Mies ei suostu avioehtoon

[Terra]

Voi Jonttu parka. No jos kerran tuota miesparkaa kynitaan noin kauheasti, ehka voisit suositella atta hanen kannattaisi jattaa noin kaamea nainen ja muuttaa omilleen ja maksaa kaikki laskunsa itse. Olisi varmasti edullisempaa.....hah hah.

 

[C.D.]

Pitäisikö rakkaudella rahastaa Siri ja CD? Yksiössä/kaksiossa muut kulut ovat 100-300 € /kk ja tästä puolet on 50-150 €. Tällöin ruokaan jäisi rahaa vielä 250-350 € ja koska miehen kuuluu maksaa ruoasta n. puolet olisi pariskunnalla käytettävissä ruokaan 500-700 € kk, sillähän ostelee jo aikamoiset herkut!

Yhteiset kulut menevät varmaan lähemmäs 300e, koska jo yhtiövastike on yleensä n. 100-200e/kk. 250 e/kk on ihan "normaali" summa ruokakuluihin, miehellä menee se helpostikin jos syö yhtään paremmin. Eli tuo 400e/kk kattaa ehkä juuri ja juuri miehen aiheuttamat kulut, mutta ajatuksena se, että toinen maksaa könttäsumman ja saa sen jälkeen asua kuin teinixx kotonaan, ei kuulu aikuisen ihmisen elämäntapaan. Toki on ap:n "vika" että on ukkonsa tuollaiseen palveluun opettanut... Kyllähän itsekin, jos olisin "siivelläeläjätyyppiä" tarttuisin heti tarjoukseen, jossa 400 eurolla saisin heittää hyvästit kaikille laskujen maksamisille ja niistä huolehtimiselle. Halpa hinta huolettomasta elämästä, jossa ei tarvitse säästellä sähköä tai katsoa ruokakaupassa hintalappuja!

 

[nti]

Itelle ainakin nää raha.asiat on tärkeä juttu ja niistä on keskusteltu vakavasti (yhdessä 6 vuotta) vaikka vielä naimisiin ei olla menossakaan. Mutta joku päivä kyllä. Meillä on tärkeää että kummankin ehdotukset otetaan vakavasti ja löydetään ainakin kompromissi. Minusta avioehto on hyvä peruste molempien kannalta. Se suojaa kumpaakin yhtä lailla, ja tulevia lapsia. Minusta haiskahtaa siltä,että ap:n suhde ei ole ihan tasapainossa. Yleensä se vikisee joka saattaa jäädä puille paljaille... Ei edusta minulle suomalaista rehtiä miestä...

 

[Siri]

Ap ei ole kertonut minkäkokoisessa asunnossa ja misää asuu, mutta kovin pieniksi arvioitte asumis/elämiskulut. Meitä asuu 3 h rivarissa 2 aikuista (minä ja aikuinen, opiskeleva lapsi). Saan n. 2000 kuussa käteen ja säästöön ei jää mitään.

Lainan lyhennykset, vastike, sähkö, vakuutukset, puhelimet, netti, lehdet, bensat, autojen muut kulut, vaatteet ja ruoka nielevät koko tuon summan. Elää voi niin monella tavalla, mutta jos tähän nyt joku kuvittelisi tulevansa osille 400 eurolla / kk, potku tulisi persiille.

Toki asumiskulut henkeä kohti pienenevät, jos niitä on useampi jakamassa ja järkisyistä voi siihenkin päätyä. Mutta tasa-arvo pitää vallita.

Jos ap on jo säästänyt ja hankkinut asunnon, miksi miehen pitäisi vain korjata sato?
Rakkaudesta joku puhui. Niin, myydäänhän sitä rakkautta tuntitaksallakin....

Ei yhteinen tili mitään auta tuossa tilanteessa. Mies voi sen tyhjentää muualle tai laittaa sinne vain osan tuloistaan. Luottamus ja ymmärrys raha-asioissa näyttää olevan niin kaukana toisistaan. Ja se on kuitenkin aika tärkeä asia pitemmän päälle.

 

[m]

.....ja vähän äkkiä. Minulta meinattiin huijata useitä kiinteistöjä avioerolla, mutta onneks oli hyvä lakimies ja avioehto.......oi että olen tyytyväinen..........älkää luottako ihmisiin jotka ei avioehtoa halua tehdä........eri suuntiin ja vähän äkkiä....

 

[öhhöm]

Jos ei ole avioehtoa, et saa pitää omaisuuttasi. Tulee tasinko, eli puolet ukolle. Mun mielestä ukkos on sun kanssa vaan siksi, koska sulla on omaisuutta ja myös hän voi viettää luxuselämää, kun on niin ovelasti asiansa järjestänyt. Sinä tyhmempänä olet suostunut tähän.

 

[Terra]

Lahes joka iikka joka tanne on vastannut on sita mielta etta APn mies on rahanahne luuseri. AP itse ei ole pukahtanut sanaakaan aikoihin. Meniko han sokkiin kun noin raskaalla kadella raakkasimme hanen valittunsa? Aika kamalaa varmaan huomata etta se ihminen jota on pitanyt omana kultapulunaan ja elamansa miehena onkin muitten mielesta kaksilahkeisten pohjasakkaa.

Mutta siihenhan tama palsta on ihan paikallaan - reality check!

 

[mies]

Aika uskomatonta miten yksimielistä porukkaa täällä on. Mutta on asiakin aika selvä. Omaisuuden jako koskee AINOASTAAN sitä tilannetta, että tulee avioero. Jos miehen suhtautuminen avioliittoon astuessa on sellainen, että hän pitää huolensa erossa, niin motiivit ovat aivan selvät. Oikeastaan pelkkä kieltäytyminen avioehdosta on asia, jota ei kannata edes yrittää ymmärtää, paitsi jos mies on tyhmä.

 

[paaaaaljon enemmän]

Täällä puhutaan asunnon omistuksesta, juoksevista kuluista ja ruoasta. Tuolla sektorilla on otettava huomioon myös se, että mies syy tuplasti sen mitä nainen (näin ainkain meillä, ihan konkreettisesti!). Kuten myös se, että kuka asunnon kalustaa ja siitä pitää huolta; sekin on kallista! Ei kukaan täysylöspitoa kotiapulaisineen ja kokkeineen 400€:lla saa!

 

[Rebekka]

Ehdotin nimenomaan avioehtoa, jossa eron sattuessa kummankin ennen avioliittoa keräämä omaisuus pysyisi kummankin omissa nimissä ja yhteinen omaisuus laitettaisiin puoliksi. Samoin vanhemmilta mahdollisesti saatavat kesämökit, ym. omaisuus pysyisivät kummankin omissa nimissä eivätkä muuttuisi puolison omaisuudeksi. Ehkä se tästä kiikastaakin, miehen vanhemmat kun eivät paljon mitään omista ja lapsia on heidän perheessä kolme... Niin, oikeastaan nyt vasta tulin tuota ajatelleeksi.[/quote]
Kun naimisiin mennään, niin yhdistetään sinun arvomaailmasi, minkä olet vanhemmiltasi perinyt ympäristöineen ja hänen, minkä hän vanhemmiltaan perinyt ympäristöineen. Siitä sitten rakentuu teidän yhteinen liittonne. Liiton onnistuminen on siis kiinni paljolti neuvottelutaidoista ja siitä, että näkee toisen ihmisen lähtökohdat yhteiselle arvomaailmalle. Tämä kaikki siis pohjautuu lapsuudesta ja jo eletystä elämästä. Myös rahaasioissa kuin perheen yhteisessä "työnjaossa" esim. kotitöiden ja lasten suhteen. Katso siis miehesi "taustaa" ja ymmärrä näin hänen näkemyksiään.[/quote]

Herää jo nainen! Tuollaista on nähty ja kuultu liikaakin. Sinua kusetetaan todella pahasti! Jos tyyppi ei hoida omaa osuuttaan talouskuluista ja taloudenpidosta, sekä kärkkyy nykyistä omaisuuttasi, ei se ole luottamuksen väärti. Ensi sen miehen jättäminen voi tuntua pahalta, mutta vielä pahemmalta sinusta tulee tuntumaan kun se, paitsi jättää sinut, myös vie vaivalla säästetyn ja kerätyn omaisuutesi, jota tarvitset itse, ja sotkee täysin elämäsi ja psyykesi vuosiksi eteenpäin. SUOJELE ITSEÄSI! Dumppaa se kakara!
Muistan kun yhden tyttöystävän äiti meni naimisiin, ja sitten uusi äijä vei monen lapsen yksinhuoltajalta koko omaisuuden. Nainen jäi kituuttamaan taas yksinhuoltajaksi vielä uuden lapsen kanssa. Mies ei ollut sitäkään ennen pannut tikkua ristiin yhteisen elannon eteen.
Itselläni on kokemusta kaverista,jonka tulot oli moninkertaisia omiini verrattuna ja se halusi multa koko ajan ilmaisen höösauksen ja hallita mun elämääni. Homma alkoi radikaalisti rakoilla yhden 50 mk liukuvoidetuubin vuoksi, jonka se joutui kustantamaan minulle. Kaveri jätti minut siinä vaiheessa, kun suutuspäissäni kerrion sille, että sekin voisi joskus kustantaa meille safkat. Yhdet eineslihapullat ja pussimuusit se kustansi meille. Sitten seurasi sen pystyyn pistämä hirmuinen riita (niitä oli usein ja paljon joka asiasta, että se sai minut maahan)ja se jätti minut dramaattisesti. Sitten en enää suostunut jatkamaan sen kanssa ja se soitteli minulle vuosien ajan häiriösoittoja. Kun onnistuin säästämään rahat puhelinnumeron vaihtamiseen, se kävi urkkimassa numeron tädiltäni ja valehteli tädille ummet ja lammet. Sama häiriösoittelu jatkui sitten entiseen tapaan.
Masennuin pahasti, kun olin antanut sen pistää elämäni sekaisin. Kotinurkilla törmäsin siihen usein ja pelkäsin liikkua pimeällä. Pitkän ajan opinnotkin ehtivät mennä poskelleen, kun kaveri sotki opintonikin ihan järjestelmällisesti. Olisi pitänyt aloittaa opinnot alusta yhden katellisen surkimuksen vuoksi. Jäin tylysti tekemään hanttihommia alle minimipalkkatason ja kärsimään henkisesti kaiken kokemani jälkeen. Minä sanon tämän suoraan: Jos on liian kiltti ja myöntyväinen, eikä pidä viisaasti puoliaan, nainen saa kärsiä kaikilla elämän aloilla. Ei ne miehet tule meille hyvää elämää tarjottimella tuomaan. Useimmat käyttävät hyväkseen häpeämättömästi, jos niille tarjoaa siihen tilaisuuden. Itse se on vitsa väännettävä ja hommat hoidettava.

 

[xxxx]

ap:lle mikä on tilanne tällä hetkellä?

 

[Madonna]

Mielestäni alkuperäinen on alkuperäisessä viestissään oikeilla jäljillä ja herännyt todellisuuteen, järkevä tyttö!
Te, jotka mollaatte - on ihan hyvä että ap otti asian puheeksi anonyyminä netissä, hän varmasti fiksuna tyttönä osaa eliminoida vastauksista ne, jotka ovat asiattomia.

Kokemuksen syvä rintaääni puhuu nyt:

Sitä usein nuorena ja sinisilmäisenä luottaa siihen, että rakkaus on ikuista, ja avioehto on kirosana kun mennään naimisiin. Mutta, nykyään aika moni avioliitto päätyy eroon, ja jos toinen on jo ennen naimisiin menoa sitä mieltä, että ehtoja ei tehdä, niin silloin neuvon harkitsemaan tarkasti, tyytyykö mieluummin avoliittoon ja yhteisiin lapsiin, kuin jatkuvaan riitelyyn (?) rahasta.

Itselläni on samanlainen tausta kuin alkuperäisellä. Olen suhteellisen varakkaan perheen ainoa lapsi, ex-mieheni oli täysin persaukista syntyperää. Kun menimme naimisiin, ei avioehtoa tehty. Olimme onnellisia ja rakkaus kukoisti. Avioliton alkuaikoina ostimme ensimmäisen yhteisen asuntomme, puolet YHTEISTÄ pankkilainaa, puolet oli rahaa, jonka olin saanut aikojen kuluessa lahjakirjoilla yms vanhemmiltani. Saimme lapsia, tarvitsimme isomman asunnon, ja nyt isomman asunnon väliraha rahoitettiin lainalla minun vanhemmiltani, lainalla joka oli meidän kummankin nimissä, ja taas parilla lahjakirjalla. Muutama vuosi sen jälkeen tuli ero.

Ai mitenkö kävi?
Viikkoa ennen eroilmoitustaan exäni halusi jollakin verukkeella tehdä avioehdon, oli saanut ylennyksen, ja ilmoitti että pitää tehdä avioehto jotta jos hän munii, niin ei omaisuus mene. Ja vanhempieni lainat pitää maksaa pois. Höpön löpön, todellinen syy oli oma sihteerikkö.

No, meillä oli avioehto. Ja fiksut vanhempani olivat laittaneet lahjakirjoihin vuosien varrella ruksin kohtaan "lahjansaajan puolisolla ei ole avio-oikeutta annettuun lahjaan tai sen tuottoon".
Oikeus katsoi avioehdon olevan pyrkimys rahastaa, siis miehen yritys oli kyniä a)minut b)vanhempani.
ONNEKSI JOKU MUU ajatteli puolestani siinä vaiheessa, kun olin ollut rakkaudesta sokea. Tosin, sen verran olin itsekin fiksu, että pyysin vanhempiani tekemään testamentin, jossa puolison avio-oikeus suljetaan pois. Se ehto on siellä edelleen, ja saa pysyäkin! Exäni ei asiasta tiennyt, kyllästyi vissiin odottamaan että isäni kuolisi (on muuten edelleen hyvissä voimissa). Mutta kun kuuli ositusistunnossa tuosta ehdosta, sai hepulin ja haukkui minut kieroksi ihmiseksi, jne jne

Eli, ap, jos ukkos ei halua avioehtoa, ja sinä olet se rikkaampi, pidä varasi,
äläkä missään tapauksessa anna sahata itseäsi silmään. Jos nyt jo mies elää noin huikentelevaista elämää, pidä puolesi.

Itse olen mahdollisesti menossa jossakin vaiheessa uuden miehen kanssa saman katon alle; en ole vielä varma, josko ihan naimisiin asti kumminkaan. Mies on hiukan rikkaampi kuín minä, mutta silti haluan meille avioehdon, ja mahdollinen uusi asunto tulee ostettua millintarkasti puoliksi. Testamentilla voimme sitten kumpikin määrätä siitä mitä kummallekin jäljelle jää.

Yksi kerta vedätetyksi tulemista riitti.

 

[minä]

en vaatinut avioehtoa ja erossa meni lähes puolet maatilasta. Ex teki tilin; sai velattoman asunnon, auton ja tieysti varansa, mitä oli sijoittanut avioliiton aikana.

 

[Madonna]

Vielä tuohon järkiperäiseen asioiden hoitamiseen;

eromme jälkeen tein testamentin, jossa määräsin, että jos minusta aika jättää ennen kuin lapseni ovat täysi-ikäisiä, pitää heidän etujaan ajaa paikkakunnan yleisen edunvalvojan - tämä siksi ettei exäni ja siis lasten isä pääse siinäkään mahdollisessa tilanteessa "osingolle". Ja jos käy niin, että sekä lapset että minä keikahdamme, siitäkin on määrätty erikseen. Ja uskokaa tai älkää mutta siinäkään vaiheessa ex ei pääse osingolle.

Niin että kantsii ajatella asiat loppuun asti.

 

[Donna]

Vinkkaapas miten tuon exän poissulkemisen teit myös lasten osalta perinnöttömäksi (isähän on rintaperillinen). Olen itsekin tuota miettinyt.

 

[Kysyy]

Oikeus katsoi avioehdon olevan pyrkimys rahastaa, siis miehen yritys oli kyniä a)minut b)vanhempani.

Selventäisitkö, Madonna, tuota?! Eli miten se avioehto oli pyrkimys rahastaa, maallikkona sitä ajattelisi asian olevan täsmälleen päin vastoin. Eikö se avioehto nimenomaan sulkenut pois miehen oikeutta sinun omaisuuteesi?

 

[Madonna]

Donnalle: jos käy niin, että sekä minä että lapset joudumme esim liikenneonnettomuuteen, eli poistumme kaikki kolme,
lain mukaan voin määrätä omasta omaisuudestani, eli voin testamentissa ilmoittaa että varat menevät vaikka kodittomille kissoille; huom, tässä vaiheessa varmaan ratkaisee se, kuka kupsahtaa ensin, eli silloin jos oikein ikävästi käy, isä voi vaatiessaan saada jotakin. Suosittelen PERHE- JA PERINTÖOIKEUTEEN ERIKOISTUNUTTA juristia avuksi.

Ai mitenkö avioehto oli pyrkimys rahastaa?
Exäni teki ajatusvirheen tehdessään avioehdon, hän kuvitteli että hän varjelee sillä ainoastaan oman takamaasuonsa. Asunto oli hankittu avioliiton aikana = yhdessä, mutta minä olin sen rahoittanut --> ex kuvitteli että saa asunnosta puolet. Ja sitä kautta - koska ajatteli että minä sen kumminkin ostan itselleni - ja vedätti - laukaisi suoraan osituskokouksessa, että "vanhempasi sulle kumminkin rahat antaa" -
eli aika suoraviivaista toimintaa. Miehet on onneksi yksinkertaisia )

On nimittäin niin, että vaikka olisitte hankkineet mitä avioliiton aikana, mutta jos pystytään osoittamaan, minkä pankkitilien kautta mikäkin hankinta on rahoitettu, sen jälkeen asiat ovat täysin selviä kun on avioehto.

 

[näin meillä]

Mikse ette tee niin, että kummallakin on omat rahat sekä yksi yhteinen tili, mutta yhteiselle tilille laitetaan rahaa tulojen suhteessa - tämä toimii ainakin meillä. Eli jos jompi kumpi tulevaisuudessä ansaitsee vähemmän esimerkiksi ollessaan hoitovapaallä, äityislomalla, joutuu työttömäksi tai sairastuu niin silti kummallakin on sama elintaso parisuhteessa. Mielestäni parisuhteessa tulee olla yksi elintaso ja sillä siisti.

Muuten kannattaako jäädä miettimään sitä, mitä kumppanisi on maksanut asumisestaan sinun asunnossasi. Mielestäni kuitenkaan parisuhteessa ei pitäisi olla kyseessä mikään toisestä hyötyminen tai ns. vuokranperiminen...eli näkisin näin että jos yhdessä asutaan niin yhteiset KULUT maksetaan tulojen suhteessa. Eli jos asuntosi oli täysin maksettu niin ei kumppanisi kuulu mitään vuokraa asumisestaan maksaa sinulle sillä hänhän ei ole sinun vuokralaisesi vaan kumppanisi. Silti hänen kuuluu tulojen suhteessa osallistua yhteisiin menoihin (ruoka, muut asumiskustannukset, laskut jne).

Tuosta avioehdosta sen verran, että mielestäni avioehto on järkevää AVIOERON kannalta, mutta ei puolison kuoleman varalta. Eikö ole oikein kuitenkin se, että jos sinulle sattuisi jotain niin miehesi saisi asuntosi eikä se menisi jollekin muille perillisille? Avioehdon ymmärrän avioeron kannalta kylläkin. Jutelkaa rauhallisesti näistä asioista ja luulen, että joskus molempien on yritettävä tulla toista vastaan. Eli tekisitte avioehdon vain AVIOERON varalle ei kuoleman.

 

[Aviovaimo]

Meillä on ollut koko ajan yhteinen tili - työskentelen mieheni yrityksessä. Mutta minulla
on ollut myös oma tili rinnalla - oman pienehkön yritykseni takia. ( ei vaadi työpanosta kuin tunti viikossa ) Naimisiin mennessä ehdotin avioehtoa sillä mieheni omaisuus oli isompi kuin itselläni. Mies ei halunnut avioehtoa - ja en siihen pakottanutkaan. Nyt minun yritykseni on laajentunut huomattavasti ( edelleen tunnin viikottaisella työpanoksellani ) ja olen näin ollen se rikkaampi osapuoli ja enkä koe että tarvitsisi tehdä vieläkään avioehtoa. Rahat ovat yhteiset - ne tulevat miehen yrityksestä jossa
molemmat työskenetelemme. Oman yritykseni rahat menevät laajentumiseen.
Mutta kun yhteen mentiin - ei meistä kumpikaan osannut uskoa että yritykseni menestyy noin hyvin kun ottaa huomioon sen että työskeneteln sille vain tunnin viikossa ja se riittää.

 

[kitsu]

valitettavasti Tuikku minusta tuntuu, että tuo yhteinen tili siirtyy jossakin vaiheessa miehen tuhlailutiliksi, jolloin tappelette siitä, miksi hän on taas nostanut sieltä rahaa ja mihin se raha on mennyt. believe or not.