mies painostaa aborttiin...

[huolia]

...ja luulee vielä että mä sitten jatkan hänen kanssaan sen jälkeenkin niin kuin ei mitään. Rehellisyyden nimissä nyt en enää itsekään tiedä mitä teen tän raskauden kanssa. Oon ihan alussa vasta, raskautuminen oli vahinko ja miehen reaktio uutisiin oli itkeä silmät päästään että hän ei jaksa. Meillä on entuudestaan yksi lapsi, ja itsekin oon tähän asti ollut sitä mieltä etten halua enempää lapsia. Nyt kun vahinko sitten kävi, pyörittelin vaihtoehtoja, olisko se toinen lapsi kuitenkaan niin paha. Mutta miehen kanta on näköjään sitten toi, eisuostu kuuntelemaan mua ollenkaan ja tyrkyttää vaan sitä aborttia koko ajan. Eilen jopa ilmoitti ettei hän halua mun kanssa seksiä niin kauan kuin olen raskaana, häntä kuulemma ahdistaa ajatus niin paljon.

Mä itse tiedän että tää oli tässä, mutta tiedän myös miehen takertuvan muhun epätoivoisena kun kerron etetn halua enää jatkaa yhdessä. Nyt enää mietin onko musta kahden lapsen yksinhuoltajaksi, vai teenkö erosta huolimatta sen abortin. Inhottava tilanne. Ja meidän piti mennä kesällä naimisiinkin. :'(

 

["vieras"]

Aborttia ei saisi ikinä tehdä sillä perusteella että mies painostaa/pakottaa/uhkailee aborttiin. Meillä oli vastaava tilanne, toinen lapsi oli vahinko. Mies ehdotti aborttia, en suostunut, erottiin. Palattiin yhteen rv 34 ja mies oli alkanut ajatella positiivisesti vauvasta. Nyt tuo vahinko on jo 3-vuotias ja meille on tullut sen jälkeen myös toivottu kolmas lapsi ja parisuhde voi hyvin. Onneksi en aikoinaan suostunut miehen ehdottamaan aborttiin.

 

["Vieras"]

Mä en nyt ihan ymmärtäny? Hankit eron sen takia että tulit vahingossa raskaaksi? Vai mistä se eroajatus tuli?

 

[ap.]

[QUOTE="Vieras";28237338]Mä en nyt ihan ymmärtäny? Hankit eron sen takia että tulit vahingossa raskaaksi? Vai mistä se eroajatus tuli?[/QUOTE]

miehen käytös on musta niin anteeksiantamatonta että multa meni kaikki kunnioitus häntä kohtaan. Lisäksi hän on tässä kaiken keskustelun akana sanonut mulle ja musta niin kauheita asioita etten mä voi niitä enää koskaan unohtaa.

 

[ei]

En tekisi aborttia, jos suinkin kuvittelisin jaksavani. En muutenkaan, enkä siksikään, että täyssisarus olisi lapselle rikkaus. Etenkin eron jälkeen se on rikkaus (mm. molemmat "joutuisivat" isälleen esim. joka toinen joulu). Yhdellä ei olisi ketään kohtalotoveria, kun muu (mahdollisesti tuleva) perheesi jäisi kotiin.

 

[astrolabe]

Jos halusit vielä yhden lapsen niin tässähän hän nyt ois. Jos et, niin sitten maanantaina aika lääkärille lähetettä varten.

 

[..]

Pidä vain lapsi. Kyllä pärjäät niiden kans antaisitko tuollaisen miehen tappaa lapsesi?

 

["Vieras"]

Rikkoo tämä asia teidän parisuhteen joka tapauksessa, älä tapa lastasi silti- sitä tulisit katumaan lopun ikäsi.

 

[ap.]

[QUOTE="Vieras";28237463]Rikkoo tämä asia teidän parisuhteen joka tapauksessa, älä tapa lastasi silti- sitä tulisit katumaan lopun ikäsi.[/QUOTE]

niin, sitä juuri tässä mietin että ero on edessä joka tapauksessa. En vain tiedä miten pärjään henkisesti ja taloudellisesti kahden lapsen kanssa yksin. Mitä jos tulevalla vauvalla on vaikka koliikkia ja olen ihan yksin? Tällä hetkellä ainoat tukiverkot ovat miehen suvussa, ja hoitajia on harvassa tuolle yhdellekään.

 

["vieras"]

Tällä hetkellä ainoat tukiverkot ovat miehen suvussa, ja hoitajia on harvassa tuolle yhdellekään.

Eikö niitä tukiverkkoja voisi käyttää eron jälkeenkin? Ovathan he edelleen lapsen sukulaisia.

 

[astrolabe]

niin, sitä juuri tässä mietin että ero on edessä joka tapauksessa. En vain tiedä miten pärjään henkisesti ja taloudellisesti kahden lapsen kanssa yksin. Mitä jos tulevalla vauvalla on vaikka koliikkia ja olen ihan yksin? Tällä hetkellä ainoat tukiverkot ovat miehen suvussa, ja hoitajia on harvassa tuolle yhdellekään.

Yyhoo saa turvaverkon rakennettua kyllä. Jos asut pikkupaikkakunnalla, johon sinulla ei ole siteitä, ei vakkariduunia tms.,niin ei sinme edes ole pakko jäädä. Itse muutin Helsinkiin esikoiseni ollessa vajaan vuoden ikäinen ja vaikka olen suht epäsosiaalinen ihminen, pari uutta yyhootuttavaa muodostivat turvaverkon jo kummasti.

 

[Moraalinvartija]

Pärjäät varmasti ap, joten älä sen pelossa tai miehen painostuksesta aborttia tee.
Itse jäin täysin yksin kahden vaippaikäisen ja eskarilaisen kanssa, ja hengissä ollaan

Ainakaan tekstistäsi ei synny vaikutelmaa, että mitään radikaalia jaksamista heikentävää sinulla olisi taustalla (mt-ongelmia tms).

 

[ddadad]

No sinun täytyy rauhassa miettiä MITÄ SINÄ HALUAT? Aloituksessa sanoit ettet itsekään tiedä. Ole hetki miettimättä miehesi mielipidettä ja mieti omaasi.

Eli haluatko toisen lapsen? Kyllä tai ei.

 

["vieras"]

Mun isä painosti äidin aborttiin, kun ei kolmatta lasta halunnut - me kaksi ekaakin oltiin vahinkoja. Äiti suostui vaikkei halunnut ja kyllä se asia heidän väleihinsä vielä 30 vuoden jälkeenkin vaikuttaa.

Jos haluat pitää lapsen, niin pidä se. Mies saa puolestaan pohtia, haluaako hän erota vai ei. Voi olla, että mies kypsyy ajatukseen. Toivottavasti pääsette asiassa yhteisymmärrykseen olipa päätös mikä tahansa.

 

[---]

Mikä ehkäisy teillä oli käytössä?

 

[ap.]

Pärjäät varmasti ap, joten älä sen pelossa tai miehen painostuksesta aborttia tee.
Itse jäin täysin yksin kahden vaippaikäisen ja eskarilaisen kanssa, ja hengissä ollaan

Ainakaan tekstistäsi ei synny vaikutelmaa, että mitään radikaalia jaksamista heikentävää sinulla olisi taustalla (mt-ongelmia tms).

mulla oli esikoisen syntymän jälkeen paha synnytyksenjälkeinen masennus, sekin pelottaa.

 

[ap.]

[QUOTE="vieras";28237548]Mun isä painosti äidin aborttiin, kun ei kolmatta lasta halunnut - me kaksi ekaakin oltiin vahinkoja. Äiti suostui vaikkei halunnut ja kyllä se asia heidän väleihinsä vielä 30 vuoden jälkeenkin vaikuttaa.

Jos haluat pitää lapsen, niin pidä se. Mies saa puolestaan pohtia, haluaako hän erota vai ei. Voi olla, että mies kypsyy ajatukseen. Toivottavasti pääsette asiassa yhteisymmärrykseen olipa päätös mikä tahansa.[/QUOTE]

mun mies painosti mut jo kertaalleen aborttiin kahdeksan vuotta sitten kun olimme vasta alkaneet seurustelemaan. Siksi en voi myöskän hyväksyä että sämä juttu tapahtuisi toistamiseen.

 

[vähän parempaa huolta pitäisin]

mun mies painosti mut jo kertaalleen aborttiin kahdeksan vuotta sitten kun olimme vasta alkaneet seurustelemaan. Siksi en voi myöskän hyväksyä että sämä juttu tapahtuisi toistamiseen.

Yksi abortti jo taustalla.. ööh miten voi käydä vahinko taas!

 

["vieras"]

mulla oli esikoisen syntymän jälkeen paha synnytyksenjälkeinen masennus, sekin pelottaa.

Nyt ymmärrän miehesi käytöksen hieman paremmin. Et voi kuvitella etteikö tuolla asialla olisi vaikutusta myös miehesi ajatuksiin.

Mun mielestä nyt asiaa pitää pohtia siltä kannalta että mitä sinä haluat jatkolta ja musta täytyy myös unohtaa vouhotus siitä että "älä tapa lastasi".

Abortti on kova paikka kenelle tahansa, sitä on turha kieltää. Mutta joskus asioissa pitää olla realisti ja tehdä aikuisen ihmisen päätöksiä.

Parisuhde on siis vaikeuksissa. Nyt on otettava itseään niskasta kiinni ja istuttava miehen kanssa alas ja puhua. Miettiä että onko suhteella tulevaisuutta ja jatkuvuutta. Lapsen kanssa taikka ilman sitä.

Turvaverkon perään on turha itkeä, on suunnattoman monia perheitä/yksinhuoltajia joilla sitä ei ole. Toiset pärjäävät mainiosti, toiset uupuvat kun eivät saa omaa aikaa. Vain sinä tiedät millainen on oma tilanteesi. Lapset ovat omia joten niiden kanssa on jaksettava. Jos tietoisesti päätät pitää sen toisen niin sitten mietit silti kannalta jaksatko yhden vai kahden kanssa.

Päätökset ovat kovia mutta niitä on oikeasti pohdittava, sureminen etukäteen ei auta. Eikä toisten ihmisten/Kaksplus palstan vouhotuskaan.