Mies haluaisi lähteä miesporukalla reissuun, ja kysyi mielipidettäni

No mistäs minä sen tietäisin? En ole aapee.

 

Asenne vähän uusiksi niin ei vituta nököttää kotona. Meet sitten ite joskus muulloin

Niin sitten kun lapset on aikuisia, sitten on äidin vuoro lähteä reissuun ja lomalle. Siihen asti vain mies reissaa

 

Ukolla on tasan kaks vaitoehtoa. Jos lähtee reissuun, niin silloin myös SINÄ pääset 5 päivän reissulle ILMAN lapsia. Mutta jos tämä on miehelle liikaa, niin silloin ukko on ja pysyy kotona.

 

Pistä ukkos reissuun ja jonain hetkenä lähet sit itte. Se vaan sanoo, ettei pärjää lasten kanssa, kun ei halua että sinä lähdet yhtään mihinkään. Olethan nätti, pärjäävä ja saatat joutua mieron tielle muitten miesten matkaan.? Munki ukko pesi lasten vaippapyykin ihan hienosti, vaikka pyykinkoneeseen oli koskenut tasan sen kerran, kun se kannettiin sisälle. Kai ne oli makaroonia keitelly sen viikon verran, mutta lapset (1,5 ja3vee) oli elossa ja se oli tärkein. Tosiaan, jouduin työhön toiselle puolen suomea päivän varoajalla,mutta voisin rinnastaa sen reissuun ja siihen että pärjääkö toinen? kyllä ne miehet selviää, kun on pakko!

Elä turhia pelekää ystävä pieni, jos sun ukkos haluis mennä ja jättää koko karusellin, se olis tehnyt sen jo..-Siellähän se rönyää toisten ukkojen kanssa sukset mahdollisesti ristissä, eikä tartte ite tai lasten nähä sitä souvvia

Ja sit kun sulta kysytään minne haluat mennä, otappa siitä ensiksi selvää ja sitten tyynesti sen ilmoitat. Osa miehistä pitävät naisista, jotka tietävät mitä haluavat.

Nyt vain reissua miettimään (niitä on edullisiaki vaihtoehtoja) (vähintää ainaki kolme yötä), kyllä se miehesi sen kestää ja jos ei ni opetelkoot

pps.muista toivottaa ihanaa reissua miehellesi hellin syleilyin <3

 

Miehen kanssa tuossa jutusteltiin ja Mies sanoi, ettei pärjäisi lasten kanssa kuin korkeintaan päivän. Tuntuu siis ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin joko lähteä lasten kanssa tai mököttää kotosalla. Jos perheen kesken tehtäisiin yhteinen reissu, niin se olisi totta kai ok, mutta siitä ei mies innostu.

Äh, en edelleenkään oikein kiinnostu tästä miehen matkakuumeesta... Kai mun sitten täytyy vain ns. poistua omalta mukavuusalueeltani ja toivottaa hyvää matkaa. Tuntuu vain että mä olen aina muutenkin se, jonka menoista/tarpeista tingitään,.. ja että taas ne saavat väistyä.

HÄH???? Minkälainen suhde teillä oikein on??

Tämän on pakko olla provo.

 

Ihanaa että joku tajuaa tuon pointin...

Musta tuntuu oikeasti kamalalta valittaa täällä. Tunnen itseni jotenkin omituiseksi kun kuitenkin suurin osa symppaa miehen reissuunlähtöä.

Sen keskustelumme aikana sanoin miehelle myös sen, että mustakin olisi kiva johonkin lähteä reissuun. Mies kysyi, mihin haluaisin mennä. Vastasin, etten tiedä, mutta että jotain lomailua mieleni kuitenkin halajaisi. Sitten mies sanoi, että mitään useamman päivän reissua mä en voi kyllä tehdä, koska hän ei pärjäisi lasten kanssa päivää kauempaa.

Mä ilmoittaisin miehelle kylmän viileästi, etten mäkään pärjää sitten lasten kanssa päivää kauempaa ja that´s it.
Todella epäreilun kuuloista tuo teidän perhe-elämä.

 

Miehen kanssa tuossa jutusteltiin ja Mies sanoi, ettei pärjäisi lasten kanssa kuin korkeintaan päivän. Tuntuu siis ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin joko lähteä lasten kanssa tai mököttää kotosalla. Jos perheen kesken tehtäisiin yhteinen reissu, niin se olisi totta kai ok, mutta siitä ei mies innostu.

Jos tilanne on se, että mies ei vastavuoroisesti pärjää omien lastensa kanssa muutamaa päivää, niin mihinkää reissuun ei olisi asiaa.

 

Olen samaa mieltä kuin lähes kaikki muutkin, reissut on ok, mutta samat vapauden ja irtiotot pitäisi olla sallittuja molemmille.
Sanoisin miehelle (tuskin tuollainen pysyis mun miehenä!) että kivaa reissua, mä alan vastaavaa reissua (vaikka pitkä vkl) suunnitella niin sä OLET sitten lasten kanssa.
Ja ihan ilman mitään neuvotteluja asiasta.

 

Minäkään en kannusta sellaiseen tunti tunnista, yö yöstä ajatteluun. Aina ei voi olla puntit juuri tasan, mutta ei se kyllä käy mitenkään päin että toinen viilettää ja tekee mitä tahtoo ja toinen on koko ajan altavastaajana.

 

Mua niin korpee kaikenlainen epäreiluus.
Se on parisuhde. Kaksi aikuista ihmistä, joilla on samat oikeudet ja velvollisuudet ja vastuut.

 

Tässä ap:n tapauksessa tämä on jälkiviisautta, mutta jos täällä nyt joku tuore äiti lukee tätä ketjua, niin alkakaa oikeasti elää sitä vauva-arkea ja perhe-elämää yhdessä! Miksi tämä ap:n kaltainen tilanne tuntuu olevan niin monessa perheessä? Isä ei PÄRJÄÄ OMIEN lastensa kanssa??? Miten tähän on päädytty? Pitääkö äiti ohjat niin tiukalla, ettei siinä alussa ole isällä ollut asiaa omaa lastaan hoitamaan, vai onko isä ollut alussa arka tekemään mitään ja äiti kenties vahdannut vieressä että tekee varmasti oikein??? Vai onko tätä mieshenkilöä edes kiinnostanut tulla isäksi?

Eikö parisuhteessa, johon syntyy vauva, tule ilman muuta lähteä siitä ajatuksesta, että vauvalla on kaksi vanhempaa? Molemmilla on oikeus ja velvollisuus huolehtia pienestä. Imetys nyt ei suju isältä, se on selvää, mutta muutoin voi isä olla ja tehdä lapsen kanssa sitä mitä äitikin. Ja oikeasti elämässä voi sattua vaikka mitä, sille kaiken napana toimivalle äidillekin! Eikö olisi helpottavaa, että tietää maailmassa olevan jonkun toisenkin ihmisen, joka osaa hoitaa lasta yhtä hyvin. Itse jouduin äkillisesti leikkaukseen vauvan ollessa 3kk vanha ja oli täysimetyksellä. Ainoa huoleni oli, että huoliiko tuttipulloa, että saa pumppaamaani maitoa syötyä. Tiesin, että mieheni osaa hoitaa lastaan, ei tullut mieleenkääm, että ei pärjäisi. Antakaa isille vastuuta lapsesta! Ja käykää ihmeessä syvällinen keskustelu perheenne arjesta ja tulevaisuudesta, jos mies ei tunnu olevan valmis vastuuta ottamaan.

... Että sellainen saarna...

 

Mistä/miten joku voi saada päähänsä ajatuksen että on todellakaan oikeutettu kieltämään pari suhteessa (jossa molemmat oletettavasti vapaaehtoisesti ovat) mitään. Kummallista että voi tulla niin itsekkääksi että todella vetoaa heti siihen ettei itse pääse.

 

Tässä ap:n tapauksessa tämä on jälkiviisautta, mutta jos täällä nyt joku tuore äiti lukee tätä ketjua, niin alkakaa oikeasti elää sitä vauva-arkea ja perhe-elämää yhdessä! Miksi tämä ap:n kaltainen tilanne tuntuu olevan niin monessa perheessä? Isä ei PÄRJÄÄ OMIEN lastensa kanssa??? Miten tähän on päädytty? Pitääkö äiti ohjat niin tiukalla, ettei siinä alussa ole isällä ollut asiaa omaa lastaan hoitamaan, vai onko isä ollut alussa arka tekemään mitään ja äiti kenties vahdannut vieressä että tekee varmasti oikein??? Vai onko tätä mieshenkilöä edes kiinnostanut tulla isäksi?

Eikö parisuhteessa, johon syntyy vauva, tule ilman muuta lähteä siitä ajatuksesta, että vauvalla on kaksi vanhempaa? Molemmilla on oikeus ja velvollisuus huolehtia pienestä. Imetys nyt ei suju isältä, se on selvää, mutta muutoin voi isä olla ja tehdä lapsen kanssa sitä mitä äitikin. Ja oikeasti elämässä voi sattua vaikka mitä, sille kaiken napana toimivalle äidillekin! Eikö olisi helpottavaa, että tietää maailmassa olevan jonkun toisenkin ihmisen, joka osaa hoitaa lasta yhtä hyvin. Itse jouduin äkillisesti leikkaukseen vauvan ollessa 3kk vanha ja oli täysimetyksellä. Ainoa huoleni oli, että huoliiko tuttipulloa, että saa pumppaamaani maitoa syötyä. Tiesin, että mieheni osaa hoitaa lastaan, ei tullut mieleenkääm, että ei pärjäisi. Antakaa isille vastuuta lapsesta! Ja käykää ihmeessä syvällinen keskustelu perheenne arjesta ja tulevaisuudesta, jos mies ei tunnu olevan valmis vastuuta ottamaan.

... Että sellainen saarna...

Asiaa joka sana! Uusimmassa Meidän Perhe-lehdessä oli myös juttua siitä miten äiti ottaa sen koordinaattorin paikan. Ja sitten käy noin kuten ap:llä.

 

Isä ja äitin rooli on siinä mielessä erilainen, että toinen nyt vaan on enemmän lapsen kanssa kuin toinen, ainakin yleensä. Jos miehelle "määrätään" velvollisuus olla lapsen kanssa yhtä paljon kuin kotona jopa vuosia oleva äiti, niin eihän isällä ole mitään omaa muutakuin työ ja 30min lounasta. Naisen pitäisi ymmärtää sekin, että miehellä on kaksi työtä jos homma menee niin että naisen pitää päästä joka päivä omalle vapaalle omasta "työstä".

 

[QUOTE="vieras";29206815]Mistä/miten joku voi saada päähänsä ajatuksen että on todellakaan oikeutettu kieltämään pari suhteessa (jossa molemmat oletettavasti vapaaehtoisesti ovat) mitään. Kummallista että voi tulla niin itsekkääksi että todella vetoaa heti siihen ettei itse pääse.[/QUOTE]

No siis se mieshän oli itse kysynyt vaimon mielipidettä matkasta. Ihan helposti siihen voi sanoa, että tottakai voit mennä, mutta minä menen sitten omalle reissulleni. Ei siinä kukaan mitään ole kieltämässä (paitsi mies vaimoltaan sen vastaavan reissun). Eli oikeassa olet, ei parisuhteessa saa puoliso kieltää toista reissaamasta. Ei tässä kukaan muu mihinkään vedonnut, kuin mies siihen, että ei lasten kanssa pärjää. Eli voi tuon saman asian muotoilla toisinkin: vaimo toivottaa hyvää matkaa ja sitten vaan ilmoittaa myöhemmin, että lähtee itse reissuun. Sanoisitko silloin samaa sille miehelle?

Ja AP:lle. Ilmoitat miehelle, että jos hän ei kykene lapsia hoitamaan yhtä päivää kauempaa, niin sama toimii myös toisinpäin, eli mukavaa yhden päivän hiihtämistä jossain lähellä. Kuten joku muukin sanoi, jos mies mielipiteestäsi huolimatta reissuun lähtee, niin sitten vaan varaat sen oman reissun ja lähdet myös, kuuntelematta mitään vastalauseita. Toki jos parisuhde menee tähän, että kumppanin arvostus on lähes olematonta, kannattaa miettiä ylipäätään ko. parisuhteessa olemisen mielekyyttä ja kannattaisiko ehkä nostaa näitä asioita tapetille ihan tosissaan.

 

Jos minulla olisi tuollainen mies niin en todellakaan jättäisi edes uhmalla lapsia hälle viideksi päiväksi. Miettikääs nyt jos yksi puolikas päiväkin tuottaa tuskaa niin että ihan viisi.
Miettikääs kuin sen ukon pinna kiristyy kun ei saakkaan istua koneella ja lapset on hänen vastuullaa täysin.. Pelottava pelkkänä ajatuksenakin.

 

Isä ja äitin rooli on siinä mielessä erilainen, että toinen nyt vaan on enemmän lapsen kanssa kuin toinen, ainakin yleensä. Jos miehelle "määrätään" velvollisuus olla lapsen kanssa yhtä paljon kuin kotona jopa vuosia oleva äiti, niin eihän isällä ole mitään omaa muutakuin työ ja 30min lounasta. Naisen pitäisi ymmärtää sekin, että miehellä on kaksi työtä jos homma menee niin että naisen pitää päästä joka päivä omalle vapaalle omasta "työstä".

Ei naisen pidä päästä jokapäivä. Vaan esimerkiksi niin, että molemmilla on 1-3 kertaa viikossa harrastus tai toisella säännöllisesti ja toisella epäsäännöllisesti pidempi. Tässä oli nyt kyse siitä, että AP:n mies ei voi koskaan hoitaa lapsia päivää pidempään kun ei osaa. Toki syytä on AP:ssakin siltä osin, että ei ole miestä vaatinut lapsia hoitamaan jo paljon aiemminkin. Yhteinen projekti ne lapset on. Molempien pitää niitä pystyä hoitamaan.

 

Miehen kanssa tuossa jutusteltiin ja Mies sanoi, ettei pärjäisi lasten kanssa kuin korkeintaan päivän. Tuntuu siis ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin joko lähteä lasten kanssa tai mököttää kotosalla. Jos perheen kesken tehtäisiin yhteinen reissu, niin se olisi totta kai ok, mutta siitä ei mies innostu.

Jos mies ei halua tehdä reissuja perheen kesken, eikä voi olla lasten kanssa sen aikaa että sinä kävisit yksin reissuilla, niin ei kyllä tarvitsisi miehenkään sitten yksin lähteä.

Eli kertoisin kyllä mielipiteeni rehellisesti, että saa olla itsekin lähtemättä kun muiltakin torppaa mahdollisuudet.

 

[QUOTE="vieras";29206815]Mistä/miten joku voi saada päähänsä ajatuksen että on todellakaan oikeutettu kieltämään pari suhteessa (jossa molemmat oletettavasti vapaaehtoisesti ovat) mitään. Kummallista että voi tulla niin itsekkääksi että todella vetoaa heti siihen ettei itse pääse.[/QUOTE]

Varmaan siten, että parisuhde on kompromisseja, joissa kuunnellaan molempien osapuolten toiveita, haluja ja tarpeita. Varsinkin kun lapsia on kuvioissa, ei vaan enää voi mennä mielensä mukaan, vaan menoista on sovittava, koska jonkun on tuolloin otettava vetovastuu lapsista. Jos molemmat menee menojaan, niin sehän on lapsien heitteillejättöä?

Joten siksi, se ei ole itsekkyyttä vaan kompromisseja sisältävä parisuhde, jossa keskustellaan.
(Tietysti on näitäkin, jotka kontrolloivat kokonaan toisen elämää ja kieltävät kaiken vain siksi kun voivat, mutta se taas on asia erikseen)

Ja parisuhde on yhdyssana.

 

Joo'o, mutta kuten itse sanotkin niin aika usein se naisten "keskustelu" on nähty varsinkin mitä tulee poikien reissuihin.
Eukko istuttaa pöytään ja alkaa papattaa korvat punaisena pohjimmaisena ajatuksena, että kyllä se oma tahto menee läpi kun tarpeeksi saarnaa "ei voi olla tarvetta ku en mäkää"

[QUOTE="Vieras";29206994]Varmaan siten, että parisuhde on kompromisseja, joissa kuunnellaan molempien osapuolten toiveita, haluja ja tarpeita. Varsinkin kun lapsia on kuvioissa, ei vaan enää voi mennä mielensä mukaan, vaan menoista on sovittava, koska jonkun on tuolloin otettava vetovastuu lapsista. Jos molemmat menee menojaan, niin sehän on lapsien heitteillejättöä?

Joten siksi, se ei ole itsekkyyttä vaan kompromisseja sisältävä parisuhde, jossa keskustellaan.
(Tietysti on näitäkin, jotka kontrolloivat kokonaan toisen elämää ja kieltävät kaiken vain siksi kun voivat, mutta se taas on asia erikseen)

Ja parisuhde on yhdyssana.[/QUOTE]

 

Isä ja äitin rooli on siinä mielessä erilainen, että toinen nyt vaan on enemmän lapsen kanssa kuin toinen, ainakin yleensä. Jos miehelle "määrätään" velvollisuus olla lapsen kanssa yhtä paljon kuin kotona jopa vuosia oleva äiti, niin eihän isällä ole mitään omaa muutakuin työ ja 30min lounasta. Naisen pitäisi ymmärtää sekin, että miehellä on kaksi työtä jos homma menee niin että naisen pitää päästä joka päivä omalle vapaalle omasta "työstä".

Aika usein äitikin käy töissä ja silti tuo sama meno jatkuu... Miehellä on oikeus levätä, kyllä akka sen kodin hoitaa.

 

Joo'o, mutta kuten itse sanotkin niin aika usein se naisten "keskustelu" on nähty varsinkin mitä tulee poikien reissuihin.
Eukko istuttaa pöytään ja alkaa papattaa korvat punaisena pohjimmaisena ajatuksena, että kyllä se oma tahto menee läpi kun tarpeeksi saarnaa "ei voi olla tarvetta ku en mäkää"

Ei se nyt aina niinkään menee Tai sitten sulla on kokemusta vain tietyntyyppisistä naisista?

Itse olen aina päästänyt miehen kavereiten kanssa reissuun. Vaikka silloin, kun lapset olivat vauvoja, en itse halunutkaan mennä minnekään. Mutta mulle riitti tieto, että jos haluan lähteä samantyyppiseen reissuun voin lähteä yhtälailla.

 

Isä ja äitin rooli on siinä mielessä erilainen, että toinen nyt vaan on enemmän lapsen kanssa kuin toinen, ainakin yleensä. Jos miehelle "määrätään" velvollisuus olla lapsen kanssa yhtä paljon kuin kotona jopa vuosia oleva äiti, niin eihän isällä ole mitään omaa muutakuin työ ja 30min lounasta. Naisen pitäisi ymmärtää sekin, että miehellä on kaksi työtä jos homma menee niin että naisen pitää päästä joka päivä omalle vapaalle omasta "työstä".

Luonnollisesti, jos äiti on lasten kanssa kotona vuosia ja mies töissä, on äidillä enemmän vastuuta lasten arjesta. Mutta se EI tarkoita sitä, että mies ei olisi vastuussa lapsista ja tietoinen lapsien asioista ihan samalla tavalla. Miehen työn jälkeen alkaa perheen yhteinen aika, yhdessä otetaan vastuu. Vuorotellaan iltaisin lastenhoitoa, vuorotellaan molemmille vapaahetkiä ja yhtä tärkeää on myös olla riittävästi niitä koko perheen yhteisiä hetkiä. Reiluus ennenkaikkea kaikkia kohtaan. Ei tarvitse mennä äärilaidasta toiseen, että aina töiden jälkeen vain mies hoitaa lapsia/kotia tai että ei hoida ollenkaan. Siitä välistä löytyy kullekin perheelle sopiva kultainen keskitie, jossa kaikki voivat olla tyytyväisiä. Jokainen saa jotain, jokainen luopuu jostain. Perheen pitäisi olla neuvotteleva yksikkö, jossa tilanteen mukaan neuvotellaan, että kaikilla on mahdollisimman hyvä olla. Voi olla, että omanajan tarve vanhemmilla on erilainen. Toiset eivät kaipaa niin paljoa sitä kuin toiset, mutta jokaiselle se mahdollisuus pitäisi suoda.

Jos oma mieheni haluaisi lähteä vastaavaan reissuun, niin ilman muuta menisi. Itse en tällä hetkellä edes haluaisi olla 2-3 päivää pidempään erossa lapsista, ihan omasta tahdostani. Mies kyllä pärjäisi lastensa kanssa hyvin sen 5 päivää. Mutta omaa aikaa ja omia hetkiä kaipaan viikottain, parina kolmena iltana 1-2h riittää oikein hyvin. Mies harrastaa myös omia juttujaan parina iltana. Muu aika ollaan yhdessä perheenä.

 

Jätä se sika!

 

passita se jätkä Lappiin ja toivo ettei tule takaisin. onhan se nyt ihan peestä että hän voi mennä mutta sinä et. lähtökohtaisesti miehen tulisi päästä reissuun- mikäli hän olisi valmis sinullekin sen suomaan..muussa tapauksessa varsin itsekästä, ei kukaan voi olla toista mieltä. mies ei kunnioita sua, ainoastaan omia tarpeitaan. parempi ilman, katkeroidut suotta, menee hyvä nainen hukkaan.