Niin sitten kun lapset on aikuisia, sitten on äidin vuoro lähteä reissuun ja lomalle. Siihen asti vain mies reissaaAsenne vähän uusiksi niin ei vituta nököttää kotona. Meet sitten ite joskus muulloin
HÄH???? Minkälainen suhde teillä oikein on??Miehen kanssa tuossa jutusteltiin ja Mies sanoi, ettei pärjäisi lasten kanssa kuin korkeintaan päivän. Tuntuu siis ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin joko lähteä lasten kanssa tai mököttää kotosalla. Jos perheen kesken tehtäisiin yhteinen reissu, niin se olisi totta kai ok, mutta siitä ei mies innostu.
Äh, en edelleenkään oikein kiinnostu tästä miehen matkakuumeesta... Kai mun sitten täytyy vain ns. poistua omalta mukavuusalueeltani ja toivottaa hyvää matkaa. Tuntuu vain että mä olen aina muutenkin se, jonka menoista/tarpeista tingitään,.. ja että taas ne saavat väistyä.
Ihanaa että joku tajuaa tuon pointin...
Musta tuntuu oikeasti kamalalta valittaa täällä. Tunnen itseni jotenkin omituiseksi kun kuitenkin suurin osa symppaa miehen reissuunlähtöä.
Sen keskustelumme aikana sanoin miehelle myös sen, että mustakin olisi kiva johonkin lähteä reissuun. Mies kysyi, mihin haluaisin mennä. Vastasin, etten tiedä, mutta että jotain lomailua mieleni kuitenkin halajaisi. Sitten mies sanoi, että mitään useamman päivän reissua mä en voi kyllä tehdä, koska hän ei pärjäisi lasten kanssa päivää kauempaa.
Jos tilanne on se, että mies ei vastavuoroisesti pärjää omien lastensa kanssa muutamaa päivää, niin mihinkää reissuun ei olisi asiaa.Miehen kanssa tuossa jutusteltiin ja Mies sanoi, ettei pärjäisi lasten kanssa kuin korkeintaan päivän. Tuntuu siis ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin joko lähteä lasten kanssa tai mököttää kotosalla. Jos perheen kesken tehtäisiin yhteinen reissu, niin se olisi totta kai ok, mutta siitä ei mies innostu.
Asiaa joka sana! Uusimmassa Meidän Perhe-lehdessä oli myös juttua siitä miten äiti ottaa sen koordinaattorin paikan. Ja sitten käy noin kuten ap:llä.Tässä ap:n tapauksessa tämä on jälkiviisautta, mutta jos täällä nyt joku tuore äiti lukee tätä ketjua, niin alkakaa oikeasti elää sitä vauva-arkea ja perhe-elämää yhdessä! Miksi tämä ap:n kaltainen tilanne tuntuu olevan niin monessa perheessä? Isä ei PÄRJÄÄ OMIEN lastensa kanssa??? Miten tähän on päädytty? Pitääkö äiti ohjat niin tiukalla, ettei siinä alussa ole isällä ollut asiaa omaa lastaan hoitamaan, vai onko isä ollut alussa arka tekemään mitään ja äiti kenties vahdannut vieressä että tekee varmasti oikein??? Vai onko tätä mieshenkilöä edes kiinnostanut tulla isäksi?
Eikö parisuhteessa, johon syntyy vauva, tule ilman muuta lähteä siitä ajatuksesta, että vauvalla on kaksi vanhempaa? Molemmilla on oikeus ja velvollisuus huolehtia pienestä. Imetys nyt ei suju isältä, se on selvää, mutta muutoin voi isä olla ja tehdä lapsen kanssa sitä mitä äitikin. Ja oikeasti elämässä voi sattua vaikka mitä, sille kaiken napana toimivalle äidillekin! Eikö olisi helpottavaa, että tietää maailmassa olevan jonkun toisenkin ihmisen, joka osaa hoitaa lasta yhtä hyvin. Itse jouduin äkillisesti leikkaukseen vauvan ollessa 3kk vanha ja oli täysimetyksellä. Ainoa huoleni oli, että huoliiko tuttipulloa, että saa pumppaamaani maitoa syötyä. Tiesin, että mieheni osaa hoitaa lastaan, ei tullut mieleenkääm, että ei pärjäisi. Antakaa isille vastuuta lapsesta! Ja käykää ihmeessä syvällinen keskustelu perheenne arjesta ja tulevaisuudesta, jos mies ei tunnu olevan valmis vastuuta ottamaan.
... Että sellainen saarna...
Ei naisen pidä päästä jokapäivä. Vaan esimerkiksi niin, että molemmilla on 1-3 kertaa viikossa harrastus tai toisella säännöllisesti ja toisella epäsäännöllisesti pidempi. Tässä oli nyt kyse siitä, että AP:n mies ei voi koskaan hoitaa lapsia päivää pidempään kun ei osaa. Toki syytä on AP:ssakin siltä osin, että ei ole miestä vaatinut lapsia hoitamaan jo paljon aiemminkin. Yhteinen projekti ne lapset on. Molempien pitää niitä pystyä hoitamaan.Isä ja äitin rooli on siinä mielessä erilainen, että toinen nyt vaan on enemmän lapsen kanssa kuin toinen, ainakin yleensä. Jos miehelle "määrätään" velvollisuus olla lapsen kanssa yhtä paljon kuin kotona jopa vuosia oleva äiti, niin eihän isällä ole mitään omaa muutakuin työ ja 30min lounasta. Naisen pitäisi ymmärtää sekin, että miehellä on kaksi työtä jos homma menee niin että naisen pitää päästä joka päivä omalle vapaalle omasta "työstä".
Jos mies ei halua tehdä reissuja perheen kesken, eikä voi olla lasten kanssa sen aikaa että sinä kävisit yksin reissuilla, niin ei kyllä tarvitsisi miehenkään sitten yksin lähteä.Miehen kanssa tuossa jutusteltiin ja Mies sanoi, ettei pärjäisi lasten kanssa kuin korkeintaan päivän. Tuntuu siis ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin joko lähteä lasten kanssa tai mököttää kotosalla. Jos perheen kesken tehtäisiin yhteinen reissu, niin se olisi totta kai ok, mutta siitä ei mies innostu.
Aika usein äitikin käy töissä ja silti tuo sama meno jatkuu... Miehellä on oikeus levätä, kyllä akka sen kodin hoitaa.Isä ja äitin rooli on siinä mielessä erilainen, että toinen nyt vaan on enemmän lapsen kanssa kuin toinen, ainakin yleensä. Jos miehelle "määrätään" velvollisuus olla lapsen kanssa yhtä paljon kuin kotona jopa vuosia oleva äiti, niin eihän isällä ole mitään omaa muutakuin työ ja 30min lounasta. Naisen pitäisi ymmärtää sekin, että miehellä on kaksi työtä jos homma menee niin että naisen pitää päästä joka päivä omalle vapaalle omasta "työstä".
Ei se nyt aina niinkään menee Tai sitten sulla on kokemusta vain tietyntyyppisistä naisista?Joo'o, mutta kuten itse sanotkin niin aika usein se naisten "keskustelu" on nähty varsinkin mitä tulee poikien reissuihin.
Eukko istuttaa pöytään ja alkaa papattaa korvat punaisena pohjimmaisena ajatuksena, että kyllä se oma tahto menee läpi kun tarpeeksi saarnaa "ei voi olla tarvetta ku en mäkää"
Luonnollisesti, jos äiti on lasten kanssa kotona vuosia ja mies töissä, on äidillä enemmän vastuuta lasten arjesta. Mutta se EI tarkoita sitä, että mies ei olisi vastuussa lapsista ja tietoinen lapsien asioista ihan samalla tavalla. Miehen työn jälkeen alkaa perheen yhteinen aika, yhdessä otetaan vastuu. Vuorotellaan iltaisin lastenhoitoa, vuorotellaan molemmille vapaahetkiä ja yhtä tärkeää on myös olla riittävästi niitä koko perheen yhteisiä hetkiä. Reiluus ennenkaikkea kaikkia kohtaan. Ei tarvitse mennä äärilaidasta toiseen, että aina töiden jälkeen vain mies hoitaa lapsia/kotia tai että ei hoida ollenkaan. Siitä välistä löytyy kullekin perheelle sopiva kultainen keskitie, jossa kaikki voivat olla tyytyväisiä. Jokainen saa jotain, jokainen luopuu jostain. Perheen pitäisi olla neuvotteleva yksikkö, jossa tilanteen mukaan neuvotellaan, että kaikilla on mahdollisimman hyvä olla. Voi olla, että omanajan tarve vanhemmilla on erilainen. Toiset eivät kaipaa niin paljoa sitä kuin toiset, mutta jokaiselle se mahdollisuus pitäisi suoda.Isä ja äitin rooli on siinä mielessä erilainen, että toinen nyt vaan on enemmän lapsen kanssa kuin toinen, ainakin yleensä. Jos miehelle "määrätään" velvollisuus olla lapsen kanssa yhtä paljon kuin kotona jopa vuosia oleva äiti, niin eihän isällä ole mitään omaa muutakuin työ ja 30min lounasta. Naisen pitäisi ymmärtää sekin, että miehellä on kaksi työtä jos homma menee niin että naisen pitää päästä joka päivä omalle vapaalle omasta "työstä".