Miten se lasta eriarvoistaisi? Itelle ei käy yks yhteen se ajatus että naisella on päätäntävalta syntyykö lapsi vai ei, mutta vastuu taloudellisesta huolehtimesta myös sysätään myös isän niskaan vaikka isä ei halunnut lasta eikä olla missään tekemisessä lapsen kanssa. Jos naiselle suodaan se päätäntävalta niin eikö vastuukin pitäisi olla sen mukainen, siis jos isä ei halua osallistua lapseen millään tavalla niin eikö äidin vastuulla on joko tehdä se abortti tai kantaa vastuu lapsesta kokonaisuudessaan.
Niin, tässä elatusasiassahan ei ole "vastakkain" naisen ja miehen oikeudet, vaan aikuisen ja lapsen. Aiempi käytäntö asetti eri lapset eriarvoiseen asemaan, koska osalla oli esim. perintöoikeus ja osalla ei, osa sai elatusta molemmilta vanhemmiltaan, kun joidenkin isät saattoivat vaan todeta, ettei kiinnosta. Nämä elatus- ja aborttikysymykset liittyvät eri asioihin.
Itse en tosin haluaisi isyydentunnustamista saati elatusta mieheltä, jota ei lapsi alunperinkään kiinnostanut ja varsinkaan, jonka kanssa en olisi ollut suhteessa. Kuulostaa kauhean vaivalloiselta ja rasittavalta, että olisi joku tällainen ylimääräinen henkilö mukana elämässä. En tosin näe tätä elatusasiaa tasa-arvokysymyksenä, vaan lapsen oikeutena. Mutta aika mitättömän pieniä tavanomaiset elatusmaksut kyllä ovat, joten en jaksaisi niiden vuoksi nähdä vaivaa ja alkaa säätää jotain sopimuksia. Lapsen elintasoon niillä kun ei olisi kuitenkaan mitään merkitystä, ja saahan tuon Kelastakin.
Kuten edellisessäkin näen, että elatusvelvollisuus lasta kohtaan on sillä joka haluaa lasta ja eniten sillä joka päättää pitää lapsen. Juu yhdynnässä voi tulla lapsi, mutta nainen on ainoa jolla on ehkäisykeino ja valta päättää hedelmöittymisen jälkeen, joka on minusta näinkin suuressa asiassa eriarvoistava. Edelleenkin miehellä on oikeus isyyteen, mutta ei oikeutta kieltäytä siitä. Näen sen suurena epäkohtana.
Laki ei voi perustua tällaisiin "se joka halusi enemmän", koska haluamisen määrää ei voi mitata - varsinkaan jälkikäteen. Ja koska se entisaikojen systeemi oli niin huonoksi todettu ja siitä haluttiin eroon, menee velvollisuus biologisen vanhemmuuden mukaan, paitsi tietysti adoptiossa tms, mutta se taas liittyy siihen, että huoltajuus on aina ensisijainen. Eli joko kaksi huoltajaa ovat elatusvelvollisia tai sitten yksi huoltaja ja mahdollinen toinen biologinen vanhempi.
Raskautumista lähinnä tarkoitin.
Velvollisuus tuntea kehonsa? Siis velvollisuus tietää, milloin tulee tai on tullut raskaaksi? Taitaapa kuulua taas asioihin, joihin laki ei voi velvoittaa.
En mie mitään avioliittoja tähän oo aatellu, vaan ihan sopimuksia/virallista tiedoksiantoa että yritetään lasta, jossa käy ilmi kaikkien osapuolien vastuut ja halukkuus lasten hankintaan. Jos kerran yhdessä yritettään lasta niin miksei siitä vai yhtähyvin tehdä virallista. Tälläisetkin tulkinnalliset ongelmat kuten ap tapauksessa oltaisiin voitu hyvinkin selventää järkeistämällä suhdemallia. Kaikille olisi selvää missä mennään asioissa.
Hmmm.... Mä nyt suuresti epäilen normaali-ihmisten halukkuutta tehdä yhteiskunnalle tiliä siitä, miten "yrittävät lasta". Ja eihän moni edes halua erityisesti "yrittää", vaan ehkäisy vaan jätetään pois ja annetaan raskauden alkaa, jos on alkaakseen. Ei taitaisi kuule sopia nykyaikaiseen elämänmenoon tuollaiset sopimukset ja ilmoittelut. Esimerkiksi me emme olisi puolisomme kanssa todellakaan tehneet mitään tuollaisia lappusia.
Sulla on tavallaan ihan omaperäisiä ideoita - en tiedä, kuinka uusia, koska vastaavanlaisia sopimusideoita on täällä palstalla ehdotettu ennenkin (silloin idea oli, että jokaisesta seksin harrastamisesta pitäisi etukäteen laatia joku selvitys allekirjoituksineen
) - mutta pelkäänpä, että ne sopivat todella huonosti nykyiseen, individualistiseen maailmaan, jossa ihmiset haluavat pitää henkilökohtaisen elämänsä henkilökohtaisena. Valtiollinen kyttäys ei yleensä kauheasti saa kannatusta.
Perinnöstä sekä elatuksesta tietenkin, sen ilmoitin jo ensimmäisessä viestissäni. Viestejä voi lukeakin tarkemmin. ;P Miksei voida viedä lakiosaa lapselta, niinhän tehdään jo laillisesti nytkin esim. adoptiossa. Enkä minä käsitä miten tämä asia muka eroa siitä laillisesta seikasta että yksinhuoltaja voi suomessa adoptoida ja adoptiolapsella ei ole oikeutta biologisten vanhempiensa perintöosaan. Ei haluttu lapsi se adoptiolapsikin on. Tässähän tapauksessa äiti olisi adoptoija ja isä adoptioon antava.
Ehkä olen tosissani, ehkä en.
Adoptiossa se menee ihan loogisesti - koska huoltajuudesta luovutaan, poistuu myös elatusvelvollisuus. Tällöinhän on ajatuksena, että lapsi saa uudet huoltajat. Ja Suomessa huoltajia voi olla vain kaksi, siten lapsi voi periäkin vain kaksi vanhempaa.
Se on sitten eri kysymys, pitääkö lapsen periä aina vähintään lakiosa - olen itse joskus miettinyt sitä ja kaikista riskeistä huolimatta (narkkarit, peliongelmaiset, yms) olen tullut siihen tulokseen, että en kannata oikeutta lakiosan viemiseen. Luontevin perintöjärjestys on juuri vanhemmalta lapselle ja esim. aviopuolisoiden keskinäinen periminen on jo huomattavasti keinotekoisempaa, mutta kuitenkin lapsettomien parien kohdalla itsestään selvä olettamus.
