Tuo ingalinan lakiehdotus omasta mielestänikään ei ole mikään toteuttamis kelpoinen ja tuo paljon ongelma kohtia. Oma ehdotukseni on nykyvalossa tähän tasa-arvo asiaan on se, että kun kerran toitotetaan naisen oikeus omaan kehoonsa niin se heille sallittakoon, mutta myös toitotan että naisella on myös velvollisuus tuntea oma kehonsa. Täten ehdotukseni on tämän:
Naisella olisi velvollisuus nimetä rakausaikanaan mahdolliset isät yhteystietoineen viranomaiselle, joko ensimmäisen neuvolakäynnin yhteydessä tai siellä varatulla ajalla. Viranomaiset tiedoksiantavat raskaudesta mahdollisille isille. Mikäli tiedoksianto tapahtuu ennen 12. raskausviikkoa on miehellä oikeus kieltää oma oikeutensa lapseen kirjallisella lomakkeella 12. raskauviikkoon menessä. Mikäli tämä tapahtuu jälkeen 12. raskausviikon on isällä oikeus tehdä se isyydentunnustuksessa.
Tämä kieltäminen sitten tarkoittaisi sitä että isä menettää kaikki oikeutensa lapseen kuin myös velvollisuutensa syntyvään lapseen. Lapsi saisi kuitenkin merkinnän isästään tietoihin, mutta ei muuta. Kieltäminen olisi lopullinen päätös niin kuin on abortointi tai synnyttäminen.
Tämä näin nopeasti kirjoitettuna, tätä voidaan sitten viilata suuntaan tai toiseen.
Tämä ehdotelma estäisi tämän hetkiset naisten huijaamiset raskautumalla, mutta myös nostaisi naisen vastuuta ehkäisystään ja päätöksestään, kun miehen rahallinen tuki ei ole enään ole automaatio. Mutta naisen päätäntävalta säilyy asiassa ja hänellä säilyy oma oikeus kehoonsa. Tämä myös lisäisi yhteisessä tuumin tehtyjä lapsihankintoja.
Mielenkiintoinen ehdotus. En kyllä usko, että tuo olisi mahdollinen. Kuulostaa todella byrokraattiselta ja myös oudolta. Toisaalta se kuulostaa myös epäinhimilliseltä siinä mielessä, että noin alkuraskaudessa monelle naisellekin koko raskaus on hyvin epätodellinen asia, ristiriitainen myös. Nainen kasvaa äidiksi hitaasti sen yhdeksän kuukauden aikana. Voisin uskoa, että moni mies, joka myöhemmin haluaakin olla lapselle isä, voi tuossa vaiheessa vielä kokea asian itselleen yhdentekeväksi. Heitä kohtaan olisi aika ikävä juttu, että olisivat tehneet nopean ja harkitsemattoman päätöksen raskauden ekoilla viikoilla.
Ja sellaista ei voisi olla, että mies voisi mielivaltaisesti haluta ja ei-haluta mitä milloinkin ja hänen velvollisuutensa ja oikeutensa olisivat kiinni milloin mistäkin oikuista. Voisiko mies esim. ensin varmuuden vuoksi luopua oikeudestaan, mutta nähdessään lapsen (esim. että se on terve tms) ilmoittaa yht'äkkiä haluavansa isyyden?
Millähän raskausviikolla ensimmäinen neuvolakäynti mahtoi olla? Ei ainakaan noin varhaisilla viikoilla, sen muistan. Ja siellä neuvolassa on töissä terveydenhoitajan koulutuksen saanut henkilö, joka kyllä osaa mitata, punnita ja neuvoa raskauteen ja vauvanhoitoon liittyvissä asioissa, mutta jos puhutaan isyydestä luopumisesta, siihen tarvittaisiin hiukan eri alan ihminen. Neuvolajärjestelmä ei nykyisellään voisi huolehtia tuollaisista asioista. No, toki myönsitkin että ehdotuksesi oli nopeasti kyhätty - ja siltä se kuulostikin.
Mitä tehdään, jos naisella ei ole miehen yhteystietoja? Tai jos miestä ei saada kiinni? Kun raskaus todetaan, on usein vain vähän aikaa tuohon 12 raskausviikon rajaan.
Huijaamisen mahdollisuutta tuo ei poissulje, koska halutessaan nainen voi esittää, ettei tiennyt raskaudesta - ja sitten kun sen "tietää", on tuo raja jo mennyt, tai ainakin se on niin lähellä, ettei raskas viranomaiskoneisto ehdi tavoittaa isäksi oletettua miestä. Entä mitä, jos tämä ei oikeasti olekaan isä?
Eikö tuo sinun ehdotuksesi toisaalta myös vapauta miehet sellaisesta vastuusta, jossa on otettu yhdessä ja tietoisesti riski ja jätetty ehkäisy käyttämättä? Tai esim. yritetty lasta ihan tietoisesti yhdessä, mutta sitten mies voikin luistella tilanteesta ja vastuusta (siis vastuusta lasta, ei naista kohtaan) mikäli tuleekin toisiin ajatuksiin? Nykylaissa on varmaan haluttu estää myös tällaisen mahdollisuus.
Ymmärrän kyllä, mitä ajat takaa, mutta toivottavasti ymmärrät senkin, että se voi olla todella vaikea toteuttaa nykyisen lainsäädännön puitteissa. Nykylaki lähtee kuitenkin lopulta lapsen oikeudesta saada elatus vanhemmaltaan, siinä ei siis ole vastakkain naisen ja miehen oikeudet johonkin pikkusummaan rahaa. Tuon kaltainen systeemi on ollut täällä aiemmin ja se osoittautui niin huonoksi juuri siihen sisältyneen mielivaltaisuuden vuoksi, että päädyttiin säätämään kaikkia biologisia isiä yksiselitteisesti velvoittava laki.