Mies tuli kotiin

[Surkupeikko]

Mies tulee kotiin, ei sano mitään. Menee keittiöön. On ihan hiljaa, ei edes katso. Testaan, odotan milloin hän huomioi minua. Ei tapahdu mitään. En tee aloitetta.

Menee aikaa, mies vaan on. Syö, lukee.
Vihdoin, n. 20min siitä kun mies tuli kotiin, avaan suuni ja sanon; "Moi!". Mies vastaa; "Moi". Kysyn, mikä on. "Ei mikään, miten niin", mies vastaa.


Niin tyypillistä. Miestä ei kiinnosta. Mä haluaisin että edes tervehdittäisi. Haluaisin, että hymyilisimme. Milloin alkoivat nämä välttelevät katseet, hiljaisuus?

En jaksa enää tehdä aloitettakaan kun tuntuu, ettei toista koskaan kiinnosta.

 

[Rane]

Jospa sillä oli huono päivä töissä? Piristä sitä vaikka antamalla tölkki olutta ja strippamalla sille

 

[killi]

kyl sitä varmaan kiinnostaa,mut väsy saattaa painaa. meillä ainakin niin....

 

[poppaliina]

Kannattaskohan teidän keskustella asiasta, sanoisit miltä susta tuntuu. Ehkä jotain selviäis. Ehkäpä ei ole mitään sen kummempaa, ehkä on vain jokin vaihe joka menee ohi. Tai mies ei edes huomaa käyttäytymistään. Tunnetusti me naiset ajatellaan niin paljon enemmän ja monimutkaisemmin. Tiedän kyllä miltä susta tuntuu, ihan saman olen joskus minäkin kokenut ja se ottaa kaaliin, masentaa, turhauttaa. Mutta ei siinä auta kuin jutella. Jospa rauhallisesti sopivalla hetkellä kertoisit, miten pahalta susta tuntuu ettette edes tervehdi enää toisianne.
:hug: Voimia ja luottamusta tulevaisuuteen! Toivon että asiat ratkeaa parhain päin!

 

[Kutistunut]

Oho, onpa kumma mies. :hug:

 

[ö]

mun mies oli ennen tollanen. oli kuulemma niin ajatuksissaan, työt vieneet mehut. Nykyisin kysyy heti kuulumiset, kun tietää, että se on mulle tärkeää.

 

[Heinekeeni]

Kuulostaa ikävältä :| Onko tilanne muuttunut tuollaiseksi huomaamatta vai onko muutos suhteellisen selkeä verrattuna aiempaan?

Joko kaipaatte piristysruisketta suhteellenne tai sitten miehellä voi olla henkilökohtaisia ongelmia (stressiä töissä, masennus, toinen nainen, tms).

Varmasti toimivia neuvoja on vaikea antaa, mutta ehkä jos otat asian puheeksi hänen kanssaan niin ainakin tiedät missä mennään. Ja voisit myös kokeilla josko asiat muuttuisivat sillä että itse alat huomioida miestä enemmän: kenties hänkin kokee että et edes huomaa hänen alakuloaan.

 

[TULKINNANVARAINEN]

mun mies oli ennen tollanen. oli kuulemma niin ajatuksissaan, työt vieneet mehut. Nykyisin kysyy heti kuulumiset, kun tietää, että se on mulle tärkeää.

meillä oli hetken samaa ja juurikin siitä syystä että työstressi painoi päälle niin että oli ihan loppu.

 

[piina]

Mun mies tervehtii aina tullessaan, mutta itse saatan huonolla tuulella käpertyä omiin oloihini, enkä jaksa huomioida muita, jos ei pakko. Joten ymmärrän miestäsi.