Mikä kipu on kohdallasi ylittänyt synnytyskivun?

Vatsakrampit joita saan punaviinistä, siis ihan muutamasta sentistä viiniä. Ja henkinen ja fyysinen kipu, joka iski veljeni yllättävän kuoleman kuultuani.

 

Migreeni on mulla pahin kipu. Toisena sektion jälkeiset kivut. Alatiesynnytykset (2) meni luomusti, aika kivuliaasti. Mutta migreeniin ja sektioon verrattuna "helposti". Hammaslääkärissä mulla ei ole ikinä koskenut mutta sitä pelkään silti eniten, en tiedä miksi.

 

Kuukautiskipu.
Aina selitettiin, että ootas vaan kun menet synnytämään, kyllä sitten tiedät mitä kipu on. Kyllä tiesin jo ihan ennenkin kiitos vaan, kyllä kuukautiskivut on ihan reilusti pahemmat kuin luomu synnytys meikäläisen kohdalla, onneksi ovat sen myötä helpottaneet.

Joo, mullakin kuukautiskivut ylittävät synnytyskivun aina silloin tällöin. Onneksi kuitenkin aika harvoin. Pahinta menkkakivuissa on kun ei ole taukoja kuten supistuksissa!

 

Ehdottomasti henkinen kipu....vaikea masennus sekä yleinen ahdistuneisuushäiriö sekä paniikkihäiriö. Nuo kaikki samaan aikaan ja ne kaikki kuolemantoiveet ja itsemurhan suunnittelut päässä....sitä tuskaa ei sanoin voi kuvata

 

Kohtutulehdus oli sata kertaa kamalampaa kuin synnytys.

 

Munuaiskivikohtaukset. Voittaa reilusti jopa sappikivet.

 

Minulla kaikkein pahinta on ollut endometrioosin aiheuttamat kuukautiskivut. Vaikka olisi ollut maksimikipulääkkeet, kouristava kipu herätti kesken yöunien. Toiseksi kivuliaimmaksi koin kolonoskopian ja kolmas on avautumissupistus neljästä sentistä täysin avonaiseksi yhdellä supistuksella ja ilman minkäänlaista kivunlievitystä. Synnytyksiä olen kokenut 5.

 

Mulla oli ihan helvetillinen synnytys. Käynnistettiin ja tippaa lisättiin monta kertaa, kun ei vaan syntynyt (ja hätäsektioonhan sitä päädyttiin). Epiduraalikaan ei onnistunut. Mutta kauheampaa oli spinaalipäänsärky selkäydinpunktion jälkeen. Se kipu oli sellaista, että ei vaan pystynyt olemaan kuin pää alaspäin. Luulin kuolevani synnytyksessä, mutta tuo päänsärky oli silti pahempaa. Joka kerta kun päätä kohotti, iski joku lekalla takaraivoon. Ensiavussa itkin ja kierin lattialla veripaikkaa odottaessani.

 

Sappikivet, ehdottomasti ja ilman muuta.

 

Kyllä mulle on synnytys ollut kaikkein pahinta. Mutta mulla painoikin vauva jotain hermoa yli tunnin, ei ollut puudutetta silloin. Se oli niin lamauttava, taukoamaton kipu, että ei ole kyllä toista.

 

migreeni on pahimmillaan huomattavasti pahempi kuin alatiesynnytys (tosin vain yhdestä synnytyksestä kokemusta)

 

[QUOTE="vesimeloni";24900133]Kyllä mulla toisessa synnytyksessä repes ihoa ja välilihaa, mutta en edes sitä huomannut. Ja ei kai niitä tikkejä ilman puudutusta laiteta? Vai laitetaanko jossain? Mulla on molemmilla kerroilla tikattu ja puudutettiin kyllä ennen sitä.[/QUOTE]

En tiedä laittoivatko jotain puudutetta, mutta sattui aivan h*tisti se tikkien laittaminen. Huusin ja itkin, eikö sitä kipua saa pois. Oli takana tosi kivulias synnytys, mutta silti tuo tikkaaminenkin oli vielä hirveää tuskaa.

 

Mun mielestä fyysisen ja psyykkisen kivun vertailemisessa ei ole mitään järkeä. Vaikka pitkäaikainen fyysinen kipu voikin aiheuttaa henkisiä ongelmia tai psyykkinen kipu ilmetä ruumiin vaivoina.

En esimerkiksi lähtisi vertailemaan avioeron, masenuksen tai paniikkihäiriön aiheuttamaa henkistä kärismystä synnytys- tai murtumakipuun. Koko asetelma on aika absurdi.

 

Se kun sairaalan ensiavussa lääkintävahtimestarit veti mun katkenneen jalan sääri- ja pohjeluut paikalleen ennen kipsaamista. Mitään kipulääkettä ei luonnollisestikaan annettu ennenku vasta kipsauksen jälkeen. Ne ukot vaan karjui mulle että älä siinä huuda saatana, tää on sun omaks parhaakses!!!!

 

Mulla on sormi jäänyt paiskautuvat ulko-oven väliin sillä seurauksella, että sormen päässä oli murskamurtuma. Sormi oli aivan mielettömän kipeä, kynnen alus täynnä verta, joka yritettiin poistaa tekemällä kynteen reikä - ei onnistunut. Kipu tykytti sormenpäässä, ja varmaan se veren poisto olisi helpottanut painetta, jota oli, muttei ikävä kyllä onnistunut. Sormi oli sitten monta viikkoa lastassa - hiukan oli hankala hoitaa vauvaa.

 

[QUOTE="vieras";24900546]En tiedä laittoivatko jotain puudutetta, mutta sattui aivan h*tisti se tikkien laittaminen. Huusin ja itkin, eikö sitä kipua saa pois. Oli takana tosi kivulias synnytys, mutta silti tuo tikkaaminenkin oli vielä hirveää tuskaa.[/QUOTE]

Mulla on tämä tikkien laitto sattunut ja kun kiljaisin, pyytelivät anteeksi. Sanoivat, että yleensä synnytyksen jälkeen paikat ovat niin puuduksissa, ettei tuo satu lainkaan.

 

Välilevyn pullistuman aiheuttama hermokipu. Synnytyskivun mukana pystyn liikkumaan ja ajattelemaan paljon muutakin kuin sitä kipua. Hermokipu estää liikkumisen täysin. Jo se, että YRITÄT ALOITTAA kääntymisen selältä kyljelleen tuntuu siltä niinkuin koko kroppa revittäis poikki.

Kaiken lisäksi synnytyskipu tulee aaltoilevana ja se loppuu ajallaan. Tuosta pullistumasta kärsin 7 vuotta, enkä saanut oikeanlaista kivunhoitoa ollenkaan.

 

mulla on ollut niin helpot synnytykset et on esim. joskus ollut sen luokan kankkunen et helposti voittaa synnytyskivun ja pidempikestoinenkin.

 

Hortonin migreenikohtaukset.
Myös se, kun synnytyksessä kaikki repesi peräaukkoa myöten ja koko hässäkkä kohtuineen tulehtui pahasti. Lääkäri puhkaisi mätäpaiseen ilman kipulääkkeitä... Aiaiaiaiaai! Nyt tiedän sitäpaitsi mihin sitä teräsastiaa tarvitaan gynekologilla.

 

Kyllä se pahin on ollut leukaluun sisällä kulkevan hermon kipu - lääkärin mukaan tuo on paikkana se pahin kivun lähde (ns. sattuu eniten -asteikolla), ref. se kohta, missä yksi hermosäie tulee leukaluusta ulos - siihen kun lyö, menee taju automaattisesti.

Pitkä tarina, mutta siis viisaudenhammas oli kietoutunut leukaluun hermon ympäri, aiheuttanut turvotuksen hermoon, eikä siihen auttanut juurikaan muu lääkitys kuin sellainen, minkä jälkeen ei sitten muuta tehty kuin nukuttu (siis ei mitään tervettä unta, vaan käytännössä olin taju kankaalla pääosan ajasta ja silloinkaan kipu ei mennyt täysin pois, vaan oli vaan tylpempi kuin se täysi kipu, joka sai hakkaamaan kirjaimellisesti päätä seinään).

Synnytykset ovat olleen oma lukunsa, mutta ei siis mitään verrattuna tuohon viisurihommaan.

 

Mulla on ollut kolmoishermosärkyä hampaiden takia, kaikenlaista muutakin kipua hampaiden takia (esim. epäonnistuneita juurihoitoja). Pistetty puudutuspiikkejä yläikeniin ja naamaan. Murtunut kylkiluita ja käsiä. Mutta mikään ei ole koskaan ollut pahempaa kuin synnytyskipu.

Voimakkuudeltaan mun synnytyskivut on olleet pahoja. Joka synnytyksessä ne ovat pahentuneet, koska synnytykset on edenneet nopeammin ja nopeammin. Ensimmäinen synntys ei ollut niin paha kivuiltaan (vaikka silloinkin sattui paljon), mutta seuraavat on olleet hyvin kivuliaita. Silti sairaalassa kätilöt ovat kommentoineet toisilleen, että mulla on korkea kipukynnys.

 

Menkkakivut ja pusutauti... Synnytys oli melko helppo ja kivuton, vaikka kesti yli vuorokauden ja epiduraalin vaikutus ehti loppua ennen ponnistusvaihetta.

 

Se kun hammasta porataan ilman puudutusta. Eli en juuri kärsinyt synnytyskivuista, kai se epiduraali osui kohdalleen.

 

Mulla on ollut niin helpot 2 synnytystä (ja hyvät lääkkeet ) , että lähes kaikki muut kivut menee edelle.

Pahimpia kipuja on kuitenkin olleet sappikohtaukset, joita aloin saamaan rv 38. Vyöruusu oli myös aika ikävä. Sunct-oireyhtymä on tällä hetkellä se kaikkein kivuliain juttu.

 

Mulle synnytykset ovat olleet helppoja, 3x ilman mitään kivunlievitystä, 2x käynnistetty näissä olen saanut jotain pientä lievitystä, toisella kertaa pistoksena ja toisella kertaa spinaalipuudutuksen joka oli jo melkein liian myöhäistä laittaa...
Multa on kerran ainakin kätilö kysynyt että eikö sua tosiaan satu kun istut siinä kiikkutuolissa kaikessa rauhassa??? Kivut ovat olleet pahimmat ehkä ihan vähän ennen ponnistusvaihetta.

Ehkä tuo mun polvi vie voiton tässä kipukisassa, etenkin sen tähystyksen jälkeen oli jonkin aikaa kipeämpi. Mutta sitten taas toisaalta keskenjäänneen keskenmenneen sikiön synnyttäminen oli tuskaista - se on kestänyt kaikista pisimmän ajan.

Ja jos mun pitäisi valita synnytyksen ja hammaslääkärin väliltä niin kyllä synnyttämään lähtisin jos joku lupaisi mulle ettei epiduraalia tarvise ottaa...

Ja tosiaan, kolmannen synnytyksen jälkeen mulla oli jotain ihmeellistä kipua alavatsalla ja silloin olin tosi kipeä, kun menin 5 vrk synnytyksen jälkeen taas äitipolille muistan ajatelleeni että kipu on 1000x pahempaa kuin illoin synnyttämään menessä. Mitä kipu oli, sitä en tiedä tänä päivänäkään...