Mies paljon töissä...=(

[piika]

nyt ota niskasta kiinni ja lopeta länkytys!olisit miettinyt noita asioita ennen kuin äidiksi ryhdyit! ja missä ne sun kaverit on jotka sulla oli ennen lasta.? ei ne yleensä mihinkään katoa vaikka mukuloita tulisi itselle ja muille ei!jos olet aina ollut tuollainen hiiri se on sun oma valinta.onnea valitsemallesi tielle.

 

[kangasajuruoho]

Hei, kuulostaa niin samoilta tuntemuksilta kuin mulla oli esikoisen jälkeen.

Ei edes tiennyt, mitä oikeastaan halusi, lapsi ei riittänyt pelkästään elämän sisällöksi mutta muun sovittaminen lapseen oli liian hankalaa.

Ystävien (jo olemassaolevienkin) tapaaminen kaatui helposti ajatukseen "entäs jos sille tulee uni kesken reissun, tai nälkä, tai kiukku, tai...".

Lohdutukseski voin kertoa, että se meni ohi sitten kun lapsia oli kolmas tulossa.
:xmas:

 

[kangasajuruoho]

Kirjaudu ja laita yksityisviestiä jo keljuilut vituttavat.

 

[Keittiönoita]

Ja toisekseen: Toisilla ei ehkä vain ole ja mennä juttelemaan uppo oudolle.

Hei, ei mullakaan ollut tapana pysäytellä vieraita ihmisiä ja pyytää kahville. Eikä se kysyminen silloin ollutkaan mikään helppo juttu. Mutta mä tiesin, että jos mä en sitä tee, niin mä saan istua maailman tappiin asti mökissäni lapseni kanssa. Tai ainakin siihen asti, kun palaan töihin.

 

[vieras]

Pian vauvasi alkaa liikkumaan ja oppimaan kaikenlaista uutta, on hieno asia että saat elää ne hetket. Miehelläsi jää paljon näkemättä näistä hienoista hetkistä. Pian se aika menee ja aika kuluu isomman lapsen kanssa ihan eritavalla. Sinulla voi olla hormoonit vielä sekaisin, kenties synnytyksen jälkeistä masennusta? Kysy apua neuvolasta tai rohkeasti vaan etsimään muita lapsiperheitä!

 

[larvae]

Miusta tuntuu ap:n puolesta pahalta, kun osa porukasta aukoo päätään tyyliin "et ole kypsä äidiksi, kun kotona ahdistaa" ja "älä valita, hanki kavereita, itsestä se on vaan kiinni" Kun ei sitä minusta äidin kypsyyttä mitata sillä, että viihtyy yksin kotona lapsen kanssa, kun mies on paljon poissa. Tai kun ei se ole niin helppoa mennä ja hankkimalla hankkia kavereita, jos on ujompi luonne.
Kyllä se ap siitä, kohta on juhannus ja syksy lähenee, ehkä sitten helpottaa, kun mies on enemmän kotona.

 

[PulttiBois]

Tää meni taas aika tylyksi ketjuksi.

Kehtaattekin.

en kyllä ymmärrä mikä tässä meni tylsäksi? ihan "tosiasíoita" annettu jotta ap jaksaisi olla kotona ja saisi muuta tekemistä/ajateltavaa kun mies töissä
ap:lle :hug: vaikka otit kirjoitukseni vit.tuiluna- mitä se ei ollut =)

 

[Keittiönoita]

Miusta tuntuu ap:n puolesta pahalta, kun osa porukasta aukoo päätään tyyliin "et ole kypsä äidiksi, kun kotona ahdistaa" ja "älä valita, hanki kavereita, itsestä se on vaan kiinni" Kun ei sitä minusta äidin kypsyyttä mitata sillä, että viihtyy yksin kotona lapsen kanssa, kun mies on paljon poissa. Tai kun ei se ole niin helppoa mennä ja hankkimalla hankkia kavereita, jos on ujompi luonne.
Kyllä se ap siitä, kohta on juhannus ja syksy lähenee, ehkä sitten helpottaa, kun mies on enemmän kotona.

Enhän mä sanonutkaan, että se kavereiden hankkiminen olisi ollut helppoa. Päivastoin...sanoin, ettei ollut. Mutta jos on yksinäinen ja kaipaa seuraa, ei voi odottaa, että joku tulee kotoa hakemaan. Sitäpaitsi se, jota sitten kaverikseen pyytää, voi olla aivan yhtä yksinäinen, arka ja ujo kuin kysyjäkin ja saattaa olla hirmuisen iloinen siitä, että joku kysyi. Ei se kysyminen mitään ota, jos ei annakaan

=)

 

[Knicke Knackerton]

Ymmärrän paremmin kuin hyvin ongelmasi. Itsellä mies on ollut poissa milloin mistäkin syystä viikkoja, viimeset puol vuotta nyt ollut joka viikko pois, mutta nyt kesällä on onneksi kotona. Ja nyt päätin, että en jaksa jatkuvaa yksinoloa, joten muutetaan nyt sitten pois tästä meidän tukiverkon ulottuvilta ja oikeasti ihan omilleen, suureen maailmaan kun syksy saapuu. Sen takia, kun tunnen sen miehen jokapäiväisen läsnäolon olevan tärkeämpää, kuin sukulaistemme apu. Minusta vain ei ole yksineläjäksi, tarvitsen aikuisen jakamaan arjen kanssani

Nalkuttaminen on luultavasti sitä, että oma olosi on paha ja purat sitä noin, ikävää sinäänsä miehen kannalta. Vauvan kanssa yksinolo lisää sitä oloa, koska se on niin 24/7 homma ja meillä ainakin minä olen aina vastuussa lapsista, vaikka kylässä oltaisiinkin ilman miestä siis. Miehen kanssa sen vastuun voi jakaa. viikonkin kestävä jatkuva vastuu voi käydä todella hermoille, riippuu viikosta ja siitä millainen ihminen on.

Se yksinäisyys kyllä käy voimille, kun ei aina jaksa olla menossa jonnekin, kun haluaisi toisinaan olla ihan kotonakin, ilman mitään järjestelyjä siitä, että täytyy jonnekin lähteä saadakseen seuraa.

Ei aina jaksa olla asennoitunut, kyllä sitä saa välillä murehtiakin murheitaan, eikä tarvitse ajatella, että no pientähän tämä on. Päähän siinä räjähtää, jos ei anna tunteiden purkaantua. Kukaan ei voi sulle sanoa, onko ongelmasi pieni vain iso. Itse se määritellään.

Voi tuntua hieman turhalta kannustukselta, mutta sitten kun lapsi on vanhempi, niin se helpottaa kummasti.

 

[Maura]

Tää meni taas aika tylyksi ketjuksi.

Kehtaattekin.

en kyllä ymmärrä mikä tässä meni tylsäksi? ihan "tosiasíoita" annettu jotta ap jaksaisi olla kotona ja saisi muuta tekemistä/ajateltavaa kun mies töissä
ap:lle :hug: vaikka otit kirjoitukseni vit.tuiluna- mitä se ei ollut =)

mut miusta TR puhu tylystä, ei tylsästä

 

[larvae]

Miusta tuntuu ap:n puolesta pahalta, kun osa porukasta aukoo päätään tyyliin "et ole kypsä äidiksi, kun kotona ahdistaa" ja "älä valita, hanki kavereita, itsestä se on vaan kiinni" Kun ei sitä minusta äidin kypsyyttä mitata sillä, että viihtyy yksin kotona lapsen kanssa, kun mies on paljon poissa. Tai kun ei se ole niin helppoa mennä ja hankkimalla hankkia kavereita, jos on ujompi luonne.
Kyllä se ap siitä, kohta on juhannus ja syksy lähenee, ehkä sitten helpottaa, kun mies on enemmän kotona.

Enhän mä sanonutkaan, että se kavereiden hankkiminen olisi ollut helppoa. Päivastoin...sanoin, ettei ollut. Mutta jos on yksinäinen ja kaipaa seuraa, ei voi odottaa, että joku tulee kotoa hakemaan. Sitäpaitsi se, jota sitten kaverikseen pyytää, voi olla aivan yhtä yksinäinen, arka ja ujo kuin kysyjäkin ja saattaa olla hirmuisen iloinen siitä, että joku kysyi. Ei se kysyminen mitään ota, jos ei annakaan

=)

Sinä osaatkin ilmaista asian kannustavasti, osa tässä ketjussa ei... heille oli purnaukseni suunnattu.

 

[MarttaLiina]

Ymmärrän paremmin kuin hyvin ongelmasi. Itsellä mies on ollut poissa milloin mistäkin syystä viikkoja, viimeset puol vuotta nyt ollut joka viikko pois, mutta nyt kesällä on onneksi kotona. Ja nyt päätin, että en jaksa jatkuvaa yksinoloa, joten muutetaan nyt sitten pois tästä meidän tukiverkon ulottuvilta ja oikeasti ihan omilleen, suureen maailmaan kun syksy saapuu. Sen takia, kun tunnen sen miehen jokapäiväisen läsnäolon olevan tärkeämpää, kuin sukulaistemme apu. Minusta vain ei ole yksineläjäksi, tarvitsen aikuisen jakamaan arjen kanssani

Nalkuttaminen on luultavasti sitä, että oma olosi on paha ja purat sitä noin, ikävää sinäänsä miehen kannalta. Vauvan kanssa yksinolo lisää sitä oloa, koska se on niin 24/7 homma ja meillä ainakin minä olen aina vastuussa lapsista, vaikka kylässä oltaisiinkin ilman miestä siis. Miehen kanssa sen vastuun voi jakaa. viikonkin kestävä jatkuva vastuu voi käydä todella hermoille, riippuu viikosta ja siitä millainen ihminen on.

Se yksinäisyys kyllä käy voimille, kun ei aina jaksa olla menossa jonnekin, kun haluaisi toisinaan olla ihan kotonakin, ilman mitään järjestelyjä siitä, että täytyy jonnekin lähteä saadakseen seuraa.

Ei aina jaksa olla asennoitunut, kyllä sitä saa välillä murehtiakin murheitaan, eikä tarvitse ajatella, että no pientähän tämä on. Päähän siinä räjähtää, jos ei anna tunteiden purkaantua. Kukaan ei voi sulle sanoa, onko ongelmasi pieni vain iso. Itse se määritellään.

Voi tuntua hieman turhalta kannustukselta, mutta sitten kun lapsi on vanhempi, niin se helpottaa kummasti.

Juuri tätä tarkoitan, en vain osannut pukea sitä noin hienosti sanoiksi! Kiitos tästä=)
Ja oli todella kiva kannustus ei yhtään turha kaiken näiden "et ole kypsä äidiksi" juttujen jälkeen. Tuntuu kyllä hassulle miten se onkaan että toinen äiti on toiselle susi. Tuntuu pikemminkin että tuollaisten kommenttien laittajat eivät ole kypsiä äideiksi saatikka aikuiksi malleiksi lapsilleen kun ei osata käyttäytyä kunnolla, saatikka asiallisesti.

 

[Bree]

Yksin mäkin olen, tai siis 4 lapsen kanssa Mies myös aina töissä ja pitkää päivää tekee.
hommaa itsellesi kotiapua että pääset edes kerran viikossa kotoa irtautumaan, se auttaa paljon!

 

[maanvaiva]

kai sinä on joku empatiakyvyttömyys joillakin tai katkeruus kun heilläkin on ollut raskasta ja itse pitänyt kestää ja kärsiä, niin kärsiköön muutkin sitten - mentalitetti - ei kovin kypsää sekään

 

[Merlion]

Meillakin on mies reissunpaalla n 200 pv vuodessa. Taman kevaan on ollut viela se tilanne, etta 2 kotia kahdella eri mantereella :|

 

[Anna-Riitta-Annilia]

Ap, jos haluat niin laita mulle Yv:tä! En ole koko kesää yksin, mutta mulla sama homma että mies paljon töissä (yrittäjä) ja mä yksin 5 kk:n ikäisen vauvan kanssa! Olemme aika vasta muuttaneet pienelle paikkakunnalle, enkä tunne täältä ketään. Kaikki sukulaisemmekin asuvat kaukana. Eli olen päivät pitkät ja illat vauvelin kanssa kahdestaan! Laita siis mulle yv:tä tulemaan jos haluat =)

 

[sophie]

oispa meilläkin tämä työbuumi vaan kesäisin..meillä on pieniä lapsia ja miehellä on työ missä ei ole lomia eikä kunnon vapaapäiviä,ns. "vapaapäivinäkin" pitää kävästä aina töissä ja pisin vuoro kerran viikossa on yli 30tuntia,eli mies on yhden yön aina viikossa päivystys vuorossa..se on vaan kestettävä ja odoteltava että jos sille tarjotaan jotain muuta työtä mistä se innostuu. :|