Mun mies haluaa erota!

[Kepsis]

[QUOTE="shihtzu";25236019]Joo jokainen saa erota ja tehdä päätöksen itse, mutta aika tylyä on tulla kotiin ja ilmoittaa että haluaa erota ja asiasta ei voi edes keskustella. Ei haluta yrittää korjata tilannetta, vaan mietitään omassa hiljaisuudessa eikä yritetä mitenkään parantaa asioita ja sitten kun ollaan aika mietitty, niin pamautetaan vaan, että haluan erota ja se siitä.
Meillä exä teki just ton, sanoi, että on viime yön töissä miettinyt asiaa ja haluaa erota ja viikko siitä oli jo uusi nainen kuvioissa. Asiasta ei voinut edes keskustella. Asia tuli aikalailla puun takaa, etenkin kun odotin tuota nuorempaa lasta silloin.[/QUOTE]

Eihän ero olekkaan mikään pumpulin pehmeä asia, varsinkin jos toinen ei sitä halua, ne keskustelee jotka haluaa mutta ei se ole mikään automaattinen jätetyn oikeus.

 

["sipsi"]

Eihän ero olekkaan mikään pumpulin pehmeä asia, varsinkin jos toinen ei sitä halua, ne keskustelee jotka haluaa mutta ei se ole mikään automaattinen jätetyn oikeus.

Ei toki oikeus, mutta vähintäänkin kohteliasta ja inhimmillistä käytöstä tuo keskustelu jättävänkin osapuolen kannalta olisi mielestäni...

 

["vieras"]

Tietysti jotkut jättäjät eivät oikeasti hoksaa itsekään että suhde on vituillaan kuin vasta sitten kun tulee se viimeinen korsi. Mutta se on aika paljon omaa tyhmyyttä se.

Olen aika lailla samaa mieltä ja minusta nämä ovatkin täysin typeriä ja tunnepitoisia jättämisiä, vähän sama kuin että paiskottaisiin työpaikan ovea ja haistatellaan lähtiessä pomolle paskat.

Ei kukaan järkevästi halua näin tehdä, eikä siihen ole mitään oikeuttakaan, ties vaikka itse olisi mies aikoinaan kosinutkin ja vakiintumista vonkunut ja kalu pystyssä perillisiä siittänyt. Jonkunlaista älyä ja itsekunnioitusta vaaditaan, että ihminen arvostaa omia sitoumuksiaan ja tekemiään päätöksiä, eikä polta tuhkaksi kaikkea menneisyyttään ja tulevia muistojaan. Hän joutuu niiden kanssa elämään joka tapauksessa. Niitä ihania ensimmäisiä avioliittojahan me muistelemme vielä haikeina vanhuuden päivillämme...

Eiköhän nämä erot ole tyypillisesti juuri niitä, joita kadutaan myöhemmin ja jotain syyllisyyttä miehellä on varmasti kontollaan, koska ei voi tehdä sitä reilusti ja toista kunnioittaen.

 

[Kepsis]

[QUOTE="sipsi";25236209]Ei toki oikeus, mutta vähintäänkin kohteliasta ja inhimmillistä käytöstä tuo keskustelu jättävänkin osapuolen kannalta olisi mielestäni...[/QUOTE]

Jos ero vaatii sinulta kovuutta ettet sorru takaisin sellaiseen mihin et halua, tai asioiden käsittely on sinulle liian tuskallista tai täysin turhaa, oli syy siihen mikä tahansa, ei ole mitään syytä miksi pitäisi olla jotenkin rakentava erossa sen suhteen että pitäisi jauhaa asioista mitkä on jo käynyt itse läpi, jokainen eroaa sillä tavalla mikä hänelle toimii, se on aina parempi vaihtoehto kuin mitä voi toisin tekemisestä seurata, se että sinä toimisit toisin, ei ole mikään syy toisen toimia niin.

Toki se olisi mukavaa että kaikki saisivat vastauksen kaikkiin kysymyksiinsä, mutta ei se sitä eron tuskaa helpota, saattaa hyvin suurella todennäköisyydellä vain lisätä jos sitten kaivetaan esiin ne asiat mistä toinen ei halua puhua. Kommunikaatio on joka tapauksessa suhteen a ja o ja jos toinen lähtee kävelemään ilman puhumista suhteesta niin sillä suhteella ei muutenkaan ollut mitään mahdollisuutta kestää.

Ei kaikelle edes ole mitään kaikkien järkeen käypää syytä, ainakaan sen jätetyn mielestä, mutta silti pitäisi muka puhua asiasta vaikka toinen on päättänyt että tämä oli tässä.

Ymmärrän epätietoisuuden tuskan, mutta sen muuttaminen tietoisuudeksi ei muuta tosiasioita mihinkään. Jos puhumattomuus on ainoa tapa minkä toinen näkee keinokseen niin sitten se on. Se mikä on oikein ja mikä väärin on aika pieni asia siinä vaiheessa kun on pakko päästä suhteesta eroon. Harva pitkästä parisuhteesta kumminkaan ilman vakavia syitä hyppää pois.

 

[Hilipati]

Mitä epäaikuismaista tuossa oli? Asiallisesti hoiti ei riehunut tai muuten haukkunut sinua.

Ei tuommoiselle asialle helppoa tapaa ole olemassa. Yksi syy kovana olemiselle on se että ei halua että asia peruuntuu enään kun on päättänyt, ei silloin halua mitään tunteikasta keskusteluhetkeä ettei peru vaan siksi kun toista käy sääliksi.

En ole ap eikä minua ole kukaan tässä jättänyt. Ja vaikka maailma muuttaa ihmisiä, en usko että miehestäni kuoriutuisi kaltaisesi luolamies vaikka ero joskus tulisikin.

Onko sun mielestä tosiaan _asiallista ja aikuismaista_ ilmoittaa täysin ilman ennakointia lastesi äidille ja kerran rakastamallesi naiselle, että ero tuli, en enää edes syö sun kanssa, ei kiinnosta? Ja sitten vaan kylmästi vaieta.

No toisaalta, ei susta kovin kypsää kuvaa ole muutenkaan syntynyt.

Onneksi useimmille meistä siellä haukkumisen ja riehumisen sekä tossumaisen "eiku-en-mä-sit-ookaan-varma-jos-suhun-sattuu" -lepertelyn välissäkin on käyttäytymisvaihtoehtoja.

Muitakin kuin tyly ilmoitus ja henkinen hylkääminen.

 

[hissa]

Ystävän mies tuli töistä kotiin ja ilmoitti,että tää on tässä ja turha enää asiasta keskustellakaan. Seuraavana päivänä muutti omaan asuntoon... oli sen osannut hankkia jo siis valmiiksi. Ja kappas kappas.. kun kamat oli kannettu entisen vaimon luota pois niin uusi oli jo kainalossa.

Ei kaikille käy näin..

 

["sipsi"]

Jos ero vaatii sinulta kovuutta ettet sorru takaisin sellaiseen mihin et halua, tai asioiden käsittely on sinulle liian tuskallista tai täysin turhaa, oli syy siihen mikä tahansa, ei ole mitään syytä miksi pitäisi olla jotenkin rakentava erossa sen suhteen että pitäisi jauhaa asioista mitkä on jo käynyt itse läpi, jokainen eroaa sillä tavalla mikä hänelle toimii, se on aina parempi vaihtoehto kuin mitä voi toisin tekemisestä seurata, se että sinä toimisit toisin, ei ole mikään syy toisen toimia niin.

Toki se olisi mukavaa että kaikki saisivat vastauksen kaikkiin kysymyksiinsä, mutta ei se sitä eron tuskaa helpota, saattaa hyvin suurella todennäköisyydellä vain lisätä jos sitten kaivetaan esiin ne asiat mistä toinen ei halua puhua. Kommunikaatio on joka tapauksessa suhteen a ja o ja jos toinen lähtee kävelemään ilman puhumista suhteesta niin sillä suhteella ei muutenkaan ollut mitään mahdollisuutta kestää.

Ei kaikelle edes ole mitään kaikkien järkeen käypää syytä, ainakaan sen jätetyn mielestä, mutta silti pitäisi muka puhua asiasta vaikka toinen on päättänyt että tämä oli tässä.

Ymmärrän epätietoisuuden tuskan, mutta sen muuttaminen tietoisuudeksi ei muuta tosiasioita mihinkään. Jos puhumattomuus on ainoa tapa minkä toinen näkee keinokseen niin sitten se on. Se mikä on oikein ja mikä väärin on aika pieni asia siinä vaiheessa kun on pakko päästä suhteesta eroon. Harva pitkästä parisuhteesta kumminkaan ilman vakavia syitä hyppää pois.

Eri mieltä lähes joka asiasta, vaan ei se mittään

 

[ai niinkö]

No ei kyllä ole yhtään sama asia, yhteinen elämä on molempien päätös, eroaminen on yksityinen päätös.

Jos liitossa on lapsia ja appivanhempien tapaamisia, sekä yhteisiä sukulaisia niin aika omituinen näkemys, että ero olisi vain yhden yksityinen asia.

Kyllä monen ihmisen elämään perinpohjaisesti vaikuttava asia vaatii keskusteluja sekä tahdonalaista yrittämistä puolin jos toisin, sekä avoimuutta siitä missä mennään, ennenkuin voidaan puhua harkitusta ja henkisesti varmalla pohjalla olevasta eropäätöksestä.

Täytyyhän vanhempien pystyä yhdessä kasvattamaan lapsensakin ja lapsenlapsetkin.

 

[Millenia]

Ystävän mies tuli töistä kotiin ja ilmoitti,että tää on tässä ja turha enää asiasta keskustellakaan. Seuraavana päivänä muutti omaan asuntoon... oli sen osannut hankkia jo siis valmiiksi. Ja kappas kappas.. kun kamat oli kannettu entisen vaimon luota pois niin uusi oli jo kainalossa.

Ei kaikille käy näin..

Joo tämä on valitettavan yleistä. Että se "henkinen suoruus ja luonteen lujuus" on tosiasiassa sitä, että ennen tätä uudempaa ja ehompaa kumppania on tuo entinenkin kelvannut vallan mainiosti ja silloin mikään ei ole ollut ainakaan niin paljon vialla, että siitä olisi viitsinyt suutaan avata.

 

[Kepsis]

En ole ap eikä minua ole kukaan tässä jättänyt. Ja vaikka maailma muuttaa ihmisiä, en usko että miehestäni kuoriutuisi kaltaisesi luolamies vaikka ero joskus tulisikin.

Onko sun mielestä tosiaan _asiallista ja aikuismaista_ ilmoittaa täysin ilman ennakointia lastesi äidille ja kerran rakastamallesi naiselle, että ero tuli, en enää edes syö sun kanssa, ei kiinnosta? Ja sitten vaan kylmästi vaieta.

No toisaalta, ei susta kovin kypsää kuvaa ole muutenkaan syntynyt.

Onneksi useimmille meistä siellä haukkumisen ja riehumisen sekä tossumaisen "eiku-en-mä-sit-ookaan-varma-jos-suhun-sattuu" -lepertelyn välissäkin on käyttäytymisvaihtoehtoja.

Muitakin kuin tyly ilmoitus ja henkinen hylkääminen.

Jos minä kirjoitan näkökannan, se ei tarkoita että minä toimin niin, vaikka se ehkä yksinkertaisesta ihmisestä niin voisi tuntua, minä vain satun näkemään asian niin että joillekkin ihmisille ja suhteille se voi olla täysin ainoa mahdollisuus päästä ulos tilanteesta missä ei halua olla. Kukaan meistä ei tiedä miten ap:n suhde oikeasti toimii ja mitä siellä tapahtuu todellisuudessa päivittäin, miten mies joka jätti kokee mitkäkin asiat ja itse ap:n, joten on aika kovaa settiä alkaa selittämään miten pitää käyttäytyä kun suhteita on yhtä monta kun on ihmisiä, jokainen meistä näkee omalla tavallaan asiat, jos tuntee ettei voi elää toisen kanssa enää sekuntiakaan parisuhteessa, niin silloin on parasta hoitaa se asia niin kuin itselle on parasta, ihme säätämiset sikseen jos ei kykene sellaisiin tai ei halua kyetä, kuten jo sanoin, mistä me tiedetään mitä sen miehen päässä liikkuu, on vain olemassa tilanteita ja suhteita mistä pitää yksinkertaisesti päästä pois antamatta toiselle mahdollisuutta manipuloida, syyllistää, kiristää jne.

 

[Kepsis]

Jos liitossa on lapsia ja appivanhempien tapaamisia, sekä yhteisiä sukulaisia niin aika omituinen näkemys, että ero olisi vain yhden yksityinen asia.

Kyllä monen ihmisen elämään perinpohjaisesti vaikuttava asia vaatii keskusteluja sekä tahdonalaista yrittämistä puolin jos toisin, sekä avoimuutta siitä missä mennään, ennenkuin voidaan puhua harkitusta ja henkisesti varmalla pohjalla olevasta eropäätöksestä.

Täytyyhän vanhempien pystyä yhdessä kasvattamaan lapsensakin ja lapsenlapsetkin.

Noh voihan se olla outoa jollekkin että minusta jokaisen elämä on hänen itsensä käsissä eikä sukulaisten, tuttavien tai aviopuolison. Jokainen toimii mikä hänelle on parhaaksi, lapsiin vetoaminen on aivan turhaa koska siinä ollaan jättämässä puolisoa eikä lapsia.

 

[Hilipati]

Joo tämä on valitettavan yleistä. Että se "henkinen suoruus ja luonteen lujuus" on tosiasiassa sitä, että ennen tätä uudempaa ja ehompaa kumppania on tuo entinenkin kelvannut vallan mainiosti ja silloin mikään ei ole ollut ainakaan niin paljon vialla, että siitä olisi viitsinyt suutaan avata.

Juuri näin.

Totta h*lvetissä sen ymmärrän, että suhde loppuu kun toinen lähtee, mutta etenkin jos on avioon asti lupautunut ja lapsia tekemällä yhteiseen tulevaisuuteen sitoutunut, niin ei sitä eroa nyt aikuisen, itseään ja toista arvostavan ihmisen tuolla tavalla kuulu hoitaa.

 

[TrueBlood]

Noh voihan se olla outoa jollekkin että minusta jokaisen elämä on hänen itsensä käsissä eikä sukulaisten, tuttavien tai aviopuolison. Jokainen toimii mikä hänelle on parhaaksi, lapsiin vetoaminen on aivan turhaa koska siinä ollaan jättämässä puolisoa eikä lapsia.

Olen samaa mieltä.

Jos toinen tahtoo erota, tekee hän sen omasta vapaasta tahdostaan, yleensä. Ero on puolisosta, ei lapsista tai suvusta.

Eron voi hoitaa hyvin tai hyvin huonosti. Eroava ei välttämättä pysty tarjoamaan mitään selitystä, miksi haluaa erota tai ei halua puhua, kun kokee sen loukkaavaksi toista kohtaan eikä näin ollen halua loukata enempää. Eroava ei välttämättä ymmärrä, että puhumattomuus loukkaa enemmän.

 

["Vieras"]

Valitettavan moni eroava vaan jättää myös lapset eikä vaan puolisoa. Kun tulee uusi rakkaus niin vanhan liiton lapset ovatkin rasite ja tiellä...
Puhuminen on hyväksi ja auttaa ja vapauttaa myös hylätyn jatkamaan omaa elämäänsä surutyön jälkeen. Jos jättäjä ei kerro miksi lähtee, on jätetyn vaikea päästä asian yli ja lopun elämää vaivaa miksi, miksi tämä tapahtui.

 

[Hilipati]

Jos minä kirjoitan näkökannan, se ei tarkoita että minä toimin niin, vaikka se ehkä yksinkertaisesta ihmisestä niin voisi tuntua, minä vain satun näkemään asian niin että joillekkin ihmisille ja suhteille se voi olla täysin ainoa mahdollisuus päästä ulos tilanteesta missä ei halua olla. Kukaan meistä ei tiedä miten ap:n suhde oikeasti toimii ja mitä siellä tapahtuu todellisuudessa päivittäin, miten mies joka jätti kokee mitkäkin asiat ja itse ap:n, joten on aika kovaa settiä alkaa selittämään miten pitää käyttäytyä kun suhteita on yhtä monta kun on ihmisiä, jokainen meistä näkee omalla tavallaan asiat, jos tuntee ettei voi elää toisen kanssa enää sekuntiakaan parisuhteessa, niin silloin on parasta hoitaa se asia niin kuin itselle on parasta, ihme säätämiset sikseen jos ei kykene sellaisiin tai ei halua kyetä, kuten jo sanoin, mistä me tiedetään mitä sen miehen päässä liikkuu, on vain olemassa tilanteita ja suhteita mistä pitää yksinkertaisesti päästä pois antamatta toiselle mahdollisuutta manipuloida, syyllistää, kiristää jne.

Aika tehokkaasti kuitenkin heti kärkeen syyllistit ap:n (ja muut vastaavan tilanteen kohdanneet jätetyt) - siis siihen nähden, että me ei tosiaan voida tietää, miten suhteessa meni tai mitä sille kummankin mielestä kuului:

"Ei nämä asiat tule yllätyksenä kuin täysin urpåille ihmisille jotka ei todellakaan vaivaudu katsomaan rehellisesti oman suhteensa tilaa."

Naiivi ajatus muutenkin, sillä kyllä ne joskus aika ylläreinä tulee. Etenkin jos ei suutaan osaa avata ennen kuin viimeinen naula on jo arkussa kiinni.

Itse koetinkin tosiaan katsoa asiaa hieman yleisemmin: mun mielestä aikuinen ei käyttäydy noin, jos sitoutuminen on ollut sitä luokkaa, että lapsiakin on yhdessä hankittu. Ei, en vetoa lapsiin, vaan siihen, että jättäminen pitää pystyä hoitamaan suoraselkäisemmin.

 

[Hilipati]

Jos minä kirjoitan näkökannan, se ei tarkoita että minä toimin niin, vaikka se ehkä yksinkertaisesta ihmisestä niin voisi tuntua, minä vain satun näkemään asian niin että joillekkin ihmisille ja suhteille se voi olla täysin ainoa mahdollisuus päästä ulos tilanteesta missä ei halua olla. Kukaan meistä ei tiedä miten ap:n suhde oikeasti toimii ja mitä siellä tapahtuu todellisuudessa päivittäin, miten mies joka jätti kokee mitkäkin asiat ja itse ap:n, joten on aika kovaa settiä alkaa selittämään miten pitää käyttäytyä kun suhteita on yhtä monta kun on ihmisiä, jokainen meistä näkee omalla tavallaan asiat, jos tuntee ettei voi elää toisen kanssa enää sekuntiakaan parisuhteessa, niin silloin on parasta hoitaa se asia niin kuin itselle on parasta, ihme säätämiset sikseen jos ei kykene sellaisiin tai ei halua kyetä, kuten jo sanoin, mistä me tiedetään mitä sen miehen päässä liikkuu, on vain olemassa tilanteita ja suhteita mistä pitää yksinkertaisesti päästä pois antamatta toiselle mahdollisuutta manipuloida, syyllistää, kiristää jne.

Anteeksi, mutta yksi kysymys vielä:

Kuka (mieleltään terve) on niin impulsiivinen, että yhtäkkiä, hetkessä, vaan tajuaa ettei "voi elää toisen kanssa enää sekuntiakaan"?

SItten kannataa kyllä jättää se perheen perustaminen ja muut aikuisten leikit niille aikuisille.

 

[Kepsis]

[QUOTE="Vieras";25236404]Valitettavan moni eroava vaan jättää myös lapset eikä vaan puolisoa. Kun tulee uusi rakkaus niin vanhan liiton lapset ovatkin rasite ja tiellä...
Puhuminen on hyväksi ja auttaa ja vapauttaa myös hylätyn jatkamaan omaa elämäänsä surutyön jälkeen. Jos jättäjä ei kerro miksi lähtee, on jätetyn vaikea päästä asian yli ja lopun elämää vaivaa miksi, miksi tämä tapahtui.[/QUOTE]

Missä maassa sinä asut? Minä asun Suomessa. Tämä ei ole mikään "get-in-touch-with-your-feelings" miehien luvattu maa, perinteisesti tässä maassa miehet ei ole mitään tunteistaan tai ajatuksistaan puhuvia. Se että heitä on, ei tarkoita että jokainen on, kun kulttuurin puolesta se on täysin päinvastaista mihin miehet kasvaa tässä maassa, tai on kasvaneet luoja ties kuinka pitkään. Jos sinulla on tunteistaan puhuva mies joka jakaa ajatuksia muustakin kuin päivän ruuasta töissä, ole iloinen, se mies on edelleenkin tässä maassa poikkeus, ei mikään yleinen standardi.

 

["vieras"]

Onko teidän suhteessa ollut koskaan puhetta erosta tai onko kumpikaan koskaan uhkaillut erolla? Tai oletteko edes vitsailleet erolla? Onko teidän suhteessa huumoria tai hellimistä ollut viimeaikoina?

 

[ai niin]

Jokainen toimii mikä hänelle on parhaaksi, .

Sitähän se vastuunotto avioliittoon sitouduttaessa tarkoittaa, puhumattakaan nyt perheen perustamisesta, että se oma paras muuttuu meidän parhaaksi, jossa joutuu väkisinkin kompromisseihin. Ei se vastuu muista lähimmäisistä katoa, vaikka rakkaus katoaisikin.

Minusta tuo kuvailemasti tilanne, jossa joku ahdistunut henkilö poukkoilee suhteesta pois tylysti, koska on pakko kun ei muuhun pysty on kuvaus ihmisestä jolla ei ole oikein oma elämä hallinnassa.

 

[Hilipati]

Missä maassa sinä asut? Minä asun Suomessa. Tämä ei ole mikään "get-in-touch-with-your-feelings" miehien luvattu maa, perinteisesti tässä maassa miehet ei ole mitään tunteistaan tai ajatuksistaan puhuvia. Se että heitä on, ei tarkoita että jokainen on, kun kulttuurin puolesta se on täysin päinvastaista mihin miehet kasvaa tässä maassa, tai on kasvaneet luoja ties kuinka pitkään. Jos sinulla on tunteistaan puhuva mies joka jakaa ajatuksia muustakin kuin päivän ruuasta töissä, ole iloinen, se mies on edelleenkin tässä maassa poikkeus, ei mikään yleinen standardi.

Puhu vain omasta puolestasi (ja jätä noi yleistävät rotuopit).

Ihanko tosiaan sun mielestä on ok, että on hiljaisesti yleisesti hyväksyttyä se, että mies nyt vaan toimii kuin m*lkku? Kun se nyt vaan on semmonen, tiäksä, pitää ymmärtää sitä.

Mun miehellä on aivot ja käytöstavat, se ei ole pelkkää kansallisuutta ja kromosomeja.

 

["sipsi"]

Sitähän se vastuunotto avioliittoon sitouduttaessa tarkoittaa, puhumattakaan nyt perheen perustamisesta, että se oma paras muuttuu meidän parhaaksi, jossa joutuu väkisinkin kompromisseihin. Ei se vastuu muista lähimmäisistä katoa, vaikka rakkaus katoaisikin.

Minusta tuo kuvailemasti tilanne, jossa joku ahdistunut henkilö poukkoilee suhteesta pois tylysti, koska on pakko kun ei muuhun pysty on kuvaus ihmisestä jolla ei ole oikein oma elämä hallinnassa.

110% samaa mieltä

 

[Kepsis]

Anteeksi, mutta yksi kysymys vielä:

Kuka (mieleltään terve) on niin impulsiivinen, että yhtäkkiä, hetkessä, vaan tajuaa ettei "voi elää toisen kanssa enää sekuntiakaan"?

SItten kannataa kyllä jättää se perheen perustaminen ja muut aikuisten leikit niille aikuisille.

tulkitset edelleen aika rankasti ap:n tekstiä, et voi tietää miten pitkään mies on harkinnut asiaa, miten pitkään asiat on olleet niin pahasti että mies on vain laskenut päiviä milloin ei enää jaksa katella, koko minun pointti on se että ero on tehtävä kun se on se asia mitä haluaa, erossa ei kuulu olla enään se puoliso jonka pitäisi olla ymmärtäväinen sinun tunteita kohtaan, se ei ole mikään tähtihetki tai rakentava tilanne.

Se että sinä et kykene näkemään mitään tilanteita missä toisen on pakko päästä pois, ei tarkoita että niitä ei ole. En edes ala luettelemaan erilaisia ikäviä asioita mitä seuraa siitä kun jää paikalleen tilanteessa missä oma tai puolison etu olisi se että lähtee kävelemään mahdollisimman nopeasti.

Mitenkäs jos joku pettää suhteessa? Jos se petetty lähtee vaan suoraan siitä niin tottahan se on ihan oikein? No EI tämän sinun logiikan mukaan, pettäminen on yksi suuri vaikeus parisuhteessa, siinä missä voi olla moni muukin syy ihan yhtä paha, riippuen arvomaailmasta.

 

[TrueBlood]

Puhu vain omasta puolestasi (ja jätä noi yleistävät rotuopit).

Ihanko tosiaan sun mielestä on ok, että on hiljaisesti yleisesti hyväksyttyä se, että mies nyt vaan toimii kuin m*lkku? Kun se nyt vaan on semmonen, tiäksä, pitää ymmärtää sitä.

Mun miehellä on aivot ja käytöstavat, se ei ole pelkkää kansallisuutta ja kromosomeja.

Onko sinulla omakohtaista kokemusta "hiljaisesta" erosta?

Tässäkin tarinassa on vain yksi osapuoli kertomassa tarinaa. Miehen kannalta se tarina voi olla ihan toinen.

Ehkä mies ei ole valmis puhumaan. Miehet ovat tunnetusti Suomessa hiukan sisäänpäin kääntyneitä tunteissaan.

 

[Hilipati]

Sitähän se vastuunotto avioliittoon sitouduttaessa tarkoittaa, puhumattakaan nyt perheen perustamisesta, että se oma paras muuttuu meidän parhaaksi, jossa joutuu väkisinkin kompromisseihin. Ei se vastuu muista lähimmäisistä katoa, vaikka rakkaus katoaisikin.

Minusta tuo kuvailemasti tilanne, jossa joku ahdistunut henkilö poukkoilee suhteesta pois tylysti, koska on pakko kun ei muuhun pysty on kuvaus ihmisestä jolla ei ole oikein oma elämä hallinnassa.

Samaa mieltä.

Ja aikamoista "älyn" laiskuutta vedota siihen, että ei se suomalainen mies nyt vaan oo koskaan puhunut, kas kun ei kuulu kulttuuriin.

 

[Kepsis]

Puhu vain omasta puolestasi (ja jätä noi yleistävät rotuopit).

Ihanko tosiaan sun mielestä on ok, että on hiljaisesti yleisesti hyväksyttyä se, että mies nyt vaan toimii kuin m*lkku? Kun se nyt vaan on semmonen, tiäksä, pitää ymmärtää sitä.

Mun miehellä on aivot ja käytöstavat, se ei ole pelkkää kansallisuutta ja kromosomeja.

Jos ei ymmärrä oman maansa kulttuurihistoriaa, vaikka sitten sukupuolisidonnaisesti niin mikäs siinä, ei sitä tarvitse yrittää haukkua suohon kun se on yksinkertainen totuus että hyvin suuri osa miehistä ei pahemmin puhu tunteistaan. Tänä päivänäkään.

Ja se että 3 promillen myötätuulessa mussuttaa "mä rakastan sua" ei ole sama asia.

En minä sitä ole sanonut että se on jotenkin yleisesti hyväksyttyä tuollainenkäytös, vaan minä sanon että ymmärrän hyvin että sellaisia tilanteita on paljonkin missä se ainoa järkevä vaihtoehto on pistää piste asioille samantien.

Tämä alkaa menemään ihan helvetinmoiseksi jankuttamiseksi taas kun eri ihmiset haluaa samat kommentit aina uudestaan kun eivät vaivaudu lukemaan ketjua.