Olin 80-luvun teini. Rippikoulun jälkeen saatiin kulkea kavereiden kanssa kartsalla viikonloppuisin yli puoliyöhön asti. Pikkukaupungista olen kotoisin ja välillä liftattiin naapurikaupunkiin. Se oli ihanaa nuoruusaikaa, kun ei tarvinnut pelätä mitään ja sai liikkua vapaasti. Kaverin vanhemmat pyysivät soittamaan kotiin jossain vaiheessa yöllä, mutta oma äitini oli niin sikeäuninen, ettei vaatinut herättämään kesken unien.
Todella ikävää, että tämä ihana lintukoto-Suomi on pilattu monikulttuurisuuden nimissä, eikä nykyään uskalla sen enempää nuoret kuin aikuisetkaan enää vapaasti liikkua varsinkaan pimeään aikaan. Erityisen ikävä tilanne on niillä, jotta tekevät yötyötä tai vuorotyötä. Mahtaa postinkantaja-naiset olla nykyään kauhuissaan töitä tehdessään aamuyöllä, kun raiskarit vaanivat puskissa baareista palatessaan.