Mies ei tue laihdutustani

[- 18 kiloa]

Jos laihtuminen perustuu siihen, kuinka paljon toinen jaksaa tukea ja kannustaa, niin laihtumisen lopputulos ei ikinä tule olemaan pysyvä. Pysyviin tuloksiin pääsee vain ja ainoastaan itse riittävästi motivoitimalla ja säilyttämällä motivaation. Omasta kokemuksesta voisin vielä sen verran vinkata, että itseään oikealla tavalla rakastamalla (edellyttää itsensä täydellistä hyväksymistä ja myös läskiensä rakastamista) on mahdollista saavuttaa pysyviä tuloksia. Kannattaa luottaa ja asettaa vaatimuksia vain itselleen, eikä vaatia muilta kannustusta, sillä se tuskin tulee olemaan kovin kestävää.

 

[pyllerö_O]

Mulla on joinain päivinä tahdonvoimaa, toisina taas ei. Olen pyytänyt aina laihiksen alussa (eli ei ole juurikaan ollut onnistumisia) mieheltä, että hän ei vähään aikaan (viikko-kaksi) ostaisi kotiin edellä mainittuja herkkuja. ... eihän kyse olisi kuitenkaan kuin parista viikosta, jotta itse pääsisin laihdutuksessa e d e s alkuun. 1 kerran kymmenestä pystyn vastustamaan kiusausta.

En ivaa, mutta ihan tosi, miten ajattelit pysyäkin hoikkana, jos itsehillintää ei ole tuon enempää? Ei itsensä hillitseminen muutu yhtään helpommaksi laihiksen edetessä. Päin vastoin, helposti alkaa ajatella, että "koska laihduin jo 2 kg, voin palkita itseni suklaapatukalla - suklaalevyllä - suklaakakulla - sipsipussilla..." ja lähtökilot onkin tasan samat kuin ennenkin.

Aivan totta. Olen viimeisen 15 vuoden aikana tiputtanut 3 kertaa n. 10kg, mutta joka kerta se on tullut takaisin, hitaasti, mutta varmasti parin vuoden sisällä laihtumisen jälkeen. En todellakaan tiedä, onnistuisinko pitämään painon tälläkään kertaa kurissa, jos laihtuisin. Mutta en kyllä sen takia jätä yrittämättä, että "mitä jos sitten taas lihon...". Elintapani ovat muuten muuttuneet terveellisemmiksi siitä mitä ne olivat vaikka vielä viisi vuotta sitten, joten nyt uusissa luvuissa pysyminen olisi ehkä todennäköisempää. Who knows.

 

[pyllerö_O]

Se lähtee kyllä ihan omasta ittestäsi ja ite sitä ruokaa suuhunsa laittaa. Meillä onneksi mieskin tykkää kevyestä ruasta ja hän normaalipainoinen ruumiilista työtä tekevä, paino molemmilla nyt samoissa lukemissa.
Voita ei käytetä kun joksus leipomiseen ja kermoina valion kermoja 15 %.

No on todella iso onni, että miehesi tykkää kevyestä ruoasta.

Tämä ei ole ainoastaan Anni62:lle, vaan monelle muullekin tässä ketjussa kirjoittaneelle, jotka hokevat mantranaisesti "se on vaan ittestä kiinni". Jos laihduttaminen olisi helppoa, kukaan ei epäonnistuisi laihiksissaan. On aika tekopyhää väittää, ettei sillä saisi olla mitään merkitystä, mitä
laihduttajan kanssa samassa taloudessa asuva syö. Tämähän käy ilmi myös tuosta Anni62:n yllä olevasta tekstipätkästä.

 

[kiinnostavaa]

Se lähtee kyllä ihan omasta ittestäsi ja ite sitä ruokaa suuhunsa laittaa. Meillä onneksi mieskin tykkää kevyestä ruasta ja hän normaalipainoinen ruumiilista työtä tekevä, paino molemmilla nyt samoissa lukemissa.
Voita ei käytetä kun joksus leipomiseen ja kermoina valion kermoja 15 %.

No on todella iso onni, että miehesi tykkää kevyestä ruoasta.

Tämä ei ole ainoastaan Anni62:lle, vaan monelle muullekin tässä ketjussa kirjoittaneelle, jotka hokevat mantranaisesti "se on vaan ittestä kiinni". Jos laihduttaminen olisi helppoa, kukaan ei epäonnistuisi laihiksissaan. On aika tekopyhää väittää, ettei sillä saisi olla mitään merkitystä, mitä
laihduttajan kanssa samassa taloudessa asuva syö. Tämähän käy ilmi myös tuosta Anni62:n yllä olevasta tekstipätkästä.

No mulle ei ainakaan ole mitään merkitystä mitä muut perheessä syövät jos itse laihdutan. Mies tykkää hyvästä (lue;lihottavasta) ruuasta joten laitan hänelle sitä ja itselleni kevyempää, minua ei haittaa lainkaan vaikka toinen vetäisi jätkiä ja suklaata vieressä.

Laihdutus ei vaadi tahdonvoimaa kuten ei esim. tupakoinnin lopettaminenkaan, päätöksestä pitää vain tehdä projekti jota noudatetaan ja sillä siisti, korvienväli juttu siis ennenkaikkea.

 

[ehdotus laihduttajalle]

Kiitä ja pyydä miestäsi ostamana suklaa rasioita. Paketoi ne samantien joulupaperiin ja lahjaksi sukulaislapsille. kun päällä on jo nimi ei tule varastettua lahjasäkistä. Näin kumpikin on tyytyväinen. Mies saa hemmotella ja sinua ei kiusaa...

 

[Miehesi on yksinkertainen]

Kyllä nyt jokainen fiksu mies antaa tukensa vaimonsa laihdutukselle. Jos ei, niin aikapa on yksinkertainen ja tyhmä mies.

Itse laihdutin normaalipainon sisällä muutama vuosi sitten, halusin tosi hoikaksi. Mies kyllä tuki, ruokavalio meillä muuttui. Vihannekset astuivat toden teolla kuvaan. Ja ovat yhä.

BMI on mulla 21.

 

[Anni62]

Ja se toinen juttu laihdutuksessa on liikunta. Mulla ei aina tule yksin lähdettyä, eikä aina olisi jaksanutkaan kun oli päivisin poissa kotoa. Mies sitten vähän niinku patisti liikkeelle ja lähti kaveriksi lenkille. Yritetään kävellä joka viikko,jos ei joka päivä mutta useamman kerran viikossa ja minä kävelysauvoilla. Kävelen toki yksinkin välillä koska koiran kans ei voi kävellä, hää jo vanha eikä jaksa kävellä.

 

[..O..O..]

Älä syö niitä suklaita, niin jospa miehesi lakkaisi tuomasta niitä kotiin? Ja iltaruualla syö vain proteiinia ja salaattia, jätä ne kermaan tehdyt syömättä?

Itsehän olen ainakin niin pahalla tuulella laihduttaessani, että mies yrittää ruokkia enemmän. Kannattaa siis tarkkailla itseään ja varmistaa riittävä energian saanti ettei tarvitse olla pahalla tuulella.

 

[Anni62]

No, vielä tosta suklaasta. Mies syö suklaata enempi kun minä. Suklaalevy on laatikossa ja tummaa suklaata lähes aina.
Karkkihyllyn helposti ohitan kaupassa kun kaupassa.

 

[nouthänks.]

Olen vissiin poikkeus, kun olen laihduttanut ihan ilman miehen "tukea".

Ei siihen mitään tukea tarvi, ite päätät mitä suuhusi tunget tai olet tunkematta. Jos toinen syö ja mässää ja kantaa herkkuja kotiin, niin se ja sama. Minä osaan sanoa EI, ja osaan syödä terveellisesti jos siltä tuntuu ja sitä haluan.

Mies harrastaa kuntosalia, ja syö proteiinipitoisia ruokia jne monta kertaa päivässä, jos minä söisin aina kuin mieskin ja samoja mössöjä, niin olisin varmaan norsun kokoinen. Vaan enpäs syö, osaan kieltäytyä ja päättää itse elämästäni ja ulkonäöstäni.

 

[pyllerö_O]

Laihdutus ei vaadi tahdonvoimaa kuten ei esim. tupakoinnin lopettaminenkaan, päätöksestä pitää vain tehdä projekti jota noudatetaan ja sillä siisti, korvienväli juttu siis ennenkaikkea.

Mitä ihmettä, oletko tosissasi?

Olen aikoinani polttanut 10 vuotta, ja voin taata, että tupakoinnin lopettamiseen tarvitsin roimasti tahdonvoimaa (JA nikotiinilaastareita JA ympäristön tukea). Tuella tarkoitan juuri sitä, että kukaan polttava kaverini ei kysynyt minua mukaan parveketupakalle tai tarjonnut baarissa sauhuja.

Sama juttu laihiksessa; jos puoliso kärrää kotiin laihduttavalle suklaata ja tekee kymmeneltä illalla kermaperunoita (kuten ap. tapauksessa), niin se on kyllä todella ikävästi tehty.

Olen minäkin vuosien mittaan laihduttanut ilman kotoa tulevaa "tukea", mutta jos sitä erikseen pyytää, niin luulisi sitä tulevan.

 

[omena päivässä]

Ap:n mies ei ajattele puolisonsa tarpeita ollenkaan, vaan toteuttaa omia mielihalujaan kysymättä toisen mielipiteitä ja tarpeita. Jos selkeästi sanoo, ettei halua syödä niitä ja niitä ruokia, niin miksi toinen on niin tampio, että niitä jatkuvasti kotiin raahaa? Mikä tuossa on niin vaikeaa ymmärtää? Uskomatonta junttiutta.

Voihan se äijä kokkailla ja ostella naiselleen vaikka mitä, mutta noudattaa sitten sen naisen toiveita ja kannustaa painonpudotuksessa. Ostaisi hedelmiä tai kukkia ja kokkailisi salaatteja jos jollain haluaa hemmotella.

Tollasestahan menee hermo kenellä tahansa.

 

[ihmettelen hieman]

^Mikä mielihalu on miehellä joka ei syö suklaata mutta ostaa sitä kotiin laihduttavalle vaimolleen?

 

[Minäkään...]

...en ymmärrä, että miksi mies tuo kieltopyynnöstä huolimatta juuri sitä suklaata kotiin. Ehkä, ap, voisit pyytää miestäsi tuomaan jotakin muuta, vaikkapa kukkakimpun tms., silloin, kun haluaa hemmotella sinua.

 

[emeralda]

^Luulenpa, että mies ei usko/ymmärrä, että nainen ihan tosiaan haluaa ETTEI suklaata osteta. Jos kerran suklaalevy aina häviää kaapista parempiin suihin, mies saattaa aidosti kuvitella, että nainen on suklaalahjasta mielissään. Miettikää nyt itsekin: mitä oppii lapsi, jolle joka kerta kaupassa sanotaan, että nyt ei osteta karkkia, mutta sitten kuitenkin ostetaan? Ehkäpä sen, että sanaa EI tarvitse huomioida?

 

[vinkkaaja]

Minä olen mahdoton herkkusyöppö, ja helpoiten kieltäytyminen tapahtuu, kun namit ovat vielä kaupassa. Laihdutusta puoliso voi tietysti tukea tai olla tukematta, mutta tuossa on kyse jo melkein sabotoinnista, kun mies ei osta herkkuja itselleen.

Minä tekisin niin, että heittäisin herkut miehen nähden saman tien roskikseen. Lapsi, koira tai tyhmempikin mies tajuaisi tuosta parin kerran jälkeen, että nyt ei tullut käyttäydyttyä toivotulla tavalla. Ja itsellesikin osoittaisit sen, että sinun tehtäväsi ei ole "väkisin" syödä pois kaikkia maailman herkkuja. Turhaan niitä huolit kaappeihin kummittelemaan.

 

[hatara teoria]

Jos kerran suklaalevy aina häviää kaapista parempiin suihin, mies saattaa aidosti kuvitella, että nainen on suklaalahjasta mielissään.

No aika kovapäinen tai typerä tai sadisti pitää olla, jos sitä suklaata kotiin kantaa, kun kerran ap kirjoitti:

Olen pyytänyt miestä lopettamaan suklaan tuomisen kotiin, kun ei hän sitä itse syö, mutta kuitenkin hän tuo.

 

[mumskmumsk.]

No mies haluaa testata, että onko ap:sta oikeasti laihduttamaan.

En edelleenkään ymmärrä, että miksi ei voi laihduttaa siitä huolimatta vaikka toinen tuo kotiin herkkuja. Jos mies kantais mulle suklaalevyjä vaikka tietäisi, että olen laihiksella, niin kasaisin suklaat kaappiin, eikä kyllä tulisi mieleenkään syödä niitä, jos TOSISSANI haluan ITSE laihduttaa.

Kyllä jokaisessa ihmisessä on sitä itsekuria, kunhan sen vain kaivaa esille.

 

[no just joo ;D]

^ En tunne ainoatakaan ihmistä, joka laihduttaessaan kasaa kaappeihinsa suklaalevypinoja! Ja tunnen aika monta laihduttajaa, itseni mukaan lukien.

 

[jaa!jaa!]

^ En tunne ainoatakaan ihmistä, joka laihduttaessaan kasaa kaappeihinsa suklaalevypinoja! Ja tunnen aika monta laihduttajaa, itseni mukaan lukien.

Ai että kaikki kaapit pitää siivota kun alkaa laihikselle? Meidän taloudessa ainakin asuu muitakin ihmisiä kuin minä, ja jos laihikselle alan, niin silloin alan, ja keksit, pullat ja suklaat saa olla rauhassa kaapissa, jos joku niitä haluaa itselleen ostaa.

Jos sinä olet laihduttamisesi suhteen sellainen, ettet siihen pysty, jos on herkkuja kaapissa, niin otan osaa. Moni muu pystyy.

 

[nejnej]

Jos sinä olet laihduttamisesi suhteen sellainen, ettet siihen pysty, jos on herkkuja kaapissa, niin otan osaa. Moni muu pystyy.

Ja moni muu EI pysty, ei ilmeisti myöskään aloittaja. Laihduttajalla on varmaankin oikeus olla säilyttelemättä kaapeissaan suklaata. Tietysti jos talossa on muita suklaansyöjiä niin heidän ei tietysti tarvitse laihdutukseen osallistua, mutta tässähän näin ei ole.

Jos asiat voi tehdä helposti, niistä ei tarvitse tehdä vaikeita. Laihdutuksen perusohje on vältellä kiusauksia. Aluksi on saavutus, kun käy kaupassa ostamatta herkkuja. Jos mieheni lopettaisi tupakoinnin, kuten hartaasti toivon, en todellakaan itse savuttomana alkaisi täyttää keittiön kaappeja tupakka-askeilla, ja sitten teeskentelisi tyhmää asian takia.

Kolme vaihtoehtoa tuossa: puoliso kuvittelee ilahduttavansa, puoliso on järkyttävän yksinkertainen tai puoliso yrittää sabotoida projektia. Sabotointi johtuu tiedostetusta tai tiedostamattomasta toiveesta, että toinen epäonnistuisi. Jos epäonnistumista toivotaan yleisellä tasolla, päästään itse tuntemaan ylemmyyttä itsekurittoman luuseripuolison silmissä. Laihtuminen taas voi olla uhka parisuhteelle, tai sitten mies vain tykkää ap:sta pulleampana.

 

[laihahko]

^ En tunne ainoatakaan ihmistä, joka laihduttaessaan kasaa kaappeihinsa suklaalevypinoja! Ja tunnen aika monta laihduttajaa, itseni mukaan lukien.

No tässä sinulle yksi sellainen. Laihdutin aikoinaan lähemmäs 20 kiloa ja kaapissa oli aina (on edelleenkin) suklaata, karkkia ja keksiä, joiden käyttöä osaan säännöstellä.

 

[olen nainen itsekin]

Minusta tämän viestiketjun alkuperäinen kirjoittaja vaikuttaa tyypiltä, jolla ei oikeasti ole mitään tarvetta laihduttaa. Hän on varmaankin normaalipainoinen. Ymmärrän kyllä, jos mies ei näe tarvetta tukea "turhaa" laihdutusta. Varsinkin siinä tapauksessa, jos nainen on ikuinen laihduttaja. Sellaisia tuntuu suurin osa naisista kuitenkin olevan. Tai ainakin hoikillakin tuntuu olevan aina tarve kuuluttaa olevansa laihiksella, jos on tarjolla jotain (lihottavaa) syötävää. Ehkä se on vain keino kerjätä imarteluita jo valmiiksi hoikasta kropasta.

 

[öhöm]

Ihminen ei ikinä laihdu ajattelemalla, että "mun on syötävä kaikki herkut pois, mitä näen tai löydän". Jos kaapissa on suklaata ja sitä ei halua syödä, sen voi toden totta heittää roskiin, tiputtaa naapurin postiluukusta, antaa lahjaksi jollekulle tai viedä työpaikalle. Ymmärrän toki täällä esitetyn sabotaasiväitteen, mutta se ON ihan itsestä kiinni, lankeaako sabotaasiin.

Puolison tuki on täysin eri asia, kuin oman vastuun totaalinen ulkoistaminen. Ajattelutapa "mun on syötävä kun toinen kantaa eteen" ei todellakaan johda laihtumiseen, koskaan. Jos miehelle ei mene jakeluun jostain käsittämättömästä syystä, että suklaata ja herkkuja ei tuoda kotiin, niin on naisen omalla vastuulla OLLA SYÖMÄTTÄ. Älkää nyt aikuiset ihmiset olko niin avuttomia, että suu auki seisotte ettekä estä omaa kättä menemästä suklaapala ojossa suuhun.

Laihduttaminen ON vaikeaa. Vielä vaikeampaa se on, jos odotat jonkun muun tekevän sen puolestasi.

 

[Toinen laihduttaja]

"Miehellä on tapana ostaa kotiin suklaata ja muuta hyvää koska hän tietää että minä olen heikkona sellaiseen. Mies itse ei syö makeaa joten itselleen hän ei niitä ainakaan osta."

No huh huh. Jos oma mieheni tekisi noin, niin saattaisin parilla ensimmäisellä kerralla sanoa nätisti, että 'olen nyt päättänyt olla syömättä herkkuja, kuten sanoin, joten ei kiitos!' Jos tätä tapahtuisi usein, heittäisin suklaat kylmänviileästi roskiin. Miksi raahata suklaata kotiin, jos ei itse niitä syö, eikä toinen halua! Osaat varmaan itsekkin käydä niitä kaupasta ostamassa, jos mielesi tekee..

"Toinen asia on että kun tulen iltavuorosta kotiin mies haluaisi hemmotella minut valmiiksi katetulla pöydällä ja kunnon aterialla. Tiedän että hän tekee sitä vain omaa hyvyyttään ja onhan se herttaista, mutta kyllä mies tietää ettei laihduttajan sovi syödä perunoita kermakasttikkeen kera klo 22.00!"

Hmmm. Itse laihdutan nyt ja teen usein salaatteja, mm. savulohella tai broilerilla. Jos mies haluaa jotain lisää, teemme/ostamme hänelle jotain lisäruokaa siihen. En tietenkään aina syö pelkkää salaattia, mutta sitten otan kohtuudella sitä ruokaa. Voisiko miehesi välillä tehdä laihduttajaystävällisempää ruokaa? Oma mieheni kyllä ymmärtää, jos en joku päivä halua syödä samaa 'raskasta' ruokaa hänen kanssaan. Silloin tehdään miehellä oma annos ja minulle oma, that's it. Mieheni on alkanut nyt kanssini syödä salaattejakin, kun teen niistä ruokaisia.

"Mitä mieltä olette tästä? Tietysti tiedän että laihtumiseni on minun omalla vastuullaani ja minun pitää itse oppia hillitsemään suklaanhimoani, mutta ärsyttää kun mies tekee noin. Olisi eri asia jos hän ostaisi sitä karkkia itselleen! "

Totta, sinun täytyy harjoitella itsehillintää. Entä jos ryhtyisit herkkulakkoon, sanotaan vaikka pariksi viikoksi, kuukaudeksi.. Teet miehellesi selväksi, ettet halua hänen kantavan turhaan herkkuja kotiin. Nyt kun itse laihdutan, mieheni mussuttaa herkkuja vieressäni ja niitä löytyy kotoakin. Ei se minua haittaa, ei minulla valu kuola suunpielestä, vaan osaan kieltäytyä, kun olen niin päättänyt! Mutta kyllä minun mielestäni kumppanin pitäisi tukea toista toiselle tärkeissä asioissa, eikä sabotoida toisen yrityksiä