Mies suuttui, kun en suostu laittamaan 6kk ikäistä hoitoon

[vieras]

En tiedä ovatko äidit yleisesti niin väsyneitä, mutta jos todellakin ovat niin silloin kaikki hälytyskellot soimaan ja isä täysillä apuun. Siihen ei auta pariskunnan kahdenkeskinen aika vaan lepoa heti äidille ja arjen rutiinien muutos niin että voimat riittää taas. Sitten voidaan miettiä yhteisiä ajanviettotapoja vauvavuoden aikana.

Mitens isä täysimettää?

Ei äiti täysimettämisestä uuvu, jos arki muuten rullaa. Silloin on paljon vähemmän vaivaa syöttämisestä. Ei tarvitse pullorumbaa. Miksi luulet että juuri täysimetys olisi jotenkin väsyttävää? Asiahan on päinvastoin.

 

[evita]

Tosin täytyy sanoa, että minun mieheni ei koskaan edellyttänyt tällaista väkisin tehtyä parisuhteen hoitoa kuin ap:n mies, minusta on parempi kun parisuhdettakin hoidetaan niin, että molemmat ovat siinä täysillä mukana.

"Väkisin tehtyä parisuhteen hoitoa"??? Miten se nyt tuommoiseksi kääntyi ja missä välissä?

Jos äiti ei halua ja lähtee miestä miellyttääkseen ulos eikä haluaisi jättää vauvaa, niin silloinhan tämä parisuhteen hoitaminen on hyvin väkinäistä eikä tuota varmasti haluttua lopputulosta.

Juuri tätä tarkoitin.

 

[Isä]

En tiedä ovatko äidit yleisesti niin väsyneitä, mutta jos todellakin ovat niin silloin kaikki hälytyskellot soimaan ja isä täysillä apuun. Siihen ei auta pariskunnan kahdenkeskinen aika vaan lepoa heti äidille ja arjen rutiinien muutos niin että voimat riittää taas. Sitten voidaan miettiä yhteisiä ajanviettotapoja vauvavuoden aikana.

Mitens isä täysimettää?

Ei äiti täysimettämisestä uuvu, jos arki muuten rullaa. Silloin on paljon vähemmän vaivaa syöttämisestä. Ei tarvitse pullorumbaa. Miksi luulet että juuri täysimetys olisi jotenkin väsyttävää? Asiahan on päinvastoin.

Jos vauvaa pitää syöttää muutaman tunnin välein...?

 

[ninaTT]

Jahhah, tämä vielä jatkuu tänäänkin

Noin lajityypillisesti ajateltuna vauva on ohjelmoitu pysymään äitinsä läheisyydessä kunnes on tarpeeksi iso, että joku muu voi tyydyttää hänen tarpeitansa ja hän osaa kommunikoida muitten kanssa. Vauva ei ymmärrä meidän tasa-arvo ajatusmaailmaa, pariskuntien "tarvetta hoitaa parisuhdettansa" vauvasta erossa, yms modernia sosiaalisesti hyväksyttyä käytöstä. Vauva ei ymmärrä, että hänellä pitäisi muka olla ihan yhtä hyvä olla anopin/siskon/isän/hoitajan kanssa, ja että hän pysyy lämpinänä, ruokittuna ja kuivana ihan yhtä hyvin jonkun muunkin seurassa. Vauva on luotu ajattelemaan, että vain äiti voi tyydyttää hänen tarpeensa. Hän tuntee olonsa täysin turvalliseksi vain selvinpäin olevan äidin kanssa, siis vastasyntyneenä. Pikkuhiljaa vauva huomaa olevansa erillinen olento äidistänsä, ja noin vuoden ikäisenä hän on ehkä ehtinyt jo kiintyä isäänsä ja sisaruksiinsa, ehkä mahdollisesti johonkin toiseenkin aikuiseen tarpeeksi että äiti voi hänet jättää kokonaiseksi päiväksi toiselle hoitajalle.

Jos vauva eristetään äidistänsä liian aikaisin voi se vaikuttaa kaikkiin hänen ihmissuhteisiinsa tulevaisuudessa.

Isä voi olla ihan yhtä hyvä vanhempi kuin äitikin, toki, mutta isä ei koskaan voi olla äiti.

Parisuhdetta (taas näin lajityypillisesti ajatellen) on miljoonien vuosien ajan hoidettu lasten ehdoilla. Jos parisuhteen hoitaminen tarkoittaa aina lomaa arjesta, pitäisi selvittää mikä siinä arjessa on vikana kun ei kelpaa.

AP:lla minusta ihan hyvä suhtautuminen: Hän on äiti, hän tietää parhaiten mikä hänen lapsellensa sopii ja milloin. Joitakin kirjoittajia muistuttaisin siitä, että hän ei miehellensä suuttunut (aloituksen mukaan) vaan mies hänelle!

Niitä reissuja ehtii myöhemminkin, ja varmasti on parisuhde sen verran vankalla pohjalla ettei suhdetta tarvitse "hoitaa" ottamalla yhteisestä arjesta lomaa JUST nyt.

 

[ninaTT]

En tiedä ovatko äidit yleisesti niin väsyneitä, mutta jos todellakin ovat niin silloin kaikki hälytyskellot soimaan ja isä täysillä apuun. Siihen ei auta pariskunnan kahdenkeskinen aika vaan lepoa heti äidille ja arjen rutiinien muutos niin että voimat riittää taas. Sitten voidaan miettiä yhteisiä ajanviettotapoja vauvavuoden aikana.

Mitens isä täysimettää?

Ei äiti täysimettämisestä uuvu, jos arki muuten rullaa. Silloin on paljon vähemmän vaivaa syöttämisestä. Ei tarvitse pullorumbaa. Miksi luulet että juuri täysimetys olisi jotenkin väsyttävää? Asiahan on päinvastoin.

Jos vauvaa pitää syöttää muutaman tunnin välein...?

Se, että istahtaa mukavasti sohvalle tai menee sängylle pötköttämään muutaman tunnin välein ei ole ollenkaan väsyttävää

 

[Isä]

AP:lla minusta ihan hyvä suhtautuminen: Hän on äiti, hän tietää parhaiten mikä hänen lapsellensa sopii ja milloin. Joitakin kirjoittajia muistuttaisin siitä, että hän ei miehellensä suuttunut (aloituksen mukaan) vaan mies hänelle!

En nyt tarkoita ap:tä, mutta yleisesti ottaen pelkkä äitiys ei tarkoita sitä, että nainen tietäsi ja toimisi sen mukaan, mikä on lapsellensa parasta. Ihme äiti-myytin glorifiointia.

 

[Isä]

AP:lla minusta ihan hyvä suhtautuminen: Hän on äiti, hän tietää parhaiten mikä hänen lapsellensa sopii ja milloin. Joitakin kirjoittajia muistuttaisin siitä, että hän ei miehellensä suuttunut (aloituksen mukaan) vaan mies hänelle!

En nyt tarkoita ap:tä, mutta yleisesti ottaen pelkkä äitiys ei tarkoita sitä, että nainen tietäsi ja toimisi sen mukaan, mikä on lapsellensa parasta. Ihme äiti-myytin glorifiointia.

 

[Isä]

En tiedä ovatko äidit yleisesti niin väsyneitä, mutta jos todellakin ovat niin silloin kaikki hälytyskellot soimaan ja isä täysillä apuun. Siihen ei auta pariskunnan kahdenkeskinen aika vaan lepoa heti äidille ja arjen rutiinien muutos niin että voimat riittää taas. Sitten voidaan miettiä yhteisiä ajanviettotapoja vauvavuoden aikana.

Mitens isä täysimettää?

Ei äiti täysimettämisestä uuvu, jos arki muuten rullaa. Silloin on paljon vähemmän vaivaa syöttämisestä. Ei tarvitse pullorumbaa. Miksi luulet että juuri täysimetys olisi jotenkin väsyttävää? Asiahan on päinvastoin.

Jos vauvaa pitää syöttää muutaman tunnin välein...?

Se, että istahtaa mukavasti sohvalle tai menee sängylle pötköttämään muutaman tunnin välein ei ole ollenkaan väsyttävää

Ja herää myös monta kertaa yössä imettämään, sekään ei ole väsyttävää?

 

[ninaTT]

AP:lla minusta ihan hyvä suhtautuminen: Hän on äiti, hän tietää parhaiten mikä hänen lapsellensa sopii ja milloin. Joitakin kirjoittajia muistuttaisin siitä, että hän ei miehellensä suuttunut (aloituksen mukaan) vaan mies hänelle!

En nyt tarkoita ap:tä, mutta yleisesti ottaen pelkkä äitiys ei tarkoita sitä, että nainen tietäsi ja toimisi sen mukaan, mikä on lapsellensa parasta. Ihme äiti-myytin glorifiointia.

No eiköhän äiti tiedä paremmin kun joku ulkopuolinen tai joku joka lasta näkee ja hoitaa vähemmän...?

Ei se mikään myytti ole, että äidit ovat parhaita lastensa kasvattajia jos siihen rooliin haluavat, vaan biologiaa.

 

[vieras]

En tiedä ovatko äidit yleisesti niin väsyneitä, mutta jos todellakin ovat niin silloin kaikki hälytyskellot soimaan ja isä täysillä apuun. Siihen ei auta pariskunnan kahdenkeskinen aika vaan lepoa heti äidille ja arjen rutiinien muutos niin että voimat riittää taas. Sitten voidaan miettiä yhteisiä ajanviettotapoja vauvavuoden aikana.

Mitens isä täysimettää?

Ei äiti täysimettämisestä uuvu, jos arki muuten rullaa. Silloin on paljon vähemmän vaivaa syöttämisestä. Ei tarvitse pullorumbaa. Miksi luulet että juuri täysimetys olisi jotenkin väsyttävää? Asiahan on päinvastoin.

Jos vauvaa pitää syöttää muutaman tunnin välein...?

Kannattaa jättää vauvat tekemättä jos ei sitä kestä että pieni vauva syö usein. Kuusikuukautinen taas, jos nukkuu hyvin, nukkuu jo tarpeeksi kauan että vanhemmat ehtivät siinä välissä käväistä vaikka jossakin.

Kerropa isä nyt, että miksi se on niin kamalaa mielestäsi, että vauva vaatii aikaa ja vie huomion parisuhteelta vauvavuoden aikana? Eikö mielestäsi niin äidin kuin isänkin pitäisi kestää se, että parisuhdetta hoidetaan vauvan ehdoilla eka vuosi ja sitten hiljalleen voi mennä enemmänkin?

 

[vieras]

En tiedä ovatko äidit yleisesti niin väsyneitä, mutta jos todellakin ovat niin silloin kaikki hälytyskellot soimaan ja isä täysillä apuun. Siihen ei auta pariskunnan kahdenkeskinen aika vaan lepoa heti äidille ja arjen rutiinien muutos niin että voimat riittää taas. Sitten voidaan miettiä yhteisiä ajanviettotapoja vauvavuoden aikana.

Mitens isä täysimettää?

Ei äiti täysimettämisestä uuvu, jos arki muuten rullaa. Silloin on paljon vähemmän vaivaa syöttämisestä. Ei tarvitse pullorumbaa. Miksi luulet että juuri täysimetys olisi jotenkin väsyttävää? Asiahan on päinvastoin.

Jos vauvaa pitää syöttää muutaman tunnin välein...?

Se, että istahtaa mukavasti sohvalle tai menee sängylle pötköttämään muutaman tunnin välein ei ole ollenkaan väsyttävää

Ja herää myös monta kertaa yössä imettämään, sekään ei ole väsyttävää?

Usko mua, pullon antaminen monta kertaa yössä on PALJON väsyttävämpää kuin nukuttaminen!

Mikä sun pointti olikaan? Eli täysimettäminenkö estää parisuhteen hoitamisen? Kerropa!

 

[Isä]

Kerropa isä nyt, että miksi se on niin kamalaa mielestäsi, että vauva vaatii aikaa ja vie huomion parisuhteelta vauvavuoden aikana? Eikö mielestäsi niin äidin kuin isänkin pitäisi kestää se, että parisuhdetta hoidetaan vauvan ehdoilla eka vuosi ja sitten hiljalleen voi mennä enemmänkin?

Missä olen näin väittänyt?

 

[vieras]

En tiedä ovatko äidit yleisesti niin väsyneitä, mutta jos todellakin ovat niin silloin kaikki hälytyskellot soimaan ja isä täysillä apuun. Siihen ei auta pariskunnan kahdenkeskinen aika vaan lepoa heti äidille ja arjen rutiinien muutos niin että voimat riittää taas. Sitten voidaan miettiä yhteisiä ajanviettotapoja vauvavuoden aikana.

Mitens isä täysimettää?

Ei äiti täysimettämisestä uuvu, jos arki muuten rullaa. Silloin on paljon vähemmän vaivaa syöttämisestä. Ei tarvitse pullorumbaa. Miksi luulet että juuri täysimetys olisi jotenkin väsyttävää? Asiahan on päinvastoin.

Jos vauvaa pitää syöttää muutaman tunnin välein...?

Se, että istahtaa mukavasti sohvalle tai menee sängylle pötköttämään muutaman tunnin välein ei ole ollenkaan väsyttävää

Ja herää myös monta kertaa yössä imettämään, sekään ei ole väsyttävää?

Usko mua, pullon antaminen monta kertaa yössä on PALJON väsyttävämpää kuin nukuttaminen!

Mikä sun pointti olikaan? Eli täysimettäminenkö estää parisuhteen hoitamisen? Kerropa!

Ei kun mun piti sanoa, että pullon antaminen monta kertaa yössä on paljon raskaampaa kuin imettäminen!


Mutta nekö kaikki normaalit yöt pitäisi vaan jaksaa että sitten joskus voisi kerran jättää vauvan jollekin muullekin hoitoon? Vaikka arki vaikeutuisi niin islti vaan pitäisi antaa pulloa eikä täysimettää, niinkö? Kerro, kun en ymmärrä pointtiasi enää yhtään!

 

[Isä]

Usko mua, pullon antaminen monta kertaa yössä on PALJON väsyttävämpää kuin nukuttaminen!

Jeps. Paitsi että sen pullon antamisen voi tehdä myös isä.

 

[vieras]

Kerropa isä nyt, että miksi se on niin kamalaa mielestäsi, että vauva vaatii aikaa ja vie huomion parisuhteelta vauvavuoden aikana? Eikö mielestäsi niin äidin kuin isänkin pitäisi kestää se, että parisuhdetta hoidetaan vauvan ehdoilla eka vuosi ja sitten hiljalleen voi mennä enemmänkin?

Missä olen näin väittänyt?

No, olet täällä kuuluttanut vain parisuhteen hoitamista, sitä kuinka pitäisi lähteä kotoa hoitamaan parisuhdetta, vaikka pitkäksi päiväksi ja nyt osoittelet täysimetyksestä kehittämiäsi ongelmakohtia. Väität myös ettei itkettäminen vaikuta vauvaan. Näistä päättelen. Mutta, kerropa että mitä siis ajat takaa!

 

[vieras]

Usko mua, pullon antaminen monta kertaa yössä on PALJON väsyttävämpää kuin nukuttaminen!

Jeps. Paitsi että sen pullon antamisen voi tehdä myös isä.

Jos imettää, voi vain antaa rinnan suhun ilman että kukaan edes nousee sängystä. Ei tarvitse raahautua lämmittämään pulloa tai noutamaan sitä mistään eikä odotella. Miten imettäminen voisi olla huonompi ratkaisu kuin pullo yöaikaan siis? Isä voi silti olla fyysisesti lasta lähellä ja hoitaa ihan sielunsa kyllyydestä vaikka äiti hoitaisikin imettämisen.

 

[ninaTT]

Yöllä imettäminen ei ole kovin raskasta ainakaan mulle. Siirrän lasta vähän puoliunessa rinnalle ja nukahdan taas... :saint:

 

[Sanna]

Meidän äiti palas töihin kun mä olin 1 kk. Maitoo pakkaseen vaan ja mummu hoiti oikein mkielellään. Ihan normaali musta tietääkseni on tullu, ei ole traumoja

 

[veiras]

Jahhah, tämä vielä jatkuu tänäänkin

Noin lajityypillisesti ajateltuna vauva on ohjelmoitu pysymään äitinsä läheisyydessä kunnes on tarpeeksi iso, että joku muu voi tyydyttää hänen tarpeitansa ja hän osaa kommunikoida muitten kanssa. Vauva ei ymmärrä meidän tasa-arvo ajatusmaailmaa, pariskuntien "tarvetta hoitaa parisuhdettansa" vauvasta erossa, yms modernia sosiaalisesti hyväksyttyä käytöstä. Vauva ei ymmärrä, että hänellä pitäisi muka olla ihan yhtä hyvä olla anopin/siskon/isän/hoitajan kanssa, ja että hän pysyy lämpinänä, ruokittuna ja kuivana ihan yhtä hyvin jonkun muunkin seurassa. Vauva on luotu ajattelemaan, että vain äiti voi tyydyttää hänen tarpeensa. Hän tuntee olonsa täysin turvalliseksi vain selvinpäin olevan äidin kanssa, siis vastasyntyneenä. Pikkuhiljaa vauva huomaa olevansa erillinen olento äidistänsä, ja noin vuoden ikäisenä hän on ehkä ehtinyt jo kiintyä isäänsä ja sisaruksiinsa, ehkä mahdollisesti johonkin toiseenkin aikuiseen tarpeeksi että äiti voi hänet jättää kokonaiseksi päiväksi toiselle hoitajalle.

Jos vauva eristetään äidistänsä liian aikaisin voi se vaikuttaa kaikkiin hänen ihmissuhteisiinsa tulevaisuudessa.

Isä voi olla ihan yhtä hyvä vanhempi kuin äitikin, toki, mutta isä ei koskaan voi olla äiti.

Parisuhdetta (taas näin lajityypillisesti ajatellen) on miljoonien vuosien ajan hoidettu lasten ehdoilla. Jos parisuhteen hoitaminen tarkoittaa aina lomaa arjesta, pitäisi selvittää mikä siinä arjessa on vikana kun ei kelpaa.

AP:lla minusta ihan hyvä suhtautuminen: Hän on äiti, hän tietää parhaiten mikä hänen lapsellensa sopii ja milloin. Joitakin kirjoittajia muistuttaisin siitä, että hän ei miehellensä suuttunut (aloituksen mukaan) vaan mies hänelle!

Niitä reissuja ehtii myöhemminkin, ja varmasti on parisuhde sen verran vankalla pohjalla ettei suhdetta tarvitse "hoitaa" ottamalla yhteisestä arjesta lomaa JUST nyt.

Olet täysin oikeassa. Tämä on meidänkin perheemme periaatteena niin vauvavuoden kuin parisuhteenkin suhteen.

 

[Isä]

No eiköhän äiti tiedä paremmin kun joku ulkopuolinen tai joku joka lasta näkee ja hoitaa vähemmän...?

Ei se mikään myytti ole, että äidit ovat parhaita lastensa kasvattajia jos siihen rooliin haluavat, vaan biologiaa.

Valitettavasti tilanne on aivan liian usein päinvastainen. Ulkopuolinen voi nähdä tilanteen paremmin kuin äiti itse. Äitiys sinänsä, siis se että on synnyttänyt, ei anna mitään takeita siitä, että olisi se kaikkein paras asiantuntija omalle lapselleen ja sen hoidolle. Jos näin olisi, niin mihin tarvittaisiin neuvoloita?

 

[Isä]

Kerropa isä nyt, että miksi se on niin kamalaa mielestäsi, että vauva vaatii aikaa ja vie huomion parisuhteelta vauvavuoden aikana? Eikö mielestäsi niin äidin kuin isänkin pitäisi kestää se, että parisuhdetta hoidetaan vauvan ehdoilla eka vuosi ja sitten hiljalleen voi mennä enemmänkin?

Missä olen näin väittänyt?

No, olet täällä kuuluttanut vain parisuhteen hoitamista, sitä kuinka pitäisi lähteä kotoa hoitamaan parisuhdetta, vaikka pitkäksi päiväksi ja nyt osoittelet täysimetyksestä kehittämiäsi ongelmakohtia. Väität myös ettei itkettäminen vaikuta vauvaan. Näistä päättelen. Mutta, kerropa että mitä siis ajat takaa!

Niinpä. Eipäs irroitella asioita kokonaisuudesta! Kysyin alunperin, että mistä ne muutamat tunnit irroitetaan parisuhteen hoitamiselle, jos äiti on liian väsynyt. Siihen vastattiin, että hiphop isä apuihin ja äiti lepäämään. Niin minustakin pitää toimia, äippä maate ja tenava isän huostaan.

Mutta sitä ei voi tehdä, jos vauva on täysimetyksessä ja vaatii syöttämistä muutaman tunnin välein yöt-päivät, kun isä ei voi imettää. Pulloa voi kyllä antaa, moni antaa mielelläänkin, mutta moni tuntuu vannovan täysimetyksen nimiin. No täysimetetään sitten.

Ja sitten äiti on niin väsynyt, että ei jaksa panostaa parisuhteeseensa. Yksi vauva vielä meneekin, mutta jos tätä on jatkunut esim. viimeisimmät viisi vuotta, mitä taloudessa on ollut lapsia, niin voihan sitä jo joku alkaa käymään kireäksi kun parisuhteelle ei saa aikaa.

Joo, ei kukaan täysimetä viittä vuotta putkeen. Mutta viisi vuotta vaippaikäisiä taloudessa tarkoittaa muitakin juttuja kuin imetys.

 

[ninaTT]

No eiköhän äiti tiedä paremmin kun joku ulkopuolinen tai joku joka lasta näkee ja hoitaa vähemmän...?

Ei se mikään myytti ole, että äidit ovat parhaita lastensa kasvattajia jos siihen rooliin haluavat, vaan biologiaa.

Valitettavasti tilanne on aivan liian usein päinvastainen. Ulkopuolinen voi nähdä tilanteen paremmin kuin äiti itse. Äitiys sinänsä, siis se että on synnyttänyt, ei anna mitään takeita siitä, että olisi se kaikkein paras asiantuntija omalle lapselleen ja sen hoidolle. Jos näin olisi, niin mihin tarvittaisiin neuvoloita?

HUOM

Jos sen roolin haluavat ottaa.

Äitiyttä ei ole pelkästään lapsen ympärillä pyöriminen, vaan se, että hyväksyy lapsen vielä olevan osa äitiä pitkän aikaa synnytyksen jälkeen.

Sellainen nainen, joka luovuttaa lapsen hoitamisen vastuun osittain tai kokonaan muille heti synnytyksen jälkeen ei ole äiti sanan tarkassa biologisessa merkityksessä; nisäkkään äidin kuuluu olla lapsensa ainoa hoitaja jonkun aikaa ja ensisijainen hoitaja hyvin pitkän aikaa.

Äidin kuuluu ottaa selvää erilaisista vaihtoehdoista ja tehdä päätöksiä tiedon ja oman vaiston perusteella. Nykyaikainen kulttuurimme ei vaan valitettavasti arvosta äitiyttä ja yrittää tasa-arvon nojalla romuttaa miljoonia vuosia toimineen systeemin. Onneksi on vielä niitäkin jotka pitävät äitiydestään kiinni.

 

[vieras]

Kerropa isä nyt, että miksi se on niin kamalaa mielestäsi, että vauva vaatii aikaa ja vie huomion parisuhteelta vauvavuoden aikana? Eikö mielestäsi niin äidin kuin isänkin pitäisi kestää se, että parisuhdetta hoidetaan vauvan ehdoilla eka vuosi ja sitten hiljalleen voi mennä enemmänkin?

Missä olen näin väittänyt?

No, olet täällä kuuluttanut vain parisuhteen hoitamista, sitä kuinka pitäisi lähteä kotoa hoitamaan parisuhdetta, vaikka pitkäksi päiväksi ja nyt osoittelet täysimetyksestä kehittämiäsi ongelmakohtia. Väität myös ettei itkettäminen vaikuta vauvaan. Näistä päättelen. Mutta, kerropa että mitä siis ajat takaa!

Niinpä. Eipäs irroitella asioita kokonaisuudesta! Kysyin alunperin, että mistä ne muutamat tunnit irroitetaan parisuhteen hoitamiselle, jos äiti on liian väsynyt. Siihen vastattiin, että hiphop isä apuihin ja äiti lepäämään. Niin minustakin pitää toimia, äippä maate ja tenava isän huostaan.

Mutta sitä ei voi tehdä, jos vauva on täysimetyksessä ja vaatii syöttämistä muutaman tunnin välein yöt-päivät, kun isä ei voi imettää. Pulloa voi kyllä antaa, moni antaa mielelläänkin, mutta moni tuntuu vannovan täysimetyksen nimiin. No täysimetetään sitten.

Ja sitten äiti on niin väsynyt, että ei jaksa panostaa parisuhteeseensa. Yksi vauva vielä meneekin, mutta jos tätä on jatkunut esim. viimeisimmät viisi vuotta, mitä taloudessa on ollut lapsia, niin voihan sitä jo joku alkaa käymään kireäksi kun parisuhteelle ei saa aikaa.

Joo, ei kukaan täysimetä viittä vuotta putkeen. Mutta viisi vuotta vaippaikäisiä taloudessa tarkoittaa muitakin juttuja kuin imetys.

Sä et varmaan ole nähnyt tai kuullut läheltä paljon täysimetyksestä? Se ei todellakaan ole niin kovin raskasta kuin luullaan, jos homma sujuu. Anna vaan heidän, joilla se sujuu, vannoa sen nimeen. Koskaan äidinmaito rinnasta annettuna ei voi huonoksikaan olla. He, jotka kokevat sen liian rankkana jostakin syystä, niin siirtyvät sitten pulloon. Kaikki tehköön tavallaan. Koko homman pointti on, että jos arki rullaa hyvin, sitä ei pidä mielestäni kovin kevyesti mennä muuttamaan. Tietysti jos äiti on tosi väsynyt täysimetyksestä niin silloinhan arki ei rullaa ja muutoksia pitää tehdä. Mutta näin tosiaan ei läheskään aina ole ja hyvä sitten heille, joilla se sujuu.
Kukaan ei ole väittänyt että pitää jaksaa viittä vuotta ilman parisuhteen aikaa. Varsinkaan ap, joten tähän ap:n tilanteeseen ei tarvitse edes viitata. Vauvavuodesta on ollut puhe.

 

[kannanottaja]

Lukekaas asiantuntijan arvio:

http://www.vaestoliitto.fi/parisuhdetietoa_ammattilaisille/kuukauden_kolumni/?x46066=23328

Artikkelissa sanotaan mm:
"Vastavuoroinen suhde puolisoon ja lapseen edellyttää omista itsekkäistä, kaikkivoipaisista pyrkimyksistä luopumista ja riittävää huolenpitoa omasta itsestä."

Koskee myös miehen ja parisuhteen huomioimista. Pelkästään vauvalle omistautuminen on itsekästä. Raskauden jälkeiset hormoonit ja imettäminen luovat toisinaan suljetun symbioosin äidin ja vauvan välille, jota palstalla niin kovaäänisesti ihannoidaan. Siinä äiti kuitenkin tyydyttää itsekkäästi omia (ja tietenkin osalta vauvan) tarpeita unohtaen isän/puolisonsa/parisuhteen tarpeet. Vaikka tilanne on perusteiltaan ymmärrettävä ei se silti ole ihannoitava.
Lisää faktaa aiheesta googlettamalla: parisuhde ja vauva

 

[Isä]

Artikkelissa sanotaan mm:
"Vastavuoroinen suhde puolisoon ja lapseen edellyttää omista itsekkäistä, kaikkivoipaisista pyrkimyksistä luopumista ja riittävää huolenpitoa omasta itsestä."

Tässähän tämä minun pointtini on yksinkertaisesti kiteytettynä.

Kumma juttu sinänsä, että jos miespuolisena tämmöistä näkökantaa tuo esille, niiin jo roikaa väitteitä niskaan, että ajattelee vain omaa välitöntä mielihyväänsä, omaa napaansa ja kulliansa. Ja että muka vielä nauttii siitä, että tuottaa äidille kärsimystä... HUAH!