Mies on perheen pää

[000000000]

Täällä ei kummittele pelkästään erilaisten ihmisten erilaiset mielipiteet, vaan myös pukupolvien välinen kuilu. Onko täällä joku, joka uskoo siihen, että oltaisiin joskus samaa mieltä asiasta? Onko se tarpeellistakaan tai edes mahdollista?

 

[tanantana]

Jos, oikein tarkasti luette sen viestini, niin siinä tarkoitetaan sitä ensimmäistä kertaa kun annetaan periksi. Ja ainoastaan tätä ensimmäistä kertaa. Minulle ainakin tulee tuossa tilanteessa tunne, että minun on ajateltava vaimon parasta, ja se tarkoittaa mielipiteiden huomioon ottamista. Jos taas mies ei toimi noin, niin hän ei ole silloin pää, vaan jotakin muuta.
Kyllä se yhdessä paranneltu versio on silti alkuperäisen. Yhdessä päätetään lopputuloksesta. Paras varsio on se josta kaikki hyötyvät eniten.

Jos on jo ajanut toisen yli, eli pakottanut toisen luopumaan omasta kannastaan, niin eikö ole normaalia, että silloin tulee sellainen tunne, että pitäisi ottaa toisenkin mielipiteet huomioon?

 

[huhhuijjaa]

Erimieltä/samaa mieltä? Samaa mieltä siitä, että en voi olla samaa mieltä ap:n kanssa.

 

[tämä päivä]

Jos, oikein tarkasti luette sen viestini, niin siinä tarkoitetaan sitä ensimmäistä kertaa kun annetaan periksi. Ja ainoastaan tätä ensimmäistä kertaa. Minulle ainakin tulee tuossa tilanteessa tunne, että minun on ajateltava vaimon parasta, ja se tarkoittaa mielipiteiden huomioon ottamista. Jos taas mies ei toimi noin, niin hän ei ole silloin pää, vaan jotakin muuta.
Kyllä se yhdessä paranneltu versio on silti alkuperäisen. Yhdessä päätetään lopputuloksesta. Paras varsio on se josta kaikki hyötyvät eniten.

Jotenkin kaavamainen ajattelutapa tuo "ensimmäinen keta". Miksei periksi voi antaa silloin, kun se on mielekästä ja siitä seuraa yhteinen hyvä, tasapuollisuus ja tasapaino?

Tasavertaisuuttahan on huomioida aina molempien käsitys ja tehdä johtopäätös sen jälkeen. Ajatustapana "ensimmäinen kerta" on helposti aina ja toistuvasti ensimmäinen kerta: tänä päivänä, tällä viikolla, tänä vuonna. Vai onko ajatus, että silloin kun ensimmäisillä treffeillä mietitään, mihin suuntaan kävellään, annetaan miehen päättää =).

Jos tuo viimeinen esimerkki on se, mitä Sivupersoona tarkoittaa, niin en silti ole samaa mieltä. Luultavasti silloin olisi puolisona ja lasten isänä tosi nössö, jonka päätä ja suuntaa voivat ketkä tahansa milloin vain kääntää.

 

[mamamamaaa]

Niin minustakin "ensimmäinen kerta" selitys tuntuu jäykän kaavamaiselta. Eikö olisi järkevämpää suhtautua joustavasti jokaiseen tilanteeseen ilman edeltäkäsin päätettyä kaavaa?
Kuinka usein on tämä ensimmäinen kerta? Joka päivä/viikko? Onko niin, että vaimon mielipide lytistetään tärkeissä asioissa, joka eri asiassa, ensimmäisellä kerralla kun tietty asia tulee esille, ja sitten kun tulee huono-omatunto lytistämisestä, niin muistetaan toisenkin tarpeet?
Miksi tällainen käytös-kaava? Miksi ei valita eri kaavoja tilanteen mukaan?

 

[no]

tämä on kyllä auttamattomasti vanhanaikaista keskustelua. Ei kai kenelläkään ole tarvetta itse tiedostaa omien päätöstensä merkitystä suhteessa muiden päätöksiin. Mutta niin kai ihminen luonnostaan toimii; hän vertailee ja hän saa arvonnousua suhteessa ympäristöön. Olisiko tämä miehinen ominaisuus; linnuissakin on uroksella usein komeampi höyhenpeite, ihmisillä höyhenpeite on vain kaikkea materiaa ja itsetietoisuutta. Mies pönkittää sillä itseään samaan aikaan , kun nainen hoitaa aamupalansa aikana kodin siivouksen, ruuan ja paperityöt. Nainen vaikenee näistä asioista niin kauan kuin hän jaksaa tilannetta. kaikkein parasta perheenpään toimintaa mies osoittaa silloin, kun hän PYYTÄMÄTTÄ hoitaa osansa perheen yhteisitä asioista ja oma-aloitteisesti suunnittele lähitulevaisuutta perheen parhaaksi, vaatimatta siitä itselleen kruunua.

 

[Sivupersoona]

Kertokaa minulle mitä riitelevälle pariskunnalle voi sanoa, jotta heistä tulisi sopuisa?
Meneekö se perille, jos sanon eläkää tasa-arvoista elämää?

 

[tämä päivä]

Kertokaa minulle mitä riitelevälle pariskunnalle voi sanoa, jotta heistä tulisi sopuisa?
Meneekö se perille, jos sanon eläkää tasa-arvoista elämää?

Jos on pakko mennä välin, niin tuo edellinen lausahdus kelpaa oikein hyvin.

Voihan heitä neuvoa suomalaiskansallisen perinteen mukaan vaikka "keittämään huttua" ja ratkaisemaan siten, kumpi saa päättää ensin tai ko. asiassa. Tai vaikka heittäisivät kruunaa ja klaavaa, kumman mielipide huomioidaan. Miksi miehen muka pitäisi olla se pää ja ensimmäinen, jos asioiden painoarvo ja päätöksen järkevyys ei itsessään ratkaise?

Toisaalta, jos mies saa aina päättää, niin onko hän valmis kantaman kaiken vastuun myös virheistä ja epäonnistumisista? Aikamoinen velvollisuus perheen päälle lopulta tulee. Jaksaako sen sitten kantaa kunnialla?

 

[Kertokaahan toki]

Miten mies on perheen pää -metodi toteutuu homo- ja lesbosuhteissa?

 

[Sakari6]

Miten mies on perheen pää -metodi toteutuu homo- ja lesbosuhteissa?

Ei mitenkään. Tuollaisia "suhteita" ei pitäisi edes olla olemassa! Täysin luonnottomia ja eläimellisiä!

 

[laput silmillä?]

HHmmmm, no mitä muuta sovinistilta vois odottaakkaan.

 

[Kertokaahan toki]

Miten mies on perheen pää -metodi toteutuu homo- ja lesbosuhteissa?

Ei mitenkään. Tuollaisia "suhteita" ei pitäisi edes olla olemassa! Täysin luonnottomia ja eläimellisiä!

Perustelisitko ja tarkentaisitko, mitä tarkoitat tässä yhteydessä luonnottomalla ja eläimellisellä? Muuten mielipiteesi ei aukea.

 

[Sivupersoona]

Ilmeisesti sitä pitäisi kysyä homoilta ja lespoilta itseltään. Kai luonto määrittelee sen heille itselleen, koska jos on luonto heidät määritellyt homoiksi ja lespoiksi, niin valitkoon heille sitten päänkin. Enempää en osaa sanoa tuosta, eikä kiinnosta ottaa selvääkään.

 

[jo muinaiset]

Jo muinaiset kreikkalaiset opettivat poikia homoiluun, joka oli yleistä. Opiskelleet ja filosofiasta kiinnostuneet miehet eivät kokeneet kouluttamattomien naisten seuraa antavana. Naista pidettiin myös älyllisesti alempiarvoisena olentona. Miehet viihtyivät toisten miesten seurassa, koska naisilla ja miehillä ei ollut juuri mitään yhteistä heidän täysin erilaisen elämänsä vuoksi. Naiset kelpasivat lasten synnyttämiseen, mutta eroottiseen suhteeseen kelpasi paremmin toinen mies.

 

[minni77*]

lähtee joillain aina vastaukset kirjoituksiin vähän käsistä

Itse tosiaan kirjoitin että meillä mies haluaa olla se joka huolehtii perheestä, ja minusta se on hienoa! Meillä tosiaan yhdessä asioista pitkälle päätetään, ja kaikkiin asioihin en halua ottaa kantaa ollenkaan. Se, että annan mieheni olla perheenpää, ei tee minusta nyhveröä joka ei osaa tai uskalla pitää omaa päätäni tms.
Päinvastoin miehelläni on tekemistä kanssani, koska olen hyvin tempperamenttinen persoona, joka sanoo mitä mielessä eikä piiloudu keittiön hellan taas hiljaa puuroa sekottelemaan.
Mutta tästä asiasta on loppuenlopuksi turha edes löytää yhtä oikeaa ratkaisumallia, koska ihmiset ovat erilaisia, onneksi
Itse taas näen punaista perheistä, joissa nainen komentaa miestä (lue: lattiarättiä) kaulimen kanssa silittämään vaatteita, tekemään ruokaa, korjaamaan auton jne. Mitä seksikästä ja kaunista on naisessa joka dominoi miestä? Ei sillä että sama toimii toisinpäinkään mutta itse en pidä liiallisesta feminismistä...

 

[elääkö näin moni oikeasti yhä 50-luvulla!?]

Itse taas näen punaista perheistä, joissa nainen komentaa miestä (lue: lattiarättiä) kaulimen kanssa silittämään vaatteita, tekemään ruokaa, korjaamaan auton jne. Mitä seksikästä ja kaunista on naisessa joka dominoi miestä?

Niin, sehän on se ainoa vaihtoehto... Jos mies ei ole perheen pää, niin siinä tapauksessa nainen on tietysti v**mainen justiina, joka jyrää lapatossumiehensä mennen tullen. Hohhoijaa.

Onneksi olen löytänyt sivistyneen miehen, jonka kanssa asiat sujuu keskustelemalla, tasa-arvoisesti. Lisäksi ollaan lähtökohtaisesti niin samanlaisia, ettei erimielisyyksiä juuri koskaan edes synny - isoista asioista siis, joissa on tehtävä jokin valinta - ja jos sattuu syntymään, yhdessä pähkäillään mikä olisi mahdollisimman objektiivisesti paras ratkaisu.
Pienemmissä jutuissa tietysti on erimielisyyksiäkin, mutta niissä sillä ei ole niin väliäkään, ja molemmat kunnioittaa toistensa mielipiteitä

 

[ei oo totta..]

Kertokaa minulle mitä riitelevälle pariskunnalle voi sanoa, jotta heistä tulisi sopuisa?

Ei ole sinun asiasi mennä neuvomaan (eikä minunkaan). Se, sujuuko parisuhde vai ei, riippuu parisuhteessa olevien luonteenlaaduista, ei jostain valmiista toimintakaavasta. Aikuiset ihmiset selvittäköön suhteensa itse. Vai oletko niin kovasti "perheen pää", että toistenkin perhe-elämään on tarve puuttua?

 

[ristiriitoja täynnä]

Se, että annan mieheni olla perheenpää, ei tee minusta nyhveröä joka ei osaa tai uskalla pitää omaa päätäni tms.
Päinvastoin miehelläni on tekemistä kanssani, koska olen hyvin tempperamenttinen persoona, joka sanoo mitä mielessä eikä piiloudu keittiön hellan taas hiljaa puuroa sekottelemaan.

Itse taas näen punaista perheistä, joissa nainen komentaa miestä (lue: lattiarättiä) kaulimen kanssa silittämään vaatteita, tekemään ruokaa, korjaamaan auton jne. Mitä seksikästä ja kaunista on naisessa joka dominoi miestä? Ei sillä että sama toimii toisinpäinkään mutta itse en pidä liiallisesta feminismistä...

Niin - siis millä tavalla miehesi on perheen pää, jos itsekin pidät oman pääsi (itse käyttämäsi ilmaus)? Eikö tuo ole silloin juuri tyhjänpäiväistä miehen "tittelinkipeyttä"?

Ja jos olet itse temperamenttinen ja omapäinen, niin miksi sinulla on ongelmia hyväksyä kaltaisiasi muita naisia? Et taida ihan itsekään tietää missä seisot ja kuka olet.

 

[Sivupersoona]

Kertokaa minulle mitä riitelevälle pariskunnalle voi sanoa, jotta heistä tulisi sopuisa?

Ei ole sinun asiasi mennä neuvomaan (eikä minunkaan). Se, sujuuko parisuhde vai ei, riippuu parisuhteessa olevien luonteenlaaduista, ei jostain valmiista toimintakaavasta. Aikuiset ihmiset selvittäköön suhteensa itse. Vai oletko niin kovasti "perheen pää", että toistenkin perhe-elämään on tarve puuttua?

En halua muiden asioihin puuttua muuten kuin jos kysytään. Ja montakohan kertaa näilläkin palstoilla on kysytty?

 

[Sivupersoona]

Se, että annan mieheni olla perheenpää, ei tee minusta nyhveröä joka ei osaa tai uskalla pitää omaa päätäni tms.
Päinvastoin miehelläni on tekemistä kanssani, koska olen hyvin tempperamenttinen persoona, joka sanoo mitä mielessä eikä piiloudu keittiön hellan taas hiljaa puuroa sekottelemaan.

Itse taas näen punaista perheistä, joissa nainen komentaa miestä (lue: lattiarättiä) kaulimen kanssa silittämään vaatteita, tekemään ruokaa, korjaamaan auton jne. Mitä seksikästä ja kaunista on naisessa joka dominoi miestä? Ei sillä että sama toimii toisinpäinkään mutta itse en pidä liiallisesta feminismistä...

Niin - siis millä tavalla miehesi on perheen pää, jos itsekin pidät oman pääsi (itse käyttämäsi ilmaus)? Eikö tuo ole silloin juuri tyhjänpäiväistä miehen "tittelinkipeyttä"?

Ja jos olet itse temperamenttinen ja omapäinen, niin miksi sinulla on ongelmia hyväksyä kaltaisiasi muita naisia? Et taida ihan itsekään tietää missä seisot ja kuka olet.

Kyllä hän tietää millälailla on viisasta toimia. Minä ainakin näen hänessä juuri sen oikean asenteen. Tuota ei näköjään kaikki hoksaa ja jos yritetään kertoa, niin aina sinne joku vänkää jotakin mitä sinne ei kuulu.

 

[Sivupersoona]

Pienemmissä jutuissa tietysti on erimielisyyksiäkin, mutta niissä sillä ei ole niin väliäkään, ja molemmat kunnioittaa toistensa mielipiteitä

Jääkö se ongelma sitten ratkaisemattomaan tilaan?
Onko niitä elämänne aikana syntynyt jo suurikin määrä?

 

[vastaus 50-luvulle]

Pienemmissä jutuissa tietysti on erimielisyyksiäkin, mutta niissä sillä ei ole niin väliäkään, ja molemmat kunnioittaa toistensa mielipiteitä

Jääkö se ongelma sitten ratkaisemattomaan tilaan?
Onko niitä elämänne aikana syntynyt jo suurikin määrä?

Ei kaikkia erimielisyyksiä tarvitse ratkaista. En nyt puhu sellaisista asioista, että mistä ostetaan asunto tai tehdäänkö lapsia, vaan esim. siitä mitä tehtäis illalla. Jos toinen kovasti haluaisi vaikka ulos syömään, mutta toista väsyttää ja haluaisi löhötä kotona, niin ihan hyvin voidaan tehdä niin että toinen jää kotiin rentoutumaan ja toinen lähtee vaikka jonkun ystävänsä kanssa ravintolaan illalliselle.

Itsestään selvää on, että molemmilla saa olla omat näkemykset esim. politiikasta, uskonnoista yms. asioista sekä omat mielipiteet eri asioista. Näistä ei saada edes riitaa aikaan, vaikka tietysti aiheista keskustellaankin - ja ne ovat varsin kiinnostavia keskusteluja

Jos taas jossain _todella_ isossa asiassa oltaisiin ehdottomasti eri mieltä, niin silloin ero olisi yksi vaihtoehto. Erokin voi syntyä yhteisymmärryksessä, sopuisasti ja toista kunnioittaen. Mutta näitä merkityksellisiä näkemyseroja ei ole vielä vastaan tullut, toivottavasti ei tulekaan. Missään tapauksessa en voisi edes puolisoni antaa määrätä puolestani esim. sitä, teenkö lapsia vai en.

 

[Sivupersoona]

Kiitos selvennyksestä. Jään miettimään asiaa.

 

[lukeminen kannattaa aina]

Jo muinaiset kreikkalaiset opettivat poikia homoiluun, joka oli yleistä. Opiskelleet ja filosofiasta kiinnostuneet miehet eivät kokeneet kouluttamattomien naisten seuraa antavana. Naista pidettiin myös älyllisesti alempiarvoisena olentona. Miehet viihtyivät toisten miesten seurassa, koska naisilla ja miehillä ei ollut juuri mitään yhteistä heidän täysin erilaisen elämänsä vuoksi. Naiset kelpasivat lasten synnyttämiseen, mutta eroottiseen suhteeseen kelpasi paremmin toinen mies.

öhöm. kannattaisi varmaan lukea sitä historiaa, jos haluaa esittää siitä jotain tietävänsä.

antiikin kreikassa vapaa mies sai harrastaa seksiä vain alempiarvoisen kanssa, ja tähän ryhmään kuuluivat nuoremmat miehet, naiset sekä orjat. naisilla oli roolinsa kodin sisällä, joten korkea-arvoisen vapaan miehen seksintarvetta tyydyttivät nuoremmat miehet.

kyseessä ei ollut älyllisesti tasa-arvoisen suhteen kaipaus vaan yleinen sääntö seksisuhteen valtatasapainosta.

 

[jo muinaiset]

Minä luin tämän kirjoittamani tekstin Kaari Utrion Eevan Tyttäristä, joka on ainakin olevinaan naisten historiaa. Uskoin, ettei Utrio valehdellut.