lähes kaikki uskovat: Jeesus käski pesemään toisten jalat. Se tekee kyllä tiukkaa. : / No, taitaa olla kulttuurisidonnainen juttu...

Kuule, kyllä ne on ihan mahdottomia ihmisen täyttää.
Ainoastaan sen vuoksi että ihminen saa Pyhän Hengen vaikuttamaan sydämeensä ja elää elävässä yhteydessä Jeesukseen voi ihminen elää Jumalan tahdossa.
Meidän osamme on tietysti antautua ja olla kuuliaisia, mutta siinäkin aina epäonnistumme.
mutta Hän on luvannut olla heikoissa väkevä.

 

[QUOTE="vieras";28491009]Eli onnellisuuden menetys on AINA jonkun toisen syytä? No ei todellakaan ole.[/QUOTE]

Esim. seksuaalisen väkivallan kohdalla todellakin on. Ihan loogista. Kenen syytä se sitten on, että se onnellisuus voi kadota pitkäksi aikaa tai siitä voi tulla hyvin vaikeaa? Millä logiikalla se rikollisen toiminta ei tätä ole aiheuttanut, jos uhri on ollut todella onnellinen ennen rikoksen kohteeksi joutumista?

 

-Kristittyjen Jumalaan uskominen on vain ihmisen heikkoutta. Kukaan vahva ihminen ei tarvitse uskontoa tukikepikseen.

-99,9% äideistä maito riittää vauvalle. Maito "loppuu" vain siksi ettei viitsitä imettää, vaan laitetaan omaperse vauvan edelle ja annetaan pullosta maitoa.

Onko kaikilla jotka eivät imetä "oma perse vauvan edellä?". ,Mitäpä muita syitä voisi ei imetykselle mielestäsi olla?

 

Naurettavaa kun porukka yrittää olla täällä toinen toistaan rankempia mielipiteineen

 

Kuulemma lottovoiton tai neliraajahalvauksen vaikutus ihmisen onnellisuuteen on hyvin lyhytaikainen, ja pian niiden uhri palaa normaalitasolleen. Mutta tämä taitaa olla aikamoinen tippaleipä ratkottavaksi. Molemmat esimerkit kun ovat jotain muuta kuin väkivallan uhriksi joutuminen, jossa ihminen menettää luottamuksensa yhteisöön ja sosiaaliseen turvallisuuteensa, ja seksuaalisen (tai poliittisen tms.) väkivallan yhteydessä myös loukataan hänen identiteettiään.

Mutta silti trauma tai suru ja onnellisuus ovat mielestäni eri tason asioita. Vaikka uhri menettäisi toimintakykynsä, hän ei välttämättä menetä onnellisuuttaan, jos hänen taitonsa sen vaalimiseen ovat hyvät. Meidät vain on aivopesty ajattelemaan, että voidakseen olla onnellinen, ihmisen täytyy olla tyytyväinen ja rauhallinen. Minä taas väitän, että tie onnellisuuteen kulkee onnettomuuden kautta, ja se on monimutkaisempi asia kuin hetkellinen onnen tunne tai jatkuva suhteellinen ongelmattomuus. Täytyy oppia tuntemaan harhapolut, että löytää sen oikean. Mutta yhteiskunta tyrkyttää meille väärennettyjä karttoja, koska kaikkien etu on olevinaan se, että onnea etsitään tyydytyksestä. Tällöin ei välitetä siitä, että kokonaisuuden etu se ei kuitenkaan voi olla.

Ihmisen ei kuulu olla hyvin pidetty lemmikki vaan elämää kärsimyksineen kokemuksenkin kautta ymmärtävä, myötätuntoinen ja haasteita kestävä olento, joka ei pyri epätoivoisesti ehkäisemään kaikkea toistenkaan kärsimystä. Vääryyteen ja kärsimykseen puuttuminen ovat kaksi eri asiaa. Nykyihmisiltä nämä menevät sulottomasti sekaisin.

Ja kun ei enää pohdita sitä, että uhrin pitää olla läpikotaisin onneton jotta voitaisiin sanoa vääryyden tapahtuneen, voidaan puhua objektiivisemmin aiheutetusta vahingosta ja sen hyvittämisestä. Silloin käy kirkkaasti ilmi, että jotkin asiat ovat peruuttamattomia, vaikka niistä jollain konstilla selvittäisiinkin eteenpäin. Väkivaltaisen raiskauksen uhri x saattaa luoda loistavan uran eläytymiskykyisenä ja oivaltavana traumaterapeuttina, mutta siitä huolimatta hänen raiskaajaansa ei tarvitse siitä kiittää, ja ikävät seuraukset ovat voimassa samaan aikaan. Hänen parisuhteensa saattoi tärvääntyä ja lapset jäädä hankkimatta. Menestys on vain ja ainoastaan x:n toiminnan tulosta, ja niiden jotka häntä tukivat. Raiskaajaa taas sopii kovistella siitäkin, mitä ikävyyksiä hän olisi voinut saada aikaan vaikka x ei niitä kokenutkaan.

Siltihän ne surut ja traumat vähintäänkin potentiaalisesti vaikeuttavat onnellisuutta. Vastoinkäymisetkin kuuluvat onnelliseen elämään, mutta seksuaalista väkivaltaa ei kenenkään pitäisi joutua kokemaan.

Musta on turhauttavaa, että onnellisuusasiassa jotenkin syyllistävästi käytetään sitä asenne-korttia. Mä olen ollut koko elämäni aika onnellinen ja seesteinen, tuntenut valtavasti onnen tunteita ja kokenut elämän turvalliseksi ja rauhalliseksi. Uskon sen johtuvan paljolti siitä, etten ole kokenut mitään suuria vastoinkäymisiä, lähinnä niitä elämän pieniä, tavallisia iloja ja suruja. En osaa olla ylimielinen siitä syystä, että olen sattunut saamaan hyvät kortit mm. lapsuuden, kodin ja monen muun asian osalta. Ei tämä ole minulle mikään taito vaan synnynnäinen, vallitseva tila. Se voisi kuitenkin hyvin nopeasti särkyä tai vaarantua, jos jotain tarpeeksi pahaa tapahtuisi.

 

Mä ajattelen ihan vakavissani, että jokaisella ihmisellä on jonkinlainen vastuu omasta selviytymisestään ja onnellisuudestaan vaikeasti kehitysvammaisia lukuunottamatta. Tähän liittyy myös se, että haluttomille eläteille on asetettava pakotteita. Sosiaalinen ja individualustinen ymmärtäminen on viety äärimmilleen. Tästä hyvänä esimerkkinä on päihdeongelmaiset ja pitkäsikaistyöttömät, jotka eivät hae apua tilanteeseensa, koska heillä on niin vaikeaa. Kuitenkin kyvyt ja voimavarat riittävät mainiosti etuuksien ja tukien hakemiseen, mutta ei päihdehoitoon tai työhön hakeutumisenn.

 

Mä en ymmärrä minkään sortin "virike/kuontouttavaa päivähoitoa" vai miksi sitä sitten halutaankin kutsua.
Jos vanhempi on kotona niin sit on lapset kanssa.
Meijänkin naapurusto suorastaan kuhiseen noita kuntoutettavia 1-3 vuotiaita vanhemmista puhumattakaan Paskat sanon mä se on laiskuutta ei mitään muuta ja kun vielä oot työttömänä tai muuten vaan lusmuilet kotona niin se ei ees maksa mitään. Ja jos oot äitiyslomalla niin sitä suuremmalla syyllä kotona kaikki alle kouluikäiset siinä samalla. UG olen puhunu

 

[QUOTE="vieras";28494232]Missäköhän näin menee? Kyllä ainakin EU:n sisällä kun saa ihan rauhassa hakea kuka tahansa töitä mistä maasta. Tiedän myös useita tapauksia, joissa esimerkiksi Sveitsistä ja USA:sta on tarjottu työtä suoraan suomalaiselle, ei ensin paikallisille.[/QUOTE]

EU onkin kosauttanut tämän lopullisesti, mutta ei ne EU alueen kansalaiset se suurin ongelma olekaan, vaan esim. se että Helsingin kaupungin säännöissä on kohta missä lukee että työpaikkaa on ensisijaisesti tarjottava ulkomaalaistaustaiselle (=maahanmuuttaja)...
Tuo taas että USA:sta tarjotaan työpaikkaa suomalaiselle on täysi eriasia. Silloin työtä tarjotaan ihmiselle sen perusteella mitä hän osaa. Ei USA:stakaan tarjota mitään kaupankassan, sairaanhoitajan tai puistonhoitajan paikkaa suomalaiselle, vaan ihan omille. Lisäksi esim.USA:ssa pitää olla työpaikka odottamassa ennenkuin sinne voi saada työluvan, kun Suomessa saa ensin sen työluvan, sen jälkeen pääsee roikkumaan sossun rahoille, kunnes saa sen kassan paikan jonkun suomalainen nenän edestä.

 

Mä en näe näitä asioita toisiaan poissulkeviksi. Mielestäni suurin onnellisuuteen vaikuttava tekijä on oma asenne/ajattelu/toiminta. Se ei silti poista sitä, että myös olosuhteet, ympärillä olevat ihmiset, tapahtumat jne. voivat siihen osaksi vaikuttaa, juuri siten, että tekevät sen helpommaksi tai vaikeammaksi jonkun ihmisen kohdalla. Onnellisuuttakin on eri asteista. Vaikka kykenisi lähes joka tilanteessa olemaan onnellinen, voi toisinaan olla vieläkin onnellisempi.

 

Mä ajattelen ihan vakavissani, että jokaisella ihmisellä on jonkinlainen vastuu omasta selviytymisestään ja onnellisuudestaan vaikeasti kehitysvammaisia lukuunottamatta. Tähän liittyy myös se, että haluttomille eläteille on asetettava pakotteita. Sosiaalinen ja individualustinen ymmärtäminen on viety äärimmilleen. Tästä hyvänä esimerkkinä on päihdeongelmaiset ja pitkäsikaistyöttömät, jotka eivät hae apua tilanteeseensa, koska heillä on niin vaikeaa. Kuitenkin kyvyt ja voimavarat riittävät mainiosti etuuksien ja tukien hakemiseen, mutta ei päihdehoitoon tai työhön hakeutumisenn.

toivottavasti sairastut vaikka vakavaan masennukseen tms, niin tullaan sanomaan sulle samat asiat. Mustavalkoista - niin mustavalkoista!

 

[QUOTE="vieras";28493991]Ihan kaikkia uskontoja tarkoitan, mutta pääasiassa juuri tähän kristinuskon Jumalaan "uskovia".
Yritän sanoa, etten ymmärrä sitä, miksi ihminen kokee itsellään olevan vallan määritellä, miten Jumala kehottaa häntä elämään. En tiedä, ymmärrätkö pointtiani, vai keskustelemmeko nyt jostain ihan eri asiasta.
Mutta mielestäni silloin, kun sanotaan, että uskoo Jumalaan (tai kun tämä tarkoittaa sitä, että palvoo jumalaa ennemmin kuin saatanaa ja tahtoo taivaaseen), ei voi olla olemassa niin monenlaista uskoa samaan asiaan. Ymmärsin kulttuurierot, muttei sillä mielestäni voi selittää sitä, että jumalan tahtoa "raiskataan". Miksei jumala kertonut, että eri kulttuurissa saa elää eri tavalla? Miksei hän antanut neuvoja muihin kulttuureihin? Miten uskova nämä asiat oikeasti voi itselleen selittää vakuuttavasti?
Elämäntapa olisi mielestäni siksi oikea ilmaus, että todellakin jumalan sanasta otetaan käyttöön vain itseen sopivat. Kyllä minäkin ennemmin katkottaisin kaulani, kuin vastoin moraaliani tappaisin jonkun. Ja moraalini on minulle elämäntapa, tapa jolla elän. Jos sanoo uskovansa jumalaan ja raamattuun, pitäisi sen olla pyhä sana, eikä sellainen, että sitä voi vähän luisuttaa haluamakseen. Jos sitä luisuttaa, ei ole kyse enää jumalan ja raamatun moraalista, vaan ihan omasta. Silloin kyseessä ei ole se "oikea" usko, joka jumalaan perustuu. Silloin kyseessä on elämäntapa, joka saattaa jollain tavalla perustua jumalanpalvontaan, mutta vain omalla tavalla.
Ja erilaisissa seurakunnissa ei mielestäni ole siinä mielessä mitään pahaa, siinä on, että niitä kutsutaa jumalan seurakunniksi, ja että niissä uskotellaan seurakunnan omien sääntöjen ja tapojen olevan jumalan luomia.

Kuuluuko tämä keskustelu tähän ketjuun? Saattaa häiritä muita mielipiteenilmaisijoita, kun tämä näin pitkäksi yltyi..[/QUOTE]

On tässä ketjussa kirjoitettu onnellisuudestakin monta sivua, mutta ehkä tämä uskosta kertominen voi vähän häiritä muita, joten kirjoitin vastineeni tuonne uskisketjuun jonka sulle aiemmin linkitin. Käy lukaisemassa siellä.

Jaa niin, mä en ole uskonjuttujen lisäksi sanonut mitään todella provosoivaa (vaikka mielipiteitä kyllä on) joten häippäsen tästä ketjusta.

 

Kuule, kyllä ne on ihan mahdottomia ihmisen täyttää.
Ainoastaan sen vuoksi että ihminen saa Pyhän Hengen vaikuttamaan sydämeensä ja elää elävässä yhteydessä Jeesukseen voi ihminen elää Jumalan tahdossa.
Meidän osamme on tietysti antautua ja olla kuuliaisia, mutta siinäkin aina epäonnistumme.
mutta Hän on luvannut olla heikoissa väkevä.

Oikeassa olet, kukaan uskova ei yllä Raamatun mittapuuhun. Onneksi on armo ja anteeksiantamus.

 

Eutanasia pitäisi hyväksyä ja laillistaa

Jokainen ei Suomen kansalainen, joka täällä syyllistyy rikokseen, pitäisi palauttaa kotimaahansa

Opettajilla pitäisi olla keinot ja mahdollisuus turvata työrauha kaikille oppilaille ja pikkunilkkien paapominen pitäisi lopettaa

Peesi!!