Mies ja sen yöjuoksut...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja nyt harmaana
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Miten ihmeessä olet jaksanut tuollaista 9,5 vuotta!?! :o Mä en olis jaksanut päivääkään..

Sunhan se päätös on. Paha tähän mennä mitään neuvomaan. Tilanne on jo niin kauan jatkunut, että tuskin tulee koskaan muuttumaan ellet sinä muuta sitä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Banda:
Entisessä elämässä oli noin. Minä otin ja lähdin...Tuli vain semmoinen tunne että yh olen jo valmiiksi..... Mutta eipä siitä sen enempää, muuta kuin että henk.koht menee nyt paremmin. :x

Tsemppiä sinulle. :hug:

joo, sama mulla oli. me erottiin poitsun faijan kanssa kun poika oli 3kuukauden ikänen. mä olin siihen mennessä 3vuotta kattonut sitä menemistä ja kuullut tuhannet vakuuttelut ja lupaukset että rauhottuu, yhtä tyhjän kanssa ne puheet.tää ukko oli kyllä myös poissa öitä ja jäi kiinni valehteluista yöpaikan suhteen :snotty:
eropäätös oli helppo. yh olin tuntenut kokoajan olevani, eron myötä sai vaan keskittyä enää vaaviin ja itseensä, ei tarvinnut enää äijän menoista ressata.
mä uskoisin että ainakin väliaikainen ero vois tehdä teille hyvää, saisitte molemmat pistää arvonne ja tunteenne järjestykseen. voisi myös ehkä herättää miestä? jos teillä vaan mahdollisuus on, niin pariterapiaa suosittelen myös. :hug:
 
kyllä mies voi muuttua jos se itse haluaa elää perheensä kanssa...

mut kyllä se vaatii molemmilta kykyä vastaanottaa muutos
olen kohta ollut miehen kanssa 20v. aloitimme kun olimme 16 ja 17 kyllä siihen paljon kaikkea mahtuu....niin neljä lasta ja rakas perhe kaikkineen... haluaa olla tärkeiden ihmisten kanssa....sille kun ei voi mitään jos toisesta välittää, on se mimmonen sit on =)

toivottavasti tilanteesi selviää ilman eroja, puhuminen on kaikkein tärkeintä =)
 

Yhteistyössä