mikä minua vaivaa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja nukkumatti05
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

nukkumatti05

Vieras
nyt on pakko päästä kirjoittamaan. Olen miettinyt että mikä minua vaivaa kun enää jaksaisi tehdä mitään. Kovalla työllä saan siivottua ja laitettua kämpän ja sen jälkeen haluisin vaan päästä nukkumaan tai edes vaan makoilemaan. lasten kanssa ei kiinnosta lähteä mihinkään eikä tehä lasten kanssa mitään. minulla on kolme lasta joista vanhin on 5v ja nuorin 4kk. Pitäisi aloittaa lahdutus mutta aina se jää vaan siihen suunnitteluun. koko ajan on joten p.a.sk.a olo. Tuntuu että miehen kanssa ei koskaan puhuta mistään ollaan vaan. Ja seksi mitä se on? Raha-asiat on ihan päin hel. tuntuu että menoja on enemmän kuin tuloja. Monesti mietin että tekisi mieli lähteä kävelemään tästä kämpästä joko yksin tai sitten lapset kainaloon ja menoksi. tuntuu usein että yksin kertaisesti ei jaksa edes aamulla nousta mutta on se vaan noustava. Mutta sitten kun pääsen lähtemään jonnekkin lasten kanssa tuntuu että elämä taas hymyilee mutta mitä lähemmäksi kotia tulen niin sitä huonompi olo on. ja taas näen silmissäni lasku nipun tilin saldon joka näyttää uhkaavasti nollaa. vaikka loppujen lopuksi yleensä saan raha-asiat hoidettua. mikä tämän olon saa aikaseksi?
 
Hei!

Tiedän tunteen, meilläkin kolme pientä, vanhin 4,5v, nuorin 9kk. Nuorin valvottaa öisin aika paljon, eikä paljon naurata aamulla ennen seitsemää, kun keskimmäinen kömpii meidän sänkyymme. Lapsille tulee tiuskittua ihan liikaa, eikä pinna kestä oikein mitään ylimääräistä. Apua ei saa kuin anopilta noin kerran kuussa, kun vanhin lapsista pääsee sinne yöksi.

Tuttu tunne on siinäkin mielessä, kun lasten kanssa mennään jonnekin, niin siellä saattaa olla ihan mukavaa, mutta kotona kaikki on aika kurjaa. ja ne laskut. Ikinä ei ole mihinkään ylimääräiseen varaa, miehen kanssa ei juhlita ei käydä elokuvissa eikä mitään... En minä sitä, että hirveästi tekisi mielikään, mutta saisi joskus edes nukkua. Välillä rassaa olla 24 h lasten kanssa ja käytettävissä. Apua ei saa, arvosteluja kyllä....
 
Hei! Mulla tyttö 4kk ja on elämä muuttunut aika paljon.miehen kanssa suunnilleen puolet päivistä menee hyvin ja puolet huonosti.hirveesti tiuskitaan toisillemme,lähinna se olen minä.mies vaan välillä puolustautuu...saan itse ihme kiukku/raivarikohtauksia.itseäkin välillä hävettää
:ashamed:
joinain päivinä en yksinkertaisesti löydä miehestäni mitään hyvää.lapsen suhteen ei tällaisia ongelmia ole,joka päivä rakastan vaan enemmän.
molemmat kärsimme muuttuneesta suhteesta,tiedämme että on ohimenevää kun lapsi kasvaa mutta miten selviämme siihen asti...
joskus olen valmis pakkaamaan kamat ja lähtemään mutta kun en kumminkaan oikeesti halua..
olen jo välillä pohtinut että olenko masentunut?mutta enkö silloin kohdistaisi lapseen näitä negatiivisia tunteita.tässä asiassa ei ole ongelmaa.
 

Yhteistyössä