O
ollako vai eikö olla?
Vieras
Onko teillä kokemusta siitä, että vauvaa on mietitty jo muutama vuosi. Mies sanoo jonkun ajankohdan esim. kuukauden koska aletaan yrittämään vauvaa. Tässä tapauksessa häät, ikää meillä kohta 25v. molemmilla. Kun päivä lähenee niin paniikki miehellä kasvaa ja kasvaa. Yhtäkkiä keksitäänkin kaikkea muuta mahdollista kuin perheen perustamista. Syynä on tiukka talous (molemmat opiskelijoita), oman ajan menettäminen yms. yms.
Entisestä perhekeskeisestä miehestä kehkeytyykin lapsia kammoksuva murehtija. Siis missä puheet nuorena perheen perustamisesta??? Nyt ollaan siinä pisteessä, että jopa minä olen alkanut miettimään kuinka tässä selvitään, ei ole rahaa, oma aika menee, vauva voi olla sairas. Siis ihan kaikkea mahdollista negatiivista jota voi sattua.
Eli vauvakuume on melkeinpä mennyttä, niisk. Mulla on tosi paha mieli asiasta ja en ymmärrä miks miehen täytyy mulle puhua kaikkea negatiivista ja miks se vaikuttaa muhun näin paljon. Johtuu ehkä siitä, että tämä on mulle hirveän tärkeä asia ollut jo kauan
Enkä todellakaan halua painostaa miestäni yrittämään vauvaa, mutta paha mieli noista jutuista tulee väkisinkin. Miksi tuleva aviomieheni ei näytä ymmärtävän sitä kaikkea ihanaa mitä oma lapsi tuo tullessaan?
Onko kenelläkään samanlaista tilannetta ja miten saisin itseni olemaan kuuntelematta liikaa miestäni. Eihän meidän tarvitse olla samaa mieltä asiasta vaikka yhdessä lapsista päätetäänkin, eihän?
Entisestä perhekeskeisestä miehestä kehkeytyykin lapsia kammoksuva murehtija. Siis missä puheet nuorena perheen perustamisesta??? Nyt ollaan siinä pisteessä, että jopa minä olen alkanut miettimään kuinka tässä selvitään, ei ole rahaa, oma aika menee, vauva voi olla sairas. Siis ihan kaikkea mahdollista negatiivista jota voi sattua.
Eli vauvakuume on melkeinpä mennyttä, niisk. Mulla on tosi paha mieli asiasta ja en ymmärrä miks miehen täytyy mulle puhua kaikkea negatiivista ja miks se vaikuttaa muhun näin paljon. Johtuu ehkä siitä, että tämä on mulle hirveän tärkeä asia ollut jo kauan
Onko kenelläkään samanlaista tilannetta ja miten saisin itseni olemaan kuuntelematta liikaa miestäni. Eihän meidän tarvitse olla samaa mieltä asiasta vaikka yhdessä lapsista päätetäänkin, eihän?