Mies pakottaa aborttiin – perheen ja parisuhteen jatko?

Niin tai näin, niin ei se kivasti pääty. Mulla oli sama tilanne kääntäen, mies aneli ja rukoili pitämään lapsen, mutta minä en niitä halua koskaan. Eihän se ole reilua viedä toiselta mahdollisuutta vanhemmuuteen, mutta ei se sen reilumpaa ole pakottaa mihinkään niin kamalaan kuin mitä lapsen tekeminen voi pahimmillaan olla. Ei suhde vain voi toimia sellaisen jälkeen. Ei välttämättä vaikka homma ratkeaisi luonnollista kautta ennen mitään päätöksiäkään.

 

[QUOTE="Jenis";30770668]Sikiö ei todellakaan näytä "ihan oikealta lapselta jo muutaman viikon iässä". Ja miksi alkion oikeudet menisivät jo olemassa olevan ihmisen, eli äidin, oikeuksien edelle?[/QUOTE]

Tässä aidon mallin mukaiset sikiönuket viikoilta 9, 10, 11 ja 12.

 

Pientä päivitystä: kerroin eilen miehelle, että olen soittanut lääkäriajan, että oletko nyt tyytyväinen. Mies yritti tulla halaamaan mutta pakenin paikalta. Olin koko illan ihan masentunut mutta mies taas tuntui olevan oikein hyvällä tuulella, hassutteli lasten kanssa oikein korostetusti (olin eilen puhunut hänelle, että minusta ei ole tarpeeksi lasten kanssa). Minä tunsin oloni tosi surkeaksi ja vielä loukatuksi kun mies näytti nyt ajattelevan, että ikävä asia on jo hoidettu pois päiväjärjestyksestä ja että elämä jatkuu ennallaa tästä eteenpäin.

Iltamyöhällä sitten vähän puhuttiin aiheesta. Sanoin, että jos teen keskeytyksen niin teen sen lasten enkä hänen painostuksensa takia. Vaikka en tiedä, mitä hän tekisi jos antaisin tilanteen vain jatkua. Hän sitten sanoi suoraan, että ero tulisi. Hän ei voisi elää sen kanssa, että olen pettänyt hänet. Meidän ei koskaan pitänyt joutua tähän tilanteeseen, mihin olen meidät saattanut ja kun tiedän hänen kantansa lisälapsiin, niin se on lupauksen pettämistä ja silloin meidän yhteiselo ei voi jatkua. Tuo lupauksen pettämis-juttu tulee siitä, että raskaus sai alkunsa ns. varmoina päivinä... Minulla oli ja on vieläkin siis aika varattuna kierukan laittoon mutta puuhailla silti piti. Mies ei kysellyt ehkäisyn perään kun ajatteli minun tietävän, että on sellainen päivä, jolloin sitä ei tarvita. Ja niinhän minäkin luulin. "Tehtiin" tuota kuopusta melko pitkään, joten tunnen kiertoni tarkkaan, plus useimmilla yhdyntäkerroilla mies ei edes laukea... Mutta siis vahinko pääsi käymään. Ja tästä mies syyttää lähes yksinomaan minua. Tiedän, että tämä paljastus ei kaikissa herätä myötätuntoa minua kohtaan mutta mielestäni mies ei voi pakoilal täysin vastuuta tässäkään tapauksessa. Tällä tavalla minä olen hänet kuulemma pettänyt ja ainoa ratkaisu yhteiselon jatkumiseen on raskauden keskeyttäminen. Vaikka se olisi ihan kauhea paikka minulle. Ja tehtäisiin miehen mukavuudenhalun takia, hän kun ei halua elää mitään "suurperheen elämää". Miehen mielestä abortti tässä vaiheessa ei ole mikään iso juttu, paitsi minun historialla (takana raskaudenkeskeytys sikiövaurioiden takia myöhäisemmillä viikoilla). Eli ilman tuota kokemusta tässä ei olisi suurtakaan vaikeutta, ja nytkin minun vaan pitää ajatella, että emme tämän takia pilaa meidän ihanaa perhettä ja että raskaus on niin alkuvaiheessa, että kyseessä on vain tekninen toimenpide.

Olen taipumassa keskeytykseen mutta tosi pitkin hampain. Minusta tilanne ei ole reilu (riippumatta siitä, miksi raskaus sai alkunsa), mies ei kanna vastuutaan (kutne joku sanoi, miksi edes olisi tarvinnut minun lupaa vasektomiaan jos ei lisää lapsia kerta halua). Sanoin miehelle, että mahdollinen keskeyttäminen vaikuttaa sitten meidän väleihin, ehkä lopullisestikin, mutta mies tuntui olevan vain helpottunut jos sen keskeytyksen teen. Lyhyesti siis: minun vikani, että olen raskaana ja itse saan kantaa abortin tuskan tässä tilanteessa. Hän kyllä lupasi minua tukea siinä mutta en ole hänen mahdollisesta tuestaan kiinnostunut. Kun mies ei edellisillä kerroillakaan (keskeytys + keskenmeno) tarjonnut juuri tukea ja ymmärrystä niin en tarvitse niitä nytkään. Inhottaa ajatella, että tässä joutuu vielä reilun viikon kärvistelemään ennen sitä lääkärikäyntiä (koko ensi viikko menee reissussa). Ja jos tosiaan itken hervottomasti siellä lääkärissä ja soperran, että en itse asiassa haluaisi keskeyttää... Järki siis sanoo, että ennen kaikkea lapsille paras ratkaisu on keskeyttää, mutta kun joka hetki tunnen kehossani olevani raskaana niin tosi vaikeaa tämä nyt on. Tänään me ollaan vielä menossa miehen kanssa kaupungille iltaa viettämään, syömään ja elokuviin. Ja en todellakaan halua juoda mitään vaikka miehen mielestä solumöykyn kohtalo olisikin jo sinetöity... Rankkaa tämä on. Mies alkoi eilen itkeä tihrustamaan, ettei halua, että meidän ihana perhe rikkoontuu tähän. Mutta sen estämisen hinta on mulle laitettu aika kovaksi...

 

Miksi kielsit mieheltä sen pienen toimenpiteen.
oliko sinulla pohjimmiltasi olo, että jos se tehdään miehelle, EI Ole enää mahdollisuutta saada uusi vauva.
pohjimmiltasi kaipasit vauvaa ja sen tähden hölmöilitte ehkäisyn kanssa

saako Mies NYT mennä toimenpiteeseen

mutta jos sinulla on suuri kaipaus vauvaa kohtaan, kaipaus joka esti antamasta miehen tehdä lopullista ratkaisua lapsimääräänne, niin miksi et eroaisi,
jos hoidat kodin ja lapset jo NYT yksin, niin pärjäät eronneenakin

 

Vaikea tilanne johon ei ole olemassa "oikeaa" ratkaisua. Teidän parisuhde muuttuu nyt joka tapauksessa - väistämätön tilanne. Mutta älä ota tätä ilkeästi: Niin elämässä tapahtuu. Tulee tilanteita joissa vanha tavallan jää taakse, ja alkaa uusi aika. Siinä kohtaa on puntaroitava esim teidän perheen merkityksellisyys. SEN olemassa olevan. Ja sen eteen valitettavasti tarttee tehdä töitä. Vaikka eroaisit miehestäsi, pitäisi tulevan lapsen, on teidän perhe muuttunut. Sen lisäksi että kantaisit vastuun tulevasta lapsesta, kataisit myös vastuun siitä että joudut asian selventämään lapsillesi. Jos et nyt vielä niin ainakin tulevaisuudessa.

Kieltämättä, miehesi kuulostaa itsekäältä. Mutta niin kuulostat sinäkin. En ihan koko ketjua jaksanut lukea, mutta alussa kovasti painotat että teet liki kaiken kotona. Mites teidän taloudellinen vastuu jakautuu? Oletko miettinyt että sekin saattaa painaa miehesi mieltä? Se vauva ei toki paljoa maksa. Mutta kulut kasvavat sitä myötä kuin lapsetkin kasvavat. Miehillä monasti on tämäkin aspekti mukana kun kokonaisuutta mietitään. Silloin kun äiti näkee vaan vaaleanpunaisia töppösiä.... Ja tässä piilee yksi parisuhteen rikkaus. Se että yhdessä nähdään kokonaisuus. Toinen ottaa huomioon jotain ja toinen toista.

Ehkäisyn pettäminen on molempien vika. Joskin jo varmaan yläkoulussa opetettiin että ei ole olemassa varmoja päiviä, ja sempä vuoksi kyllä molemmat saatte peiliin katsoa ja lujaa. Kaikki muu on jossittelua.

Jos olet päättänyt jäädä perheeseen, kaikki on korjattavissa. Mutta sinunkin täytyy silloin tulla ulos siitä "surkuttelusta" - voi minua, kamala mies, kaikkea joudun kestämään. Veikkaan että sisällä asia on miehellesikin arka. Mutta hän on vaan kannastaan selvä ja pysyy mielipiteessään jonka on jo ennen tätä ilmaissut. Sinä taas olet ehkä siinä haavemaailmassa elänyt että jos sit kuitenkin ja ja ja.

En halua mitään näistä pahalla sanoa, enemmän vähän niin kuin heittää pikku kupillisen kylmää vettä kasvoillesi että heräät katsomaan tilannetta hieman kauempaa, realistisesti. Ja jopa ehkä hetkeksi menemään miehesi saappaisiin ja katsomaan sieltä tilannetta. JOO tiedän, vastaus tähän on että eihän mieskään katso tilannetta sinun kantilat. Katsoo tai ei.... toisen on tehtävä se "aloite". Muuten molemmat vaan jässitättä omissa nurkissanne ja tilanne pahentuu vuosi vuodelta. Ei ole häpeä olla se joka ensimmäisenä ottaa askeleen suuntaan kompromissia.

 

[QUOTE="Nippe";30770657]Ahaa. Eli jos musta tuntuu parhaalta vetää nuppi turvoksiin ja piikittää herskaa silmämuniini raskaana ollessani, niin sitten niin on vaan tehtävä, koska äidin kuuluu tehdä niin kuin äidistä tuntuu parhaalta?[/QUOTE]

Taisinkin kirjoittaa, että pois lukien mm. tällaiset.

Ja en niinkään tarkoittanut, että mikä tunnepuolella tuntuu kivalta, vaan mikä on äidin mielestä paras ratkaisu. Se paras ratkaisu voi toki tuntua ristiriitaiselta tai vaikealtakin, mutta jos hän tulee siihen tulokseen, että tämä on oikea päätös ja näin on tehtävä, niin silloin se. Eli ei missään tapauksessa niin, että itse tietää haluavansa lapsen (tai vastaavasti abortin), mutta mies voi omalla (mahdollisesti tunneperäisellä? mistäs sen tietää) mielipiteellään jyrätä naisen kokonaan.

[QUOTE="Nippe";30770657]Kyllä siinä ne äidin herkät tuntemukset, tähtien asennot, yms. astraalienergiat on aivan täysin täyssijaisia olemassaolevien ja syntymättömän lapsen etujen edessä.

Onko lapselle paras mahdollinen vaihtoehto syntyä vai olla syntymättä - on se keskeisin kysymys. Ei, että onko se äidistä kivaa, sopiiko isän tunteisiin, tykkääkö perheen koira, yms. Ei. Lapsen lähtökohdat elämälle ratkaisevat mielestäni eniten.[/QUOTE]

Tämä on ihan hyvä kiteytys. Tosin ei siihenkään mitään yleispätevää vastausta ole. Jonkun mielestä jo äidin keskitulos pienempi palkka on peruste abortille, toisen mielestä taas se, ettei äiti ole naimisissa. Joku taas painottaa muita seikkoja. Joten lopulta se tulee menemään juuri niinkuin itse kirjoitin: lapsen äiti tekee päätöksen sen mukaan, mikä hänestä tuntuu oikealta.

[QUOTE="Nippe";30770657]Vein vuosia sitten oman ystäväni raskaudenkeskeytykseen, josta teki erityisen raskasta ystävälleni sen, että hänen piti samalla kertaa abortoida kaksi sikiötä. Ei ollut kamalan helppo päätös hänelle monesta muustakaan taustasyystä. Silti ihailen tämän ihmisen päätöstä aivan mielettömästi. Hän ei halunnut mielenterveysongelmista kärsivänä tuoda maailmaan lapsia, joilla ei olisi ollut mahdollisuutta tasapainoiseen äitiin ja isään tai eheään elämään. Hän teki valintansa puhtaasta äidinrakkaudesta ja ajatteli näiden lapsien parasta. Vaikka se abortti jätti häneen kyllä selvät jäljet. Mutta kun se oma tuska ja kipu on täysin toissijaista.
[/QUOTE]

Mutta tässäkin hän teki päätöksensä itse sen mukaan, mikä hänestä tuntui lopulta oikealta. Korostan vielä, että itse en tarkoittanut mitään "äidin fiiliksiä" tai muuta tunneperäistä - ja ihan yhtä laillahan tuo ap:n miehenkin vaatimus voi olla hyvin tunneperäinen. Miksi ajatellaan, että mies on ajatellut asian järkevästi, kun taas nainen vaan tunteilee?

On minunkin ystäväni tehnyt abortin, joka tuntui ristiriitaiselta (joskaan ei noin vaikealta kuin tuo sinun ystäväni abortti). Minusta se on vaan normaalia, että asiaa miettii monelta eri kannalta. Joskus oikeakin päätös voi tuntua vaikealta.

 

[QUOTE="jaana";30770836]Miksi kielsit mieheltä sen pienen toimenpiteen.
oliko sinulla pohjimmiltasi olo, että jos se tehdään miehelle, EI Ole enää mahdollisuutta saada uusi vauva.
pohjimmiltasi kaipasit vauvaa ja sen tähden hölmöilitte ehkäisyn kanssa

saako Mies NYT mennä toimenpiteeseen

mutta jos sinulla on suuri kaipaus vauvaa kohtaan, kaipaus joka esti antamasta miehen tehdä lopullista ratkaisua lapsimääräänne, niin miksi et eroaisi,
jos hoidat kodin ja lapset jo NYT yksin, niin pärjäät eronneenakin[/QUOTE]

Kuka sen vauvan elättää aikuiseksi saakka? Joskus soisin naisille hieman vastuuntuntoisuutta lisääntymisen suhteen myös taloudellisista seikoista. Joo jos äiti pärjää pyykkien, tiskien ja ruokahuollon kanssa niin ei se nyt valitettavasti yksin riitä takaamaan olosuhteita lapsen kasvamiselle.

Aikooko ap eron jälkeen ottaa isältä, joka lasta ei halunnut, kuitenkin elatusmaksut? Veikkaan että vastaus on kyllä. Sen lisäksi että on ne aiemmatkin lapset.

 

Pientä päivitystä: kerroin eilen miehelle, että olen soittanut lääkäriajan, että oletko nyt tyytyväinen. Mies yritti tulla halaamaan mutta pakenin paikalta. Olin koko illan ihan masentunut mutta mies taas tuntui olevan oikein hyvällä tuulella, hassutteli lasten kanssa oikein korostetusti (olin eilen puhunut hänelle, että minusta ei ole tarpeeksi lasten kanssa). Minä tunsin oloni tosi surkeaksi ja vielä loukatuksi kun mies näytti nyt ajattelevan, että ikävä asia on jo hoidettu pois päiväjärjestyksestä ja että elämä jatkuu ennallaa tästä eteenpäin.

Iltamyöhällä sitten vähän puhuttiin aiheesta. Sanoin, että jos teen keskeytyksen niin teen sen lasten enkä hänen painostuksensa takia. Vaikka en tiedä, mitä hän tekisi jos antaisin tilanteen vain jatkua. Hän sitten sanoi suoraan, että ero tulisi. Hän ei voisi elää sen kanssa, että olen pettänyt hänet. Meidän ei koskaan pitänyt joutua tähän tilanteeseen, mihin olen meidät saattanut ja kun tiedän hänen kantansa lisälapsiin, niin se on lupauksen pettämistä ja silloin meidän yhteiselo ei voi jatkua. Tuo lupauksen pettämis-juttu tulee siitä, että raskaus sai alkunsa ns. varmoina päivinä... Minulla oli ja on vieläkin siis aika varattuna kierukan laittoon mutta puuhailla silti piti. Mies ei kysellyt ehkäisyn perään kun ajatteli minun tietävän, että on sellainen päivä, jolloin sitä ei tarvita. Ja niinhän minäkin luulin. "Tehtiin" tuota kuopusta melko pitkään, joten tunnen kiertoni tarkkaan, plus useimmilla yhdyntäkerroilla mies ei edes laukea... Mutta siis vahinko pääsi käymään. Ja tästä mies syyttää lähes yksinomaan minua. Tiedän, että tämä paljastus ei kaikissa herätä myötätuntoa minua kohtaan mutta mielestäni mies ei voi pakoilal täysin vastuuta tässäkään tapauksessa. Tällä tavalla minä olen hänet kuulemma pettänyt ja ainoa ratkaisu yhteiselon jatkumiseen on raskauden keskeyttäminen. Vaikka se olisi ihan kauhea paikka minulle. Ja tehtäisiin miehen mukavuudenhalun takia, hän kun ei halua elää mitään "suurperheen elämää". Miehen mielestä abortti tässä vaiheessa ei ole mikään iso juttu, paitsi minun historialla (takana raskaudenkeskeytys sikiövaurioiden takia myöhäisemmillä viikoilla). Eli ilman tuota kokemusta tässä ei olisi suurtakaan vaikeutta, ja nytkin minun vaan pitää ajatella, että emme tämän takia pilaa meidän ihanaa perhettä ja että raskaus on niin alkuvaiheessa, että kyseessä on vain tekninen toimenpide.

Olen taipumassa keskeytykseen mutta tosi pitkin hampain. Minusta tilanne ei ole reilu (riippumatta siitä, miksi raskaus sai alkunsa), mies ei kanna vastuutaan (kutne joku sanoi, miksi edes olisi tarvinnut minun lupaa vasektomiaan jos ei lisää lapsia kerta halua). Sanoin miehelle, että mahdollinen keskeyttäminen vaikuttaa sitten meidän väleihin, ehkä lopullisestikin, mutta mies tuntui olevan vain helpottunut jos sen keskeytyksen teen. Lyhyesti siis: minun vikani, että olen raskaana ja itse saan kantaa abortin tuskan tässä tilanteessa. Hän kyllä lupasi minua tukea siinä mutta en ole hänen mahdollisesta tuestaan kiinnostunut. Kun mies ei edellisillä kerroillakaan (keskeytys + keskenmeno) tarjonnut juuri tukea ja ymmärrystä niin en tarvitse niitä nytkään. Inhottaa ajatella, että tässä joutuu vielä reilun viikon kärvistelemään ennen sitä lääkärikäyntiä (koko ensi viikko menee reissussa). Ja jos tosiaan itken hervottomasti siellä lääkärissä ja soperran, että en itse asiassa haluaisi keskeyttää... Järki siis sanoo, että ennen kaikkea lapsille paras ratkaisu on keskeyttää, mutta kun joka hetki tunnen kehossani olevani raskaana niin tosi vaikeaa tämä nyt on. Tänään me ollaan vielä menossa miehen kanssa kaupungille iltaa viettämään, syömään ja elokuviin. Ja en todellakaan halua juoda mitään vaikka miehen mielestä solumöykyn kohtalo olisikin jo sinetöity... Rankkaa tämä on. Mies alkoi eilen itkeä tihrustamaan, ettei halua, että meidän ihana perhe rikkoontuu tähän. Mutta sen estämisen hinta on mulle laitettu aika kovaksi...

Miksi annat miehen kohdella sinua kuin kynnysmattoa? Olette siis harrastaneet seksiä ihan tietoisetsi ilman ehkäisyä - varmat päivät ovat aina vain "varmoja päiviä", kuten kaikki tietävät. Ja jos tämä on tosiaan ihan oikea tarina eikä keksitty, niin miehen käytös on tosi pöyristyttävää: syyttää yksin sinua ja kiristää, sitten vielä lässyttää jostain ihanasta perheestä. Mikä ihana perhe sellainen on, jossa puoliso ei ole aiemmin tukenut abortissa? Ja jossa hän käyttäytyy noin kuten käyttäytyy?

Itse teet valintasi, mutta minä en kyllä sinuna leikkisi enää perhettä. Sanoisin miehelle, että haluan pitää suhteesta taukoa ja mahdollisesti lopettaa kokonaan. Riippumatta siitä, mitä raskauden kanssa tekisin, en kyllä varmaan haluaisi enää miehen kanssa olla.

 

Mies sais painua helvettiin, wborttiin en suostuisi

 

[QUOTE="mmmm";30770871]Kuka sen vauvan elättää aikuiseksi saakka? Joskus soisin naisille hieman vastuuntuntoisuutta lisääntymisen suhteen myös taloudellisista seikoista. Joo jos äiti pärjää pyykkien, tiskien ja ruokahuollon kanssa niin ei se nyt valitettavasti yksin riitä takaamaan olosuhteita lapsen kasvamiselle.

Aikooko ap eron jälkeen ottaa isältä, joka lasta ei halunnut, kuitenkin elatusmaksut? Veikkaan että vastaus on kyllä. Sen lisäksi että on ne aiemmatkin lapset.[/QUOTE]

Villi arvaus: äiti elättää?

Missä kivikaudella oikein elät, jos kuvittelet että suurin osa naisista on riippuvaisia miehensä tuloista? Siinä mielessä varmaan joo,että jos yhdessä ostetaan kahden ihmisen palkalla iso omakotitalo ja muutenkin eletään kahden ihmisen palkan mukaan, niin kyllähän siinä elintasossa on riippuvainen siitä, että on kaksi maksajaa. Jos maksajia on yksi, on tietty elettävä sen mukaan. Mutta se, kuinka hyvin yhden ihmisen palkalla elää, riippuu tietysti tulotasosta.

Itse voisin vastaavassa tilanteessa ihan hyvin olla ottamatta elatusmaksuja. Mutta silloin lapsen isyyttä ei myöskään vahvistettaisi. Eli ei mies voisi tehdä niin, että haluaa kuitenkin olla virallisesti isä ja ehkä tavatakin lasta, mutta ei maksaa elatusmaksuja. Tosin ilman virallistakin isyyttä antaisin hänen kyllä tavata lasta, jos haluaisi. Elatusmaksuja en tosin vaatisi häneltä, jos ei haluaisi olla isä virallisesti.

 

Mies sais painua helvettiin, wborttiin en suostuisi

Ok ratkaisu. Kun ei pakota miestä myöskään elattamaan syntyvää lasta. JA kun antaa miehelle täydet oikeudet viettää jo olemassa olevien lasten kanssa aikaa niin paljon kun haluaa / ja ne lapset haluaa. Eli ei käy vollottamaan jos olemassa olevat lapset haluaakin jäädä iskän luo...tai viettää joulut ym iskän luona.

Peli pitää olla reilua.

 

Villi arvaus: äiti elättää?

Missä kivikaudella oikein elät, jos kuvittelet että suurin osa naisista on riippuvaisia miehensä tuloista? Siinä mielessä varmaan joo,että jos yhdessä ostetaan kahden ihmisen palkalla iso omakotitalo ja muutenkin eletään kahden ihmisen palkan mukaan, niin kyllähän siinä elintasossa on riippuvainen siitä, että on kaksi maksajaa. Jos maksajia on yksi, on tietty elettävä sen mukaan. Mutta se, kuinka hyvin yhden ihmisen palkalla elää, riippuu tietysti tulotasosta.

Itse voisin vastaavassa tilanteessa ihan hyvin olla ottamatta elatusmaksuja. Mutta silloin lapsen isyyttä ei myöskään vahvistettaisi. Eli ei mies voisi tehdä niin, että haluaa kuitenkin olla virallisesti isä ja ehkä tavatakin lasta, mutta ei maksaa elatusmaksuja. Tosin ilman virallistakin isyyttä antaisin hänen kyllä tavata lasta, jos haluaisi. Elatusmaksuja en tosin vaatisi häneltä, jos ei haluaisi olla isä virallisesti.

Ketjusta päätellen äiti ei tainnut töissä käydä, vai missasinko jonkun kohdan?

 

Syntymätön vauva siis päättää isompien sisarustensa ja parin aikuisenkin kohtalon? Selvä. Nyt tiedämme mikä taho maailmassa merkitsee eniten. Se on se lapsi, jota ei ole vielä tällä puolella maailmaa olemassa. Hän voi olemassa olollaan viedä kahdelta muulta lapselta perheen. Ja kahdelta aikuiselta parisuhteen. Hän voi romauttaa taloudellisesti perheen nykyisen toimeentulonkin. Ja syntyä maailmaa jossa nämä asiat ovat katkeroittaneet pahimmillaan kaikki asian omaiset.

 

Hel**tin pe**kele. OPETELKAA käyttään ehkäisyä. Aikuiset ihmiset.

 

Olette molemmat olleet täysin vastuuttomia tuon ehkäisyasian kanssa, varsinkin kun molemmilla ollut tiedossa että ette ole ollenkaan samaa mieltä kolmannen lapsen hankinnasta.

Vaikka sain sen käsityksen ap.n viesteistä että hän on jollain tapaa aiemmin hyväksynyt sen ettei kolmatta lasta tule, niin kuitenkin on ollut vastaan miehen vasektomiaa, miksi? Oliskohan siinä naisella taka-ajatuksena että jos mies kuitenkin muuttais mielensä uudesta vauvasta myöhemmin, miksi muuten olla vasektomiaa vastaan? Ja totta että mies on tyhmä kun ei hankkinut sitä vasektomiaa silti jos kerran halusi. Joko mies on täysi nössykkä ja ei uskalla tehdä oman mielen mukaan ollenkaan tai sitten pelkäsi kuitenkin operaatiota ja ajatteli pääsevänsä helpommalla kun vaimo vakuutti ottavansa luotettavan ehkäisyn..?

Ja sitäkin mietin miksi käyttää varmoja päiviä jos uusi vauva on ehdoton ei? Naisena en käyttäisi tuota ehkäisykeinoa jos olisin sitä mieltä etten missään nimessä halua lasta, sitten voisinkin käyttää jos ajattelisin että raskaus ei ole huono uutinen vaikkei sitä nyt juuri yritetäkkään. Kun nainen ne seuraamukset joutuu kantamaan kuitenkin jos vahinko käy, ja jos vielä hommailee miehen kanssa josta tietää että sille olisi uusi raskaus katastrofi niin..

Ja tää mun kirjoitus kuulostaa ap.n syyllistämiseltä ja osaltaan onkin, kyllä mun mielestä mies on ihan yhtä syyllinen silti. Ja onhan mies sen aivan varmasti tiennyt että vaimolle vahinkoraskaus ei olisi katastrofi, vaan ihana yllätys jos vain mieskin sitten haluaisi täydestä sydämestään sen lapsen. Voi väittää vaimolleen että mehän sovittiin tämä asia jo aikoja sitten ja tiesit minun kantani, mutta mies tiesi myös sen että vaimo on alunperinkin myöntynyt miehen mieliksi siihen että lapsia ei enää tule. Joten mies on silloin aivan yhtä tyhmä luottaessaan varmoihin päiviin. Ja molemmat yhtä syypäitä tilanteeseen.

Ja miksi edes vastasin mitään tähän ketjuun tällä mun syyllistävällä ja kysyvällä viestillä, kun ei tästä mitään apua tilanteeseen kuitenkaan ole? No kaippa ihan ihmetelläkseni sitä että miten monet ihmiset löytää itsensä tästä tilanteesta ja miksi siihen on jouduttu. Täälläkin saa paljon lukea viestejä siitä kuinka nainen haluaisi lisää lapsia ja tietää että miehelle se on ehdoton ei. Ja silti mennään jollain hyvin epävarmalla ehkäisyllä, ja monet naiset ovat ihan täälläkin kertoneet että kokevat sitten tuon "ehkäisyn" (varmat päivät, keskeytetty) olevan mieheltä sanaton merkki siitä että vauva saakin tulla.

Siinä olen kyllä ihan samaa mieltä muiden kanssa että ketään ei saa pakottaa aborttiin, kummankin pitäisi rauhassa saada kertoa oma kantansa asiaan. Ja koska vahinko on jo käynyt niin molempien pitää kantaa vastuu.

 

[QUOTE="elämää";30770915]Syntymätön vauva siis päättää isompien sisarustensa ja parin aikuisenkin kohtalon? Selvä. Nyt tiedämme mikä taho maailmassa merkitsee eniten. Se on se lapsi, jota ei ole vielä tällä puolella maailmaa olemassa. Hän voi olemassa olollaan viedä kahdelta muulta lapselta perheen. Ja kahdelta aikuiselta parisuhteen. Hän voi romauttaa taloudellisesti perheen nykyisen toimeentulonkin. Ja syntyä maailmaa jossa nämä asiat ovat katkeroittaneet pahimmillaan kaikki asian omaiset.[/QUOTE]

Ei vauvan syntymä nyt sentään muiden kohtaloa ratkaise. Kyllähän perhe todennäköisesti hajoaa joka tapauksessa, vaikka abortin tekisikin tuollaisessa tilanteessa. Luuletko, että parisuhde voisi jatkua samanlaisena ja että siinä oltaisiin onnellisia, vaikka siihen on liittynyt painostamista ja pakottamista? Ja jos tilanne on tuo, että mieskään ei ole käyttänyt kortsua vaan on ihan tietoisesti harrastanut seksiä ilan ehkäisyä, on häneltä ihan liioittelua vaatia noin itsekeskeisesti mitään. Tuollaisessa tilanteessa päätös pitäisi tehdä yhdessä.

 

[QUOTE="kiia";30770929]Olette molemmat olleet täysin vastuuttomia tuon ehkäisyasian kanssa, varsinkin kun molemmilla ollut tiedossa että ette ole ollenkaan samaa mieltä kolmannen lapsen hankinnasta.

Vaikka sain sen käsityksen ap.n viesteistä että hän on jollain tapaa aiemmin hyväksynyt sen ettei kolmatta lasta tule, niin kuitenkin on ollut vastaan miehen vasektomiaa, miksi? Oliskohan siinä naisella taka-ajatuksena että jos mies kuitenkin muuttais mielensä uudesta vauvasta myöhemmin, miksi muuten olla vasektomiaa vastaan? Ja totta että mies on tyhmä kun ei hankkinut sitä vasektomiaa silti jos kerran halusi. Joko mies on täysi nössykkä ja ei uskalla tehdä oman mielen mukaan ollenkaan tai sitten pelkäsi kuitenkin operaatiota ja ajatteli pääsevänsä helpommalla kun vaimo vakuutti ottavansa luotettavan ehkäisyn..?

Ja sitäkin mietin miksi käyttää varmoja päiviä jos uusi vauva on ehdoton ei? Naisena en käyttäisi tuota ehkäisykeinoa jos olisin sitä mieltä etten missään nimessä halua lasta, sitten voisinkin käyttää jos ajattelisin että raskaus ei ole huono uutinen vaikkei sitä nyt juuri yritetäkkään. Kun nainen ne seuraamukset joutuu kantamaan kuitenkin jos vahinko käy, ja jos vielä hommailee miehen kanssa josta tietää että sille olisi uusi raskaus katastrofi niin..

Ja tää mun kirjoitus kuulostaa ap.n syyllistämiseltä ja osaltaan onkin, kyllä mun mielestä mies on ihan yhtä syyllinen silti. Ja onhan mies sen aivan varmasti tiennyt että vaimolle vahinkoraskaus ei olisi katastrofi, vaan ihana yllätys jos vain mieskin sitten haluaisi täydestä sydämestään sen lapsen. Voi väittää vaimolleen että mehän sovittiin tämä asia jo aikoja sitten ja tiesit minun kantani, mutta mies tiesi myös sen että vaimo on alunperinkin myöntynyt miehen mieliksi siihen että lapsia ei enää tule. Joten mies on silloin aivan yhtä tyhmä luottaessaan varmoihin päiviin. Ja molemmat yhtä syypäitä tilanteeseen.

Ja miksi edes vastasin mitään tähän ketjuun tällä mun syyllistävällä ja kysyvällä viestillä, kun ei tästä mitään apua tilanteeseen kuitenkaan ole? No kaippa ihan ihmetelläkseni sitä että miten monet ihmiset löytää itsensä tästä tilanteesta ja miksi siihen on jouduttu. Täälläkin saa paljon lukea viestejä siitä kuinka nainen haluaisi lisää lapsia ja tietää että miehelle se on ehdoton ei. Ja silti mennään jollain hyvin epävarmalla ehkäisyllä, ja monet naiset ovat ihan täälläkin kertoneet että kokevat sitten tuon "ehkäisyn" (varmat päivät, keskeytetty) olevan mieheltä sanaton merkki siitä että vauva saakin tulla.

Siinä olen kyllä ihan samaa mieltä muiden kanssa että ketään ei saa pakottaa aborttiin, kummankin pitäisi rauhassa saada kertoa oma kantansa asiaan. Ja koska vahinko on jo käynyt niin molempien pitää kantaa vastuu.[/QUOTE]

Tämä on fiksu kirjoitus.

Tosin itse kyllä ymmärrän, miksi ap oli vastustanut vasektomiaa. Kyllähän sen lopullisuus poistaa senkin mahdollisuuden, että jos jotain kamalaa tapahtuisi - olemassa olevat lapset kuolisivat tms, niin silloin ei olisi enää mahdollisuutta olla koskaan elävän lapsen vanhempi.

 

Voi että mua inhottaa tää "kuka elättää" ..sekö on samperisoikoon ekana mielessä ihmisillä? Rahan menetys lapsesta puhuttaessa. Eihän lapset toki ilmaiseksi tule pitkässä juoksussa, mutta ei tule mikään muukaa. Ei lasta kuitenkaan voi mielestäni pitää hankintana kuten autoa - jossa voi ja on järkevää laskea kustannuksia... Tässäkin keskustelussa varmaan ollaan napit vastakkain keskenään ihmiset jotka tekevät/ hankkivat lapsia ja ihmiset jotka Saavat lapsia. Aloittaja tuntuu kuuluvan tähän jälkimmäiseen joukkoon... Silloin on ihan turha järkiperustein Tällaista asiaa miettiä - aina kuitenkin on jo ensihetkestä sitä pientä ihmettä, josta on solumöykkynä puhuttu (jolla kuitenkin jo viikolla 7 on sydämen syke,,,) Alkanut rakastaa.. Voi sitä uskotella itselleen ties minä teknisenä toimenpiteenä, joLlainen se jollekin tosian saattaa ollakin, vaan aloittajalle se abortti on lapsesta luopumista, lapsen tappamista.. Ajattelisi varmaan lopun elämäänsä, sitä joka ei saanut syntyä, sitä jota he eivät huolineet.. Voi olla, että mies on helpottunut, mutta voin kuvitella että aloittaja ei miestään eikä itseäänkään enää pysty rakastamaan jos menee vasten tahtoaan keskeytykseen. Neuvoisin kääntymään ammattilaisen puoleen, kenties psykiatrin tai psykologin, terapeutin tms, joka osaisi ehkä antaa - ei valmiita vastauksia vaan neuvoja ja avaimia aloittajan omien ajatusten ja tunteiden --> selvittämiseen ja lopulliseen Päätöksen tekoon.

 

Ei vauvan syntymä nyt sentään muiden kohtaloa ratkaise. Kyllähän perhe todennäköisesti hajoaa joka tapauksessa, vaikka abortin tekisikin tuollaisessa tilanteessa. Luuletko, että parisuhde voisi jatkua samanlaisena ja että siinä oltaisiin onnellisia, vaikka siihen on liittynyt painostamista ja pakottamista? Ja jos tilanne on tuo, että mieskään ei ole käyttänyt kortsua vaan on ihan tietoisesti harrastanut seksiä ilan ehkäisyä, on häneltä ihan liioittelua vaatia noin itsekeskeisesti mitään. Tuollaisessa tilanteessa päätös pitäisi tehdä yhdessä.

Ihan yhtä itsekeskeisesti apkin ajattelee. Jurputtaa omassa nurkassaan, samoin kuin miehensä. Ja toden totta, se syntymätön ratkaisee heidän elämän. Hajottaa perheen. EI ehkä hajoittaisi jos kummatkin vanhemmista olisi hieman vähemmän itsekeskeisiä ja miettisivät tilanteen olemassa olevien lasten kannlta. Mutta koska mies "pakottaa" abottiin. Ja nainen "EI VOI" elää asian kanssa...niin kyllähän se valta on silloin sillä syntymättömällä. Henk koht en haluaisi syntyä täysin epätoivottuna perheen rikojana. Mutta toiset nyt sit vaan pakottaa sellaisetkin lapset tähän maailmaan. Syystä...no jokainen tulkitkoo mikä se syy on.

 

Mies sais painua helvettiin, wborttiin en suostuisi

Juuri näin. Jos ap tekee abortin, se pitäisi tehdä vain ja ainoastaan jos hän itse haluaa tehdä sen, ei kenenkään muun toiveesta tai painostuksesta. Teki hän sitten abortin tai ei, mitään takeita ei ole siitä kauanko parisuhde vielä jatkuu.

Itse jättäisin tuollaisen miehen heti, ihan vaan jo asenteen ja käyttäytymisen takia. Jos suostuu aborttiin puolison painostuksen alla, sitä voi katua ikuisesti, ja siitä tulee musta varjo parisuhteen ylle.

 

[QUOTE="elämää";30770946]Ihan yhtä itsekeskeisesti apkin ajattelee. Jurputtaa omassa nurkassaan, samoin kuin miehensä. Ja toden totta, se syntymätön ratkaisee heidän elämän. Hajottaa perheen. EI ehkä hajoittaisi jos kummatkin vanhemmista olisi hieman vähemmän itsekeskeisiä ja miettisivät tilanteen olemassa olevien lasten kannlta. Mutta koska mies "pakottaa" abottiin. Ja nainen "EI VOI" elää asian kanssa...niin kyllähän se valta on silloin sillä syntymättömällä. Henk koht en haluaisi syntyä täysin epätoivottuna perheen rikojana. Mutta toiset nyt sit vaan pakottaa sellaisetkin lapset tähän maailmaan. Syystä...no jokainen tulkitkoo mikä se syy on.[/QUOTE]

Perhehän tulee joka tapauksessa hajoamaan. Itse voi valita syyn siihen - eli joko abortti tai uuden lapsen syntyminen maailmaan.

 

[QUOTE="elämää";30770946]Ihan yhtä itsekeskeisesti apkin ajattelee. Jurputtaa omassa nurkassaan, samoin kuin miehensä. Ja toden totta, se syntymätön ratkaisee heidän elämän. Hajottaa perheen. EI ehkä hajoittaisi jos kummatkin vanhemmista olisi hieman vähemmän itsekeskeisiä ja miettisivät tilanteen olemassa olevien lasten kannlta. Mutta koska mies "pakottaa" abottiin. Ja nainen "EI VOI" elää asian kanssa...niin kyllähän se valta on silloin sillä syntymättömällä. Henk koht en haluaisi syntyä täysin epätoivottuna perheen rikojana. Mutta toiset nyt sit vaan pakottaa sellaisetkin lapset tähän maailmaan. Syystä...no jokainen tulkitkoo mikä se syy on.[/QUOTE]

Jaa. No itse en jättäisi tekemättä aborttia siksi, että "en voi", vaan siksi, jos itse en halua. Tässä on valtava ero. En näe mitään syytä, miksi mies saisi sanella tuollaisen asian yksimielisesti. Kumpikin on kuitenkin ihan yhtä syyllinen tilanteeseen, kuten joku tuossa kirjoitti.

Todennäköisesti tuollaisen jälkeen perhe hajoaa joka tapauksessa. Voi ajatella, että syy on tuon syntymättömän lapsen, mutta aikuisethan hänen alkuunsaamiseensa ovat syyllisiä ja sitä kautta he ovat syyllisiä tapahtuneeseen.

Vaikka tekisinkin abortin, en silti jatkaisi tuollaisen miehen kanssa. Ikinä. Ap kuvasi, ettei mies ole aiemminkaan ollut tukena ja nytkin ajattelee vain itseään - mitä siinä erossa oikeastaan menettää? Ydinperheen? Ei kai sekään nyt ihan minkä tahansa arvoista ole.

 

Perhehän tulee joka tapauksessa hajoamaan. Itse voi valita syyn siihen - eli joko abortti tai uuden lapsen syntyminen maailmaan.

Niin tulee,ja se syntymätön tai syntyvä lapsi tulee olemaan se viimeinen syyllinen siihen. Koska kumpikaan vanhempi ei kanna mitään vastuuta töppäilystään.

 

Jaa. No itse en jättäisi tekemättä aborttia siksi, että "en voi", vaan siksi, jos itse en halua. Tässä on valtava ero. En näe mitään syytä, miksi mies saisi sanella tuollaisen asian yksimielisesti. Kumpikin on kuitenkin ihan yhtä syyllinen tilanteeseen, kuten joku tuossa kirjoitti.

Todennäköisesti tuollaisen jälkeen perhe hajoaa joka tapauksessa. Voi ajatella, että syy on tuon syntymättömän lapsen, mutta aikuisethan hänen alkuunsaamiseensa ovat syyllisiä ja sitä kautta he ovat syyllisiä tapahtuneeseen.

Vaikka tekisinkin abortin, en silti jatkaisi tuollaisen miehen kanssa. Ikinä. Ap kuvasi, ettei mies ole aiemminkaan ollut tukena ja nytkin ajattelee vain itseään - mitä siinä erossa oikeastaan menettää? Ydinperheen? Ei kai sekään nyt ihan minkä tahansa arvoista ole.

No tosiasiahan tässä on myös se että kuulemme tasan yhden kannan heidän perhearjesta. Mitenkäs sillä voidaan lykata suoraan tämä mies? Mieshän oli tuonnut kai suoraan julki ettei halua enää kolmatta lasta. KAMALA mies, herran jestas,että tollasia kasvaakin. JA ihan ehdottanut "kuohintaa" itselleen. Jonka enkelinä esittäytyvä ap oli kieltänyt. Millä oikeudella? Ja miten? sitä tarina ei kerro. Voihan olla että emännys onkin todennut että jos teet vasenktomian niin lähden kävelemään suhteesta?

Niin ja missä näkyy olemassa olevien lasten ajatukset isästään? Äiti kyllä kertoo isän olevan "Poissa oleva". Kokeekohan lapset niin vai olisiko tarina äidin subjektiivinen kertomus?

 

Itse olen sanonut miehelle, että mä en aborttia tekisi jos tulisi ehkäisystä huolimatta raskaaksi. Mies saisi vain hyväksyä asian vaikka onkin vähän yli 50v, kolmen lapsen isä ja kuulemma lapsiluku täynnä. Mä en alkaisi tekemään aborttia jos sikiöllä ei olisi mitään vakavaa kehityshäiriötä. En tervettä lasta abortoisi.