O
omituinen
Vieras
onkohan ketään muuta samanlaisten asioiden kanssa painivaa?
mulla nyt puolivuotias, kiltti ja nauravainen ihana tyttö.on aina nukkunut kohtuullisen hyvin, itkee vähän, seurustelee ja juttelee paljon,niin ja nauraa ja hymyilee herkeämättä.elikäs siis oikein "helppo" tapaus.silti minulla ollut jatkuvasti paha ja ahdistunut olo.mieleen tulee kaikenlaisia kummajaisia, jotka heti laskevat hyvänkin fiiliksen.suren esimerkiksi jo nyt sitä, että lapseni kasvaa ja lähtee kotoa.. :ashamed: ja että hänestä tulee aikuinen joka ei enää tarvitse minua.päähäni kerääntyy kaikennäköisiä kysymyksiä jopa ihmisyyden tarkoituksesta, että miksi yleensä kaikki täällä maailmassa toimii niinkuin toimii..sairasta :ashamed:
alkuun oli myös paljon "pahoja" ajatuksia ja pelkäsin että sekoan todella.imetys epäonnistui ja se aiheutti minulle suunnatonta tuskaa ja huonommuuden tunnetta.nyt se asia on jo hieman helpottanut, sillä tyttö kyllä osoittaa muuten että äiti on äiti =)
iltaisin on vaikea nukahtaa, saan paniikkikohtauksia ja olo on epämielyttävä.en koe olevani kovinkaan masentunut mutta ahdistunut kylläkin,tuntuu että kaikki ihanat asiat kuten lapsen kasvu ja kehitys menee minulta ihan ohi.ja aika kuluu niin kauhean nopeasti.mikähän minulla on?onko vastaavaa kellään..
mulla nyt puolivuotias, kiltti ja nauravainen ihana tyttö.on aina nukkunut kohtuullisen hyvin, itkee vähän, seurustelee ja juttelee paljon,niin ja nauraa ja hymyilee herkeämättä.elikäs siis oikein "helppo" tapaus.silti minulla ollut jatkuvasti paha ja ahdistunut olo.mieleen tulee kaikenlaisia kummajaisia, jotka heti laskevat hyvänkin fiiliksen.suren esimerkiksi jo nyt sitä, että lapseni kasvaa ja lähtee kotoa.. :ashamed: ja että hänestä tulee aikuinen joka ei enää tarvitse minua.päähäni kerääntyy kaikennäköisiä kysymyksiä jopa ihmisyyden tarkoituksesta, että miksi yleensä kaikki täällä maailmassa toimii niinkuin toimii..sairasta :ashamed:
alkuun oli myös paljon "pahoja" ajatuksia ja pelkäsin että sekoan todella.imetys epäonnistui ja se aiheutti minulle suunnatonta tuskaa ja huonommuuden tunnetta.nyt se asia on jo hieman helpottanut, sillä tyttö kyllä osoittaa muuten että äiti on äiti =)
iltaisin on vaikea nukahtaa, saan paniikkikohtauksia ja olo on epämielyttävä.en koe olevani kovinkaan masentunut mutta ahdistunut kylläkin,tuntuu että kaikki ihanat asiat kuten lapsen kasvu ja kehitys menee minulta ihan ohi.ja aika kuluu niin kauhean nopeasti.mikähän minulla on?onko vastaavaa kellään..
mulla on kehitys vammenen poika ja sen kanssa on välillä masentavaa. hän on kuitenkin ilonen ja reipas poika ei turhia murehdi! on tällä hetkellä kuusi vuotias. elän hänen kansaan päivän kerrallaan koskaan ei tiiä mitä seuraava päivä tuo tullessaan!!! hän sairastaa epilepsiaa. joten seuraavasta päivästä ei tiiä. vahempana asuu laitoksessa. joten pieniä on sun murheet ei millään pahalla!!!!!!!! 
mutta kokeileppa jotaa vitamiineja tai käyt ihan puhumassa jollekkin ulkopuoliselle tuntemuksistasi. voi helpotaa. tehkää toinen lapsi kaveriksi esikoiselle. mulla myös terve 4 vuotias tyttö. aivan ihana touhukas ja reipas. ei jää päivät pitkiksi