Mies sanoi haluavansa erota..kumpi muuttaa pois?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras**
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras**

Vieras
Olisin kysellyt miten teillä muilla on mennyt vastaavanlaisessa tilanteessa:

Hyviä ja huonoja hetkiä on ollut 4 vuoden aikana, mutta alkuvuosi meni todella hyvissä merkeissä. Ehti jo alkaa itse toivomaan että jospa tämä nyt on se paremman/sopuisamman yhteiselämän alku, mieskin sanoi että onpas hienoa kun ei ole enää riitoja tai muita erimielisyyksiä. Oltiin risteilyllä kahdestaan ja oli tosi hyvä reissu. Parisen päivää reissun jälkeen alkoi mies selvästi ottaa lievää etäisyyttä, no ajattelin että on stressiä autokoulusta tai tyyttymättömyyttä työn suhteen. Yritin varovasti kysellä mikä on, kuulemma kaikki on ok.

Parisen viikkoa meni näin. Sitten itse yhden vaikean työpäivän ja nälkäisen lapsen kanssa kotiuduttuamme, huomautin miehelle ystävälliseen äänensävyin että olisi ollut ihanaa jos olisi ollut kotia olisi vähän siistitty tai ruokaa laitettu (mies siis osallistuu kotitöihin vähän "kausittain") Hän itse oli viettänyt vapaapäivää. Olihan se väärin minulta sanottu, olisi pitäny antaa olla. Kun kysyin että tosiaanko oli kotona koko päivän ollut, niin läväytti päin naama minulle että "ei kun toisen naisen kanssa".

Seuraavana iltana kysyin että mitä tämä oikein on, että tuollaisia tarttee sanoa, no riitahan siitä sitten tuli. Sanoi sitten siinä yhteydessä että "kyllä tämä oli tässä". Olin itse hänelle sanonun että jos tuo kommentti toisesta naisesta on totta,niin herra voi pakakta laukkunsa ja lähteä. Mies sanoi etsivänsä oman kämpän. aloitti sitten mykkäkoulun ja neljäntenä päivänä sitten kysyin, että vieläkö on samaa mieltä. On kuulemma, mutta haluaisi että minä lähden (meillä 2-vuotias lapsi) Itse olen sitä mieltä, että se joka eropäätöksen tekee saa lähteä ja mielummin mahdollisimman pian. Lapsen koti kyseessä. Miten olette itse toimineet tällaisessa tilanteessa? Järkipuhe ei taida tässä tapauksessa auttaa, käyttäytyy niin lapsellisesti ollessaan vihainen. Pitääkö vaan pyytää käräjäoikeudelta päätöstä siitä kuka asuntoon saa jäädä ja kuinkahan kauan tuollaisen päätöksen saamisessa kestää? Itse olen henkisesti aika lopussa, kun hetki sitten aloin vasta toivoa, niin taas sekin toive romutettiin,ihan yhtäkkiä.
Onneksi sentään ystävät ja perhe ollut tukena,vaikka itse se käytännön työ on tehtävä..
 
Sinä jäät vanhaan kotiin lapsen kanssa asumaan, mies muuttaa pois. Ellei sitten ole niin, että mies jää lapsen kanssa siihen (sekin vaihtoehto aina on).
Omistusasunto vai vuokralla?
 
Jos mies on fiksu ja ajattelee lapsen etua, niin tuossa tilanteessa hän olisi se, joka muuttaisi pois. Josko se mies kuitenkin kuuntelisi järkipuhetta, kunhan vähän rauhoittuu.


Äläkä sitten ylläty, jos miehellä on parin viikon päästä kuvioissa jo uusi nainen.
 
[QUOTE="vieras";28313027]Mä en suostuisi muuttamaan omasta ja lasteni kodista yhtikäs mihinkään. Mies siis olisi se joka lähtisi ja piste.[/QUOTE]

Munkin logiikan ja lapsen etua ajatellen näin kuuluisikin mennä. Mutta jos mies ei suostu lähtemään, olen ehdottanut että jos menisi vaikka sinkkukaverinsa luo asumaan ensi alkuun. Taitaa olla kunniakysymys hänelle. Jos minä annan periksi, niin silloin hän saa roolin "vaimo lähti lapsen kanssa"..että ottaa päähään.
 
Lain mukaan kummankaan ei tarvi lähteä eikä kumpikaan voi pakottaa toista lähtemään. Eikä sillä ole mitään merkitystä, kenelle lapsi jää. Käräjäoikeuden päätökset on sitten erikseen, mutta tuskin teidän sinne saakka tarvii lähteä.

Ehdotukseni on se, että jos molemmat haluaa jäädä asuntoon, niin se lähtee, joka oikeasti haluaa lähteä. Toisin sanottuna jos koet tilanteen mahdottomaksi ja haluat lähteä, niin lähdet. Toisaalta, jos mies on eroamassa, niin hänen olisi aika lähteä.

Kuitenkin, lähtevä osapuoli on aina heikommalla lapsen huoltoasioiden suhteen, eli lähtevä katsotaan usein lähteväksi osapuoleksi ja hänellä on aina heikommat mahdolliseuudet lähihuoltoon. Ja lastahan ei saa viedä mukanaan pois yhteisestä kodista ilman molempien huoltajien mukaan, joten jos lähdet kodista lapsen kanssa, tarvit siihen isän suostumiksen.
 
[QUOTE="vieras";28313081]Haluaako mies siis lähivanhemmaksi ja jäisi lapsen kanssa siihen asuntoon?[/QUOTE]

Ei ole haluamassa lähivanhemmaksi. Ihan itsekkästä syystä (mun mielestä) haluaa jäädä asuntoon.
 
Jos mies on fiksu ja ajattelee lapsen etua, niin tuossa tilanteessa hän olisi se, joka muuttaisi pois. Josko se mies kuitenkin kuuntelisi järkipuhetta, kunhan vähän rauhoittuu.


Äläkä sitten ylläty, jos miehellä on parin viikon päästä kuvioissa jo uusi nainen.

Toivotaan näin että ymmärtää lähteä. Kysyin häneltä toisesta naisesta mutta kielsi, totta kai. Joko tässä hänellä on itsellä kriisi, toinen nainen tai joku äkkillisesti puhjennut mielenhäiriö. Muu ei käy mun järkeen. Mä itse epäilen tuota kriisiä ja toista naista, siksi en halua että pyörii samassa asunnossa yhtään liian pitkään. Menköön muualle missä ei tunne olevansa vankina.
 
[QUOTE="tarja";28313114]Miksi sen lapsen pitää jäädä juuri sinulle, miksi ei esim. viikko-viikko systeemi sovi?[/QUOTE]

Kaksvuotias, viikko-viikko systeemiin? Mieti nyt lapsen etua tarja!
 
Se jolle lapset jää, jää asumaan nykyiseen kotiin. Lapsilta ei ainakaan kotia viedä, oli sitten vuokra tai oma. Mut tiedän tilanteen, meillä kaksi lasta ja vaikeaa ollut ja erosta paljon puhuttu, ei vaan meinaa toimia, mä yritän mutta mies ei, silti se haluaa meissä roikkua mutta ei jaksa kuitenkaan olla asiallinen meitä kohtaan.

Kerran tuli puhetta, niin mies sanoi että jos ero tulee niin minä lasten kanssa kuulemma muutan pois ja hän jää, meillä kyseessä vuokra asunto, mutta jos nuorin menee kohta tähän lähelle eskariin ja sitten kouluun, mä en todellakaan muuta mihinkään ja mies on tän sopan keittänyt ja tehnyt yhdessä olon vaikeaksi niin muuttakoot.
 
Jos sä et halua erota niin älä lähde mihinkään. Jos mies tahtoo erota niin hän on vapaa lähtemään. Näin voit ilmoittaa. Noin minä tekisin, koska en olisi valmis eroamaan tuosta noin vaan. Voitaisiin elää kuten kämppikset jos miestä ei nappaisi läheisyys, mutta minen lähtisi hänen toiveestaan mihinkään.
 
Mun mielestä lapsi on tuossa kuitenkin tärkein ja hänen etunsa olisi jäädä asumaan nykyiseen kotiin. Eli pois muuttaa jompikumpi vanhemmista, jos mies ei lähivanhemmaksi halua niin sitten etsiköön itselleen uuden asunnon. Turha lasta repiä pois nykyisestä kodista jos teistä kuitenkin toinen on aikeissa jäädä siihen asuntoon.
 
[QUOTE="tarja";28313239]Tuohan juuri on lapsen etu, näkisi isäänsä ja äitiänsä yhtä paljon.[/QUOTE]

Tarja, Tarja..et sitten koskaan ole ilmeisesti psykologiaan perehtynyt?
2v on aivan liian pieni viikko/viikkosysteemiin ja tämä jo siitäkin syystä, että lapsen muisti ei ole kunnolla kehittynyt, joten viikossa tuon ikäinen ehtii unohtaa paljon esim. asunnoista ja sekaa tällä tavalla lapsen psyykettä, kun joka viikko tulee tavallaan uudet asiat eteen.

Kukaan yhtään asiaan perehtynyt oikea psykologi ei suosittele tuota systeemiä noin pienille ja isomillekin harkiten.
Lapsen perusturvaan vaan kuuluu pysyvä koti ja viikko/viikko systeemi ei ole yhtä kuin pysyvä koti. Piste.
 
jos ette pääse sopuun kumpi lähtee niin lähdette sitten molemmat?? ei tuu riitaa asunnosta. onko teillä 2-vee jo hoidossa? jos on niin toki asuntoon jää vanhempi lapsen kanssa ellette satu saamaan yhtä läheltä uutta asuntoa.
 
Jos sä et halua erota niin älä lähde mihinkään. Jos mies tahtoo erota niin hän on vapaa lähtemään. Näin voit ilmoittaa. Noin minä tekisin, koska en olisi valmis eroamaan tuosta noin vaan. Voitaisiin elää kuten kämppikset jos miestä ei nappaisi läheisyys, mutta minen lähtisi hänen toiveestaan mihinkään.

Itse en olisi valmis eroamaan, mutta eihän toisen päätä voi kääntää. Toisaalta JOS hänellä on virityksiä muihin suuntiin, niin en halua olla yksin maksamassa suurinta osaa laskuista (minulla hiukan suurempi palkka,miehellä mennyt palkka viime aikoina autokouluun ym. eli osallistuu yhteisiin kuluihin n.30% ja minä 70%). Tai että mies esim. hengailee missä lie ja tulee kotiin nukkumaan yöksi (ainakin toistaiseksi näin on ollut).

Jos erotaan niin sitten erotaan, eikä vain uhkailla. Unohdin kertoa, että mies uhkaili erolla jo tammikuussa, mutta silloin saatiin jotenkin sovittua. Nyt on pitänyt etäisyyttä ja samaa linjaa, eikä ole "pehmenimistä" ilmassa. Hassuja ja keskenkasvuisia(?) ovat ihmiset jotka kuvittelevat, että ruoho on aina vihrempää toisella puolella :)
 

Uusimmat

Yhteistyössä