mikä minua vaivaa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja omituinen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
O

omituinen

Vieras
onkohan ketään muuta samanlaisten asioiden kanssa painivaa?
mulla nyt puolivuotias, kiltti ja nauravainen ihana tyttö.on aina nukkunut kohtuullisen hyvin, itkee vähän, seurustelee ja juttelee paljon,niin ja nauraa ja hymyilee herkeämättä.elikäs siis oikein "helppo" tapaus.silti minulla ollut jatkuvasti paha ja ahdistunut olo.mieleen tulee kaikenlaisia kummajaisia, jotka heti laskevat hyvänkin fiiliksen.suren esimerkiksi jo nyt sitä, että lapseni kasvaa ja lähtee kotoa.. :ashamed: ja että hänestä tulee aikuinen joka ei enää tarvitse minua.päähäni kerääntyy kaikennäköisiä kysymyksiä jopa ihmisyyden tarkoituksesta, että miksi yleensä kaikki täällä maailmassa toimii niinkuin toimii..sairasta :ashamed:
alkuun oli myös paljon "pahoja" ajatuksia ja pelkäsin että sekoan todella.imetys epäonnistui ja se aiheutti minulle suunnatonta tuskaa ja huonommuuden tunnetta.nyt se asia on jo hieman helpottanut, sillä tyttö kyllä osoittaa muuten että äiti on äiti =)
iltaisin on vaikea nukahtaa, saan paniikkikohtauksia ja olo on epämielyttävä.en koe olevani kovinkaan masentunut mutta ahdistunut kylläkin,tuntuu että kaikki ihanat asiat kuten lapsen kasvu ja kehitys menee minulta ihan ohi.ja aika kuluu niin kauhean nopeasti.mikähän minulla on?onko vastaavaa kellään..
 
heippa! :wave: pakko kertoa aivan ihana tyttö sulla ilonen ja reipas. nauti siitä hetkestä ku lapsesi on pieni tottakai lapset kasvaa, mutta sitten pääsee taas puuhastelemaan erilaisia juttuja hiekkalaatikolle ja puistoon kyllä se vanhepikin lapsi osaa ilahdutta meitä äitejä :) mulla on kehitys vammenen poika ja sen kanssa on välillä masentavaa. hän on kuitenkin ilonen ja reipas poika ei turhia murehdi! on tällä hetkellä kuusi vuotias. elän hänen kansaan päivän kerrallaan koskaan ei tiiä mitä seuraava päivä tuo tullessaan!!! hän sairastaa epilepsiaa. joten seuraavasta päivästä ei tiiä. vahempana asuu laitoksessa. joten pieniä on sun murheet ei millään pahalla!!!!!!!! :( mutta kokeileppa jotaa vitamiineja tai käyt ihan puhumassa jollekkin ulkopuoliselle tuntemuksistasi. voi helpotaa. tehkää toinen lapsi kaveriksi esikoiselle. mulla myös terve 4 vuotias tyttö. aivan ihana touhukas ja reipas. ei jää päivät pitkiksi :) :) ei muut kun :hug: koita pärjäillä

 
Minulla myös on tullut varsinkin nyt toisen lapsen syntymän jälkeen kaikenlaisia epämääräisiä ajatuksia... Ajattelen esimerkiksi paljon elämän tarkoitusta,sitä miksi yleensä ollaan täällä. Välillä oli hirveä kuoleman pelko; oma, lapsien tai jonkun läheisen. Luulen kyllä,että se on aika normaalia seurausta lasten syntymästä, sitä on jotenkin tajunnut konkreettisesti sukupolvien vaihtumisen ja ajan kulumisen. Ja onhan lapsi niin suuri elämän muutos, että pakosti alkaa pohtia tätä maailmaa uudella tavalla. Kyllä se varmaan kaikkia ainakin vähän huolestuttaa miten lapsi sitten omillaan pärjää ja osaako hänet mahdollisimman hyvin. Paniikkikohtauksia minulla ei kyllä ole ollut. Jos ei ala helpottaa, niin kannattaa varmaan puhua asiasta vaikka neuvolassa.
Aurinkoista kesän odotusta!!!
 
kiitos kommenteista.helpotti oikeasti heti huomata, että en ehkä sittenkään ole niin "omituinen". niin kai se todella on, että lapsen saaminen on niin suuri mullistus, että sitä alkaa pohtimaan kaikkea mahollista ja mahotonta.että suku jatkuu ja minusta on nyt todella tullut äiti, se jota itse eniten maailmassa lapsena rakastin ja tarvitsin.ja tottakai rakastan ja tarvitsen edelleen, nyt vain hieman erilailla.en voi muuta kuin tehdä parhaani ja olla juuri sellainen äiti kuin olen, olen kuitenkin se kaikkein rakkain omalle lapselleni.
meillä tänään puolivuotissynttärit, ja sen kunniaksi tyttö teki hampaan!!mukavaa keväänjatkoa kaikille :)
 
Omituinen! Sama tuttu tunne minulla. Yritän ottaa hetken kerrallaan, jotta en "kadottaisi onnea". Voimia sinulle :hug:

Ehkä kesä piristää mielenkin :flower:
 
saattas olla myös paniikkihäiriötä, siihen voi liittyä myös ahdistusta, pitkäkestoistakin ja voimakkuudeltaan vaihtelevaa. Tietysti voi olla myös normaalia raskauden ja synnytyksen jälkeistä tuntemusta. Mutta jos ei mene ohi, tai esim. uusiutuu seuraavan synnytyksen jälkeen, hae silloin ulkopuolista apua, saat varmasti oikeanlaista apua ja elämä tuntuu sen jälkeen helpommalta ja nautittavammalta. Muista, et ole asiasi kanssa yksin!! :heart:
 

Similar threads

P
Viestiä
10
Luettu
1K
Perhe-elämä
Kaaliperhonen
K
O
Viestiä
6
Luettu
667
M
H
Viestiä
9
Luettu
610
Aihe vapaa
JONSERED Karhunkantaja
J

Yhteistyössä