Mies pakottaa aborttiin – perheen ja parisuhteen jatko?

Kiitos taaas kommenteista. Nippe latoi hyviä faktoja pöytään. Järjellä kun ajattelee niin näinhän asiat ovat. Miehen päätä tässä asiassa tuskin mikään kääntää, joten jos pidän lapsen niin se hajottaa meidät pahasti (tuli ero tai ei). Tulevalle lapselle tämä ei tosiaankaan olisi hyvä alku elämäntaipaleelle. Jos taas miehen painostamana teetän abortin, rikkoo myös se välejämme, en osaa arvioida tässä vaiheessa, että miten pahasti. Miehen puolesta varmaan kaikki voisi jatkua lähes niin kuin ennenkin mutta en tiedä, miten pitkään omat kielteiset tunteeni miestä kohtaan kestäisivät. Varmaan voisin pitää perheen koossa mutta miten itse voisin parisuhteessa pidemmänkään päälle...

Sitten tulee se tunnepuoli, joka ei ole mitenkään hyvin nyt hanskassa. Pitää yrittää ajatella asiaa lasten kannalta, olemassaolevien ja tuon kai tuhoon tuomitun yksilön kannalta. Lapsille lienee parempi, että minä kärsin eikä perhe hajoa ainakaan heti. Mies ei ole kyllä sanonut, mitä tekisi jos pitäisinkin lapsen - en uskaltanut edes ehdottaa moista eilen kun puhuttiin.

Varasin nyt lääkäriajan mutta se on reissun takia vasta reilun viikon päästä maanantaina. On siis aikaa vielä miettiä mutta luulen/tiedän kyllä, että mies ei ajatteluaan muuta tuona aikana, minulla vain on kurjaa olla raskaana "turhaan" ja odottaa keskeytystä. Mutta ehkä tämä odottelu on kuitenkin hyväksi vaikka tuskallista varmasti tuleekin olemaan.

 

Meillä on kaksi pientä lasta. Ymmärrän hyvin miksi miehesi ei halua enää uutta lasta. En minäkään halua, sen verran raskasta tämä pikkulapsi/vauva-aika on.

En kylläkään ole 100% varma pystyisinkö aborttiin, ainakin se tulisi olemaan henkisesti tosi vaikea ja raskas päätös.

Jotkut vastaukset täällä on ihan liian ehdottomia ja itsekkäitä, jopa kieroja (ei ne myönnä aborttia jos...)

 

Mies kokee, että lapset sitovat, jos eivät häntä kovin paljoa nykyisessä elämässä käytännössä niin teoriassa ainakin. Hän haluaisi, että lapset olisivat isompia, viettäisivät aikaa keskenään eivätkä vaivaisi vanhempiaan…

En oikein tiedä, mitä ajatella. Kun mies ei lasta halua, en minäkään halua saattaa maailmaan lasta, josta sen isä ajattelee, että olisi saanut jäädä syntymättä. Toisaalta en hyväksy sellaisenaan miehen syitä olla hyväksymättä lasta tähän tilanteeseen (eri asia jos perheen taloudellinen tilanne ei sallisi kolmatta lasta, edelliset olisivat vielä vaipoissa, äitinä en huolehtisi lapsista vaan suurin osa kaatuisi isän niskaan jne.)

Mikä voisi olla parempi syy olla haluamatta lasta kuin se, että pitää lapsiperhe-elämää stressaavana, ahdistavana ja uuvuttavana? Minusta juuri tuollaisessa tilanteessa ei kannata enempää lapsia hankkia. Miehesi toimii erittäin vastuullisesti.

 

Mä en lastani tappaisi yhdenkään miehen takia. Vaihtoehtoja voisin miettiä. Joko pitäisin lapsen itse tai harkitsisin adoptiota.

Ja adoptioon annettuna lapsen on sitten mukava pohtia myöhemmin, että miksi hänen biologiset sisaruksensa kelpasivat teille mutta hän ei kelvannut.

 

Ja adoptioon annettuna lapsen on sitten mukava pohtia myöhemmin, että miksi hänen biologiset sisaruksensa kelpasivat teille mutta hän ei kelvannut.

Jep. Täytyy melkein olla sadisti tai jnkin sortin uskonnollinen fanaatikko, jos todella pitää adoptiota parempana vaihtoehtona kuin raskauden keskeyttämistä.

 

[QUOTE="M33";30769883]Jep. Täytyy melkein olla sadisti tai jnkin sortin uskonnollinen fanaatikko, jos todella pitää adoptiota parempana vaihtoehtona kuin raskauden keskeyttämistä.[/QUOTE]

Samaa mieltä.

Ja kaikille eri mieltä olevillle suosittelen katsomaan sarjaa Adoptoidut jos ei muuten ymmärrä miten adoptio vaikuttaa lapsiin.

 

[QUOTE="Nippe";30769845]Tilanteeseen ei ole oikeaa vastausta. Mutta koen kyllä yleisesti harmillisena sen, että naisella on oikeus pakottaa mies vanhemmuuteen, mutta miehellä ei ole mitään, ei yhtikäs mitään, oikeutta päättää jälkikasvustaan, koska se on vastoin naisen itsemäärämisoikeutta ja koskemattomuutta. Mies jää täysin oikeudettomaksi tilanteessa.

Miettisin tilanteessasi itseni, omien halujeni ja suloisten vauvamyssyjen asemesta olemassaolevia lapsia. Miten uusi lapsi vaikuttaisi heihin? Miten uusi lapsi vaikuttaisi parisuhteeseesi? Miksi edes haluat lapsen tuollaisessa elämäntilanteessa pahoinvoivaan parisuhteeseen? Onko se nykyisten lapsiesi tai syntymättömän lapsen etu?

Jos vanhempi ei pysty takaamaan lapselle tasapainoista kotia, niin se voi olla lapsen etu, että lapsi jää syntymättä. Vai onko "mulle tulis vaan niin paha fiilis abortista" hyvä syy rikkoa olemassaoleva perhe ja synnyttää väkisin lapsi, jolta jo syntymälahjana on otettu pois isäsuhde. Puhumattakaan siitä, miten eronne vaikuttaisi muihin lapsiin ja lapsien suhteeseen isäänsä.

Abortti tuntuu aina kamalalta ajatukselta, kun asian miettii pienen vaaleanpunaisen enkelilapsosen murhana. Mutta pieni tuhiseva nyyttikin kasvaa joskus aikuiseksi, jolle elämä voi olla aika helvetin raskasta niistä lähtökohdista, että on ollut isälle täysin epätoivottu (toisin kuin muut sisaret), rikkonut vanhempiensa suhteen, mahdollisesti saanut sisaruksiltaan katkeruutta osakseen ja miten sitten tulisikaan sinuun vaikuttamaan.

Tuossa nyt vaihtoehtoisia näkökulmia täällä vallitsevaa konsensusta vastaan.[/QUOTE]

Toisaalta voisi miettiä sitäkin, onko enää tulevaisuutta pariskuntana ja perheenä, jos joutuu tekemään miehen takia vastentehtoisesti abortin. Omasta puolestani en varmaan enää haluaisi olla yhdessä, joten perhe hajoaisi joka tapauksessa.

 

Ja adoptioon annettuna lapsen on sitten mukava pohtia myöhemmin, että miksi hänen biologiset sisaruksensa kelpasivat teille mutta hän ei kelvannut.

Adoptioon annetulle lapselle ei varmaan esitetä alunperin asiaa tällä lailla, ja sitten kun hän on riittävän vanha voidakseen (halutessaan) etsiä biologisen äitinsä, hän on jo sen verran iso, että pystyy näkemään kokonaisuuden toisella tavoin. Usein ihmiset kuitenkin kokevat oman elämänsä paremmaksi vaihtoehdoksi kuin se, etteivät olisi ollenkaan olemassa.

En siis vastusta aborttia, mutta en adoptiotakaan, jos joku nainen kokee sen itselleen paremmaksi vaihtoehdoksi.

 

Toisaalta voisi miettiä sitäkin, onko enää tulevaisuutta pariskuntana ja perheenä, jos joutuu tekemään miehen takia vastentehtoisesti abortin. Omasta puolestani en varmaan enää haluaisi olla yhdessä, joten perhe hajoaisi joka tapauksessa.

Se nyt on sanomattakin selvää. Olet ehdottomasti yksi itsekkäimmistä ja vittumaisimman oloisista ihmisistä mitä voi kuvitella. Näin normaaliväestössä kun ei lasketa rikollisia mukaan.

 

Usein ihmiset kuitenkin kokevat oman elämänsä paremmaksi vaihtoehdoksi kuin se, etteivät olisi ollenkaan olemassa.

Ihmiselle ei kuitenkaan koidu mitään haittaa siitä, ettei häntä ole koskaan olemassa. Eihän ole ketään, johon tuo haitta voisi kohdistua. Ei ole ketään, joka voisi harmitella sitä, ettei koskaan ollut olemassa.

 

Mä en lastani tappaisi yhdenkään miehen takia. Vaihtoehtoja voisin miettiä. Joko pitäisin lapsen itse tai harkitsisin adoptiota.

Näin. UUsi elämä on miestä tärkeämpi, eikä milloinkaan pidä surmata omaa lastaan jonkun toisen ihmisen tahdosta.

 

[QUOTE="M33";30769883]Jep. Täytyy melkein olla sadisti tai jnkin sortin uskonnollinen fanaatikko, jos todella pitää adoptiota parempana vaihtoehtona kuin raskauden keskeyttämistä.[/QUOTE]

Adoptioon antaminen on tuhat kertaa parempi vaihtoehto kuin abortti. Lapsi jää surmaamatta, saa hyvän elämän rakastavassa perheess joka oikeasti haluaa lapsen.

 

[QUOTE="M33";30769906]Ihmiselle ei kuitenkaan koidu mitään haittaa siitä, ettei häntä ole koskaan olemassa. Eihän ole ketään, johon tuo haitta voisi kohdistua. Ei ole ketään, joka voisi harmitella sitä, ettei koskaan ollut olemassa.[/QUOTE]

Sinun kohdallasi näin varmaankin olisi ollutkin...

 

Sinun kohdallasi näin varmaankin olisi ollutkin...

Tuo on objektiivinen tosiasia, joka pätee ihan kaikkiin meistä. Myös sinuun.

 

Adoptioon antaminen on tuhat kertaa parempi vaihtoehto kuin abortti. Lapsi jää surmaamatta, saa hyvän elämän rakastavassa perheess joka oikeasti haluaa lapsen.

Lapsi jää surmaamatta myös abortissa.

 

[QUOTE="M33";30769917]Tuo on objektiivinen tosiasia, joka pätee ihan kaikkiin meistä. Myös sinuun.[/QUOTE]

Kaikilla vaan ei riitä äly tajuamaan tuota. Joten turhaan kulutat sormenpäitäsi tuonlaisten vuoksi .

 

Onko joku täällä rehellisesti katunut lapsiaan?

Meillä oli vähän ap:n kaltainen tilanne jossa kahden jälkeen todettiin, että tämä on tässä. Mutta meillä ei kumpikaan haaveillut kolmannesta ja vasektomia huolehti ettei enempää tullutkaan. Ap:n tekstissä paistoi pieni toive kolmannesta, mutta tavallaan myös ymmärrän miehen reaktion. Hankala tilanne, mihin ratkaisuun ap päätyykin, niin parisuhde tuskin tulee olemaan "kuten ennen".

 

Hyvä Nippe.

Ja varmasti on vaikea päästä yli abortista ja kaatuu koko loppuelämä siihen, jos jo nyt alat uskotella itsellesi tappaneesi lapsen ja ettet ikinä pääse siitä yli ja että miehesi sinut tähän pakotti.

 

Herää kyllä kysymys, miten vähän ihmiset parisuhteitaan ja miehiään arvostaa, jos eroaminen tällaisessa tapauksessa on ensimmäinen ja helpoin vaihtoehto! Ja miten vähän se olemassa oleva perhe ja lapset merkitsee. Itse ainakin pidän tärkeinpänä asiana omaa parisuhdettani ja siihenhän olemme lapsetkin tehneet. En edes harkitsisi tämän asian romuttamista vahinkoraskauden takia, jos edes toinen olisi sitä meiltä ettei lasta halua.

 

Abortti ei ole mikään ehkäisykeino. Ap:n mies on itsensä ap:hen tunkenut joten aina vaikka olisi ehkäisykin niin on raskauden mahdollisuus. Mies taitaa olla sellainen sika et pökitään kyllä mutta vastuuta ei kanneta..en usko et teidän suhde tulee kestämään kauhean kauan, pidit lapsen tai et.. älä tee päätöstä siksi että mies kuvittelee et hänellä on oikeus sua johonkin pakottaa ja määrätä...

Paitsi että ap:n mies olisi halunnut mennä vasektomiaan. Eli omalta osaltaan huolehtinut että niitä lapsia ei enempää tule. Mutta ap kielsi menemästä. Ymmärrän miksi miestä harmittaa, kerran on tehnyt selväksi ettei lapsia halua.

 

Samaa mieltä.

Ja kaikille eri mieltä olevillle suosittelen katsomaan sarjaa Adoptoidut jos ei muuten ymmärrä miten adoptio vaikuttaa lapsiin.

Adoptio on niin tuttu terminä, mutta sen sisältöön ei sitten oikein jakseta paneutua.

Ei-toivottuihin raskauksiin tarjotaan vaihtoehtona adoptioon antamista, lapsettomuudesta kärsiviä taas syyllistetään siitä, mikseivät hedelmöityshoitojen sijaan adoptoi.

Adoptio on iso prosessi, jossa on paljon vaikeita vaiheita. Adoptioon antaneen tulee vielä joskus osata vastata lapselleen silmästä silmään katsoen, miksi antoi tämän pois. Lapsettoman pariskunnan, joka päätyy adoptioon, pitää taas jossain vaiheessa osata tukea kasvattilastaan siinä kriisissä, joka tulee kuullessaan olevansa adoptoitu.

Tässä tilanteessa asiaa pahentaisi se, että lapsi saisi joskus vielä tietää, että sisarukset saivat jäädä biovanhemmille, mutta hänet sitten vahinkona nakattiin toisen perheen kasvatettavaksi.
Siitä on sitten hyvä lähteä rakentamaan itsetuntoa.

 

[QUOTE="xyz";30769966]Onko joku täällä rehellisesti katunut lapsiaan?[/QUOTE]

Asia on suuri tabu, mutta kyllä: löytyy vanhempia, jotka katuvat lapsen hankkimista. Samoin pariskuntia, joissa toinen on innokas vanhempi, toinen taas katuu lapsen hankkimista.

 

[QUOTE="...";30769991]Herää kyllä kysymys, miten vähän ihmiset parisuhteitaan ja miehiään arvostaa, jos eroaminen tällaisessa tapauksessa on ensimmäinen ja helpoin vaihtoehto! Ja miten vähän se olemassa oleva perhe ja lapset merkitsee. Itse ainakin pidän tärkeinpänä asiana omaa parisuhdettani ja siihenhän olemme lapsetkin tehneet. En edes harkitsisi tämän asian romuttamista vahinkoraskauden takia, jos edes toinen olisi sitä meiltä ettei lasta halua.[/QUOTE]

Et siis eroaisi miehestäsi jos hän haluaisi tappaa lapsenne?

 

Adoptioon antaminen on tuhat kertaa parempi vaihtoehto kuin abortti. Lapsi jää surmaamatta, saa hyvän elämän rakastavassa perheess joka oikeasti haluaa lapsen.

Eli äiti valitsisi mielummin miehen kuin lapsen, ei kuulosta hyvältä.

 

Et siis eroaisi miehestäsi jos hän haluaisi tappaa lapsenne?

Eettisesti vaikea tilanne, mutta tässä tapauksessa ap:n mies on kuitenkin selvästi sanonut, ettei hän halua enempää lapsia ja vasektomiaankin on halunnut.

Asioilla on puolensa. Ehkä käykin niin, että mies päättää erota jos ap pitää lapsen?