Mies pakottaa aborttiin – perheen ja parisuhteen jatko?

Tiedän itse monta miestä ketkä ei halua lisää lapsia jos ei niitä itse jaksa hoitaa ja nainen ei ole valmis tekemään yhtään enempää/kaikkea niin että se olisi miehelle mukavaa. Ne naiset jotka omat lapset täysin hoitaa saa seuraavan pyydettäessä, koska se ei ole mieheltä pois. Ja kyllä tasapuolisuutta pitäisi olla mutta silloin myös päätöksenteossa, kaksi lasta on jo paljon.

Ei tuokaan niin yksioikoisesti mene, että jos nainen hoitaa lapset yksin niin mies suostuu lisälapsiin tuosta vain kun pyydetään.

Alkuperäiselle: ottakaa aikalisä ja harkitkaa rauhassa asiaa. Molempien mielipide täytyy huomioida. Mutta päätöksen kanssa on pystyttävä elämään loppuelämä ilman että se kummittelee mielessä ja vaikeuttaa sitä kautta arkeen myöhemminkin. Aborttiin pakottaminen voi ajaa eroon yhtälailla kun ei-toivottu lapsi, joten asia kannattaa pohtia pohjamutia myöden. Voimia!!

 

Mä vahvasti neuvon sua miettimään mitä ITSE haluat raskauden suhteen. Toki sä tiedät miehen mielipiteen asiasta mutta se on sun oma mieli ja sydän mikä särkyy jos teet sen raskauden keskeytyksen niin ettet sitä itse tahdo. Ja lopulta se asia saattaa oikeasti tuhota sut. Mä en halua pelotella sua mutta itse tein vajaa kaks kuukautta sitten myös raskauden keskeytyksen enkä toivo mitään muuta niin hartaasti kuin että voisin palata siihen hetkeen kun sen vielä voisi perua ja saisin jatkaa raskauttani saaden lapsen maailmaan. Ei ne olosuhteet mullakaan herkkua olis ollut mutta rakastin ja rakastan ikuisesti sitä pientä ihmisenalkua ja kadun että tein sen päätöksen minkä tein.

Älä tee hätiköityjä päätöksiä. Ja voimia vaikeaan tilanteeseesi.

 

Monenlaisia kommentteja tullut, kiitos niistä asiallisista. Olen itse asiassa lähdössä koko ensi viikoksi lasten kanssa pois, kyläilemään monen sadan kilometrin päähän vanhemmilleni. Se siis tuo aikaa ajatella molemmille osapuolille. Mutta jos en tänään saa varatuksi lääkäriaikaa niin mies kyllä hermostuu taas…

En ole oikein saanut kommentteja siitä, miten tällaisen päätöksen jälkeen parisuhde voi. Siitä olisi hyvä kuulla jos jollakin on kokemuksia.

Keskeytykseen pakottaminen eli tapahdu fyysisesti vaan sanomalla, että kerta kaikkiaan muuta vaihtoehtoa ei ole. Ja minun on turha muusta haaveilla kun olen ollut tietoinen hänen kannastaan (että lapsiluku on täynnä).

Pakko vielä kommentoida miehen osallistumista perheen arkeen lasten kanssa. On jotenkin hassua, että mies pelkää kolmannen lapsen tuovan ylitsepääsemättömän vaivan ja äärimmäisen lapsikeskeisen elämän meille. Minähän sen kolmannenkin hoitaisin. Oikeasti meidän kotielämä lasten kanssa on jo nyt aika lailla minun harteillani. Otetaan esimerkiksi yksi vapaa viikonlopun päivä:
Aamulla herään aikaisin lasten kanssa, syön aamupalan jatkuvien keskeytysten kera jne. Mies tulee parin tunnin päästä alakertaan, keittää kahvit ja lukee lehden kaikessa rauhassa. Samaan aikaan minä teen lasten kanssa aamutoimet jne. Sitten lähden lasten kanssa ulos, mies jää kotiin tietokoneelle. Tullaan sisälle, teen ruokaa (joskus nakitan sen homman miehelle), sitten nuorempi päikkäreille. Mies keittää kahvit ja vetäytyy omaan nurkkaansa. Vanhempi lapsi jää katsomaan videota, itse lähden lenkille. Tultuani nuorempi herää. Mies lähtee kuntosalille/peliin tms. Minä leikin lasten kanssa. Illalla saunassa, hoidan lapsille iltapalat. Lapset nukkumaan. Oma aika alkaa…
Mieheni mielikuva monilapsisen perheen arjesta tulee arvatenkin hänen seurattuaan aikoinaan siskonsa perhettä, jossa oli 3 pientä lasta pienillä ikäeroilla, ja jotka harrastivat kaikkea mahdollista niin, että vanhempien vapaa-aika meni jäähalleilla ja ties missä. Ei meille ole sellaista tiedossa näiden kahdenkaan lapsen kanssa. Tämä siis näin vastauksena muutamiin tulleisiin kommentteihin. En halua sovittaa itselleni marttyyrin viittaa tällä kertomuksella vaan vain osoittaa, että tosiaan ne lapset tosiaan hoidan. Miehellä on totta kai oikeus mielipiteeseensä, minusta vain sen perustelut hieman ontuvat. Ilmeisesti sitten jo tämä nykymallinen perhe-elämä menee miehellä siellä sietokyvyn ylärajoilla.

Minusta siis kolmas lapsi ei aiheuttaisi mieheni näkemää katastrofia. Mutta mies tuntuu päätöksensä tehneen eikä se ole pyörrettävissä (ja vaikka minun perustelut vähän uppoaisivatkin häneen niin ei voi arvatenkaan muuttaa mieltä koska ei halua antaa periksi). Kun en saa miehen päätä käännettyä tässä asiassa niin ei tunnu auttavan muu kuin tyytyä kohtaloonsa.

 

Mulla ei ole henk.koht. kokemusta mut luulisin et jos nyt menet abortoimaan miehen takia niin se jättää aikamoisen särön parisuhteeseen. Ei välttämättä heti mutta aina se palaa mieleen ja saatat miettiä miten olis jos olisitkin synnyttänyt sen lapsen ja saatat syyttää tahtomattasikin miestä. Mä en siis koskaan tekisi aborttia vain miehen halun takia mutta jos tekisin niin en usko et pystyisin jatkamaan enää suhteessa. Jäis se mieltä kalvamaan sen verran.
Sun tilanteestahan ja mielestä en pysty sanomaan mitään mutta edelleen kehoitan harkitsemaan asiaa joka kannalta.

 

Ja toisekseen kuulostaa siltä et olet jo käytännössä lasten yksinhuoltaja joten kyllä se uusi vauvakin menee siinä varmasti. Teidän suhde ei kuulosta muutenkaan ainakaan tuon lastenhoidon ja perhe-elämän kannalta terveeltä kun toinen hoitaa kaiken että sun on aika miettiä myös että olisit lasten kanssa keskenään.

 

Minusta lapsen pitää olla molempien päätös ja asioista pitää keskustella. Mutta jos minut pakotettaisiin aborttiin vastoin omaa tahtoani, niin se olisi kyllä täysin varma juttu, että parisuhde ei kyllä jatkuisi. Miten se voisikaan? Miten tuollaista ihmistä voisi edes rakastaa, joka suhtautuu puolisoonsa noin kammottavalla tavalla?

 

Hmmh. Mun suhde on melko tuore, tuo minkä aikana siis raskaus sai alkunsa ja mikä päättyi surullisesti. Meidän suhde jatkuu ja tavallaan liitti meitä ehkä jopa enemmän yhteen. Mies osaa tukea kun itken ja jotenkin varmaan itsekin suree päätöstä mikä yhdessä tehtiin. Ollaan siis monet hetket vietetty toistemme sylissä, miehen silittäessä mun hiuksia ja lohduttaessa että itke jos itkettää..

Mutta vaikea sanoa miten teidän tilanne menisi, meillä päätös tavallaan oli yhteinen enkä kokenut että mies painostaisi.

 

Käykö ap töissä?
Käykö mies töissä?

 

Jos sä teet abortin, suret sitä lopun elämääsi, ja susta tulee katkera. En usko, että parisuhteenne jatkuu kovinkaan pitkään abortinkaan jälkeen, koska tilanne on sinulle sietämätön.
Eli te eroatte kuitenkin, ja sulla on kaksi mahdollisuutta. Olla kolmen tai kahden lapsen eronnut äiti. Näin kärjistetysti

 

Jos sä menet sinne lääkäriin itkuisena ja kerrot ettet oikeastaan itse halua aborttia vaan mies painostaa siihen niin ei ne edes kirjoita sulle lähetettä.

 

Kuten tosta kirjoittamastasi päiväohjelmasta voi lukea, teillä ei ole aikaa toisillenne eli parisuhdetta. Kirjoitat, että sinähän sen uudenkin hoitaisit, ei olisi miehelle vaivoiksi. Mutta ehkäpä mies ajattelee ja toivoo, että kun tuo nykyinen nuorin tuosta kasvaisi, hän saisi vihdoin myös vaimonsa takaisin? Laittaisin kyllä sinuna kuntoon ja uusiksi myös teidän lasten/kodinhoitojärjestelyjä - mies mukaan hommiin ja lastenhoitoon. Musta teidän kuvio ei näytä siltä, että siihen kannattaisi kenenkään kannalta hankkia uutta lasta! Ja, mieshän on jo aiemmin tehnyt selväksi ettei halua suurempaa perhettä - ei siis pitäisi tulla yllätyksenä. Kai sinunkin pitäisi kunnioittaa yhteistä sopimustanne? Mitä oikeastaan haluat, kuulostat minusta hieman pettyneeltä mieheesi kaiken kaikkiaan.

 

Entistä vahvemmin pysyn kanssani että pidä vauva. Miehen mielipiteen voi ottaa huomioon mutta perhe-elämän kannalta sillä ei ole kovin suurta vaikutusta teidän tilanteessa. Tuskin teidän parisuhde tuosta ainakaan paranee jos nyt teet keskeytyksen.

 

Häh näitä vastauksia....onhan ap:lla jo perhe miehensä kanssa! Mies, vaimo ja LAPSIA! Miten tämä teidän mielestä menee niin, että heivaat sen paskan uskon ja muutat lasten kanssa pois?! Onhan se myös näiden aikaisempien lasten perhe, isä ja äiti ja koti. Keskittykää nyt hyvänen aika hoitamaan aikaisemmat asiat kuntoon! Niistä teillä on yhdessä vastuuta eniten. Pakottaminen ei ikinä johda hyvään, mutta pakottamista sekin on, jos lapsi on ehdoin tahdoin pidettävä, vaikka vain sinä sen haluaisit! Entä muu perhe? Etkö välitä? Laajenna toki nyt ajatustasi. Ja mies on sanonut ettei halua enää lasta, hän ei tee tässä yhtään väärin. Sinä otat hänen sanomisensa pakottamisena. Mitä muuta hän voi sanoa? Sinä haluat vain kuulla sen, mitä itse haluat. Ei sekään ole oikein.
Eikä se todellakaan aina mene niin että aborttia kadutaan loppuelämä. Mieti mitä sinulla on ja omaa vastuutasi avioliitosta, lapsistanne ja heidän kodistaan ja elämästään.

 

[QUOTE="...";30769618]Häh näitä vastauksia....onhan ap:lla jo perhe miehensä kanssa! Mies, vaimo ja LAPSIA! Miten tämä teidän mielestä menee niin, että heivaat sen paskan uskon ja muutat lasten kanssa pois?! Onhan se myös näiden aikaisempien lasten perhe, isä ja äiti ja koti. Keskittykää nyt hyvänen aika hoitamaan aikaisemmat asiat kuntoon! Niistä teillä on yhdessä vastuuta eniten. Pakottaminen ei ikinä johda hyvään, mutta pakottamista sekin on, jos lapsi on ehdoin tahdoin pidettävä, vaikka vain sinä sen haluaisit! Entä muu perhe? Etkö välitä? Laajenna toki nyt ajatustasi. Ja mies on sanonut ettei halua enää lasta, hän ei tee tässä yhtään väärin. Sinä otat hänen sanomisensa pakottamisena. Mitä muuta hän voi sanoa? Sinä haluat vain kuulla sen, mitä itse haluat. Ei sekään ole oikein.
Eikä se todellakaan aina mene niin että aborttia kadutaan loppuelämä. Mieti mitä sinulla on ja omaa vastuutasi avioliitosta, lapsistanne ja heidän kodistaan ja elämästään.[/QUOTE]

Aika lailla tätä rataa ajatukseni ovat menneetkin... Alkuperäinen kysymyksenihän ei ollut, että suostunko aborttiin vai en (toki sekin asia on vielä vähän auki) vaan että miten mahdollinen raskauden keskeyttäminen miehen painostuksesta vaikuttaa parisuhteeseen sen jälkeen.

 

Ystävän perheessä kävi niin, että vaimo taipui miehensä toiveeseen abortista. Abortti tehtiin, mutta aika pian sen jälkeen myös parisuhde päättyi vaimon aloitteesta ja ero tuli. En kerro enempää tapauksen yksityiskohtia, ettei kukaan sattumalta sitten tunnista ketään.

 

[QUOTE="...";30769618]Häh näitä vastauksia....onhan ap:lla jo perhe miehensä kanssa! Mies, vaimo ja LAPSIA! Miten tämä teidän mielestä menee niin, että heivaat sen paskan uskon ja muutat lasten kanssa pois?! Onhan se myös näiden aikaisempien lasten perhe, isä ja äiti ja koti. Keskittykää nyt hyvänen aika hoitamaan aikaisemmat asiat kuntoon! Niistä teillä on yhdessä vastuuta eniten. Pakottaminen ei ikinä johda hyvään, mutta pakottamista sekin on, jos lapsi on ehdoin tahdoin pidettävä, vaikka vain sinä sen haluaisit! Entä muu perhe? Etkö välitä? Laajenna toki nyt ajatustasi. Ja mies on sanonut ettei halua enää lasta, hän ei tee tässä yhtään väärin. Sinä otat hänen sanomisensa pakottamisena. Mitä muuta hän voi sanoa? Sinä haluat vain kuulla sen, mitä itse haluat. Ei sekään ole oikein.
Eikä se todellakaan aina mene niin että aborttia kadutaan loppuelämä. Mieti mitä sinulla on ja omaa vastuutasi avioliitosta, lapsistanne ja heidän kodistaan ja elämästään.[/QUOTE]

Tässä on pakottaminen kyseessä, pidettiinpä lapsi tai ei. Toiselle se on aina pakottamista, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Kumpi pitää päänsä tässä asiassa? Toinen häviää kuitenkin.
Ap:n kertoman mukaan abortti tulisi jäytämään todella todella pahasti häntä lopun elämää. Ja uskon sen vaikuttavan suhteeseen todella paljon.

 

[QUOTE="...";30769618]Häh näitä vastauksia....onhan ap:lla jo perhe miehensä kanssa! Mies, vaimo ja LAPSIA! Miten tämä teidän mielestä menee niin, että heivaat sen paskan uskon ja muutat lasten kanssa pois?! Onhan se myös näiden aikaisempien lasten perhe, isä ja äiti ja koti. Keskittykää nyt hyvänen aika hoitamaan aikaisemmat asiat kuntoon! Niistä teillä on yhdessä vastuuta eniten. Pakottaminen ei ikinä johda hyvään, mutta pakottamista sekin on, jos lapsi on ehdoin tahdoin pidettävä, vaikka vain sinä sen haluaisit! Entä muu perhe? Etkö välitä? Laajenna toki nyt ajatustasi. Ja mies on sanonut ettei halua enää lasta, hän ei tee tässä yhtään väärin. Sinä otat hänen sanomisensa pakottamisena. Mitä muuta hän voi sanoa? Sinä haluat vain kuulla sen, mitä itse haluat. Ei sekään ole oikein.
Eikä se todellakaan aina mene niin että aborttia kadutaan loppuelämä. Mieti mitä sinulla on ja omaa vastuutasi avioliitosta, lapsistanne ja heidän kodistaan ja elämästään.[/QUOTE]

Ei se riitä, että mies on sanonut, ettei halua lisää lapsia. jos on asiassa näin ehdoton, pitää lopettaa kokonaan sitten seksin harrastaminen, koska kaikki täyspäiset ihmiset tietävät, että mahdollisuus raskautumiseen on aina olemassa. jos vahinko tapahtuu, molemmat kantavat vastuun ja keskustelevat asiat halki, eivätkä vaan ilmoita että "minähän sanoin".

 

Ketään ei voi pakottaa isäksi ja ketään ei voi pakottaa aborttiin, jos sen lapsen haluat niin varaudu siihen että parisuhde menee siinä samassa. Mutta oliko se sitten kummonen suhde jos se lapsen saantiin kaatuu?

 

Mä voin puhua vain itsestäni. Jos mä tekisin abortin, katuisin sitä aina. Miettisin, millainen lapsi olisi ollut. Ja ikävöisin. Ihnoaisin itseäni. -Ja alkaisin ennenpitkää inhota myös miestä, koska pakotti mut moiseen. Suhde loppuisi.

Jos pitäisin lapsen ja eroaisin samantien, olisi tulevaan hyvään elämään miljoonasti paremmat lähtökohdat.

Sitäpaitsi. Miksi mies on niin lasta vastaan? Miten se nyt muka niin kamalaa on? Ellei sit oo jo tovia suunnitellut eroa vaikka. Vai onko innolla suunnitellut, mitä kaikkea te sitten voitte taas tehdä kun lapset ovat isompia ja alkavat muuttaa opiskelemaan?

 

Niin, miksi mies on niin lasta vastaan: ei kyse ole siitä, että hän haluaa ”vaimon takaisin”. Tuskin meillä paljoa enemmän yhteistä aikaa olisi ilman lapsiakaan/kolmatta, sitten vain kummankin harrastukset tulisivat suurempaan osaan elämässä. Mies kokee, että lapset sitovat, jos eivät häntä kovin paljoa nykyisessä elämässä käytännössä niin teoriassa ainakin. Hän haluaisi, että lapset olisivat isompia, viettäisivät aikaa keskenään eivätkä vaivaisi vanhempiaan…

En oikein tiedä, mitä ajatella. Kun mies ei lasta halua, en minäkään halua saattaa maailmaan lasta, josta sen isä ajattelee, että olisi saanut jäädä syntymättä. Toisaalta en hyväksy sellaisenaan miehen syitä olla hyväksymättä lasta tähän tilanteeseen (eri asia jos perheen taloudellinen tilanne ei sallisi kolmatta lasta, edelliset olisivat vielä vaipoissa, äitinä en huolehtisi lapsista vaan suurin osa kaatuisi isän niskaan jne.) Toisaalta ajatus abortista kammottaa monestakin syystä. Ja mies ei ymmärrä täysin minua tässä asiassa.

 

Abortti ei ole mikään ehkäisykeino. Ap:n mies on itsensä ap:hen tunkenut joten aina vaikka olisi ehkäisykin niin on raskauden mahdollisuus. Mies taitaa olla sellainen sika et pökitään kyllä mutta vastuuta ei kanneta..en usko et teidän suhde tulee kestämään kauhean kauan, pidit lapsen tai et.. älä tee päätöstä siksi että mies kuvittelee et hänellä on oikeus sua johonkin pakottaa ja määrätä...

 

Meillä kaksi lasta ja molemmat olemme sitä mieltä että lapsiluku on tässä. Mutta jos tulisin vahingossa raskaaksi, epäilen etten pystyisi aborttia tekemään.

Auttaisiko päätöksenteossa jos listaisit paperille kaikki mieleesi tulevat plussat ja miinukset molemmilta kanteilta katsottuna? Vaikka olen sitä mieltä, ettei ketään saa isäksi pakottaa, on mielestäni päätös viimekädessä naisen, koska häneen se raskaus/abortti enemmän vaikuttaa. Sulatelkaa molemmat asiaa rauhassa muutama päivä, miehen painostus lääkäriaikaa varaamaan on mielestäni asiatonta. Abortti on henkisesti iso asia, eri juttu kuin jokin viisaudenhampaan poisto. Ymmärsin että raskaus on vasta alussa, joten ei teillä kiire ole.

 

Tilanteeseen ei ole oikeaa vastausta. Mutta koen kyllä yleisesti harmillisena sen, että naisella on oikeus pakottaa mies vanhemmuuteen, mutta miehellä ei ole mitään, ei yhtikäs mitään, oikeutta päättää jälkikasvustaan, koska se on vastoin naisen itsemäärämisoikeutta ja koskemattomuutta. Mies jää täysin oikeudettomaksi tilanteessa.

Miettisin tilanteessasi itseni, omien halujeni ja suloisten vauvamyssyjen asemesta olemassaolevia lapsia. Miten uusi lapsi vaikuttaisi heihin? Miten uusi lapsi vaikuttaisi parisuhteeseesi? Miksi edes haluat lapsen tuollaisessa elämäntilanteessa pahoinvoivaan parisuhteeseen? Onko se nykyisten lapsiesi tai syntymättömän lapsen etu?

Jos vanhempi ei pysty takaamaan lapselle tasapainoista kotia, niin se voi olla lapsen etu, että lapsi jää syntymättä. Vai onko "mulle tulis vaan niin paha fiilis abortista" hyvä syy rikkoa olemassaoleva perhe ja synnyttää väkisin lapsi, jolta jo syntymälahjana on otettu pois isäsuhde. Puhumattakaan siitä, miten eronne vaikuttaisi muihin lapsiin ja lapsien suhteeseen isäänsä.

Abortti tuntuu aina kamalalta ajatukselta, kun asian miettii pienen vaaleanpunaisen enkelilapsosen murhana. Mutta pieni tuhiseva nyyttikin kasvaa joskus aikuiseksi, jolle elämä voi olla aika helvetin raskasta niistä lähtökohdista, että on ollut isälle täysin epätoivottu (toisin kuin muut sisaret), rikkonut vanhempiensa suhteen, mahdollisesti saanut sisaruksiltaan katkeruutta osakseen ja miten sitten tulisikaan sinuun vaikuttamaan.

Tuossa nyt vaihtoehtoisia näkökulmia täällä vallitsevaa konsensusta vastaan.

 

Muistan kun seurustelin hetken erään miehen kanssa ja oltiin molemmat sitä mieltä että lapsia ei haluta, molemmilla oli jo. Tein sitten kumminkin joku puoli vuotta seurusteltuamme raskaustestin, joka onneksi oli negatiivinen. Kun kerroin miehelle tästä, ihmetteli kovasti että miksi edes kerroin, olisin vaan mennyt suoraan abortin hakemaan kun kerran ei lapsia haluttu. Loukkaannuin todella pahasti ihan pelkästään siitä että asiasta ei selvästi olisi voinut keskustella vaan ainoa päätösvaihtoehto olisi ollut abortti. Jota en olisi välttämättä pystynyt tekemään.

Ei näissä asioissa voi toimia aina järjellä, kun niissä on tunteet kumminkin äidillä vahvasti mukana. Ja monenlaista ajatusta päässä pyörii ja miettii, kaduttaako jos ei lasta pidä. Vaikka järki sanoo että abortti olisi "ilmiselvä" vaihtoehto ja paras kaikille.

 

Jaa-a, en ole ap.

Oikea vastaus on, ettei aloittajaa olla pakottamassa mihinkään. Hän tekee päätöksen aivan itse. Miten häntä voisikaan pakottaa? Lääkäri ei tee toimenpidettä, jos on epäily edes painostuksesta, pakottamisesta puhumattakaan.

Hankalaahan se tietysti on, kun pitää ottaa itse vastuu omasta päätöksestä. On paljon helpompi teeskennellä, että toimii pakotettuna. Silloin ei tarvitse miettiä asiaa niin tarkasti.