Silloin lapsi menisi adoptoitavaksi. Sekin on tietenkin miljoona kertaa parempi asia kuin lapsen surmaaminen.
Lopputulos on siis kuitenkin se, että mies voisi vaikka kiusatakseen pakottaa naisen synnyttämään.
Katso alla oleva video nähdäksesi, kuinka asennat sivustomme verkkosovellukseksi kotinäytöllesi.
Huomio: Tämä ominaisuus ei välttämättä ole käytettävissä kaikissa selaimissa.
Silloin lapsi menisi adoptoitavaksi. Sekin on tietenkin miljoona kertaa parempi asia kuin lapsen surmaaminen.
Oikeus abortiin on Suomen laissa annettu vain äidille. Kenelläkään muulla ei ole oikeutta päättää asiasta. Olen kuitenkin itse sitä mieltä, että lakia voitaisiin muuttaa siten, että tilanteessa jossa äiti haluaaa tehdä abortin ja isä ei, isä voisi estää sen jos hän sitoutuu ottamaan lapsen itselleen. Äidille tulisi sitten tietenkin elatusmaksuvelvollisuus.
ihan tosissasko olet? Että nainen joutuisi kantamaan lasta jota ei halua ja vielä synnyttämäänkin sen?
Ei miehellä ole MITÄÄN oikeuksia syntymättömään lapseen, jos äiti sen haluaa abortoida ja hyvä niin.
Mun mielestä isälläkin olisi oikeus kieltäytyä lapsesta, kuten äidilläkin on. Lappuun nimi alle raskausaikana ja näin ei isällä ole mitään velvollisuutta lapseen. Tämä taas saattaisi johtaa siihen, että niitä lappuja kirjoitettais useammin kuin mitä naiset tekee abortteja, oiskin yhtäkkiä isättömiä lapsia maailma pullollaan.
Mutta jonkinlainen oikeus kieltäytymiseen tulisi miehellä olla, onhan naisillakin.
Alkuperäinen kirjoittaja Mörköäiti;30773996:Mielenkiintoinen ehdotus. En kyllä usko, että tuo olisi mahdollinen. Kuulostaa todella byrokraattiselta ja myös oudolta. Toisaalta se kuulostaa myös epäinhimilliseltä siinä mielessä, että noin alkuraskaudessa monelle naisellekin koko raskaus on hyvin epätodellinen asia, ristiriitainen myös. Nainen kasvaa äidiksi hitaasti sen yhdeksän kuukauden aikana. Voisin uskoa, että moni mies, joka myöhemmin haluaakin olla lapselle isä, voi tuossa vaiheessa vielä kokea asian itselleen yhdentekeväksi. Heitä kohtaan olisi aika ikävä juttu, että olisivat tehneet nopean ja harkitsemattoman päätöksen raskauden ekoilla viikoilla.
Ja sellaista ei voisi olla, että mies voisi mielivaltaisesti haluta ja ei-haluta mitä milloinkin ja hänen velvollisuutensa ja oikeutensa olisivat kiinni milloin mistäkin oikuista. Voisiko mies esim. ensin varmuuden vuoksi luopua oikeudestaan, mutta nähdessään lapsen (esim. että se on terve tms) ilmoittaa yht'äkkiä haluavansa isyyden?
Alkuperäinen kirjoittaja Mörköäiti;30773996:Millähän raskausviikolla ensimmäinen neuvolakäynti mahtoi olla? Ei ainakaan noin varhaisilla viikoilla, sen muistan. Ja siellä neuvolassa on töissä terveydenhoitajan koulutuksen saanut henkilö, joka kyllä osaa mitata, punnita ja neuvoa raskauteen ja vauvanhoitoon liittyvissä asioissa, mutta jos puhutaan isyydestä luopumisesta, siihen tarvittaisiin hiukan eri alan ihminen. Neuvolajärjestelmä ei nykyisellään voisi huolehtia tuollaisista asioista. No, toki myönsitkin että ehdotuksesi oli nopeasti kyhätty - ja siltä se kuulostikin.
Mitä tehdään, jos naisella ei ole miehen yhteystietoja? Tai jos miestä ei saada kiinni? Kun raskaus todetaan, on usein vain vähän aikaa tuohon 12 raskausviikon rajaan.
Alkuperäinen kirjoittaja Mörköäiti;30773996:Huijaamisen mahdollisuutta tuo ei poissulje, koska halutessaan nainen voi esittää, ettei tiennyt raskaudesta - ja sitten kun sen "tietää", on tuo raja jo mennyt, tai ainakin se on niin lähellä, ettei raskas viranomaiskoneisto ehdi tavoittaa isäksi oletettua miestä. Entä mitä, jos tämä ei oikeasti olekaan isä?
Alkuperäinen kirjoittaja Mörköäiti;30773996:Eikö tuo sinun ehdotuksesi toisaalta myös vapauta miehet sellaisesta vastuusta, jossa on otettu yhdessä ja tietoisesti riski ja jätetty ehkäisy käyttämättä? Tai esim. yritetty lasta ihan tietoisesti yhdessä, mutta sitten mies voikin luistella tilanteesta ja vastuusta (siis vastuusta lasta, ei naista kohtaan) mikäli tuleekin toisiin ajatuksiin? Nykylaissa on varmaan haluttu estää myös tällaisen mahdollisuus.
Alkuperäinen kirjoittaja Mörköäiti;30773996:Ymmärrän kyllä, mitä ajat takaa, mutta toivottavasti ymmärrät senkin, että se voi olla todella vaikea toteuttaa nykyisen lainsäädännön puitteissa. Nykylaki lähtee kuitenkin lopulta lapsen oikeudesta saada elatus vanhemmaltaan, siinä ei siis ole vastakkain naisen ja miehen oikeudet johonkin pikkusummaan rahaa. Tuon kaltainen systeemi on ollut täällä aiemmin ja se osoittautui niin huonoksi juuri siihen sisältyneen mielivaltaisuuden vuoksi, että päädyttiin säätämään kaikkia biologisia isiä yksiselitteisesti velvoittava laki.
Pientä tilannepäivitystä alkuperäiseen asetelmaan. Miehen primitiivireaktio raskauteen on muuttunut hieman monivivahteisemmaksi. Olemme puhuneet omista tunteistamme aika perusteellisesti. Tuntuu, että mies on vähän paremmin selvillä siitä, miten iso asia keskeytys minulle olisi. Toisaalta miehen kanta mahdolliseen kolmanteen lapseen pysyy samana: ei ikinä. Hän ei vain kuulemma kestäisi sellaista elämää. Lisäksi mies kokee, että minä hänet suostuttelin käyttämäämme ehkäisymenetelmään vaikka se oli tietenkin yhteinen päätös minun ehdotuksestani. Minä pidin tuota menetelmää riittävän varmana meidän tilanteessamme väliaikaisena ratkaisuna (olen siis varannut ajan kierukan laittamiseen) useista syistä (kiertoni on säännöllinen ja tunnen ovulaatioajankohdan ilman kalenteriakin; harrastamme seksiä aika harvakseltaan; mies ei läheskään aina edes jakele siemeniään siinä yhteydessä). En kuitenkaan ole mikään jumala, joka voi sanoa, ettei kaikesta huolimatta vahinkoa olisi voinut sattua. Tämän olisi miehenkin maalaisjärjellä pitänyt sisäistää. Miehen mielestä petin hänen luottamuksensa kun kävi miten kävi. Ja vielä suurempi luottamuksen pettäminen on kuulemma se, että en nyt suostu tuosta vain keskeyttämään raskautta vaikka OLEN HÄNEN ANTANUT YMMÄRTÄÄ ehkäisymenetelmästä keskustellessamme, että näin tekisin (kun mies ilmoitti, että kolmas lapsi ei sitten ole mikään mahdollisuus ja kun en silloin suorasanaisesti sanonut, että en suostuisi sitten keskeytykseen; itse en oikein muista tuota tilannetta mutta miehen mukaan olin silloin ollut hiljaa ja hän siis oli antanut itsensä ymmärtää, että jos tähän tilanteeseen päätyisimme missä nyt olemme niin asia olisi selvä). Tähän mies siis vetoaa sillä, että petän hänen luottamuksensa jos annan raskauden jatkua. Minusta taas tuo hänen luottamuksensa on ollut melkoisen hataralla pohjalla, varsinkin kun mies on tietoinen historiastani tämän asian suhteen. Joka tapauksessa miehen mielestä hänen luottamuksensa rikkominen tällä tavalla aiheuttaisi sen, ettemme voi jatkaa yhteiseloa. Mies on itkuissaan puhunut, kuinka hän ei halua rikkoa tätä perhettä ja toivoo, että pystyisin keskeytykseen, jotta perheen hajoaminen estyisi. Hän kyllä ymmärtää, että parisuhteemme ei olisi ennallaan sen jälkeen mutta hänelle keskeytys on se pienempi paha. Tässä vaiheessa oikeastaan jälki-ehkäisyä. (Tuota en voi hyväksyä.)
Asia on minulle tosi vaikea. En täysin ymmärrä miehen kantaa, että kolmas lapsi olisi yleisellä tasolla elämämme katastrofiksi muuttava asia. Mutta miehen mielestä kaikki elämän suunnitelmat (ennen kaikkea siis hänen oman aikansa radikaali väheneminen, minkä hän näkee tapahtuvan mahd. kolmannen lapsen myötä). Mutta tätä miehen kantaa minun on lähes mahdoton muuttaa. En ole halunnut mennä aneluun eli lupailla, että minä sitten hoidan kaiken jne. Tuskin sekään auttaisi. Minun näkökantani asiaan on enemmän se, että vahinko on tapahtunut, näillä korteilla on nyt pelattava. Pystyisin sopeutumaan uuteen tilanteeseen mutta miehellä ei ole siihen minkäänlaista halua. Vaatisihan se uhrauksia. Lisäksi minusta tyhmää kyllä tuntuu siltä, että tämä lapsi olisi tarkoitettu syntymään, ottaen huomioon epätodennäköisen alulle saantinsa ja enkelityttömme. Ja se keskeytys on minulle vain kamala asia kerta kaikkiaan.
Kuitenkin, kun miehen kanta on mikä on, on asiaa ajateltava lasten kannalta. En halua rikkoa perhettämme ja viedä kahdelta lapseltamme isää. Ja en halua saattaa maailmaan lasta, jonka isä olisi nähnyt sen mieluummin olevan syntymättä. Olimme silloin vielä parisuhteessa tai emme. Mutta: jos/kun mies pakottaa minut tällä tavalla aborttiin niin en tiedä, hajoaako perhe joka tapauksessa. Miten huonoksi voin antaa oman elämäni mennä perheen säilyttämiseksi yhdessä?
Juttelin eilen tästä tilanteesta parhaan ystäväni sekä vanhempieni kanssa. He tuomitsivat mieheni käytöksen, mutta tietysti olikin odotettavissa, että he ovat minun puolellani tapahtuneessa. Joka tapauksessa hekään eivät voineet ymmärtää miehen syytöstä luottamuksen pettämisestä. Itseäni hieman helpotti asiasta puhuminen vaikka se ei mitään ratkaisua asiaan tuonutkaan (eikä voikaan tuoda koska meidän kahden on tämä asia ratkaistava). Ystäväni ehdotti samaa mitä olen itsekin pohtinut: kävisimme juttelemassa jonkun ammattilaisen, ulkopuolisen henkilön kanssa tästä tilanteesta. Toivoisin mieheni sen myötä näkevän tilanteen hieman eri valossa koska nyt olemme molemmat juuttuneet omiin poteroihimme. Ehkä uskaltautuisin kyselemään neuvolasta tällaisesta keskustelumahdollisuudesta. Keskustelu menisi vasta viikon päähän mutta minä ainakin haluaisin, että kaikki keinot olisi käytetty ennen lopullista päätöstä.
Mörköäidille: Abortti, eli lapsen tappaminen ei ole naisen omasta kehosta päättämistä, vaan abortissa surmataan tuleva lapsi.
Mitenkä elatus sitten menee? Nämä kellä on isätön lapsi niin valtio maksaa? Ei perkele sentään voi laittaa yhteiskunnalle vain rahallista velvotetta. Tai sitten yhteiskunta saa myös sanoa saako nainen synnytttää jolla liian vähän omaisuutta ja liian matala palkka.
Monihan kieltäsi isyyden vain suurempien tukien toivossa, onhan niin jo tehty näissä yh korotuksissa.
Vai niin, sinun mielestäsi Katyl...eikun "lässynmussun" alkiolla on joku ihmisarvo, mutta lapsella ei edes oikeutta isään ja olisi muiden tehtävä elättää yh-äidin isätön lapsi, jonka äiti synnytti vain, ettei olisi "murhaaja" keskeyttäessään raskautta?
Ilmiselvän typerän hulluuden ja fundamentalistisuuden lisäksi taidat olla vanha kunnon sosialistisika, pummi jolle tuet on vain joku kasvoton järjestelmä, jolta voi repiä rahaa ei-haluttujen, isättömien (niin, pikkujuttu mielestäsi..) äpäröiden elatukseen.
Mielestäsi "lapsen" oikeudet loppuvat ilmeisesti syntymään ja tiedostamattoman alkion oikeus elää on suurempi, kuin esimerkiksi lapsen oikeus rakastaviin vanhempiin (myös siihen isään).
Valtio maksaa, juupajuu...
Alkuperäinen kirjoittaja Mikä järki;30774281:On todella typerää väittää, että miehen elämä ei muuttuisi miksikään kolmannen lapsen myötä. Vaikka äiti hoitaisi lapsen lähes kokonaan, niin
* 3 lasta meluaa ihan eri lailla kuin 2
* 3 lasta sotkee ihan eri lailla kuin 2
* 3 lasta vaatii ihan eri lailla isän huomiota kuin 2
* 10 vuoden päästä on ihan eri asia kuljettaa 3:a teiniä harrastuksiin ja kavereille kuin kahta
* 3 lasta vie rahaa ja tilaa ihan eri lailla kuin 2. Todennäköisesti esim. auto pitäisi vaihtaa isompaan. Ihan hippeilyä väittää ettei rahalla ole väliä. Tottakai sillä on!
* Kun äiti hoitaa vauvaa, jäisi kahden aiemman hoito enemmän miehelle ainakin alkuun.
* Yleensäkin -> kyllä se vaiva lisääntyy 50% kun lasten määrä lisääntyy 50%!
Summana: on typerää vähätellä miehen tunteita. Jos hän tuntee ettei jaksa kolmatta, niin silloin hän ei ihan oikeasti koe jaksavansa kolmatta! Joillekin lasten kanssa asuminenkin on ihan helvetin raskasta, eikä siinä paljoa lohduta vaikka joku muu olisi lapsista pääasiallisesti vastuussa. Raskasta mikä raskasta.
Alkuperäinen kirjoittaja Mikä järki;30774281:* Yleensäkin -> kyllä se vaiva lisääntyy 50% kun lasten määrä lisääntyy 50%!
Joillekin lasten kanssa asuminenkin on ihan helvetin raskasta, eikä siinä paljoa lohduta vaikka joku muu olisi lapsista pääasiallisesti vastuussa. Raskasta mikä raskasta.
Alkuperäinen kirjoittaja Mikä järki;30774242:Sinä, ja kaikki muutkin "abortissa tapetaan lapsi" -huutelijat, vastatkaa nyt kerrankin tähän kysymykseen:
Vastutatteko kierukkaehkäisyä? Siinä estetään hedelmöittyneen munasolun kiinnittyminen. Se vastaa siis täysin aborttia, tehdään vain hitunen aiemmin kuin abortti. Tekeekö kierukan käyttäjä mahdollisesti joka kuukausi murhan?
Entäs jälkiehkäisy? Sekin voi estää jo hedelmöittyneen mukasolun kiinnittymisen kohtuun, kun jälkiehkäisy aloittaa kk-vuodon etuajassa. Onko sekin murha?
Ja miksi rajoittaa vain hedelmöittyneeseen munasoluun - miksi ehkäisy ei AINA ole murhaa, sillähän estetään munasolun ja siittiöiden kohtaaminen? Eli estetään potentiaalisen vauvan syntyminen. Miksi vasta munasolun ja siittiön KOHTAAMINEN tekee lapsen, eikä esim. se että siittiö pysäytetään kondomilla senttien päähän munasolusta - ilman kondomia munasolu olisi hedelmöittynyt ja lapsi syntynyt? Miksi se ei ole murhaa?
[insert joku mukasöpövideo penskasta tähän kertomaan että kaikki mikä ehkäisee lasten syntymistä on syntiä. Koska lapset tai jotain.]
Samaa mieltä tässä. Mielestäni miehellä on oikeus tuntea niin kuin hän tuntee ihan siinä missä ap:llakin. Jotenkin tää keskustelu on ollut sitä että ap tuntemukset on ok, ja miehen väärin ja että tämän vuoksi hän on kamala sika.
Tilanne on ongelmallinen kummankin kohdalla ja toivoisin että he löytävät oikeasti jonkun kompromissin. Valitettavasti ap ei minulta sympatiapisteitä kuitenkaan kerää - edelleen en saa sitä fiilistä hänen teksteistää että olisi tässä ihan vilpitön. N
Päätösvalta omasta mielestäni on parempi kuin ei päätösvaltaa laisinkaan. Joutuuhan ne tulevat 9-kk kypsyneet äiditkin tekemään nopeita päätösiä ja kärsimään niiden seurauksista.
Voidaanhan tästä unohtaa kokonaan hitaat viranomaiset välistä, pistää vastuu tiedoksiantamisesta ja sen todistamisesta naisille. Jos nainen ei pysty todistamaan, että raskaudesta on tiedotettu ajoissa, miehen oikeus evätä isyys siirtyy isyydentunnustamiseen. Ja jos kerran naisella on oikeus omaan kehoonsa niin on naisellakin velvollisuus tietää kenen kanssa mahdollinen/mahdolliset isät on.
Menee edelliseen vielä, mut korostan naisella on velvollisuus tuntea oma kehonsa.
Yhteisen lapsen hankinta voidaan järkeistää etukäteen tehtävillä sopimuksilla. Muutenkin en pane pahitteeksi jos suhdetta järkestettäisiin ja tehtäisiin eräissä isoissa asioissa sopimusmuotoiseksi. Jos kerran ajetaan tasa-arvoa niin ajetaan sitten kunnolla sortamati ketään.
Minähän ajan oikeasti aborttikieltoa, kun se sorsii kumpaakin sukupuolta tasa-arvoisesti ja nostaa lapsen oikeuden elämään etusijalle, mutta tullut muitakin vaihtoehtoja mietittyä. Nykylaki on nykylaki ja sitä voidaan muuttaa. Vois kyllä nykylaki lähteä kuitenkin lopulta lapsen oikeudesta elämään. Ja perintöoikeusko on pikkusumma ja ei ole poissa muilta halutuilta jälkeläisiltä?? No kai se lapsi voi sitten tyytyä elatukseen siltä vanhemmalta joka sen haluaa?
Alkuperäinen kirjoittaja Mörköäiti;30773998:Aborttien määrä on muuten saatu ehkäisyvalistuksella vähenemään, mikä viittaa siihen, ettei niitä mitenkään huvikseen tehdä, vaan ensisijaisesti niitä vältellään huolehtimalla ehkäisystä.
Joka kolmas abortinhakija myöntää ettei raskautta yritetty ehkäistä mitenkään.
Tätä se lepsuuntunu laki sitten teettää kun on tiedossa että helppo pakotie on tarjolla jos käy paskempi tuuri.
Ehkäisyveliastukset ei tehoa mitenkään näihin holtittomimpiin hälläväliä-haarojen levittelijöihin. Kova kovaa vastaan vaan kunnon lain kiristyksellä, niin loppuu se mielipuolinen tappamishurvittelu eikä turhia riskejä enää otettais.