Mies pakottaa aborttiin – perheen ja parisuhteen jatko?

Tätä palstaa vuosikausia seuranneena miltei jokainen abortin tehnyt on katunut sitä loppuelämänsä. Useimmat suhteet ovat myös loppuneet abortin seurauksena, koska ajan kanssa naisilta ovat loppuneet tunteet mieheen, joka abortin määräsi.

 

Mies alkoi eilen itkeä tihrustamaan, ettei halua, että meidän ihana perhe rikkoontuu tähän. Mutta sen estämisen hinta on mulle laitettu aika kovaksi...

Mitäs jos sanot sille mulkulle että ero tulee jos joudut tappaan lapsen pakotettuna. Tietenkin se uhittelee erolla että tekisit nyt niinku käskee! Ukkos kuulostaa niin nilkiltä ettet menettäs mitään siinä vaikka lähtiskin. Hyvä vaan että lähtis pilaamasta (jopa kuolettavasti) sun ja lasten elämää.

 

"Miehesi toimii erittäin vastuullisesti. "

Vai on murhaan pakottava itsekäs mukavuudenhalu peräti "vastuullista"?!!

"Tässä tilanteessa asiaa pahentaisi se, että lapsi saisi joskus vielä tietää, että sisarukset saivat jäädä biovanhemmille, mutta hänet sitten vahinkona nakattiin toisen perheen kasvatettavaksi.
Siitä on sitten hyvä lähteä rakentamaan itsetuntoa."

Ja tää oli siis pahempaa kun kuolla väkivalloin jo kohdussa...

"Tuossa vaiheessa se on kasa soluja. Ja kyllä, ihmisarvo ja hyvä elämä tarkoittaa minulle myös paljon muita asioita, kuin se että satut syntymään maailmaan. Loettakaa asioiden romantisointi. Ja TURHA syyllistäminen."

Lopeta toi TURHA tekopyhistely ihmisarvoista kun et näytä siitä paskaakaan tajuavan. Joudut varmaan tolkuttaan itelles omien syyllisyyttä aiheuttavien tekojes takia tollasta "kasa soluja"-harhaa. Onhan se kivempi ajatella niin kun että on todellisuudessa tappanu lapsensa..

"Se ei ole tuossa vaiheessa lapsi. "

Jankuti jankkaa. Montako "ei-lasta" ite oot tappanu? Ketä kuvittelet huijaavas?

"Silti ihailen tämän ihmisen päätöstä aivan mielettömästi. Hän ei halunnut mielenterveysongelmista kärsivänä tuoda maailmaan lapsia, joilla ei olisi ollut mahdollisuutta tasapainoiseen äitiin ja isään tai eheään elämään. "

On se hienoo ihailla lasten murhaajia. Varmaan fanitat sitten myös niitä jotka hoitaa syntyneitä lapsia pois tästä hirveestä kärsimyksestä. Vai oiskohan niillekin ollu parempi elää jossain toisessa perheessä?

"Ja miksi alkion oikeudet menisivät jo olemassa olevan ihmisen, eli äidin, oikeuksien edelle? "

Alkiokin ON olemassa. Miks jonkun itsekkäät mukavuudenhalut menee lapsen koko ihmiselämän edelle?

"Kuka sen vauvan elättää aikuiseksi saakka? Joskus soisin naisille hieman vastuuntuntoisuutta lisääntymisen suhteen myös taloudellisista seikoista."

Lapsilisiin saa yh-korotukset ja elarit voi saada yhteiskunnaltakin, eikä ketään tarvi pakottaa maksaan kun isyyttä ei edes tunnusteta.

"Se on se lapsi, jota ei ole vielä tällä puolella maailmaa olemassa. Hän voi olemassa olollaan viedä kahdelta muulta lapselta perheen. Ja kahdelta aikuiselta parisuhteen. "

Tai sitten sen tekee lapsen tappaminen. Ja siellähän se ihan konkreettisen OLEMASSA olevana kohdussa kelluu. Vai mitä se on mitä sieltä pitäs abortilla "poistaa"?

 

Vai niin, sinun mielestäsi Katyl...eikun "lässynmussun" alkiolla on joku ihmisarvo, mutta lapsella ei edes oikeutta isään ja olisi muiden tehtävä elättää yh-äidin isätön lapsi, jonka äiti synnytti vain, ettei olisi "murhaaja" keskeyttäessään raskautta?

Ilmiselvän typerän hulluuden ja fundamentalistisuuden lisäksi taidat olla vanha kunnon sosialistisika, pummi jolle tuet on vain joku kasvoton järjestelmä, jolta voi repiä rahaa ei-haluttujen, isättömien (niin, pikkujuttu mielestäsi..) äpäröiden elatukseen.
Mielestäsi "lapsen" oikeudet loppuvat ilmeisesti syntymään ja tiedostamattoman alkion oikeus elää on suurempi, kuin esimerkiksi lapsen oikeus rakastaviin vanhempiin (myös siihen isään).
Valtio maksaa, juupajuu...

 

Niin. Miehellä ei ole mitään laillista päätäntävaltaa kieltää ja katkaista siteitään lapseen surmaamalla lapsi tai pakottamalla lapsen äiti surmaamaan lapsensa. Mutta miehen ei tarvitse olla lapsen kanssa missään tekemisissä. Mies voi myös huolehtia ehkäisystä tai olla ilman seksiä.

 

Niin. Miehellä ei ole mitään laillista päätäntävaltaa kieltää ja katkaista siteitään lapseen surmaamalla lapsi tai pakottamalla lapsen äiti surmaamaan lapsensa. Mutta miehen ei tarvitse olla lapsen kanssa missään tekemisissä. Mies voi myös huolehtia ehkäisystä tai olla ilman seksiä.

Mennyt hiukan pointtini ohi!! Tässä ei ollut mikään kyse mistään surmaamisesta tai pakottamisesta surmaamaan. Mies laillisesti ei voi katkaista suhdettaan ja esim. evätä perintöoikeutta/elatusvelvollisuutta syntyneeltä lapselta. Hän voi olla päättää poistua lapsen elämästä, mutta ei evätä lain silmissä noita. Toisaalta mikä oikeus naisella on katkaista miehen siteet lapseen surmaamalla lapsi tai pakottamalla lapsen isä kokemaan oman lapsensa surmaamisen.

 

Oikeus abortiin on Suomen laissa annettu vain äidille. Kenelläkään muulla ei ole oikeutta päättää asiasta. Olen kuitenkin itse sitä mieltä, että lakia voitaisiin muuttaa siten, että tilanteessa jossa äiti haluaaa tehdä abortin ja isä ei, isä voisi estää sen jos hän sitoutuu ottamaan lapsen itselleen. Äidille tulisi sitten tietenkin elatusmaksuvelvollisuus.

 

Oikeus abortiin on Suomen laissa annettu vain äidille.

Musta toikin oikeus voisi poistaa naisilta, poislukien erityistapaukset, niin sorsittais sitten jokaista sukupuolta tasapuolisesti ja lapsen oikeus elämään menisi etusijalle. Kaikki joutuisi miettimään ja ottamaan vastuuta siitä seksielämästään ja ehkäisystään.

 

Pientä tilannepäivitystä alkuperäiseen asetelmaan. Miehen primitiivireaktio raskauteen on muuttunut hieman monivivahteisemmaksi. Olemme puhuneet omista tunteistamme aika perusteellisesti. Tuntuu, että mies on vähän paremmin selvillä siitä, miten iso asia keskeytys minulle olisi. Toisaalta miehen kanta mahdolliseen kolmanteen lapseen pysyy samana: ei ikinä. Hän ei vain kuulemma kestäisi sellaista elämää. Lisäksi mies kokee, että minä hänet suostuttelin käyttämäämme ehkäisymenetelmään vaikka se oli tietenkin yhteinen päätös minun ehdotuksestani. Minä pidin tuota menetelmää riittävän varmana meidän tilanteessamme väliaikaisena ratkaisuna (olen siis varannut ajan kierukan laittamiseen) useista syistä (kiertoni on säännöllinen ja tunnen ovulaatioajankohdan ilman kalenteriakin; harrastamme seksiä aika harvakseltaan; mies ei läheskään aina edes jakele siemeniään siinä yhteydessä). En kuitenkaan ole mikään jumala, joka voi sanoa, ettei kaikesta huolimatta vahinkoa olisi voinut sattua. Tämän olisi miehenkin maalaisjärjellä pitänyt sisäistää. Miehen mielestä petin hänen luottamuksensa kun kävi miten kävi. Ja vielä suurempi luottamuksen pettäminen on kuulemma se, että en nyt suostu tuosta vain keskeyttämään raskautta vaikka OLEN HÄNEN ANTANUT YMMÄRTÄÄ ehkäisymenetelmästä keskustellessamme, että näin tekisin (kun mies ilmoitti, että kolmas lapsi ei sitten ole mikään mahdollisuus ja kun en silloin suorasanaisesti sanonut, että en suostuisi sitten keskeytykseen; itse en oikein muista tuota tilannetta mutta miehen mukaan olin silloin ollut hiljaa ja hän siis oli antanut itsensä ymmärtää, että jos tähän tilanteeseen päätyisimme missä nyt olemme niin asia olisi selvä). Tähän mies siis vetoaa sillä, että petän hänen luottamuksensa jos annan raskauden jatkua. Minusta taas tuo hänen luottamuksensa on ollut melkoisen hataralla pohjalla, varsinkin kun mies on tietoinen historiastani tämän asian suhteen. Joka tapauksessa miehen mielestä hänen luottamuksensa rikkominen tällä tavalla aiheuttaisi sen, ettemme voi jatkaa yhteiseloa. Mies on itkuissaan puhunut, kuinka hän ei halua rikkoa tätä perhettä ja toivoo, että pystyisin keskeytykseen, jotta perheen hajoaminen estyisi. Hän kyllä ymmärtää, että parisuhteemme ei olisi ennallaan sen jälkeen mutta hänelle keskeytys on se pienempi paha. Tässä vaiheessa oikeastaan jälki-ehkäisyä. (Tuota en voi hyväksyä.)

Asia on minulle tosi vaikea. En täysin ymmärrä miehen kantaa, että kolmas lapsi olisi yleisellä tasolla elämämme katastrofiksi muuttava asia. Mutta miehen mielestä kaikki elämän suunnitelmat (ennen kaikkea siis hänen oman aikansa radikaali väheneminen, minkä hän näkee tapahtuvan mahd. kolmannen lapsen myötä). Mutta tätä miehen kantaa minun on lähes mahdoton muuttaa. En ole halunnut mennä aneluun eli lupailla, että minä sitten hoidan kaiken jne. Tuskin sekään auttaisi. Minun näkökantani asiaan on enemmän se, että vahinko on tapahtunut, näillä korteilla on nyt pelattava. Pystyisin sopeutumaan uuteen tilanteeseen mutta miehellä ei ole siihen minkäänlaista halua. Vaatisihan se uhrauksia. Lisäksi minusta tyhmää kyllä tuntuu siltä, että tämä lapsi olisi tarkoitettu syntymään, ottaen huomioon epätodennäköisen alulle saantinsa ja enkelityttömme. Ja se keskeytys on minulle vain kamala asia kerta kaikkiaan.

Kuitenkin, kun miehen kanta on mikä on, on asiaa ajateltava lasten kannalta. En halua rikkoa perhettämme ja viedä kahdelta lapseltamme isää. Ja en halua saattaa maailmaan lasta, jonka isä olisi nähnyt sen mieluummin olevan syntymättä. Olimme silloin vielä parisuhteessa tai emme. Mutta: jos/kun mies pakottaa minut tällä tavalla aborttiin niin en tiedä, hajoaako perhe joka tapauksessa. Miten huonoksi voin antaa oman elämäni mennä perheen säilyttämiseksi yhdessä?

Juttelin eilen tästä tilanteesta parhaan ystäväni sekä vanhempieni kanssa. He tuomitsivat mieheni käytöksen, mutta tietysti olikin odotettavissa, että he ovat minun puolellani tapahtuneessa. Joka tapauksessa hekään eivät voineet ymmärtää miehen syytöstä luottamuksen pettämisestä. Itseäni hieman helpotti asiasta puhuminen vaikka se ei mitään ratkaisua asiaan tuonutkaan (eikä voikaan tuoda koska meidän kahden on tämä asia ratkaistava). Ystäväni ehdotti samaa mitä olen itsekin pohtinut: kävisimme juttelemassa jonkun ammattilaisen, ulkopuolisen henkilön kanssa tästä tilanteesta. Toivoisin mieheni sen myötä näkevän tilanteen hieman eri valossa koska nyt olemme molemmat juuttuneet omiin poteroihimme. Ehkä uskaltautuisin kyselemään neuvolasta tällaisesta keskustelumahdollisuudesta. Keskustelu menisi vasta viikon päähän mutta minä ainakin haluaisin, että kaikki keinot olisi käytetty ennen lopullista päätöstä.

 

Oikeus abortiin on Suomen laissa annettu vain äidille. Kenelläkään muulla ei ole oikeutta päättää asiasta. Olen kuitenkin itse sitä mieltä, että lakia voitaisiin muuttaa siten, että tilanteessa jossa äiti haluaaa tehdä abortin ja isä ei, isä voisi estää sen jos hän sitoutuu ottamaan lapsen itselleen. Äidille tulisi sitten tietenkin elatusmaksuvelvollisuus.

No tämäpä olisikin mielenkiintoinen lakipykälä! Millä lailla se syntymättömän lapsen isyys sitten todennettaisiin - vai annettaisiinko kenelle tahansa miehelle mahdollisuus pakottaa haluamansa nainen synnyttämään ilmoittautumalla kyseisen lapsen isäksi? Tuo pohtimasi vaihtoehto voisi toimia, jos ihmislapset syntyisivät kukkasipulista ja kehittyisivät kukkaruukussa. Mutta ei Suomessa voisi olla sellaista lakia, että mies voisi pakottaa puolisonsa kantamaan ja synnyttämään vastoin tämän tahtoa.

 

Nykyään naisella on ilmeisesti oikeus kusettaa miestään oikein huolella. Mulla meinas veli jäädä loukkuun kun tyttöystävä yritti ehkäisy asioissa huijata. Sano ettei pillereitä tarvi syödä jokapäivä ja ettei kondomia välttämättä tarvi. Ja mun veli sitten kerran kahvilla kertoi mulle asiasta niin sanoin että syöttää ne vaikka väkisin tai jättää sellatteen käärmeen. Miehet kun luottaa yleensä siihen että jos siippa sanoo että käyttää ehkäisyä niin siihen pitäisi voida luottaa ja veli oli tehnyt selväksi ettei halua lapsia. Muija hommas sitten eron jälkeen heti jonkun muun ja sai sen muksun. Minä ainakin olen sitä mieltä että jos mun mieheni alkais käyttämään kondomia vaan ihan siltä varalta että yritän sitä huijata niin olis se omituista, ap:n kaltaiset ihmiset tahraa muiden maineen sillä että tullaan huijaamalla " varmoilla päivillä" paksuks ja sitten ollaan et joo kun se mies näkee vauvan niin kyllä sen mieli muuttuu... tai sitten hei ei se muutu. Mies on halunnut vasektomian niin silloin on hänen osuutensa ehkäisystä hoidettu. Tiedän liian monta naista jo tässä elämässä jotka on kusettamalla lapsen hankkinu kun sattu nyt vaan haluaan. Nainen menköön aborttiin ja erotkoon siitä miehestään ja tekee sitten sellatteen kanssa lapsen joka niitä haluaa.

Miehen osuus ehkäisystä ei ole hoidettu vasektomiasta haaveilemisella. Jos kerran tilanne oli se, että ap oli menossa laitattamaan kierukan ja ehkäisynä oli varmat päivät, niin silloin on kumpikin yhtä lailla "syyllinen" ja vastuullinen tilanteeseen. Ja mitä veljeesi tulee, niin jos joku aikuinen ihminen ei tiedä tuollaisia perusasioita, niin silloin hän ilmeisesti nukkui koulun seksivalistustunnilla? Ei naisia voi kaikista miesten tietämättömyyksistä vastuuttaa. Aikuisen heteron pitää tietää, että e-pillerit otetaan päivittäin, mikäli sitä käyttää ehkäisynä. Varmoilla päivillä raskaaksi tuleminen ei ole mitään huijaamista - jokaisen aikuisen heteron täytyy tietää myös, ettei ole mikään varmoja päiviä.

 

Minulla on sellainen kuva, että moni ei tajua, että siitä "solumöykystä" tulee ihan oikea ihminen.

Minulla taas on mielikuva, että kaikki normaalijärkiset aikuiset tajuavat ja tietävät sen.

 

Kun tulevaisuudessa aborttikieltoa ei ole näkyvissä niin sanotaan näin:

Tätä ketjua seuranneena niin tässähän se suurin tasa-arvoon vaikuttava laillinen epäkohta puidaan. Se, että mies ei ole missään nimessä tasa-arvoisessa asemassa silloin, kun nainen raskautuu, ja päätäntävalta on ainoastaan naisella. Mies ei voi täten päättää isyydestään ja sen tuomasta mahdollisesta taakasta. Huoltajuusasiat on toinen. Nää on paljon suurempia laillisia epäkohtia, kuin mitä Mörköäiti luettelee naisten tasa-arvottomuudesta.

Miten mies voisi päättää syntymättömän lapsen isyydestä? Esim. jos pariskunta ei ole naimisissa, lapsen isyys vahvistetaan vasta syntymän jälkeen.

Se näköjään vaihtelee, mitä pidetään suurimpana tasa-arvo-ongelmana. Omasta mielestäni taloudellinen rasite on pienempi tasa-arvo-ongelma kuin se, ettei voi päättää omasta kehostaa. Mutta tottakai sellainen tilanne on miehen kannalta huono, jossa hän haluaisi eri asiaa, mitä raskaana oleva nainen päättää. Siinä tilanteessa on kuitenkin jomman kumman sanan oltava se, joka painaa. Nyt on päätetty, että nainen saa päättää, koska kyse on hänen kehostaan (ja varmaan tällä myös halutaan estää tilanne, että joku muu kuin lapsen biologinen isä pääsisi päättämään lapsen kohtalosta - esim. tilanteissa, jossa isyys ei olekaan selvä). Itsemääräämisoikeus omaan kehoon on siis tärkeämpi oikeus kuin oikeus olla maksamatta elatusmaksuja. Olen itse tästä samaa mieltä - sinä näköjään eri mieltä. Koen itse, että rahallinen menetys (vaikka olisikin joskus epäreilu) ei kuitenkaan samalla tavalla kohdistu ihmiseen itseensä - ja voihan elatusmaksuista päästä jonkinlaisella venkoilulla eroonkin, jos niikseen tulee. Mutta pääasiassa aborttioikeus ja elatusmaksut eivät ole juridisesti verrannollisia, koska toisessa on kyse naisen oikeudesta, toisessa lapsen oikeudesta.

Huvittavaa, että ihmiset täällä huutelee, että heitä mies pihalle ja synnytä lapsi ja hoida yksin, ei se lapsi siitä kärsi ja pahaksi muutu. Ja perään toitotetaan että lapsella kumminkin on oikeus isään, vaikka ei lapsi isättömyydestä kärsi. Ja miehellä ei ole mitään laillista pääntävaltaa kieltää ja katkaista siteitään lapseen.

Eri ihmiset varmaan "huutelevat" noita keskenään ristiriitaisia mielipiteitä.

Turha tässä mitään ehkäisy vastuuta vetää mukaan, kun ollaan kuitenkin parisuhteessa ja silloin se on molempien vastuulla. Mies oli ennakkoon ilmoittanut kantansa ettei enään lisää lapsia niin omasta mielestäni puolison olisi jo siinä vaiheessa pitänyt myös ottaa vastuuta asiasta. Käsittääkseni EI tarkoittaa EI:tä ja sehän on niin että sen mukaan on mentävä joka sanoo EI. Toimii kaikkiin asioihin paitsi niihin joissa EI on naisen agendaa vastaan, Ainakin pitkään palstaa seuranneen olen saanut tämän kuvan monelta monesta asiasta.

Kyllähän ap oli osaltaan ottanut vastuun asiasta varatessaan ajan kierukan laittoon. Eli toinen haaveili vasektomiasta, toinen jonotti kierukkaan. Tilanne oli siis, että ehkäisyä ei ollut. Kummallakin olisi ollut samanlainen vastuu huolehtia asiasta - kumpikin luotti varmoihin päiviin. Se on epävarma ehkäisykeino, jota ei kannata käyttää, jos ehdottomasti ei halua lasta. Miehen näkemys oli kyllä otettu lähtökohdaksi, jos pysyvä ehkäisy (kierukka) oli järjestetty. Varmojen päivien käyttäminen ehkäisynä oli - no, voisi sanoa että tyhmyyttä, tuollaisessa tilanteessa. Ketään ei siis huijattu, vaan yhteistuumin tehtiin tyhmä valinta.

 

No tämäpä olisikin mielenkiintoinen lakipykälä! Millä lailla se syntymättömän lapsen isyys sitten todennettaisiin - vai annettaisiinko kenelle tahansa miehelle mahdollisuus pakottaa haluamansa nainen synnyttämään ilmoittautumalla kyseisen lapsen isäksi? Tuo pohtimasi vaihtoehto voisi toimia, jos ihmislapset syntyisivät kukkasipulista ja kehittyisivät kukkaruukussa. Mutta ei Suomessa voisi olla sellaista lakia, että mies voisi pakottaa puolisonsa kantamaan ja synnyttämään vastoin tämän tahtoa.

Tuo ingalinan lakiehdotus omasta mielestänikään ei ole mikään toteuttamis kelpoinen ja tuo paljon ongelma kohtia. Oma ehdotukseni on nykyvalossa tähän tasa-arvo asiaan on se, että kun kerran toitotetaan naisen oikeus omaan kehoonsa niin se heille sallittakoon, mutta myös toitotan että naisella on myös velvollisuus tuntea oma kehonsa. Täten ehdotukseni on tämän:

Naisella olisi velvollisuus nimetä rakausaikanaan mahdolliset isät yhteystietoineen viranomaiselle, joko ensimmäisen neuvolakäynnin yhteydessä tai siellä varatulla ajalla. Viranomaiset tiedoksiantavat raskaudesta mahdollisille isille. Mikäli tiedoksianto tapahtuu ennen 12. raskausviikkoa on miehellä oikeus kieltää oma oikeutensa lapseen kirjallisella lomakkeella 12. raskauviikkoon menessä. Mikäli tämä tapahtuu jälkeen 12. raskausviikon on isällä oikeus tehdä se isyydentunnustuksessa.

Tämä kieltäminen sitten tarkoittaisi sitä että isä menettää kaikki oikeutensa lapseen kuin myös velvollisuutensa syntyvään lapseen. Lapsi saisi kuitenkin merkinnän isästään tietoihin, mutta ei muuta. Kieltäminen olisi lopullinen päätös niin kuin on abortointi tai synnyttäminen.

Tämä näin nopeasti kirjoitettuna, tätä voidaan sitten viilata suuntaan tai toiseen.

Tämä ehdotelma estäisi tämän hetkiset naisten huijaamiset raskautumalla, mutta myös nostaisi naisen vastuuta ehkäisystään ja päätöksestään, kun miehen rahallinen tuki ei ole enään ole automaatio. Mutta naisen päätäntävalta säilyy asiassa ja hänellä säilyy oma oikeus kehoonsa. Tämä myös lisäisi yhteisessä tuumin tehtyjä lapsihankintoja.

 

No tämäpä olisikin mielenkiintoinen lakipykälä! Millä lailla se syntymättömän lapsen isyys sitten todennettaisiin - vai annettaisiinko kenelle tahansa miehelle mahdollisuus pakottaa haluamansa nainen synnyttämään ilmoittautumalla kyseisen lapsen isäksi? Tuo pohtimasi vaihtoehto voisi toimia, jos ihmislapset syntyisivät kukkasipulista ja kehittyisivät kukkaruukussa. Mutta ei Suomessa voisi olla sellaista lakia, että mies voisi pakottaa puolisonsa kantamaan ja synnyttämään vastoin tämän tahtoa.

Tietenkin voisi ja pitäisikin olla. Kun tulevan lapsen äiti surmaa lapsen vastoin isän tahtoa, se on todella suuri asia. Isälle pitäisi kyllä antaa mahdollisuus estää abortti. Isälle ei kuitenkaan tietenkään voi antaa oikeutta pakottaa naista aborttiin. Ei sitä kukaan nainen kestäisi, että itse haluaa lapsen mutta joku pakottaa tappamaan sen.

Kun nainen tekee abortin, usein syynä on se ettei hän katso olevansa ainakaan juuri silloin kykenevä huolehtimaan lapsesta. Tämä syy poistuisi kokonaan jos mies ottaisi lapsen kasvattamisen vastuulleen. On pöyristyttävää itsekkyyttä jos nainen haluaa surmata lapsen joka tapauksessa - silti vaikka lapsen isä olisi ottamaan vastuun lapsesta kokonaan itselleen.

Mutta tähän tapaukseen - En voisi moilloinkaan jatkaa miehen kanssa, joka vaatisi ja kiristäisi minua aborttiin. Vaikka mies siis nyt lopettaisi painostuksen, jättäisin hänet silti.

 

Minulla taas on mielikuva, että kaikki normaalijärkiset aikuiset tajuavat ja tietävät sen.

Josta huolimatta tuhannet päätyvät vuosittain aborttiin, jota katuvat raskaasti myöhemmin...

 

Mä antaisin raskauden jatkua, sikäli mikäli se onnistuisi historian perusteella, en voisi elää tuollaisen hirviön kanssa... jos mies päättäis jättää minut ja lapset niin sitten jättäisi, minun valinta...

 

Mörköäidille: Abortti, eli lapsen tappaminen ei ole naisen omasta kehosta päättämistä, vaan abortissa surmataan tuleva lapsi.

 

Tietenkin voisi ja pitäisikin olla. Kun tulevan lapsen äiti surmaa lapsen vastoin isän tahtoa, se on todella suuri asia. Isälle pitäisi kyllä antaa mahdollisuus estää abortti.

Kuten kirjoitin, tämä ei olisi mahdollista.

Kun nainen tekee abortin, usein syynä on se ettei hän katso olevansa ainakaan juuri silloin kykenevä huolehtimaan lapsesta. Tämä syy poistuisi kokonaan jos mies ottaisi lapsen kasvattamisen vastuulleen. On pöyristyttävää itsekkyyttä jos nainen haluaa surmata lapsen joka tapauksessa - silti vaikka lapsen isä olisi ottamaan vastuun lapsesta kokonaan itselleen.

Syitä aborttiin on monia, aina ei syy ole tuo, jonka sanoit.

Mutta mites sitten tehdään, jos nainen ei tehnytkään aborttia kun mies lupasi huolehtia lapsesta - ja sitten lapsen synnyttyä mies muuttaakin mielensä? Tai jopa, mies olikin luvannut sen kiusallaan saadakseen painostettua naisen synnyttämään.

 

Josta huolimatta tuhannet päätyvät vuosittain aborttiin, jota katuvat raskaasti myöhemmin...

Jotkut voivat katua. Moni ei kadu. Jos esität väitteen, että jokainen abortin tehnyt katuu, niin sulla on varmaan jokin luotettava tietolähde, jonka voisit nyt esittää.

 

Kuten kirjoitin, tämä ei olisi mahdollista.



Syitä aborttiin on monia, aina ei syy ole tuo, jonka sanoit.

Mutta mites sitten tehdään, jos nainen ei tehnytkään aborttia kun mies lupasi huolehtia lapsesta - ja sitten lapsen synnyttyä mies muuttaakin mielensä? Tai jopa, mies olikin luvannut sen kiusallaan saadakseen painostettua naisen synnyttämään.

Silloin lapsi menisi adoptoitavaksi. Sekin on tietenkin miljoona kertaa parempi asia kuin lapsen surmaaminen.

 

Mörköäidille: Abortti, eli lapsen tappaminen ei ole naisen omasta kehosta päättämistä, vaan abortissa surmataan tuleva lapsi.

Minä puhuin siitä, miten asiat juridisesti menevät, ja juridisesti kyseessä ei ole surmaaminen. Sinä voit toki kokea asian niin, mutta se on eri asia.

 

Minä puhuin siitä, miten asiat juridisesti menevät, ja juridisesti kyseessä ei ole surmaaminen. Sinä voit toki kokea asian niin, mutta se on eri asia.

On selvää, että abortteja tehdään siksikin paljon, koska se on sallittu lainsäädännössämme. Monet puolustelevat aborttia myös sillä, että siinä nainen päättää omasta kehostaan - näinhän asia ei tietenkään ole, vaan siinä päätetään nimenomaan toisen yksilön elämän lopettamisesta.

 

Tuo ingalinan lakiehdotus omasta mielestänikään ei ole mikään toteuttamis kelpoinen ja tuo paljon ongelma kohtia. Oma ehdotukseni on nykyvalossa tähän tasa-arvo asiaan on se, että kun kerran toitotetaan naisen oikeus omaan kehoonsa niin se heille sallittakoon, mutta myös toitotan että naisella on myös velvollisuus tuntea oma kehonsa. Täten ehdotukseni on tämän:

Naisella olisi velvollisuus nimetä rakausaikanaan mahdolliset isät yhteystietoineen viranomaiselle, joko ensimmäisen neuvolakäynnin yhteydessä tai siellä varatulla ajalla. Viranomaiset tiedoksiantavat raskaudesta mahdollisille isille. Mikäli tiedoksianto tapahtuu ennen 12. raskausviikkoa on miehellä oikeus kieltää oma oikeutensa lapseen kirjallisella lomakkeella 12. raskauviikkoon menessä. Mikäli tämä tapahtuu jälkeen 12. raskausviikon on isällä oikeus tehdä se isyydentunnustuksessa.

Tämä kieltäminen sitten tarkoittaisi sitä että isä menettää kaikki oikeutensa lapseen kuin myös velvollisuutensa syntyvään lapseen. Lapsi saisi kuitenkin merkinnän isästään tietoihin, mutta ei muuta. Kieltäminen olisi lopullinen päätös niin kuin on abortointi tai synnyttäminen.

Tämä näin nopeasti kirjoitettuna, tätä voidaan sitten viilata suuntaan tai toiseen.

Tämä ehdotelma estäisi tämän hetkiset naisten huijaamiset raskautumalla, mutta myös nostaisi naisen vastuuta ehkäisystään ja päätöksestään, kun miehen rahallinen tuki ei ole enään ole automaatio. Mutta naisen päätäntävalta säilyy asiassa ja hänellä säilyy oma oikeus kehoonsa. Tämä myös lisäisi yhteisessä tuumin tehtyjä lapsihankintoja.

Mielenkiintoinen ehdotus. En kyllä usko, että tuo olisi mahdollinen. Kuulostaa todella byrokraattiselta ja myös oudolta. Toisaalta se kuulostaa myös epäinhimilliseltä siinä mielessä, että noin alkuraskaudessa monelle naisellekin koko raskaus on hyvin epätodellinen asia, ristiriitainen myös. Nainen kasvaa äidiksi hitaasti sen yhdeksän kuukauden aikana. Voisin uskoa, että moni mies, joka myöhemmin haluaakin olla lapselle isä, voi tuossa vaiheessa vielä kokea asian itselleen yhdentekeväksi. Heitä kohtaan olisi aika ikävä juttu, että olisivat tehneet nopean ja harkitsemattoman päätöksen raskauden ekoilla viikoilla.

Ja sellaista ei voisi olla, että mies voisi mielivaltaisesti haluta ja ei-haluta mitä milloinkin ja hänen velvollisuutensa ja oikeutensa olisivat kiinni milloin mistäkin oikuista. Voisiko mies esim. ensin varmuuden vuoksi luopua oikeudestaan, mutta nähdessään lapsen (esim. että se on terve tms) ilmoittaa yht'äkkiä haluavansa isyyden?

Millähän raskausviikolla ensimmäinen neuvolakäynti mahtoi olla? Ei ainakaan noin varhaisilla viikoilla, sen muistan. Ja siellä neuvolassa on töissä terveydenhoitajan koulutuksen saanut henkilö, joka kyllä osaa mitata, punnita ja neuvoa raskauteen ja vauvanhoitoon liittyvissä asioissa, mutta jos puhutaan isyydestä luopumisesta, siihen tarvittaisiin hiukan eri alan ihminen. Neuvolajärjestelmä ei nykyisellään voisi huolehtia tuollaisista asioista. No, toki myönsitkin että ehdotuksesi oli nopeasti kyhätty - ja siltä se kuulostikin.

Mitä tehdään, jos naisella ei ole miehen yhteystietoja? Tai jos miestä ei saada kiinni? Kun raskaus todetaan, on usein vain vähän aikaa tuohon 12 raskausviikon rajaan.

Huijaamisen mahdollisuutta tuo ei poissulje, koska halutessaan nainen voi esittää, ettei tiennyt raskaudesta - ja sitten kun sen "tietää", on tuo raja jo mennyt, tai ainakin se on niin lähellä, ettei raskas viranomaiskoneisto ehdi tavoittaa isäksi oletettua miestä. Entä mitä, jos tämä ei oikeasti olekaan isä?

Eikö tuo sinun ehdotuksesi toisaalta myös vapauta miehet sellaisesta vastuusta, jossa on otettu yhdessä ja tietoisesti riski ja jätetty ehkäisy käyttämättä? Tai esim. yritetty lasta ihan tietoisesti yhdessä, mutta sitten mies voikin luistella tilanteesta ja vastuusta (siis vastuusta lasta, ei naista kohtaan) mikäli tuleekin toisiin ajatuksiin? Nykylaissa on varmaan haluttu estää myös tällaisen mahdollisuus.

Ymmärrän kyllä, mitä ajat takaa, mutta toivottavasti ymmärrät senkin, että se voi olla todella vaikea toteuttaa nykyisen lainsäädännön puitteissa. Nykylaki lähtee kuitenkin lopulta lapsen oikeudesta saada elatus vanhemmaltaan, siinä ei siis ole vastakkain naisen ja miehen oikeudet johonkin pikkusummaan rahaa. Tuon kaltainen systeemi on ollut täällä aiemmin ja se osoittautui niin huonoksi juuri siihen sisältyneen mielivaltaisuuden vuoksi, että päädyttiin säätämään kaikkia biologisia isiä yksiselitteisesti velvoittava laki.

 

On selvää, että abortteja tehdään siksikin paljon, koska se on sallittu lainsäädännössämme. Monet puolustelevat aborttia myös sillä, että siinä nainen päättää omasta kehostaan - näinhän asia ei tietenkään ole, vaan siinä päätetään nimenomaan toisen yksilön elämän lopettamisesta.

Onhan se niinkin, mutta asiaan liittyy myös naisen oikeus päättää kehostaan - siitä, onko raskaana ja synnyttääkö. Aborttien määrä on muuten saatu ehkäisyvalistuksella vähenemään, mikä viittaa siihen, ettei niitä mitenkään huvikseen tehdä, vaan ensisijaisesti niitä vältellään huolehtimalla ehkäisystä.