Toggle sidebar

Mies paljon töissä...=(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja MarttaLiina
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Alkuperäinen kirjoittaja maikki:
mll;n lastenhoitajan joka piipahtaa aina tarvittaessa (pääsen kampaajalle ,hierojalle jne). naapurista (joka 4km päässä) löysin mukavan miehen ,joka käy talvi aikaan auraamassa tietä -maksua vastaan. ja nyt olen ajatellut vielä etsiä hierojan -kauneushoitajan joka kävis kotona sekä siivojaa harkitsen...että palveluitakin saan ,kun etsin...
Click to expand...

No minun äippärahoilla ei paljon tollasia maksella...Muuten hyvä idea. Ja kun sanoit että miettiä mitä haluan.. No siis haluan kyllä ystäviä joiden kanssa oleskella päivisinkin ja mieheni jota rakastan. Tuli nuo aikasemmat kommentit aika jännästi että itse olet vapaaehtoisesti.... No niin minäkin olen itse mieheni valinnut mutta en ajatellut hänen työnsä tuntuvan minusta tällaiselle..

Valitankin varmaan turhasta mutta olen ihminen joka tarvitsee ihmisiä ympärilleen pelkkä vauvan kanssa "jutustelu" ei minun päivän juttu tarpeilleni riitä. Tiedän, että voin vaatia aika mahdottomia miheltäni välissä..mutta olen vain niin yksinäinen...Ja vauva on todellakin haluttu!
 
ymmärtää ettei mies voi kaikkia "tarpeitasi" tyydyttää.oletan että hän tekee töitä jotta sinä ja vauvasi voitte olla kotona-eikö? hän varmasti ,ollessaan kotona, antaa sinulle aikaa-ehkei sinusta riittävästi,mutta kuitenkin....(mikäänhän ei meille riitä-aina täytyy saada enemmän) muista kuitenkin että miehesi tekee työrä ja sinun "työtäsi" tällä hetkellä on vauvanne hoito sekä kotinne hoito. luultavasti mollemmat kaipaatte muita ihmisiä ympärille ja ne teidän täytyy itse "hankkia" ympärillenne. miehelläsi on varmasti kavereita joita tapaa,ja teillä myös yhteiset kaverit.mutta sitten sinun on omat kaverit "hankittava"-ei kukaan tule sinua kotoa hakemaan....
 
Alkuperäinen kirjoittaja harmaja:
että lopetas nyt rutina ja tee asialle jotain. laita sinne neuvolaan ilmoitustaululle lappua, tai etsi täältä uusia ystäviä.
Click to expand...


NO anteeksi vain kun "rutinani" sinua häiritsivät. En ole sen tyylinen henkilö joka neuvolaan lappuja laittelemaan rupeaa... Ja "rutina" ei johdu pelkästään kavereiden puutteesta vaan yleensä yksinäisyydestä..

Mutta varmaan parempi lopettaa tämä keskustelun aihe tähän kun tuntuu joillakin olevan hankaluuksia vastailla mukavasti ... Ihan kuin muuten jo olis niin v.itun mahtava fiilis...

 
Alkuperäinen kirjoittaja maikki:
sitten sinun on omat kaverit "hankittava"-ei kukaan tule sinua kotoa hakemaan....
Click to expand...
Juuri näin :) Mä ymmärrän kyllä' ap:n yksinäisyyden, koska itse oilen aikoinaan ollut samassa tilanteessa paitsi että avomieheni makasi haudassa. Vauvan kanssa ON varsin yksinäistä, jos ei tapaa ketään. Mulla meni jonkin aikaa sopeutumisessa lapseni vammaisuuteen ja uusien ystävien hankkiminen tuntui aluksi todella vaikealta...en halunnut yhtään enempää sääliviä katseita kuin oli pakko. Yhtenä päivänä sitten vain kauppaan mennessäni päätin, että nyt tämä yksinäisyys saa luvan loppua. Päätin pyytää seuraavaa vaunuja tai rattaita työntävää naista meille kahville. Ja niin tein. Jos hän olisi vastannut kieltävästi, en olisi ollut yhtään sen yksinäisempi kuin aikaisemminkaan. Mutta hän vastasi hämmästyksestä toivuttuaan myöntävästi ja mulla meni koko loppu äitiysloma ja hoitovapaa oikein mukavasti hänen seurassaan. Kävimme toistemme luona kahvilla, yhdessä kauppareissuilla, hänen isompien lastensa mukana leikkipuistoissa jne. Tämä ystävyys on kestänyt nyt 20 vuotta ja hän on mun poikani kummitäti ja mä hänen kahden lapsensa kummitäti. Joskus kannattaa vaan rohkaista mielensä :)
 
Rekisteröidy ja tee treffit jonkun sopivan palstalaisen kanssa, niin mäkin tein vauva-aikaan ja nyt olen yhden tällaisen tutun lapsen kumminakin ollut jo vuosia. Ja pari muutakin palstalaista poikkeaa meillä säännöllisesti kylässä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja maikki:
sitten sinun on omat kaverit "hankittava"-ei kukaan tule sinua kotoa hakemaan....
Click to expand...
Juuri näin :) Mä ymmärrän kyllä' ap:n yksinäisyyden, koska itse oilen aikoinaan ollut samassa tilanteessa paitsi että avomieheni makasi haudassa. Vauvan kanssa ON varsin yksinäistä, jos ei tapaa ketään. Mulla meni jonkin aikaa sopeutumisessa lapseni vammaisuuteen ja uusien ystävien hankkiminen tuntui aluksi todella vaikealta...en halunnut yhtään enempää sääliviä katseita kuin oli pakko. Yhtenä päivänä sitten vain kauppaan mennessäni päätin, että nyt tämä yksinäisyys saa luvan loppua. Päätin pyytää seuraavaa vaunuja tai rattaita työntävää naista meille kahville. Ja niin tein. Jos hän olisi vastannut kieltävästi, en olisi ollut yhtään sen yksinäisempi kuin aikaisemminkaan. Mutta hän vastasi hämmästyksestä toivuttuaan myöntävästi ja mulla meni koko loppu äitiysloma ja hoitovapaa oikein mukavasti hänen seurassaan. Kävimme toistemme luona kahvilla, yhdessä kauppareissuilla, hänen isompien lastensa mukana leikkipuistoissa jne. Tämä ystävyys on kestänyt nyt 20 vuotta ja hän on mun poikani kummitäti ja mä hänen kahden lapsensa kummitäti. Joskus kannattaa vaan rohkaista mielensä :)
Click to expand...

tätä mä keittis tarkoitinkin, että kannattaa lopettaa rutina ja surkuttelu, ei kettään kotoa tulla hakemaan.

Että jos ap viitsisi tehdä asialle jotain, niin ei olis enään niin yksinäistä.
 
Jos vuosia on jo mennyt näin, olisiko se sittenkään ihan tervettä sekään, että mies yhtäkkiä olisikin kotona....? Tietysti, jollakin tilanne voisi olla sillä pelastettu, mutta toisten parisuhde ei välttämättä kestäisi sitäkään. Kaksi puolta tässäkin.

Suosittelen lämpimästi laajan kaveripiirin hankkimista, mä olen juuri tehnyt niin täällä uudella alueella minne vuosi sitten muutettiin. Kyllä olisi päivät pitkiä lasten kanssa ellei näitä naapurikavereita olisi, ja muita ystäviä siihen päälle. Kun löytäisit vielä jonkun, kenellä suunnilleen sama tilanne, helpottaisi kummasti, usko pois. Meistä on yhden naapurin kanssa tullut hyviä ystäviä lyhyessä ajassa, kun molempien miehet on poissa täältä päivät sekä yöt, joten me lenkitetään koirat yhdessä, ollaan vauvojen ja mun neitin kanssa ulkona yhdessä, juodaan puistokahveja yhdessä ja istutaan toistemme luona lehtiä lukemassa, telkkaa katsomassa tai muuten vaan, millon mistäkin syystä. Mulla on käynyt tässä asiassa tuuri. Mutta itse pitää olla aktiivinen ja etsiä niitä kavereita ja juttuseuraa. =)
 
Mä tiedän, että miltä se yksinäisyys välillä tuntuu. Se on rankkaa olla päivästä toiseen ilman omaa kultaansa ja usein turhaudun ja puran sen sitten välillä mieheeni. Silloin, kun mies on ollut 2 viikkoa putkeen töissä ja on vp, niin en osaa nauttia siitä hetkestä. Jotenkin se latautuu yli ja rupean härväämään jotain. Nykyään olen oppinut nauttimaan niistä pienistäkin hetkistä mitä tarjolla on. Olisko teillä mahdollisuutta lähteä koko perhe pieneen reissuun tms? Tai vaan olla 2 päivää yhdessä? :hug:
 
Mutta hei, vaikka olisikin kavereita, ei se korvaa isää ja puolisoa.
Ei sen paremmin äidille kuin lapselle.

Saa siitä nyt edes olla surullinen, kun ei toista näe kuin öisin nukkuvana sängyssä.

Vai eikö saa? :o
 
Alkuperäinen kirjoittaja Töllin Ruusa:
Mutta hei, vaikka olisikin kavereita, ei se korvaa isää ja puolisoa.
Ei sen paremmin äidille kuin lapselle.

Saa siitä nyt edes olla surullinen, kun ei toista näe kuin öisin nukkuvana sängyssä.

Vai eikö saa? :o
Click to expand...
Saa toki, mutta se ei tunnu niiin vaikealta, jos on päivisin seuraa.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja Töllin Ruusa:
Mutta hei, vaikka olisikin kavereita, ei se korvaa isää ja puolisoa.
Ei sen paremmin äidille kuin lapselle.

Saa siitä nyt edes olla surullinen, kun ei toista näe kuin öisin nukkuvana sängyssä.

Vai eikö saa? :o
Click to expand...
Saa toki, mutta se ei tunnu niiin vaikealta, jos on päivisin seuraa.
Click to expand...

Totta.

 
nyt tyttö on 7kk ja vaunutteluseuraa ollaan saatu leikkipuistoista. me ei nähdä enään ikinä rakastamme. kiitos rattijuopon. iloitse siis, että sinulla on kuitenkin mies. jonka kanssa saat kuitenkin illat olla ja viettää aikaa.
 
Meillä samanlaista ollut jo vuosikaudet!! Täytyy sanoa että nyt kun lapset ovat isompia, on kaikki paljon helpompaa! Lähdetään rannalle, ja tehdään kaikkea kivaa kesällä. Talvella sitten nautitaan isin seurasta! Tosin muistan senkin ajan kun lapset olivat pieniä!
Mistä päin olet?
Oon itsekin kotihiiri ja kaipasin kuitenkin seuraa. Kun esikko täytti vuoden, mun oli PAKKO lähteä töihin, tai olis pää räjähtänyt!
Voimia! Ymmärrän sua tosi hyvin!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja Töllin Ruusa:
Mutta hei, vaikka olisikin kavereita, ei se korvaa isää ja puolisoa.
Ei sen paremmin äidille kuin lapselle.

Saa siitä nyt edes olla surullinen, kun ei toista näe kuin öisin nukkuvana sängyssä.

Vai eikö saa? :o
Click to expand...
Saa toki, mutta se ei tunnu niiin vaikealta, jos on päivisin seuraa.
Click to expand...



Just näin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Töllin Ruusa:
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja Töllin Ruusa:
Mutta hei, vaikka olisikin kavereita, ei se korvaa isää ja puolisoa.
Ei sen paremmin äidille kuin lapselle.

Saa siitä nyt edes olla surullinen, kun ei toista näe kuin öisin nukkuvana sängyssä.

Vai eikö saa? :o
Click to expand...
Saa toki, mutta se ei tunnu niiin vaikealta, jos on päivisin seuraa.
Click to expand...

Totta.
Click to expand...



Mukava että joku edes ymmärtää minkä miun pointti on. Mutta kun hehkutatte nuista ystävien hommaamisesta niin ensinäkin: Meillä ei naapurustossa ole äitejä vain vanhempaa ihmistä.... Ja toisekseen: Toisilla ei ehkä vain ole ja mennä juttelemaan uppo oudolle. Inhottava kun joidenkin pitää alkaa siitä kettuileen että "ei itse vauvaudu tekemään mitään"...Ja voipi olla että en koskaan ole tyytyväinen mieheni töihin tekipä hän mitä tahansa, ja tiedän että hän parhaansa tekee MEIDÄN kaikkien eteen mutta silti..jossain mättää. Ehkä se on se että olenkin huono äiti etten osaa ottaa vastuuta...ehkä joku muu.. emene ja tiedä.
 
hoidon olevan sinun vastuulla (niinhän se on jos mies töissä!), koet ettet saa vertaisseuraa (haloo-netistä sitä löytyy,jos ei muualta!), ...lohtuna voin sanoa...että vauvasi kasvaa ja kohta lähtee pesästä (ennen kuin huomaatkaan) ja sitten sulla aikaa pohtia elämää..
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa