Mikä saa ihmisen uskomaan jumalaan?

Jumala on ainoa johon voin luottaa, joka kuuntelee, lohduttaa, rakastaa. Eikä IKINÄ petä millään tasolla. Kuulee rukoukset hädän hetkellä ja auttaa vaikka mikä olisi. Joskus tuntuu että Hän on elämäni ainoa mies.

Siinä vaiheessa usko varmasti on vahva, jos esim. lapsen pitkäaikaista sairautta ja kärsimystä seuraa kuolema, ja senkin jälkeen jatkuvasti rukoillut vanhempi edelleen ajattelee näin. Tai oman runtelevan, lamauttavan taudin taistelun lomassa rukoilee apua, mutta päätyy silti täysin halvaantuneena makaamaan petiin kun aivot edelleen toimivat. Voiko sellaisessa tilanteessa oikeasti ajatella näin? Ääriesimerkkejä tiedän, mutta korostat niin ihanan provosoivasti tuota 'ikinä', että oli pakko "ääneen" miettiä

 

Varmaankin se, että koko elämä on niin ihmeellinen juttu, että evoluutio ei järkevää ihmistä saa vakuuttuneeksi ja kun siinä on niin paljon puuttuvia palasia. Täytyy vain USKOA siihen, että minua viisaampi on JUMALA. Suurin osa tosin ihmisistä ei halua uskoa siihen, että Jumala todella on kaiken takana, vaan keksitään ja uskotaan mielummin evoluutio hömppään mitä ei voi tapahtua tyhjästä. Järkevämpi vaihtoehto Jumala, kuin se, et yhtä äkkiä tyhjästä tulee jotain ELOLLISTA ja saati näin järkevää kuin AIVOT jne. luomisen työ on järjen selitys.

 

Siinä vaiheessa usko varmasti on vahva, jos esim. lapsen pitkäaikaista sairautta ja kärsimystä seuraa kuolema, ja senkin jälkeen jatkuvasti rukoillut vanhempi edelleen ajattelee näin. Tai oman runtelevan, lamauttavan taudin taistelun lomassa rukoilee apua, mutta päätyy silti täysin halvaantuneena makaamaan petiin kun aivot edelleen toimivat. Voiko sellaisessa tilanteessa oikeasti ajatella näin? Ääriesimerkkejä tiedän, mutta korostat niin ihanan provosoivasti tuota 'ikinä', että oli pakko "ääneen" miettiä

Olen kokenut kovia, mutta rukousten ja Jumalan antaman rakkauden avulla olen selvinnyt ja jaksanut. Kaiken koettelemuksen jälkeenkin uskoni vain vahvistui. Jumala ei hylkää ikinä.

 

Siinä vaiheessa usko varmasti on vahva, jos esim. lapsen pitkäaikaista sairautta ja kärsimystä seuraa kuolema, ja senkin jälkeen jatkuvasti rukoillut vanhempi edelleen ajattelee näin. Tai oman runtelevan, lamauttavan taudin taistelun lomassa rukoilee apua, mutta päätyy silti täysin halvaantuneena makaamaan petiin kun aivot edelleen toimivat. Voiko sellaisessa tilanteessa oikeasti ajatella näin? Ääriesimerkkejä tiedän, mutta korostat niin ihanan provosoivasti tuota 'ikinä', että oli pakko "ääneen" miettiä

No uskovana uskon täysin siihen, että Jumala tietää mikä on minun ja läheisteni parhaaksi. Ei meille ole tänne maan päälle luvattukaan helppoa ja kärsimyksetöntä elämää. Mutta Jeesus on aina vierellä ja kaikella mitä meille tapahtuu on kuitenkin hyvä tarkoitus. Jumalan päämäärä on se, että mahdollisimman moni pääsee Taivaaseen, ei se että täällä maan päällä ois ns. mahdollisimman kivaa.
Taivaassa sitten kaikki kyyneleet kuivataan eikä ole enää ikinä murheita eikä kyyneleitä.

 

[QUOTE="vieras";28635460]Varmaankin se, että koko elämä on niin ihmeellinen juttu, että evoluutio ei järkevää ihmistä saa vakuuttuneeksi ja kun siinä on niin paljon puuttuvia palasia. Täytyy vain USKOA siihen, että minua viisaampi on JUMALA. Suurin osa tosin ihmisistä ei halua uskoa siihen, että Jumala todella on kaiken takana, vaan keksitään ja uskotaan mielummin evoluutio hömppään mitä ei voi tapahtua tyhjästä. Järkevämpi vaihtoehto Jumala, kuin se, et yhtä äkkiä tyhjästä tulee jotain ELOLLISTA ja saati näin järkevää kuin AIVOT jne. luomisen työ on järjen selitys.[/QUOTE]

Jos vaikka tutustuisit luonnontieteisiin ja evoluutioteoriaan ennen kuin nolaat itsesi uudelleen?

 

[QUOTE="vieras";28634679]Millä perusteella Jumala sitten valitsee esimerkiksi ne lapset, jotka kuolevat ja joiden kärsimyksiä vanhemmat joutuvat seuraamaan? Ja millainen Jumala ei päästä taivaaseen sellaisia vanhempia, jotka ovat rukoilleet apua ja kun sitä ei kuulu, päättelevät katkerina ja hyvällä syyllä että Jumalaa ei ole? Julma ja kova, anteeksiantoon ja ymmärrykseen kykenemätön Jumala ilmeisesti.[/QUOTE]

Mistäs minä tiiän? Jumala ei oo joku semmonen ihmisen tekemä jumala, jonka ihminen vois asettaa johonkin rajoihin tai määritellä mieleisekseen. Tää elämä täällä ei oo se kaikki mitä on.

 

[QUOTE="vieras";28635493]No uskovana uskon täysin siihen, että Jumala tietää mikä on minun ja läheisteni parhaaksi. Ei meille ole tänne maan päälle luvattukaan helppoa ja kärsimyksetöntä elämää. Mutta Jeesus on aina vierellä ja kaikella mitä meille tapahtuu on kuitenkin hyvä tarkoitus. Jumalan päämäärä on se, että mahdollisimman moni pääsee Taivaaseen, ei se että täällä maan päällä ois ns. mahdollisimman kivaa.
Taivaassa sitten kaikki kyyneleet kuivataan eikä ole enää ikinä murheita eikä kyyneleitä.[/QUOTE]

Miten voi olla kenenkään parhaaksi, että pieni lapsi kuolee kauheasti kärsien? Mitä siitä saa? Jos se on niin kasvattava ja Jumalaan lähentävä kokemus niin luulisi uskovaisten oikein rukoilevan, että oma perhe kokisi saman.

Miksi ylipäätään pitää olla kärsimystä? Ja miten kukaan voi saada lohtua ajatuksesta, että kärsimyksellä on jokin tarkoitus? Että jossakin tuolla joku myhäilee sadistisesti partaansa, että "tämä on nyt hyvä, kaikkien pitää kärsiä sen sijaan että eläisivät onnellisina"?

Minua ainakin lohduttaa ajatus siitä, että kärsimystä nyt vain sattuu olemaan. Jos se sattuu omalle kohdalle niin paska mäihä, mutta ainakaan kukaan ei ole tarkoittanut että kärsittäisiin.

 

Siinä vaiheessa usko varmasti on vahva, jos esim. lapsen pitkäaikaista sairautta ja kärsimystä seuraa kuolema, ja senkin jälkeen jatkuvasti rukoillut vanhempi edelleen ajattelee näin. Tai oman runtelevan, lamauttavan taudin taistelun lomassa rukoilee apua, mutta päätyy silti täysin halvaantuneena makaamaan petiin kun aivot edelleen toimivat. Voiko sellaisessa tilanteessa oikeasti ajatella näin? Ääriesimerkkejä tiedän, mutta korostat niin ihanan provosoivasti tuota 'ikinä', että oli pakko "ääneen" miettiä

Molempia tapauksia olen nähnyt niin että usko on säilynyt hyvin vahvana. Oikeastaan se on itsellenkin hyvin selittämätöntä, mutta tavallaan usko silloin näkyy luottamuksena siihen että Jumala tietää tarkoituksen sille kärsimykselle. Välttämättä ja automaattisestihan kärsimys ei saa ketään uskomaan.

 

Mistäs minä tiiän? Jumala ei oo joku semmonen ihmisen tekemä jumala, jonka ihminen vois asettaa johonkin rajoihin tai määritellä mieleisekseen. Tää elämä täällä ei oo se kaikki mitä on.

Uskovaisen perusvastaus. Kun johonkin ei tiedetä vastausta niin voidaan sanoa, että ei meidän ole tarkoituskaan tietää. Tappaa kyllä terveen uteliaisuuden hyvin pian ja antaa tilaisuuden luistaa vastuusta.

 

[QUOTE="vieras";28635537]Uskovaisen perusvastaus. Kun johonkin ei tiedetä vastausta niin voidaan sanoa, että ei meidän ole tarkoituskaan tietää. Tappaa kyllä terveen uteliaisuuden hyvin pian ja antaa tilaisuuden luistaa vastuusta.[/QUOTE]

Mä en kyllä sanonut, ettei ole tarkoituskaan tietää, vaan että minä en tiedä. Ja lisäksi että Jumala toimii kuten haluaa, eikä ole rukousautomaatti. Harmi kun en osaa vastata tai paremmin perustella, mutta mä uskon, että Jumala on todellinen ja että tää juttu toimii ja on hyvä juttu.

 

Mä en kyllä sanonut, ettei ole tarkoituskaan tietää, vaan että minä en tiedä. Ja lisäksi että Jumala toimii kuten haluaa, eikä ole rukousautomaatti. Harmi kun en osaa vastata tai paremmin perustella, mutta mä uskon, että Jumala on todellinen ja että tää juttu toimii ja on hyvä juttu.

Mutta lahkosi johtaja tietää?

 

[QUOTE="vieras";28635533]Miten voi olla kenenkään parhaaksi, että pieni lapsi kuolee kauheasti kärsien? Mitä siitä saa? Jos se on niin kasvattava ja Jumalaan lähentävä kokemus niin luulisi uskovaisten oikein rukoilevan, että oma perhe kokisi saman.

Miksi ylipäätään pitää olla kärsimystä? Ja miten kukaan voi saada lohtua ajatuksesta, että kärsimyksellä on jokin tarkoitus? Että jossakin tuolla joku myhäilee sadistisesti partaansa, että "tämä on nyt hyvä, kaikkien pitää kärsiä sen sijaan että eläisivät onnellisina"?

Minua ainakin lohduttaa ajatus siitä, että kärsimystä nyt vain sattuu olemaan. Jos se sattuu omalle kohdalle niin paska mäihä, mutta ainakaan kukaan ei ole tarkoittanut että kärsittäisiin.[/QUOTE]

Niin Jumalahan ei luonut ihmistä alunpitäen kärsimään, mut ihminen nyt kuitenkin päätti valita sen tien ja tehdä oman päänsä mukaan. Silti Jumala ei rakkaudessaan hyljännyt ihmistä vaan valmisti meille pelastuksen ja haluaa auttaa myös tässä ajassa. En ainakaan itse ole kokenut mitään niin hyvää ja rakastavaaa kuin Taivaan Isä, Hän ei todellakaan halua minulle mitään pahaa.

 

[QUOTE="vieras";28635588]Mutta lahkosi johtaja tietää?[/QUOTE]

Helluntaiherätyksellä ei ole ketään yksittäistä johtajaa jolla olisi hallussaan jokin salattu tieto. Eikä helluntaiherätystä voi kutsua lahoksi, koska esimerkiksi jenkeissä luterilaisia on paljon vähemmän kuin hellareita. Ihme myrkyllinen sävy tässä sun tavassa kysellä. Ehkä joku löytää raamatusta tutkimalla vastaukset sun kysymyksiin, mutta mulla ei niitä sulla ole.

 

[QUOTE="vieras";28635596]Niin Jumalahan ei luonut ihmistä alunpitäen kärsimään, mut ihminen nyt kuitenkin päätti valita sen tien ja tehdä oman päänsä mukaan. Silti Jumala ei rakkaudessaan hyljännyt ihmistä vaan valmisti meille pelastuksen ja haluaa auttaa myös tässä ajassa. En ainakaan itse ole kokenut mitään niin hyvää ja rakastavaaa kuin Taivaan Isä, Hän ei todellakaan halua minulle mitään pahaa.[/QUOTE]

Miten niin ihminen? Jos nyt Raamattua luetaan ihana totena niin Eeva ja Aadam niitä hedelmiä söi, ei koko ihmiskunta. Ei ole kovin rakastavaa rangaista miljardeja ihmisiä kahden teoista. Jos yksi lapsistasi rikkoo ikkunan, rangaistaanko kaikkia? Ei, koska se olisi kohtuutonta.

Pahoittelut siitä, että sinulla on ollut ilmeisesti huonommat (ihmis)vanhemmat. Omani eivät todellakaan halua minulle mitään pahaa ja rakastavat minua täydestä sydämestään. Ei sellaiseen jumaluuksia tarvita.

 

Tulevaisuudessa voimme kokea täysin, mikä on Jumalan alkuperäinen tarkoitus meidän suhteemme, kun hän poistaa kärsimykset ja suo ystävilleen eli palvojilleen ikuisen elämän

 

Toivon että ei uskovaiset saisivat kokea Jumalan rakkauden ja avun, niin ymmärtäisitte paremmin kuinka suuri Hän on. Epäileminen on ihan normaalia tuossa tilanteessa mutta jos kutsu käy niin se on menoa sitten. Ei Jumala tahdo pahaa kenellekään. Hän on hyvä ja armollinen.

 

Jumala tekee maasta paratiisin,jossa vanhurskaat saavat elää ikuisesti.

 

[QUOTE="vieras";28635666]Miten niin ihminen? Jos nyt Raamattua luetaan ihana totena niin Eeva ja Aadam niitä hedelmiä söi, ei koko ihmiskunta. Ei ole kovin rakastavaa rangaista miljardeja ihmisiä kahden teoista. Jos yksi lapsistasi rikkoo ikkunan, rangaistaanko kaikkia? Ei, koska se olisi kohtuutonta.[/QUOTE]

Tuolla tavalla homma kuitenkin Raamatussa menee. Vanhempien teoista saavat jälkeläiset kärsiä. Siksi uskonkin, että Arto Paasilinna on oikeassa ja kaikki suomalaiset joutuvat helvettiin henkilökohtaisen uskon määrästä riippumatta. Niin raskas on kollektiivinen sukurasitteemme noitaesi-isiemme ja -äitiemme vuoksi. Viikinkiaikaan tiedettiin, että kaikki suomalaiset olivat noitia. Siitä me nyt elävät saamme maksaa raskaan veron.

See you in hell, Echo, Peyote and the rest.

 

 

[QUOTE="vieras";28636238]

[/QUOTE]

Noinhan se toimii. Saat tehdä mitä vain kunhan sen jälkeen tunnustat syntisi ja kadut niitä.

 

[QUOTE="vieras";28636238]

[/QUOTE]

Nope. Jumala antaa anteeksi mutta haluaa että se pyörä palautetaan. Ja jos tekee jatkuvasti syntiä anteeksipyydellen eikä ole meininkiäkään siitä irrottautua niin silloin se synti muuttuu Jumalaa tärkeämmäksi ja ei sitä Jumala hyvällä katso. Tärkeää on haluta synnistä pois, ja jos ei tahtoa löydy niin sitäkin voi pyytää Jumalalta.

 

Nope. Jumala antaa anteeksi mutta haluaa että se pyörä palautetaan. Ja jos tekee jatkuvasti syntiä anteeksipyydellen eikä ole meininkiäkään siitä irrottautua niin silloin se synti muuttuu Jumalaa tärkeämmäksi ja ei sitä Jumala hyvällä katso. Tärkeää on haluta synnistä pois, ja jos ei tahtoa löydy niin sitäkin voi pyytää Jumalalta.

Nytkö tiedät jo senkin mitä Jumala todella haluaa ja mitä hän hyväksi katsoo?

 

Nope. Jumala antaa anteeksi mutta haluaa että se pyörä palautetaan. Ja jos tekee jatkuvasti syntiä anteeksipyydellen eikä ole meininkiäkään siitä irrottautua niin silloin se synti muuttuu Jumalaa tärkeämmäksi ja ei sitä Jumala hyvällä katso. Tärkeää on haluta synnistä pois, ja jos ei tahtoa löydy niin sitäkin voi pyytää Jumalalta.

Oletko itse kysynyt häneltä tätä?

 

[QUOTE="vieras";28636638]Nytkö tiedät jo senkin mitä Jumala todella haluaa ja mitä hän hyväksi katsoo?[/QUOTE]

Tottakai. Kaikki uskovaisethan tietää miten heidän armas jumalansa ajattelee. Ottaen huomioon, että raamattuhan on ihan täysin looginen ja yhteneväinen teos, eikä siellä ole mitään epäjohdonmukaista.

 

Tottakai. Kaikki uskovaisethan tietää miten heidän armas jumalansa ajattelee. Ottaen huomioon, että raamattuhan on ihan täysin looginen ja yhteneväinen teos, eikä siellä ole mitään epäjohdonmukaista.

Paitsi tietenkin silloin kun ne, jotka eivät usko jumalaan tai ainakaan samaan jumalaan, kysyvät hankalia uskoon ja uskontoon liittyviä kysymyksiä. Silloin vain ko. jumala tietää vastauksen.