Mikä minua vaivaa?

[poppanen1]

En tiedä miksi mieleeni tuli kirjoittaa tänne...ehkä luulen että joku osaa sanoa mikä minua vaivaa. En ole edes varma olisiko tämä keskustelu pitänyt laittaa parisuhde sivulle. Ongelmani on siis,että saan välillä järkyttäviä itkukohtauksia. Tuntuu, että minulla ei ole minkäänlaista ihmisarvoa ja ryven itsesäälissä. Muuten elämäni on onnellista .. poikaystäväni on maailman ihanin minua kohtaan. Rakastamme toisiamme paljon,puhumme naimisiinmenosta ja lasten hankkimisesta, mutta mieheni on muusikko ja laittaa kitaran minun edelleni, mikä on uskomattoman vaikeaa niellä. Tunnen oloni välillä uskomattoman yksinäiseksi ja olen myös uskomattoman mustasukkainen, koska olen uskomattoman riippuvainen hänestä. Itkukohtaukset eivät kuitenkaan ole mikään uusi asia.. nyt niitä vain on jopa parin viikon välein. Sain esimerkiksi juuri äsken yhden sellaisen.Mieleni täyttyy hirveistä ajatuksista ja en pysty lopettamaan itkemistä.Välillä minun on vaikea hengittää ja haukun itseäni mielessäni,koska olen niin heikko.Itkeminen saattaa kestää välillä jopa pari tuntia, tuntuu että sekoan. Olen jo harkinnut,että soitan paikalliseen terapiakeskukseen, mutta seuraavana päivänä kaikki onkin taas hyvin ja tunnen itseni onnelliseksi joten ajattelen se olevan täysin turhaa.
Pelkään että kultani löytää minut joku yö vessan lattialta naama punaisena.. eikä pahaanmieleeni ole mitän syytä.. se vain huolestuttaisi hänet turhaan.

 

[mies1]

Todennäköisesti sinä olet masentunut. itkuisuus on sen merkki.
masennusta aiheuttaa henkinen kuorma. kaikki sanat joiden perässä on kysymysmerkki, on käsiteltävä henkisesti ja jos niitä on liikaa, niin se masentaa.
Voisiko sinun suhteesi olla liian raskas ja raastava sinulle. Mieti ihan oikeasti onko kaikki tuon arvoista. En kehoita eroamaan, mutta mitä minä ymmärsin, niin sinulle kysymysmerkkejä aiheuttaa juuri suhteesi.
Tsemppiä, tee itse valinnat.

 

[huppunen]

Syötkö e-pillereitä? Noin rajut mielialavaihtelut kuulostaisivat hormonaalisilta... Kokemusta on!

 

[ihan totta]

Yhdyn mies 1:sen ajatuksiin. Olen itse olut joskus lomalla diagnoosina burn out. Tosin minä itkin kolme kuukautta enkä tiennyt miksi. Tauko työelämästä ja se että opin sanomaan ei auttoi paljon.

Varaa se aika. Vaikka päivänä jona sinne ment onkin hyvä päivä, niin se silti helpottaa. Antaa näkemyksiä, joita itse ei huomaa, kun ajatukset kiertävät kehää. Suosittelen lämpimästi.

 

[taiteilijan vaimo]

En tiedä miksi mieleeni tuli kirjoittaa tänne...ehkä luulen että joku osaa sanoa mikä minua vaivaa. En ole edes varma olisiko tämä keskustelu pitänyt laittaa parisuhde sivulle. Ongelmani on siis,että saan välillä järkyttäviä itkukohtauksia. Tuntuu, että minulla ei ole minkäänlaista ihmisarvoa ja ryven itsesäälissä. Muuten elämäni on onnellista .. poikaystäväni on maailman ihanin minua kohtaan. Rakastamme toisiamme paljon,puhumme naimisiinmenosta ja lasten hankkimisesta, mutta mieheni on muusikko ja laittaa kitaran minun edelleni, mikä on uskomattoman vaikeaa niellä. Tunnen oloni välillä uskomattoman yksinäiseksi ja olen myös uskomattoman mustasukkainen, koska olen uskomattoman riippuvainen hänestä. Itkukohtaukset eivät kuitenkaan ole mikään uusi asia.. nyt niitä vain on jopa parin viikon välein. Sain esimerkiksi juuri äsken yhden sellaisen.Mieleni täyttyy hirveistä ajatuksista ja en pysty lopettamaan itkemistä.Välillä minun on vaikea hengittää ja haukun itseäni mielessäni,koska olen niin heikko.Itkeminen saattaa kestää välillä jopa pari tuntia, tuntuu että sekoan. Olen jo harkinnut,että soitan paikalliseen terapiakeskukseen, mutta seuraavana päivänä kaikki onkin taas hyvin ja tunnen itseni onnelliseksi joten ajattelen se olevan täysin turhaa.
Pelkään että kultani löytää minut joku yö vessan lattialta naama punaisena.. eikä pahaanmieleeni ole mitän syytä.. se vain huolestuttaisi hänet turhaan.

Kuulostat nuorelta. Kuinka vanhoja olette? Onko tuo tosiaan totta, että poikaystäväsi ei ole muuta kuin hellä ja hyvä sinua kohtaan? Koska jos niin on, niin kuinka on mahdollista, että koet noin suurta murhetta ja hylätyksi tulemista?
Parin viikon välit selittisivät helposti PMS oireilla, mutta toisaalta.. Entäs lasten hankinta? Veikkaatko että miehesi jättää kitaran nurkkaan kun lapsi itkee, jos hän ei sitä heitä nytkään nurkkaan tarvittaessa? Ja onko hänellä velvollisuuttakaan tinkiä soittamisestaan? Ehkä hän on niitä ihmisiä, joka ei osaa sanoa suoraan että valinta on jo tehty. Voi tulla naiselle ikävä yllätys, kun istuu lapsen kanssa yksin kotona, ja mies on keikoilla.

MUusikot ovat nimittäin joskus hankalia ihmisiä. Musiikki on kaikki. Ja jos sattuu vielä olemaan hyvä musiikissa ja kunnianhimoinen, niin sellainen mies luo helposti ympärilleen sellaisen karman, että muut eivät ole mitään hänen suuruutensa rinnalla, koska musiikki on jotain minkä hän "tajuaa" ja ne jotka eivät, ovat sitten paskaa, vaikka he eivät sitä suoraan sanokaan.

Opettele soittamaan jostain instrumentista alkeet, niin mystiikka häviää ja näet että miehesi ei ole mikään velho, vaan harjoittelee kovasti ja laittaa kitaraan paljon aikaa ja energiaa. Tai ota jokin muu harrastus itsellesi ja koita eläytyä: mitä jos sinulla olisi jokin paljon paneutumista vativa elämäntehtävä! Ehkä olisit vähemmän mustasukkainen ja riippuvainen, kun alkaisit nähdä poikaystäväsi sellaisena kuin hän on, ja lakkaisit pitämästä itseäsi säälittävämpänä kuin olet.

Oletko myös ajatellut, että ehkä sinulle ei sovi sellainen mies jolla on liian vahvat siteet johonkin muuhun asiaan, kuin tavalliseen elämään? Ehkä haluaisit miehen joka tukee sinua, eikä vaadi niin paljon tukea itselleen ja taiteelleen. Joudutko pidättelemään omia tunteitasi, jotta miehesi saa "keskittyä" rauhassa eikä hänen tarvitsisi murehtia sinusta?

 

[tutulta kuulostaa]

Alapa seurata kalenterista, voisiko nuo itkunpuuskat liittyä hormoneihin. Itsellä tulee ihan samanlaisia kohtauksia tiettyyn aikaan kuusta vaikka elämä olisi muuten mallillaan, silloin ehkä enemmän ja rajumpia jos on huolia. Juuri tuo kuulostaa tutulta että sitten kun kohtaus menee ohi olo on aivan ok ja sitä itse oikein ihmettelee että mitä tapahtui. En ole kyllä mitään kunnollista ratkaisua tai parannuskeinoa siihen löytänyt, mutta elämä helpottuu jo siitä että voi ajatella masennuskohtausten johtuvan pääosin siitä että hormonien ansiosta aivojen kemiallinen tasapaino heilahtelee, sen sijaan että esim. parisuhteessa olisi kaikki pielessä.

 

[hanki harrastuksia]

Ihan kuten taiteilijan vaimokin sanoi: hanki itsellesi harrastuksia. Näin sulla jää vähemmän aikaa miettiä sitä, miten poikaystävälläsi on sulle liian vähän aikaa.

Suosittelisin pitkiä kävely- tai juoksulenkkejä. Fyysinen kunto kasvaa ja mielenvireyskin paranee. Varma lääke masennukseen. Myös lukeminen on mukava ja aikaa vievä harrastus. Nämä harrastukset ovat jopa ilmaisia. Kokemuksella voin sanoa, että auttaa. Oma ukkoni on vuoden työkomennuksella ulkomailla ja näen häntä hyvin harvoin...mutta tekemistä mulla riittää niin paljon, etten ehdi juuri ikävöidä

Älä myöskään takerru poikaystävääsi, tapaa useasti myös muita ihmisiä.

 

[Tutulta kuullostaa]

Joo mulle tuli just tollasia kohtauksia, kun söin Femoden e-pillereitä...

 

[hepskuukkeli]

Ehkä olet liian takertuva? Eikö yksi osa miehen ihanuutta ole juuri se, että hän on musikaalinen ja että hänellä on soittamisen lahja, jota kaikille ei suinkaan ole suotu? Ehkä siis toisaalta rakastat hänen soittamisen lahjaa, mutta vihaat sitä, että treenaamiseen laitettu aika on sinulta pois?

Et kertonut, että onko soittaminen miehen ammatti, harrastus vai jotakin sellaista, että hän ei vielä elätä sillä itseään, mutta haluaisi tulevaisuudessa elättää. Jos soittaminen on miehen ammatti, niin se on pakko sietää. On paljon ammatteja, joissa tehdään koko ajan ylitöitä tai reissataan paljon. Entinen poikaystäväni oli tuotespesialisti, joten hän reissasi joka viikko ympäri Suomea ja sen lisäksi hän vielä treenasi urheilua 3-4 kertaa viikossa. Hän oli siis poissa työn JA pelimatkojen vuoksi vähintään kerran viikossa, mutta joskus jopa 5-6 yötä viikossa.

Jos miehellä kitaran soitto on ollut harrastus tai ammatti jo ennen kuin hän tutustui sinuun, niin sinulla ei ole mitään oikeutta vaatia häntä lopettamaan se. Toisaalta jos mietit tarkkaan, niin haluaisitko edes olla niin itsekäs, että kieltäisit häneltä jotakin sellaista, jota hän rakastaa syvästi?

Kuulostaa siltä, että olet liian riippuvainen miehestä. Haluat välillä heittäytyä marttyyriksi, jota maailma potkii päähän, vaikka oikeasti asiat ovat ihan hyvin. Ehkä sinussa on sellaista draamakuningattaren elkeitä?

Onko sinun elämässäsi mitään muuta kuin mies, josta tulee hyvä olo? Mielenkiintoinen työ tai opiskelu sekä mukava harrastus voisi olla tosi kiva juttu, jotta elämässäsi olisi muutakin kuin pelkkää "miehen harrastamista". Tuollainen takertuva rakkaus on nimittäin yleensä aika kuristavaa ja ahdistavaa pidemmän päälle. Miehestäkin voi aluksi olla kivaa, että palvot häntä, mutta tiedäthän jo itsekin ihan nyt tälläkin hetkellä, että suhteessa asiat eivät ole hyvin, koska saat itkukohtauksia.

Minusta sinä voisit ihan hyvin varata ajan lääkärille ja kerrot, että sinulla on ajoittain liian voimakkaita itkupuuskia, vaikka elämässä ei ole mitään vikaa. Saatat saada yhdellä lääkärikäynnillä kokeeksi mietoja "onnellisuuspillereitä", jotka tasapainottavat oloa. Jos sinulla ei ole mitään lääkitystä, voit myös ostaa luontaistuotekaupasta (ilman reseptiä siis) mäkikuismavalmistetta. Mäkikuisma tosin heikentää muiden lääkkeiden tehoa, joten esim. e-pillereiden kanssa en itse uskaltaisi sitä omin päin käyttää ilman lääkärin konsultaatiota.

Älä ainakaan tuossa mielentilassasi lähde lapsia väsäämään, koska et ole selvästikään tasapainossa nykyisessä seurustelusuhteessasi. Lapsia tekemällä ongelmat eivät ratkea, vaan päinvastoin aiemmatkin selvittämättä jääneet ongelmat räjähtävät syliin.

Mieti rehellistä vastausta siihen, että jos naispuolinen kaverisi pyytää sinua mukaan johonkin tapahtumaan (illanistujaisiin, leffaan, syömään tms) ja miehelläsi on koti-ilta, niin jätätkö menemättä kaverisi luokse vai menetkö kaverillesi hyvällä omalla tunnolla? Veikkaanpa, että tuollaisessa tilanteessa jätät menemättä kaverillesi, vaan pysyt kotona "vahtimassa" miestä, vaikka hän käyttäisikin sen illan kitaran kanssa treenaamiseen.

 

[huppunen]

Joo mulle tuli just tollasia kohtauksia, kun söin Femoden e-pillereitä...

Mulle Femodenista samat oireet.

 

[Kaaliperhonen]

Samaa mieltä kuin moni aikaisempi: kovasti kuullostaa hormonaaliselta. Minä sain tuollaisia PMS-oireita. Oireet olivat pahimmat silloin kun en käyttänyt hormoniehkäisyä, mutta samantapaista oli myös pillereiden kanssa. Ennen kuukautisia oli yksi tai kaksi päivää sellaisia, että saatoin alkaa itkemään hysteeriseti jostain pikkuasiasta (tyyliin: en löydä juustohöylää ensimmäisestä laatikosta) tai ihan vain negatiivisesta ajatuksesta. Nyt hormonikierukan kanssa ei ole kuin tosi lieviä PMS-oireita joskus. Sinulla parin viikon välein tuleva kohtaus voi selittyä ensin PMS:llä ja sitten ovulaatiolla (jos siis et syö pillereitä).

Jos huomaat oireiden liittyvän kuukautiskiertoon osaat, ja myös poikaystäväsi voi, heti suhtautua niihin rauhallisemmin. Minä yleensä itkin silloisen poikaystäväni kainalossa kunnes "kohtaus" meni ohi. Ja tietenkin voit mennä juttelemaan lääkärin/gynekologin kanssa hormoniehkäisyn aloittamisesta/lopettamisesta/vaihtamisesta.