Itsekäs mies -muuttuuko koskaan?!

[ap]

Miehet usein kasvaa sen vauvan myötä vastuuseen ja lapsia alkaa kiinnostaa siinä vaiheessa kun se on isompi,se osaa jo puhua ja touhuta ja siitä on seuraa.
Miehet ajattelee niin erilailla kun naiset.
Kärsivällisyyttä.

Tuota minä en juuri käsitä! Että miehelle pitää antaa aikaa ja sitä voi lapsen kanssa olo alkaa kiinnostamaan silloin, kun sille itselleen sopii. :S

 

[PipariSuu]

Mun poika on 21 ja tuore isä,vauva 7kk.Miniän alku saman ikäinen,siinä saa moneen kertaan vielä lyödä päitä yhteen ja kantapäitä vastakkain kun opetellaan aikuisuutta samalla kun perhe-elämää,opiskellaan ja hoidetaan vauvaa.Molemmat haluu mennä ja kumpikin on sitä mieltä ettei toinen ymmärrä eikä jousta ja on itsekäs.
Miehet usein kasvaa sen vauvan myötä vastuuseen ja lapsia alkaa kiinnostaa siinä vaiheessa kun se on isompi,se osaa jo puhua ja touhuta ja siitä on seuraa.
Miehet ajattelee niin erilailla kun naiset.
Kärsivällisyyttä.

Ettäkö ajattelet, että mies vaan voi olla täysin ilman vastuuta lapsesta, kunnes oma mielenkiinto herää siihen lapseen?

Kyllä minusta vastuu tulee juuri silloin, kun lapsi syntyy halusi sitä tai ei.

 

[ap]

Jo silloin kun toinen käskee tekemään jotain ja toinen ehkä lupaa, ehkä jättää tekemättä, ehkä tekee kovien kiitoksian kanssa, niin ollaan menty pieleen _tasa-arvoisessa_ parisuhteessa/kodinhoidossa. Se hoitaminen ja siivoaminen pitäisi lähteä mieheltäkin, muuten tulee helposti äiti-kakara rooli, jolloin mies sanoutuu kaikesta oikeasta vastuusta, koska tietää, että jos ei tee, niin sää vaan sen sitten teet. Aivan kuten lapsi oman huoneen siivoamisessa ennen vieraidentuloa...

Tiedän tämän kyllä jo. En muuten ikinä käske, pyydän vain.

 

[PipariSuu]

Jo silloin kun toinen käskee tekemään jotain ja toinen ehkä lupaa, ehkä jättää tekemättä, ehkä tekee kovien kiitoksian kanssa, niin ollaan menty pieleen _tasa-arvoisessa_ parisuhteessa/kodinhoidossa. Se hoitaminen ja siivoaminen pitäisi lähteä mieheltäkin, muuten tulee helposti äiti-kakara rooli, jolloin mies sanoutuu kaikesta oikeasta vastuusta, koska tietää, että jos ei tee, niin sää vaan sen sitten teet. Aivan kuten lapsi oman huoneen siivoamisessa ennen vieraidentuloa...

Tiedän tämän kyllä jo. En muuten ikinä käske, pyydän vain.

Njuu. Älä alakaan käskeen vaan nosta keskustelulla kissa pöydälle kodinvastuista.

 

[clivia]

Mun poika on 21 ja tuore isä,vauva 7kk.Miniän alku saman ikäinen,siinä saa moneen kertaan vielä lyödä päitä yhteen ja kantapäitä vastakkain kun opetellaan aikuisuutta samalla kun perhe-elämää,opiskellaan ja hoidetaan vauvaa.Molemmat haluu mennä ja kumpikin on sitä mieltä ettei toinen ymmärrä eikä jousta ja on itsekäs.
Miehet usein kasvaa sen vauvan myötä vastuuseen ja lapsia alkaa kiinnostaa siinä vaiheessa kun se on isompi,se osaa jo puhua ja touhuta ja siitä on seuraa.
Miehet ajattelee niin erilailla kun naiset.
Kärsivällisyyttä.

Ettäkö ajattelet, että mies vaan voi olla täysin ilman vastuuta lapsesta, kunnes oma mielenkiinto herää siihen lapseen?

Kyllä minusta vastuu tulee juuri silloin, kun lapsi syntyy halusi sitä tai ei.

Ei,vaan mä olen tässä elämäni aikana nähnyt niin paljon isiä ja ihan todennut sen käytännössä että miehet kiinnostuu oikeesti lapsesta enemmän silloin kun sen voi viedä lintsille,autoremppaan,kalaan,pelaan jalkapalloa.
Ei se tietenkään tarkoita sitä etteikö mies tuntisi vastuuta aikaisemmin tai haluaisi olla mukana vauvanhoidossa.
Meitä ihmisiä kun on niin erilaisia,tiedän montakin äiti-ihmistä jotka on sanoneet että vauva-aika oli kamalaa,tylsää ja rasittavaa ja vauvasta ei ollut kun työtä.
Mä taas itse henkilökohtaisesti nautin siitä vauva-ajasta kaikkein eniten.
Ensimmäisen lapsen syntymä on aina iso muutos,nainen kasvaa siihen paljolti jo silloin kun on raskaana.Se on pitkä aika ja siinä ajassa ehtii sopeutumaan ajatukseen tulevasta elämänmuutoksesta.
Miehelle se totuus pamahtaa vasta siinä vaiheessa kun nyytti lyödään syliin.
Ehkä joku tajuaa mun pointin tästä.

 

[ap]

Kiitos kaikille kommentoineille! Meillä jatketaan harjoituksia ja katsotaan miten tilanne kehittyy

 

[PipariSuu]

Ei,vaan mä olen tässä elämäni aikana nähnyt niin paljon isiä ja ihan todennut sen käytännössä että miehet kiinnostuu oikeesti lapsesta enemmän silloin kun sen voi viedä lintsille,autoremppaan,kalaan,pelaan jalkapalloa.
Ei se tietenkään tarkoita sitä etteikö mies tuntisi vastuuta aikaisemmin tai haluaisi olla mukana vauvanhoidossa.
Meitä ihmisiä kun on niin erilaisia,tiedän montakin äiti-ihmistä jotka on sanoneet että vauva-aika oli kamalaa,tylsää ja rasittavaa ja vauvasta ei ollut kun työtä.
Mä taas itse henkilökohtaisesti nautin siitä vauva-ajasta kaikkein eniten.
Ensimmäisen lapsen syntymä on aina iso muutos,nainen kasvaa siihen paljolti jo silloin kun on raskaana.Se on pitkä aika ja siinä ajassa ehtii sopeutumaan ajatukseen tulevasta elämänmuutoksesta.
Miehelle se totuus pamahtaa vasta siinä vaiheessa kun nyytti lyödään syliin.
Ehkä joku tajuaa mun pointin tästä.

Mää luulen ymmärtäväni pointin, mutta oikeastiko ajattelet, että lasta hoidetaan vain silloin kun itse haluaa niin tehdä?

Eli on ihan jees miehen mennä kalaan ja ties minne ja sitten kun oma kiinnostus lasta kohtaan tulee, niin sitten vasta näyttääkin, että sitä vastuuta on? Vai mikä multa meni nyt ohi...?

 

[PipariSuu]

Mä taas itse henkilökohtaisesti nautin siitä vauva-ajasta kaikkein eniten.
Ensimmäisen lapsen syntymä on aina iso muutos,nainen kasvaa siihen paljolti jo silloin kun on raskaana.Se on pitkä aika ja siinä ajassa ehtii sopeutumaan ajatukseen tulevasta elämänmuutoksesta.
Miehelle se totuus pamahtaa vasta siinä vaiheessa kun nyytti lyödään syliin.
Ehkä joku tajuaa mun pointin tästä.

Jos mies on myös ahkerasti raskaudenaikana vaimonsa kanssa. Mahdollisesti tunnustelee potkuja, keskustelee asioista, menee neuvoloihin vaimonsa mukana, niin kyllä siihen muutokseen pääsee mieskin etukäteen käsiksi.

Mutta jos raskaus on vain naisen juttu, eikä kosketa mitenkään miestä muuten kuin katselemalla pahoivoivaa naista, niin enpä ihmettele, että on vähän "shokissa" kun se vauva sitten tuleekin kotiin.

 

[-Jonttu-]

AARGH! Älä nainen kitise! Iske se lapsi sen miehen kouraan kun tulee töistä, ja lähde jonnekin harrastamaan!. Tuollaisia niistä miehistä tulee, kun itse päästätte ne muuttumaan tuollaisiksi.
Jos mies saa aina mennä ja tulla miten tahtoo, ei kai se vastaisuudessakaan muuta oleta.

 

[ap]

Mun on ihan pakko vielä sittenkin kommentoida.
Clivia -mun vauva tai sen hoito ei ole mulle kamalaa,rasittavaa tms. Haluan sanoa, että miehen ruokkiminen ja jälkien siivoaminen minua tässä väsyttää. (Joo, teen samalla ruokaa itelleni ja kyllä minäkin "sotken", mutta ehkä joku tajuaa tämänkin pointin.)

 

[pojat 7 ja 10v]

Meillä oli näin kun sulla, ensimmäisen kanssa. Pistän todellakin suurimman osan asioista MUN omaan piikkiin! Kävin ensimmäisen kerran kampaajalla kun poika oli 5kk ja silloin jätin lapsen ENSIMMÄISTÄ kertaa isänsä kanssa! En tiedä mistä johtu mutta olin tietämättäni vaan "ominut" lapsen ja vaik ukko sano että mene, en kuitenkaan mennyt.
Kun toinen synty, lähdin heti liikkeelle ja jätinkin molemmat pojat isänsä kanssa ja kaikki ovat hengissä;-D
Joten mieti vielä, että josko ottaisit jonkun oman jutun ja oikeasti jättäisit lapsen isän vastuulle. Siinä lapsen mukana se isäkin kasvaa isyyteen, kunhan me äidit annetaan niille siihen mahdollisuus.

 

[PipariSuu]

Mun on ihan pakko vielä sittenkin kommentoida.
Clivia -mun vauva tai sen hoito ei ole mulle kamalaa,rasittavaa tms. Haluan sanoa, että miehen ruokkiminen ja jälkien siivoaminen minua tässä väsyttää. (Joo, teen samalla ruokaa itelleni ja kyllä minäkin "sotken", mutta ehkä joku tajuaa tämänkin pointin.)

Jätä mies ruokkimatta äläkä siivoa jälkiä ja nimenomaa KESKUSTELE asioista.

Oikeasti ei ole mikään sun velvollisuus tehdä miehen nokan eteen ruokia. Olet äitiyslomalla LAPSEN takia, et miehen kodinhoitajan takia.

 

[ap]

AARGH! Älä nainen kitise! Iske se lapsi sen miehen kouraan kun tulee töistä, ja lähde jonnekin harrastamaan!. Tuollaisia niistä miehistä tulee, kun itse päästätte ne muuttumaan tuollaisiksi.
Jos mies saa aina mennä ja tulla miten tahtoo, ei kai se vastaisuudessakaan muuta oleta.

Menikö sulta ensimmäisessä viestissä ohi se, että mies ei vauvan kanssa 15min pitempään pärjää. Ja minä en tahallaan halua vauvaani itkettää. Enkä tosiaan ota syyllisyyttä miehen teoista

 

[PipariSuu]

Tästä on puhuttu ja puhuttu ja puhuttu. Silti tuntuu, että mies ei vaan tajua. Sanoo vaan, että "Minä haluan harrastaa." Sanoo, että saan minäkin lähteä omiin harrastuksiin, mutta tosiasiassa ei vauvan kanssa 15min kauempaa pärjää. On nähty.
Nyt siis kaipaisin vinkkejä/neuvoja omien kokemusten pohjalta!

Perusteleppa muuten miksei pärjää?

 

[ap]

Meillä oli näin kun sulla, ensimmäisen kanssa. Pistän todellakin suurimman osan asioista MUN omaan piikkiin! Kävin ensimmäisen kerran kampaajalla kun poika oli 5kk ja silloin jätin lapsen ENSIMMÄISTÄ kertaa isänsä kanssa! En tiedä mistä johtu mutta olin tietämättäni vaan "ominut" lapsen ja vaik ukko sano että mene, en kuitenkaan mennyt.
Kun toinen synty, lähdin heti liikkeelle ja jätinkin molemmat pojat isänsä kanssa ja kaikki ovat hengissä;-D
Joten mieti vielä, että josko ottaisit jonkun oman jutun ja oikeasti jättäisit lapsen isän vastuulle. Siinä lapsen mukana se isäkin kasvaa isyyteen, kunhan me äidit annetaan niille siihen mahdollisuus.

Haluaisin vaan, että mies vois opetella sitä isyyttään enemmän silloinkin, kun minä oon kotona. Että olisin kuitenkin lähellä, jos jotain tulee.

 

[PipariSuu]

Meillä oli näin kun sulla, ensimmäisen kanssa. Pistän todellakin suurimman osan asioista MUN omaan piikkiin! Kävin ensimmäisen kerran kampaajalla kun poika oli 5kk ja silloin jätin lapsen ENSIMMÄISTÄ kertaa isänsä kanssa! En tiedä mistä johtu mutta olin tietämättäni vaan "ominut" lapsen ja vaik ukko sano että mene, en kuitenkaan mennyt.
Kun toinen synty, lähdin heti liikkeelle ja jätinkin molemmat pojat isänsä kanssa ja kaikki ovat hengissä;-D
Joten mieti vielä, että josko ottaisit jonkun oman jutun ja oikeasti jättäisit lapsen isän vastuulle. Siinä lapsen mukana se isäkin kasvaa isyyteen, kunhan me äidit annetaan niille siihen mahdollisuus.

Haluaisin vaan, että mies vois opetella sitä isyyttään enemmän silloinkin, kun minä oon kotona. Että olisin kuitenkin lähellä, jos jotain tulee.

Tuossakin huikuu se, että lapsi ja lapsen hoito on niinku sun juttus, sää tiedät miten kaikki hommat menee ja mies vaan auttaa tai opettelee sun rinnalla... Opettelitko sää jotenkin äitiyttä jonkun vierellä...?

 

[ap]

Tästä on puhuttu ja puhuttu ja puhuttu. Silti tuntuu, että mies ei vaan tajua. Sanoo vaan, että "Minä haluan harrastaa." Sanoo, että saan minäkin lähteä omiin harrastuksiin, mutta tosiasiassa ei vauvan kanssa 15min kauempaa pärjää. On nähty.
Nyt siis kaipaisin vinkkejä/neuvoja omien kokemusten pohjalta!

Perusteleppa muuten miksei pärjää?

Hyvin yksinkertaista Vauva ei juo tuttipullosta mitään. Voihan sille antaa jo sosetta, jos tulee nälkä. Vaipan mies osaa myös vaihtaa ja osaa leikittääkin. MUTTA, vauva vaan alkaa jossain vaiheessa itkemään ihan varmasti (on tosiaan nähty) ja itkee niin kauan, että minä tule kotiin. Rauhoittuu, kun pääsee minun syliin. Äidit on erilaisia, perheet on erilaisia, vauvat on erilaisia ja tämän on meidän osa siitä.

 

[PipariSuu]

Tästä on puhuttu ja puhuttu ja puhuttu. Silti tuntuu, että mies ei vaan tajua. Sanoo vaan, että "Minä haluan harrastaa." Sanoo, että saan minäkin lähteä omiin harrastuksiin, mutta tosiasiassa ei vauvan kanssa 15min kauempaa pärjää. On nähty.
Nyt siis kaipaisin vinkkejä/neuvoja omien kokemusten pohjalta!

Perusteleppa muuten miksei pärjää?

Hyvin yksinkertaista Vauva ei juo tuttipullosta mitään. Voihan sille antaa jo sosetta, jos tulee nälkä. Vaipan mies osaa myös vaihtaa ja osaa leikittääkin. MUTTA, vauva vaan alkaa jossain vaiheessa itkemään ihan varmasti (on tosiaan nähty) ja itkee niin kauan, että minä tule kotiin. Rauhoittuu, kun pääsee minun syliin. Äidit on erilaisia, perheet on erilaisia, vauvat on erilaisia ja tämän on meidän osa siitä.

No sun pitää syöttää lapsi etukäteen. Jos olet esim. puolituntia pois, niin ei pitäisi olla maailmanloppu, jos lapsi ei saa sillä välillä ruokaa.

Lapsen itkulle ei välttämättä voi kukaan mitään, jos on esim. eroitkua.

 

[ap]

Meillä oli näin kun sulla, ensimmäisen kanssa. Pistän todellakin suurimman osan asioista MUN omaan piikkiin! Kävin ensimmäisen kerran kampaajalla kun poika oli 5kk ja silloin jätin lapsen ENSIMMÄISTÄ kertaa isänsä kanssa! En tiedä mistä johtu mutta olin tietämättäni vaan "ominut" lapsen ja vaik ukko sano että mene, en kuitenkaan mennyt.
Kun toinen synty, lähdin heti liikkeelle ja jätinkin molemmat pojat isänsä kanssa ja kaikki ovat hengissä;-D
Joten mieti vielä, että josko ottaisit jonkun oman jutun ja oikeasti jättäisit lapsen isän vastuulle. Siinä lapsen mukana se isäkin kasvaa isyyteen, kunhan me äidit annetaan niille siihen mahdollisuus.

Haluaisin vaan, että mies vois opetella sitä isyyttään enemmän silloinkin, kun minä oon kotona. Että olisin kuitenkin lähellä, jos jotain tulee.

Tuossakin huikuu se, että lapsi ja lapsen hoito on niinku sun juttus, sää tiedät miten kaikki hommat menee ja mies vaan auttaa tai opettelee sun rinnalla... Opettelitko sää jotenkin äitiyttä jonkun vierellä...?

No en kenenkään rinnalla opetellut Mutta olen huomattavasti enemmän ollut pienten lasten kanssa tekemisissä aiemmin -mies ei ollenkaan. Enkä tarkoita, etteikö voisi oppia tai että osaisin itse paremmin. Mutta totuus vaan on, että mies on töissä ja harrastuksissaan, niin väkisinkin minä tunnen vauvamme paremmin, kun hoidan sitä enemmän...

 

[pojat 7 ja 10v]

Tästä on puhuttu ja puhuttu ja puhuttu. Silti tuntuu, että mies ei vaan tajua. Sanoo vaan, että "Minä haluan harrastaa." Sanoo, että saan minäkin lähteä omiin harrastuksiin, mutta tosiasiassa ei vauvan kanssa 15min kauempaa pärjää. On nähty.
Nyt siis kaipaisin vinkkejä/neuvoja omien kokemusten pohjalta!

Perusteleppa muuten miksei pärjää?

Hyvin yksinkertaista Vauva ei juo tuttipullosta mitään. Voihan sille antaa jo sosetta, jos tulee nälkä. Vaipan mies osaa myös vaihtaa ja osaa leikittääkin. MUTTA, vauva vaan alkaa jossain vaiheessa itkemään ihan varmasti (on tosiaan nähty) ja itkee niin kauan, että minä tule kotiin. Rauhoittuu, kun pääsee minun syliin. Äidit on erilaisia, perheet on erilaisia, vauvat on erilaisia ja tämän on meidän osa siitä.

Mutta... Ihan oikeasti, jos sen isän täytyy pärjätä, niin se pärjää! Anna sille oikeasti se mahdollisuus! Kyllähän se syö miestä, jos lapsi itkee ja heti on äiti ottamassa että "et sää pärjää". Jätä sitä lasta isän kanssa ja mee vaikka lenkille, että he voivat olla OIKEASTI kahdestaan.
Kyl kuulostat ihan multa silloin 10vuotta sitten, valitettavasti, sillä teet karhunpalveluksen niin isälle, itselles kun lapsellekin!
Ei se lapsi kuole jos vähän itkee ja kyllä se isäkin oppii vastaamaan ja ymmärtämään mitä lapsi haluaa.

 

[ap]

Tästä on puhuttu ja puhuttu ja puhuttu. Silti tuntuu, että mies ei vaan tajua. Sanoo vaan, että "Minä haluan harrastaa." Sanoo, että saan minäkin lähteä omiin harrastuksiin, mutta tosiasiassa ei vauvan kanssa 15min kauempaa pärjää. On nähty.
Nyt siis kaipaisin vinkkejä/neuvoja omien kokemusten pohjalta!

Perusteleppa muuten miksei pärjää?

Hyvin yksinkertaista Vauva ei juo tuttipullosta mitään. Voihan sille antaa jo sosetta, jos tulee nälkä. Vaipan mies osaa myös vaihtaa ja osaa leikittääkin. MUTTA, vauva vaan alkaa jossain vaiheessa itkemään ihan varmasti (on tosiaan nähty) ja itkee niin kauan, että minä tule kotiin. Rauhoittuu, kun pääsee minun syliin. Äidit on erilaisia, perheet on erilaisia, vauvat on erilaisia ja tämän on meidän osa siitä.

No sun pitää syöttää lapsi etukäteen. Jos olet esim. puolituntia pois, niin ei pitäisi olla maailmanloppu, jos lapsi ei saa sillä välillä ruokaa.

Lapsen itkulle ei välttämättä voi kukaan mitään, jos on esim. eroitkua.

On kyllä syötetty, en minä nyt ihan tollo ole Niin ja itse annoit ehkä tuossa vastauksen omaan kysymykseesi, miksei pärjää... -> "Lapsen itkulle ei välttämättä voi kukaan mitään, jos on esim. eroitkua."

 

[PipariSuu]

No en kenenkään rinnalla opetellut Mutta olen huomattavasti enemmän ollut pienten lasten kanssa tekemisissä aiemmin -mies ei ollenkaan. Enkä tarkoita, etteikö voisi oppia tai että osaisin itse paremmin. Mutta totuus vaan on, että mies on töissä ja harrastuksissaan, niin väkisinkin minä tunnen vauvamme paremmin, kun hoidan sitä enemmän...

Varmaan, mutta ei siinä silti tarvitse kenenkään hyysätä vierellä ja "neuvoa" kokoajan. Siinähän jos jossain vain tulee epävarmaksi. Vaippaa ja kaikkea voi tehdä monella eritapaa ja lapsen reagointikin tulee varmaan isukille selväksi oman kantapään kautta.

Varmaan mies tietää perusasiat mitä ei ainakaan saa tehdä, mitkä voi olla vaarallisia lapselle. Mitään muuta ei tarvikaan.

Johan sitä tulee vaikeaksi eläminen, jos ajattelet lapsen ollessa vanhempikin, että et voi ees jättää lasta kellekään hoitoon, koska sää osaat ja tunnet lapsen parhaiten. Jos on normaalijärkinen ihminen ja ees nähnyt miten lasta hoidetaan, ei se ole niin vaikeaa tiedettä, etteikö sitä osaisi.

 

[pojat 7 ja 10v]

Niin ja näin jälkeenpäin ajatellen se itsekäs osapuoli olinkin MINÄ :-/

 

[PipariSuu]

On kyllä syötetty, en minä nyt ihan tollo ole Niin ja itse annoit ehkä tuossa vastauksen omaan kysymykseesi, miksei pärjää... -> "Lapsen itkulle ei välttämättä voi kukaan mitään, jos on esim. eroitkua."

No ei se itku ole syy, miksei sitä lasta voi pitää isällään.

Monet lapset jäävät itkemään hoitoonkin ja saattavat itkeä useita minuutteja. Rauhoittuvat kyllä ajan myötä, eikä tosiaankaan itkisi 6h putkeen.

Eli anna aikaa. Jos lapsi itkee, anna itkeä. Kyllä se lapsi siihen rauhoittuu jossain vaiheessa.

 

[Rytkäätys]

Olen sitä mieltä että jos on mahdollista, kotona oleva hoitaa kotityöt päivän aikana. Mutta paskapuhetta tuo että juuri se työssä käyvä tarvitsee sen hengähdystauon. Ihan samalla tavalla sitä happea tarvitsee se kotona olevakin.
Kun minä olin äitiyslomalla, niin kyllä mies kävi harrastuksissa jne, mutta perusoletus nyt todellakin oli, että hän hoiti myös lasta iltaisin, missä muussa välissä se isä-lapsi-suhde olisi muotoutunut? Ja vastaavasti minä pääsin lenkille tms.
Sitten minä lähdin töihin ja mies jäi kotiin ja voin rehellisesti sanoa että minulta jäi harrastukset ja omat menot minimiin! En olisi raaskinut lähteä vaikka salille kun ensin olin päivät erossa lapsesta. Ja mies kun oli päivän ollut tytön kanssa, niin mielellään hän sitten iltaisin liukeni omiin hommiinsa. Ja soin sen toki hänelle.... Olisin minäkin päässyt mutta en oikein halunnut.
Nyt on sitten se tilanne että olemme molemmat töissä ja tyttö hoidossa päivät. Olemme nyt siis samalla viivalla miehen kanssa. Molemmat hoidamme kotitöitä ja lasta. Mutta minä ehkä hieman enemmän. Mies kun käy metsällä jne. Eli miehelle on helpompaa se lähteminen töiden jälkeen, minä olen taas siinä tilanteessa ettei omille harrastuksille ole aikaa kun haluan olla kaiken vapaa-ajan lapsen kanssa.