Mies pakottaa aborttiin – perheen ja parisuhteen jatko?

Eli äiti valitsisi mielummin miehen kuin lapsen, ei kuulosta hyvältä.

Eli sinun mielestä ap:n tulee pitää lapsi ja potkaista mies ulos?

On varmasti ollut syvällinen parisuhde kyseessä jos näin käy.

 

Joo, en todellakaan näe asiaa niin että 'hän tappaisi lapsemme'. Tuossa vaiheessa se on kasa soluja. Ja kyllä, ihmisarvo ja hyvä elämä tarkoittaa minulle myös paljon muita asioita, kuin se että satut syntymään maailmaan. Loettakaa asioiden romantisointi. Ja TURHA syyllistäminen.

 

..Ja muistakaa myös se vastuu ja lupaukset, joita teillä on jo syntyneitä lapsia ja tehtyjä lupauksia kohtaan!

 

[QUOTE="...";30770106]..Ja muistakaa myös se vastuu ja lupaukset, joita teillä on jo syntyneitä lapsia ja tehtyjä lupauksia kohtaan![/QUOTE]

Lapsia kohtaan on toki vastuu, mutta ketään ei velvoita joku avioliittolupaus suuntaan tai toiseen. Jos nyt sitä tarkoitat. Eli jos joskus on ihan kirkossa mennyt "lupaamaan" tahtovansa rakastaa, niin mitä sitten? Aina voi todeta, että "tahtoisin rakastaa, mutta en tahdostani huolimatta voi" - ja laittaa eropaperit menemään.

 

[QUOTE="Julia";30769896]Se nyt on sanomattakin selvää. Olet ehdottomasti yksi itsekkäimmistä ja vittumaisimman oloisista ihmisistä mitä voi kuvitella. Näin normaaliväestössä kun ei lasketa rikollisia mukaan.[/QUOTE]

Ei sitä tiedä, vaikka olisinkin! Mutta sitä ei kuitenkaan ilmennä se, jos ihminen ei suostuisi vastentahtoisesti aborttiin.

Voihan asian kääntää toisinkin päin - miksi se mies ei olisi itsekäs ja vittumainen painostaessaan puolisoaan aborttiin?

 

Mörköäiti Mulle avioliittoni ja tuo ihminen kenen kanssa olen naimisissa ja perheeni perustanut, ihan oikesti merkitsee mulle muutakin kuin sanahelinää kirkossa/maistraatissa. Jos kuva avioliitosta on tuollainen kuin sulla, miksi ylipäänsä olla naimisissa?! Käsittämätöntä ajatuksenjuoksua..

 

[QUOTE="M33";30769906]Ihmiselle ei kuitenkaan koidu mitään haittaa siitä, ettei häntä ole koskaan olemassa. Eihän ole ketään, johon tuo haitta voisi kohdistua. Ei ole ketään, joka voisi harmitella sitä, ettei koskaan ollut olemassa.[/QUOTE]

Totta. Mutta tuo kommenttini ei niinkään ollut aborttia vastaan, vaan sen puolesta, että adoptoitu, jo olemassa oleva ihminen on varmaan mieluummin olemassa kuin olematta. Tämä kommenttina sille, joka väitti, että adoptoitu kärsii olemassaolostaan, koska ei saanut kasvaa sisarustensa kanssa vai mitä se lätinä olikaan.

En siis ole abortin vastustaja. Mutta vastustan pakkoabortteja ja aborttiin painostamista. Ja pidin sitä pelkkänä foliohattuiluna, että adoptoitu ei muka voisi olla onnellinen tietäessään olevansa adoptoitu.

 

[QUOTE="...";30770156]Mörköäiti Mulle avioliittoni ja tuo ihminen kenen kanssa olen naimisissa ja perheeni perustanut, ihan oikesti merkitsee mulle muutakin kuin sanahelinää kirkossa/maistraatissa. Jos kuva avioliitosta on tuollainen kuin sulla, miksi ylipäänsä olla naimisissa?! Käsittämätöntä ajatuksenjuoksua..[/QUOTE]

Eli siis lapset voi tappaa puolison pyynnöstä koska puoliso oikeasti merkitsee jotain...?

 

[QUOTE="...";30770156]Mörköäiti Mulle avioliittoni ja tuo ihminen kenen kanssa olen naimisissa ja perheeni perustanut, ihan oikesti merkitsee mulle muutakin kuin sanahelinää kirkossa/maistraatissa. Jos kuva avioliitosta on tuollainen kuin sulla, miksi ylipäänsä olla naimisissa?! Käsittämätöntä ajatuksenjuoksua..[/QUOTE]

Jep jep - mutta jos puoliso alkaa painostaa ja pakottaa aborttiin, se pohja, jolle suhde on rakennettu ja joka on syy olla yhdessä, taitaa olla alkanut murentua jo silloin sen miehen puolesta. Eihän se silloin varmaankaan tunnu enää samalta suhteelta ja samalta ihmiseltä.

Mun kuva avioliitosta on se, että se on juridinen sopimus. Parisuhde on (toivottavasti) naimisissa oleville se tärkein asia eikä siviilisääty niinkään. Tuossa aiemmin kirjoitettiin lupauksesta, mutta se ei velvoita mihinkään. Rakkaus ja kumppanuus merkitsevät, mutta painostettu abortti kyllä on sen luokan asia, joka saattaa romuttaa molemmat. Vaikka kuinka selittäisi itselleen, että "mies on kuitenkin ihana puoliso ja hyvä isä vaikka painostikin tekemään abortin vastoin tahtoani". Joo, en usko että toimii.

 

Se ei ole tuossa vaiheessa lapsi.

 

Adoptioon antaminen on tuhat kertaa parempi vaihtoehto kuin abortti. Lapsi jää surmaamatta, saa hyvän elämän rakastavassa perheess joka oikeasti haluaa lapsen.

Se on parempi, jos se tuntuu lapsen äidistä paremmalta. Jos abortti tuntuu paremmalta vaihtoehdolta, niin sitten se. Jos lapsen synnyttäminen ja pitäminen tuntuu parhaalta vaihtoehdolta, niin sitten paras vaihtoehto on se.

No, toki aina kaikki eivät osaa miettiä, mikä on paras kaikille, ja siksi niitä lapsia syntyy epävakaisiin oloihin narkkariluoliin, mutta se on eri keskustelu.

 

[QUOTE="...";30769991]Herää kyllä kysymys, miten vähän ihmiset parisuhteitaan ja miehiään arvostaa, jos eroaminen tällaisessa tapauksessa on ensimmäinen ja helpoin vaihtoehto! Ja miten vähän se olemassa oleva perhe ja lapset merkitsee. Itse ainakin pidän tärkeinpänä asiana omaa parisuhdettani ja siihenhän olemme lapsetkin tehneet. En edes harkitsisi tämän asian romuttamista vahinkoraskauden takia, jos edes toinen olisi sitä meiltä ettei lasta halua.[/QUOTE]

Jos mieheni yrittäisi painostaa minua aborttiin, arvostus laskisi todella paljon. Ja kuten kirjoitin, jos tekee vastentahtoisesti abortin miehen vaatimuksesta, niin suhde tuskin enää tulee tuntumaan samalta. Todennäköisyys perheen hajoamiseen on joka tapauksessa suuri.

On eri asia, jos asiaa pohdittaisiin yhdessä eikä mies yrittäisi painostaa mihinkään suuntaan - tällöin on eri asia ottaa miehenkin mielipide huomioon. Mutta jos itse ei halua aborttia ja mies painostaa, kyllähän se kertoo ettei mieskään kauheasti puolisoaan tai tämän näkemyksiä arvosta.

 

Eettisesti vaikea tilanne, mutta tässä tapauksessa ap:n mies on kuitenkin selvästi sanonut, ettei hän halua enempää lapsia ja vasektomiaankin on halunnut.

Asioilla on puolensa. Ehkä käykin niin, että mies päättää erota jos ap pitää lapsen?

Fiksuinta olisi sopia yhdessä, että lähdetään omiin suuntiin, molemmat osapuolet varmasti ymmärtävät sen ratkaisun.

 

Mun avioliittoni on mulle muutakin kuin juridinen sopimus ja Mua kiinnostaa ihan yhtä paljon mieheni halut, toiveet ja tuntemukset kuin omanikin. Miten mies painostaa? Sanomalla mielipiteensä?

Aina ei tietenkään voi olla samaa mieltä asioista ja sitten on vaan keskustelulla löydettävä yhteinen linja. Tässä tapauksessa mies on jo aikaa sitten ilmoittanut ettei halua lisää lapsia. Hän olisi halunnut vasektomian, mihin ap ei suostunut.
Nyt ollaan sitten vahinkoraskaustilanteessa...en todellakaan lähtisi syyttelemään miestä yhtään mistää, kun nyt ei lasta halua vaan abortin. Mies olisi halunnut jo aiemmin huolehtia ehkäisyn niin, ettei tähän tilanteeseen jouduttaisi. Joten kyllä todellakin on erikoista, jos tässä painaa vaan ap:n halu pitää lapsi. Lapsenhan hän koko ajan oli halunnutkin btw...siksikö ei vasektomia sopinut?

 

Mörköäiti...oot kyllä ihan huippu kumppani kelle tahansa! :heart:

 

[QUOTE="...";30770190]Mun avioliittoni on mulle muutakin kuin juridinen sopimus ja Mua kiinnostaa ihan yhtä paljon mieheni halut, toiveet ja tuntemukset kuin omanikin. Miten mies painostaa? Sanomalla mielipiteensä?

Aina ei tietenkään voi olla samaa mieltä asioista ja sitten on vaan keskustelulla löydettävä yhteinen linja. Tässä tapauksessa mies on jo aikaa sitten ilmoittanut ettei halua lisää lapsia. Hän olisi halunnut vasektomian, mihin ap ei suostunut.
Nyt ollaan sitten vahinkoraskaustilanteessa...en todellakaan lähtisi syyttelemään miestä yhtään mistää, kun nyt ei lasta halua vaan abortin. Mies olisi halunnut jo aiemmin huolehtia ehkäisyn niin, ettei tähän tilanteeseen jouduttaisi. Joten kyllä todellakin on erikoista, jos tässä painaa vaan ap:n halu pitää lapsi. Lapsenhan hän koko ajan oli halunnutkin btw...siksikö ei vasektomia sopinut?[/QUOTE]

Niin no, otsikossa on "mies pakottaa aborttiin" - siitä sen tulkitsin. Onhan se tilanne ikävä ja epäreilu miehellekin, koska tottahan hänellä pitäisi olla oikeus tehdä vasektomia jos haluaa. Ja olisi hän voinut sen tehdä kysymättä ap:lta. Kuvattu tilanne on kieltämättä tosi hankala, mutta itse en silti tekisi aborttia. Minulle kyllä sopisi se, että voidaan asua erikseen jos mies ei halua enää lapsia. (Tosin en voisi itse joutua tuollaiseen tilanteeseen, koska en vastustaisi miehen haluamaa vasektomiaa tai sitten ainakin huolehtisimme ehkäisystä.)

Mitä avioliittoon tulee, niin minulle se ei ole rakkauden tai sitoutumisen synonyymi, vaan suhtaudun siihen juridisesti. Rakkaus, kumppanuus, suhde ja sitoutuminen tulevat minulle ihan muuta kautta. Mutta ymmärrän, että joillekin asia voi olla toisin.

Itsellenikin puolison toiveet ovat tärkeät - ja siksi en olisi sitä vasektomiaa vastustanut. Mutta samoin oletan että omat toiveeni ovat tärkeitä, eli jos haluaisin lapsen, ei puoliso saisi minusta sitä estääkään. Kuinka tällainen ristiriita sitten ratkaistaan ja millaisella kompromissilla, se onkin toinen kysymys.

 

[QUOTE="...";30770175]Se ei ole tuossa vaiheessa lapsi.[/QUOTE]

Lapsi ei muutu lapseksi syntyessään, vaan lapsi on lapsi hedelmöityshetkestä lähtien. Yleinen puolustus abortintekijöiltä on, että "se oli vain solumöykky". Uusi elämä kuitenkin syntyy kun munasolu hedelmöittyy ja alkaa kehittyä. Sikiö myös näyttää ihan oikealta lapselta jo muutaman viikon iässä.

Suomen laissa on annettu äidille oikeus abortoida tuleva lapsi yleensä 12 viikon ikään asti. Laki on näin, mutta monen moraali sano toisin. Lisäksi oikeus päättää asiasta on vain äidillä. Äidin ei tule suostua minkäänlaiseen painostukseen asiasssa.

 

Jäin miettimään tilannetta omalla kohdalla. Meillä olisi varmasti niinpäin, että mies haluaisi lapsen pitää ja minä en. Minusta olisi kamalaa, jos tästä huolimatta lapsi meille tulisi. En ihan varma ole pystyisinkö aborttia tekemään, mutta nyt ajattelen, että pakkohan se olisi.

 

kadut sitä koko elämäsi Voin taata sen

 

Itse en ainakaan voisi tehdä aborttia miehen mieliksi, kyllä mulle on lapset miestä tärkeämpiä. Ja hauskaa miten jotkut voivat sanoa sikiötä tai alkiota solumöykyksi joka on ihan yhdentekevä ja jonka voi tuosta vaan tappaa, aikuinen ihminenkin on vaan vähän isompi solumöykky.

 

Luin ketjua. Tulin itse vahingossa raskaaksi, kun aloin odottamaan kolmatta lastamme. Tiedän, miten vaikea tilanne se on, silloinkin kun mies tukee. Toivon Sinulle voimia tehdä aikuisen ihmisen päätös.

 

No niin. Mies ei ole mennyt vasektomiaan, vaikka on tiennyt 100 % varmasti, ettei enää lapsia halua. Hän on ottanut riskin omalta osaltaan. Nyt kun raskaus on tosiasia, hän vaatii naista kantamaan vastuun. Mikä mies se sellainen on? Nainenko päättää yksin perheen lapsiluvun ja sen, onko miehellä kyky siittää vai ei?

Jos nainen nyt jo huolehtii lapsista yksinään, mitä väliä sillä on, onko lapsia kaksi vai kolme? Mies luultavasti kavereilleen rehvastelee, että hänellä on sentään kaksi (kolme) lasta. Vähän kuin vuosia sitten ohikulkenut mies sanoi, että hän on sentään tehnyt vaimolleen kolme lasta. Myöhemmin hän sanoi, että vaimo hoitakoon lapset, kun ne on tehnytkin.

 

En jaksanut ihan koko vouhotusketjua lukea. Mutta 1) ap:n mies ei olisi tarvinnut mitään "lupaa" vasektomiaan, ja jos ihminen ei halua enää lisää lapsia, hän on velvollinen hoitamaan ehkäisyn osaltaan kuntoon. Minä esim. en tahdo enää lapsia, ja minut on steriloitu. Jos nyt kuitenkin siitä huolimatta tulisin raskaaksi, tekisin päätöksen ihan itse enkä sen toisen osapuolen tahdon mukaan. Ei ketään voi painostaa tällaisessa asiassa, ja jos mies tahtoo varmistaa ettei enää lapsia tule, voi esimerkiksi pidättäytyä yhdynnästä täysin. Eihän se ole kuin pikkuruinen uhraus näin tärkeän asian eteen?

 

Se on parempi, jos se tuntuu lapsen äidistä paremmalta.

Ahaa. Eli jos musta tuntuu parhaalta vetää nuppi turvoksiin ja piikittää herskaa silmämuniini raskaana ollessani, niin sitten niin on vaan tehtävä, koska äidin kuuluu tehdä niin kuin äidistä tuntuu parhaalta?

Voi jösses.

Kyllä siinä ne äidin herkät tuntemukset, tähtien asennot, yms. astraalienergiat on aivan täysin täyssijaisia olemassaolevien ja syntymättömän lapsen etujen edessä.

Onko lapselle paras mahdollinen vaihtoehto syntyä vai olla syntymättä - on se keskeisin kysymys. Ei, että onko se äidistä kivaa, sopiiko isän tunteisiin, tykkääkö perheen koira, yms. Ei. Lapsen lähtökohdat elämälle ratkaisevat mielestäni eniten.

Vein vuosia sitten oman ystäväni raskaudenkeskeytykseen, josta teki erityisen raskasta ystävälleni sen, että hänen piti samalla kertaa abortoida kaksi sikiötä. Ei ollut kamalan helppo päätös hänelle monesta muustakaan taustasyystä. Silti ihailen tämän ihmisen päätöstä aivan mielettömästi. Hän ei halunnut mielenterveysongelmista kärsivänä tuoda maailmaan lapsia, joilla ei olisi ollut mahdollisuutta tasapainoiseen äitiin ja isään tai eheään elämään. Hän teki valintansa puhtaasta äidinrakkaudesta ja ajatteli näiden lapsien parasta. Vaikka se abortti jätti häneen kyllä selvät jäljet. Mutta kun se oma tuska ja kipu on täysin toissijaista.

Lapsi ei muutu lapseksi syntyessään, vaan lapsi on lapsi hedelmöityshetkestä lähtien. Yleinen puolustus abortintekijöiltä on, että "se oli vain solumöykky". Uusi elämä kuitenkin syntyy kun munasolu hedelmöittyy ja alkaa kehittyä. Sikiö myös näyttää ihan oikealta lapselta jo muutaman viikon iässä.

Onko siemensyöksy lapsen tappo? Vai muuttuuko siittiö lapseksi vasta kohdatessaan munasolun? Entäs kierukan käyttäjät? Lapsentappajia, koska kierukka estää _hedelmöittyneen_ munasolun kehittymisen?

 

Sikiö ei todellakaan näytä "ihan oikealta lapselta jo muutaman viikon iässä". Ja miksi alkion oikeudet menisivät jo olemassa olevan ihmisen, eli äidin, oikeuksien edelle?