Itsekäs mies -muuttuuko koskaan?!

[PipariSuu]

Äläkä ota näitä neuvoja syytöksinä, mutta hyvin usein toisen käyttäytymiseen löytyy sellainen konsti, jota voi niinkin pienellä jutulla kuin omalla käytöksellä muuttaa. Ja pakko teroittaa myös keskustelua, jotta molemmat tietää missä mennään ja mitä kukin haluaa yms.

Jotkut taas on mitä on, eikä muutu vaikka mitä tekisi. Mutta pääsääntöisesti yhteiseloon sekä toisen reagointiin vaikuttaa paljon oma käytös.

 

[ap]

No en kenenkään rinnalla opetellut Mutta olen huomattavasti enemmän ollut pienten lasten kanssa tekemisissä aiemmin -mies ei ollenkaan. Enkä tarkoita, etteikö voisi oppia tai että osaisin itse paremmin. Mutta totuus vaan on, että mies on töissä ja harrastuksissaan, niin väkisinkin minä tunnen vauvamme paremmin, kun hoidan sitä enemmän...

Varmaan, mutta ei siinä silti tarvitse kenenkään hyysätä vierellä ja "neuvoa" kokoajan. Siinähän jos jossain vain tulee epävarmaksi. Vaippaa ja kaikkea voi tehdä monella eritapaa ja lapsen reagointikin tulee varmaan isukille selväksi oman kantapään kautta.

Varmaan mies tietää perusasiat mitä ei ainakaan saa tehdä, mitkä voi olla vaarallisia lapselle. Mitään muuta ei tarvikaan.

Johan sitä tulee vaikeaksi eläminen, jos ajattelet lapsen ollessa vanhempikin, että et voi ees jättää lasta kellekään hoitoon, koska sää osaat ja tunnet lapsen parhaiten. Jos on normaalijärkinen ihminen ja ees nähnyt miten lasta hoidetaan, ei se ole niin vaikeaa tiedettä, etteikö sitä osaisi.

Once again. Minä en ole päällepäsmäri, kaikkitietävä, vierestä neuvoja tai mikään vastaava. Annan miehen vaihtaa vaipan (keston vielä!) ihan rauhassa tai hyssytellä vauvaa. Mielestäni vauva on vain kovin pieni vielä itkemään "turhaan".
Ja tässä ei siis alunperinkään ollut kysymys, että mun ois pakko päästä kotoa pois. Vaan, että toivoisin miehen olevan enemmän kotona ja minä saisin hengähtää suihkussa/lehden parissa tms.
Ja tuosta hoidosta, huoh Eiköhän 3-vuotias osaa kertoa tarpesitaan hiukan erilailla kuin puolivuotias. Sitä nyt on turha sotkea tähän.

 

[isoäiti mölykylästä]

kun se on ihmisen perusluonteena, niin ei muutu, ja varsinkaan kun on kyseessä mies

 

[PipariSuu]

Once again. Minä en ole päällepäsmäri, kaikkitietävä, vierestä neuvoja tai mikään vastaava. Annan miehen vaihtaa vaipan (keston vielä!) ihan rauhassa tai hyssytellä vauvaa. Mielestäni vauva on vain kovin pieni vielä itkemään "turhaan".
Ja tässä ei siis alunperinkään ollut kysymys, että mun ois pakko päästä kotoa pois. Vaan, että toivoisin miehen olevan enemmän kotona ja minä saisin hengähtää suihkussa/lehden parissa tms.
Ja tuosta hoidosta, huoh Eiköhän 3-vuotias osaa kertoa tarpesitaan hiukan erilailla kuin puolivuotias. Sitä nyt on turha sotkea tähän.

No mun pointti oli tuossa tekstissä se, että kun on muutamia kertoja tullut tilanteita, että olet todennut, ettei mies pärjää lapsen kanssa, kun se itkee ja nyt sitten voi "harjoitella" isyyttä sun läsnäollessa niin kaikki tuo tekee miehen hyvin epävarmaksi lapsen hoidossa. Miehelle on helpompaa antaa olla, antaa sun tehdä hommat, koska eihän hän nyt pärjää lapsen kanssa. Jos menisit nyt tunniksi pois ja mies joutuukin kantapäänkautta huomata, että hitsiläinen, lapsi sittenkin lopetti itkunsa ja sittenkin pärjää sen kanssa _ilman_ sua, niin voi tulla aivan toiset tuulet lapsenhoitoonkin. Tulee itseluottamusta, että hän voi olla ISI lapselle, korvaamattoman tärkeä ja osaava lapsenhoitaja. Nyt hän on vain sivusta seuraaja oppilas, kun sää olet se korvaamaton ja hän vain auttamassa _taaskin_ vain sua. Ei tuossa tarvi olla päällepäsmäri, kovaääninen kaulinakka, että noin asiat muotoutuu hiljalleen.

Monet laittavat hoitoon lapsen jo 9kk iästä, johon vertasin lastasi. Monet itkevät vielä 3 vuotiaanakin eroa, jos eivät ole ikinä äidistän erossa ollut. Joten varmaan ymmärrät pointin, ettei se itku lasta tapa, eikä jatku ikuisuuksia.

 

[clivia]

Jotenkin tästä jäi nyt sellanen maku että alkuperäinen ei halua omaa aikaa,ei mennä mihinkään mutta koska hän ei halua ei mieskään saa haluta poistua sieltä kotoa.
Pidemmän päälle tuosta tulee se ongelma kun pitäis sitten molempien nakittaa siellä neljän seinän sisällä ja unohtaa kaverit,harrastukset ja kaikki muu paitsi se vauva.
Se ei naiset kuulkaa toimi niin.

 

[ap]

Äläkä ota näitä neuvoja syytöksinä, mutta hyvin usein toisen käyttäytymiseen löytyy sellainen konsti, jota voi niinkin pienellä jutulla kuin omalla käytöksellä muuttaa. Ja pakko teroittaa myös keskustelua, jotta molemmat tietää missä mennään ja mitä kukin haluaa yms.

Jotkut taas on mitä on, eikä muutu vaikka mitä tekisi. Mutta pääsääntöisesti yhteiseloon sekä toisen reagointiin vaikuttaa paljon oma käytös.

Pakko kysyä, miten nämä neuvot kumpuaa sun omista kokemuksista? En ole myöskään missä kohdassa väittänyt olevani täydellinen, vaikka parhaani koitan tehdä. Toki parannettavaahan aina löytyy.

 

[PipariSuu]

Äläkä ota näitä neuvoja syytöksinä, mutta hyvin usein toisen käyttäytymiseen löytyy sellainen konsti, jota voi niinkin pienellä jutulla kuin omalla käytöksellä muuttaa. Ja pakko teroittaa myös keskustelua, jotta molemmat tietää missä mennään ja mitä kukin haluaa yms.

Jotkut taas on mitä on, eikä muutu vaikka mitä tekisi. Mutta pääsääntöisesti yhteiseloon sekä toisen reagointiin vaikuttaa paljon oma käytös.

Pakko kysyä, miten nämä neuvot kumpuaa sun omista kokemuksista? En ole myöskään missä kohdassa väittänyt olevani täydellinen, vaikka parhaani koitan tehdä. Toki parannettavaahan aina löytyy.

Ei kumpua omasta kokemuksista. Meillä ei ole ollut vastaavanlaisia ongelmia, joskin toi oman käytöksen muutoksen huomaa kyllä taatusti itsekukin, jos kokeilee jossain asiassa. Olen vaan seurannut monia vierestä, josta oikein huokuu noita asioita.

Eikä sitä tarvi olla täydellinen, mutta jos haluat apuja asiaan, niin monesti pystyt itse muuttamaan suht. pienillä jutuilla asioita. (Me palstalaiset taas ei voida antaa neuvoja usein sille miehelle vain vain sulle, joten siksi neuvot on usein sellaisia, mitä itse kysyjä voi tehdä/kokeilla) Ainakin kannattaa kokeilla jos ei muuta.

 

[ap]

Ok, tämä keskustelu menee taas tähän Kaksplus-tasoon
No, minä en lasta ole 9kk-iässä hoitoon laittamassa. Vaan se 3-v on lähempänä.
Clivia -ei ole kyse, että en haluaisi omaa kodin ulkopuolistakin aikaa. Ehkä minunkin pitäisi opetella siihen, että "itku vahvistaa keuhkoja, ei se lapsi kuole, siinäpä isäkin oppii"-asenteeseen mikä täällä näyttää taas jylläävän

 

[ap]

PipariSuu -ensimmäisessä viestissä tosiaan pyysin vinkkejä niiltä, joilla on omia kokemuksia. Jos oma miehesi on aina tehnyt oman osuutensa kotitöistä ja hoitanut vauvaakin täydellä innolla jne, niin tosi hyvä juttu. Mutta vähän vaikea tulla toista neuvomaan, jos ei edes tiedä minkälainen se tilanne tosiasiassa on.

 

[Kata-76]

Ok, tämä keskustelu menee taas tähän Kaksplus-tasoon
No, minä en lasta ole 9kk-iässä hoitoon laittamassa. Vaan se 3-v on lähempänä.
Clivia -ei ole kyse, että en haluaisi omaa kodin ulkopuolistakin aikaa. Ehkä minunkin pitäisi opetella siihen, että "itku vahvistaa keuhkoja, ei se lapsi kuole, siinäpä isäkin oppii"-asenteeseen mikä täällä näyttää taas jylläävän

Ongelma tuntuu olevan, että jos jotain neuvoja antaa, niin ap puolustautuu että meillä näin ei voi tehdä siksi ja siksi. Jos neuvoja pyytää, niin kannattaa niitä sitten ottaa vastaan ja ihan vaikka kokeillakin. Jos mitään ei tee (itse) niin mikään ei myöskään muutu. Kuten PipariSuu sanoi, me ei voida neuvoa sinun miestä vaan antaa neuvoja sinulle. (Katso muutama supernanny jakso niin huomaat, että se ongelma ei yleensä ole niissä riehuvissa lapsissa vaan aikuisissa. Eli siis että vaikka sinusta tuntuu että ongelma on miehessä, niin se voi ihan yhtä hyvin olla sinussa ja sen huomaaminen voi olla todella vaikeaa).

 

[Äitinä jo 11 vuotta.]

Clivia -ei ollut tarkoitus loukata! Mutta kovin meillä on silti erilaiset käsitykset tuosta, että miehen pitää saada töistä tultuaan vaan lepäillä rauhassa.

Luitko Clivian kommenttia ollenkaan? Siellähän luki, että ei ole oikein jos mies huinii kaiket illat ties missä, teidän pitäisi vuorotella, sinäkin tarvitset hengähdystaukoa yms!! Järkevää tekstiä siis. Myös se osio että kun mies astuu ovesta sisään niin heti ei saa olla valittamassa miten kamalan rankka päivä oli, työntää vauva syliin ja sanoa että sun hoitovuoro, miehen pitää antaa hetki hengähtää töistä tultuaan ja sitten hän voi astua remmiin.

 

[ap]

Vielä kerran kaikille kiitos vastauksista! Asioista SAA olla erimieltä. Minä poistun nyt tästä keskustelusta ja toivon, etten itse loukannut ketään tai kelleen jäänyt p*ska mieli.

 

[PipariSuu]

PipariSuu -ensimmäisessä viestissä tosiaan pyysin vinkkejä niiltä, joilla on omia kokemuksia. Jos oma miehesi on aina tehnyt oman osuutensa kotitöistä ja hoitanut vauvaakin täydellä innolla jne, niin tosi hyvä juttu. Mutta vähän vaikea tulla toista neuvomaan, jos ei edes tiedä minkälainen se tilanne tosiasiassa on.

Selvä. Unohda sitten kankkulan kaivoon noi neuvot ja pyydä vain niiltä, jotka on jo mässinyt tilanteen jotenkin ja ehkä jopa kamppailee edelleenkin samojen asioiden kanssa :xmas:

Itse olen toiminut noin miten neuvoinkin ja kaikki on toiminut hyvin Miksi pitäisi harjoitella kantapäänkautta asioita, jotta voisi sanoa mikä ainakin muualla toimii? Mitä todennäköisesti jos olisi kiepsahtanut kotihommat mun hommiksi, niin olisi mieskin taatusti jättänyt ne tekemättä. Ja tein kotihommat kyllä äitiyslomalla melkein kokonaan, mutta teroitin kokoajan miehelle, että teen ne nyt väliaikaisesti tässä kotona ollessani. Ne eivät kuulu yksinomaa mulle, eikä ole automaattisuus, että ne olisi mun hommia.

 

[ap]

Kylläpä tämä menee vaikeaksi. Siis, joo, annan miehen syödä, olla rauhassa koneella jne. Miksi kaikki kuvittelee, että meen ovelle vastaan ja heitän vauvan miehelle ennen kuin kengät saa pois jalasta?

 

[PipariSuu]

Kylläpä tämä menee vaikeaksi. Siis, joo, annan miehen syödä, olla rauhassa koneella jne. Miksi kaikki kuvittelee, että meen ovelle vastaan ja heitän vauvan miehelle ennen kuin kengät saa pois jalasta?

Kuka niin luulee?

Etkö erota esimerkkejä toisista?

 

[PipariSuu]

Hmm.. Kysytäänpä näin, että mitä neuvoja sää haluaisit?

On ehdotettu keinoja, miten voisit itse muutaa käytöstä ja siten saada ehkä mies tajuamaan asioiden pointin. On kehoitettu keskustelemaan ja saada mies ymmärtämään sun kannan ja kodinhoitovastuun. On neuvottu, että voit jättää lasta miehelle ja lähte itse, ei se lapsi siihen kuole.

Millaisia neuvoja oletat saavasi? Että sanotaan, että miehen pitää tehdä näin ja näin...? MItä se auttaa sua, jos joku sanoo, miten miehen pitäisi tehdä? EIhän se teidän tilannetta muuta, että joku kaksplussalta sanoo, että miehen vaan pitää tehdä näin ellei joku tee sen tilanteen eteen jotain.

 

[vieras]

Kylläpä tämä menee vaikeaksi. Siis, joo, annan miehen syödä, olla rauhassa koneella jne. Miksi kaikki kuvittelee, että meen ovelle vastaan ja heitän vauvan miehelle ennen kuin kengät saa pois jalasta?

Heh. Mä kyllä tein usein lapsen vauva-aikaan noin.

Mutta ap: mikset voi kokeilla palstalta saamiasi neuvoja. Jätä mies ja vauva selviämään kaksistaan. Ensin vaikka vain vartiksi. Sitten puoleksi tunniksi. Älä tee selviämisestä tai selviämättömyydestä numeroa. Ajattele, mikä voimaannuttava tunne miehellesi tulee siitä ekasta kerrasta, kun hän saa vauvan tyyntymään. Tunne, että hänkin on vauvalle tärkeä ihminen. Anna aikaa hänen isyydelleen. Vauvat ovat erilaisia, totta. Mutta niin ovat äidit ja isätkin.

 

[Jaska-]

Ensinnäkin se joka käy töissä _tarvitsee_ oli sitten mies tai nainen jonkin verran aikaa asettuakseen takaisin kotiin, oli lasta tai ei.

Tämän huomasin itsestäni vaikka asuin yksin.Jos esimerkiksi oli tulossa joku välittömästi käymään /sähläämään/pyytämään jonnekkin/tekemään jotain, niin meni hermot kireälle.

Piparsuu on varmaan osittain oikeassa siinä että se joka käy töissä on yhtä velvollinen tekemään puolet kotitöistä eikä vain auttamaan. Mutta riippuu työnlaadusta mitä toinen tekee. Konttorissa istuminen on eriasia kuin olla telakkahitsarina.
Pidetään siis realiteeteista kiinni eikä sorruta feminismipropagandaan ihan suinpäin.

Totta on myös se että miehet kiinnostuvat lapsista enemmän kuin ne ovat vanhempia.
Näin on ollut ´aina´, evoluutio historia tekee sen selväksi tyhmemmällekkin.
Tämä _jäänne_ on vielä olemassa, onko se kasvatuksellista kuten kaikki sosiaalitieteiden edustajat haluavat ajatella (Heillähän on Bio kielto olemassa ilmeisesti?) Vaiko biologista/geneettistä, vaiko kumpaakin.

Siinä vaiheessa kun lapsi _pystyy_tekemään jotain niin keskimääräisesti, afaik, mies ottaa enemmän vastuuta. Miehet ovat ilmaisseet tunteitaan toisilleenkin useimmiten yhdessä tekemisen kautta.
Harmi että feministipropagandan ja tasa-arvon nimissä on maalattu tuostakin asiasta jotakin sovinistista ja naisia diskriminoivaa/alistavaa.

Turha siitä on vääntää mitään irvikuvaa tyyliin "ai sitten kun mies haluaa ottaa vastuuta niin ottaa, muuten ei " Tosin voi kai sen asian niinkin ajatella jos _välttämättä_ haluaa.

 

[PipariSuu]

Ensinnäkin se joka käy töissä _tarvitsee_ oli sitten mies tai nainen jonkin verran aikaa asettuakseen takaisin kotiin, oli lasta tai ei.

Tämän huomasin itsestäni vaikka asuin yksin.Jos esimerkiksi oli tulossa joku välittömästi käymään /sähläämään/pyytämään jonnekkin/tekemään jotain, niin meni hermot kireälle.

Piparsuu on varmaan osittain oikeassa siinä että se joka käy töissä on yhtä velvollinen tekemään puolet kotitöistä eikä vain auttamaan. Mutta riippuu työnlaadusta mitä toinen tekee. Konttorissa istuminen on eriasia kuin olla telakkahitsarina.
Pidetään siis realiteeteista kiinni eikä sorruta feminismipropagandaan ihan suinpäin.

Totta on myös se että miehet kiinnostuvat lapsista enemmän kuin ne ovat vanhempia.
Näin on ollut ´aina´, evoluutio historia tekee sen selväksi tyhmemmällekkin.
Tämä _jäänne_ on vielä olemassa, onko se kasvatuksellista kuten kaikki sosiaalitieteiden edustajat haluavat ajatella (Heillähän on Bio kielto olemassa ilmeisesti?) Vaiko biologista/geneettistä, vaiko kumpaakin.

Siinä vaiheessa kun lapsi _pystyy_tekemään jotain niin keskimääräisesti, afaik, mies ottaa enemmän vastuuta. Miehet ovat ilmaisseet tunteitaan toisilleenkin useimmiten yhdessä tekemisen kautta.
Harmi että feministipropagandan ja tasa-arvon nimissä on maalattu tuostakin asiasta jotakin sovinistista ja naisia diskriminoivaa/alistavaa.

Turha siitä on vääntää mitään irvikuvaa tyyliin "ai sitten kun mies haluaa ottaa vastuuta niin ottaa, muuten ei " Tosin voi kai sen asian niinkin ajatella jos _välttämättä_ haluaa.

On monia naisiakin, jotka saavat vasta äitiydentunteensa kun lapsi on vanhempi, MUTTA se ei poista sitä tosiseikkaa, että vastuu tulee nähdä siitäkin huolimatta sitäkin ennen. Ennen mies myös toi perheelle rahan ja nainen sai olla kotona myöskin vaikka lapsia ei olisikaan. Tällöin oli ymmärrettävää, että nainen teki kotona sen työnsä. Nyt kun miehet ovat alkaneet olemaan monesti itsekkäitä, vaatien hyväkoulutettua naista kuin myös käymään töissä, mutta myös pitäen visusti oman rahanpussinsa itsellään, on aivan lookista, ettei naisella ole mitään erityisvelvollisuuksia kotiin nähden kuin miehelläkään.

En myöskään ymmärrä sitä, että jos toinen tekee raskasta työtä, niin se jotenkin pienentäisi sen vastuuta kotihommista.. Joutuisihan se yksinasuessaankin vastaamaan edelleenkin kaikesta omasta jätöksistään, eikä silloinkaan ole kenenkään passattavana. En siis näe yhteyttä siihen, ettei saisi edes omia jälkiään siivottua = omaa osuutaan vaan yhtäkkiä parisuhteessa olettaakin, että raskas työ= saa lekotella enemmän kotona sitten.

Toi oma aika on tärkeää melkein kaikille. Ei se ole mikään töissäolijan yksinoikeus siihen vaan perheenä huolehditaan sekä omat kuin myös toisen tarpeet. Jos itse vaatii omaa aikaa, pitäisi olla myös kykeneväinen antamaan sitä myös toiselle. Jos ei sitä ole halukas suomaan toiselle, ei voi vaatia sitä myöskään itselle.

*lisäys* Mutta ymmärrettäväähän se on, jos se ei-niin-väsynyt puoliso tekee kotihommia enemmän kuin se väsyneenpi, jotta molemmilla on hyvä olla. Mutta se tekee hieman raskaampaa työtä ei välttämättä viestitä siitä, että hän olisi se väsyneempi puoliso.

 

[hmm]

Meillä mies tehnyt tuota 10v..nyt olen ihan varma, ettei muutu!!! Minä luovutan!!!

 

[Rytkäätys]

Joo, ja kun Jaska vertasi telakkahitsarin työtä ja toimisto työtä toisiinsa niin että hitsari on tietenkin väsyneempi töiden jälkeen....
Mut mä kyllä uskon että molemmat ovat yhtä väsyttäviä, tosin eri tavalla. Eli ei sen taloushallinnon laskijan ole yhtään sen helpompaa jatkaa töiden jälkeen kotihommia kotona kuin sen hitsarinkaan...

 

[AnniHelena71harmaana]

Mites ap:n viikonloput menee (anteeksi jos olet jo jossain selittänyt, luin ketjun nopeasti)?

Mulla ei ole omakohtaista kokemusta mutta kaverilla on- sen miestä ei kiinnosta mikään muu kuin omat jutut. Tekee kyllä pitkää päivää johtavassa asemassa mutta kun on vapaa-aikaa viikonloppuisin, ei silloinkaan halua viettää aikaa lasten ja vaimon kanssa vaan mielummin menee omia menojaan. Lomallakin halusi yksin reissuun mutta vaimo ei suostunut. Heillä vaimo väläytellyt meille kavereille ainakin eron mahdollisuutta vaikka välillä miettiikin että jospa mies kuitenkin muuttuu kun lapset vähän kasvavat (lapset nyt3,5v ja 1,5v). Mä en henk.koht.muutokseen usko koska kyse on siitä ettei mies vain ole kiinnostunut perhe-elämästä ja lapsistaan. Kaverinikaan ei vieläkään voi jättää lapsia miehen hoidettavaksi koska mies ei vain 'pärjää' tai siis toisin sanoen ei viitsi Kerran oli jättänyt ja kun kaveri tuli kotiin lapset itkivät nälkäänsä märissä vaipoissa ja mies luki Hesaria ja joi kahvia

 

["Piipuli"]

Mun mies on aivan samanlainen ku sun. Se ei huomioi mua ollenkaan ja ei jaksa leikkiä 1v. Poikansa kanssa oikeastaan yhtään. Mä vien lapsen hoitoon menen töihin haen lapsen ja olen sen kans koko loppu päivän. Mies tekee 3vuoro työtä,siinä vähän ymmärtää et ei jaksa mut vapaa päivinä hän ei osallistu. Nii kauan ku ollaan oltu yhes ja asuttu saman katon alla nii mä olen tehny kaikki kooti työt hän ei ole kertaakaa osallistu niihin. Välillä on sellanen olo et en enää jaksa sitä. Meilä on ongelma myös sen asia kanssa. Suuttuu jos en anna heti, ei aina jaksa. Ei ainakaan sit jos hoitaa kaikki muut asiat yksin kun toinen vaan nukkuu. Välil tekis mieli mennä mettää ja huutaa nii kovi ku pystyy.